Kaverin "erityislapsi" ..tai siis minun asenne sotkee välit..

[Tässäkö se sitten oli? Ystävyys]

Jos tämä kuulostaa sinusta tutulta niin olisi kiva vaihtaa tässä muutama ajatus aiheesta..

Mun kaveri, Salla, tuli mun kanssa samaan kouluun kun oltiin 9v.
Nyt 20vuotta myöhemmin, meidän kaveruus on alkanut säröillä suoraan sanottuna minun takia vaikka kaipaan sallaa kovastikin elämääni.

Salla sai lapsen, yksin, eli isä ei ole millään muotoa kuvioissa. Salla on siis aina lapsensa kanssa eikä voida edes kahvilla käydä ilman lapsia..

Sallan lapsi on kaunis kuin mikä, mutta hyvin vilkas, kirkuu, hyppii, huitoo, saa armottomia huutoraivareita.. no, erityislapsi, adhd, dysfasia sekä hyvin rajaton kasvatus.. eli saa kasvaa vapaasti ilman selkeää päivärytmiä tai sovittuja sääntöjä..

Mulle tää lapsi on ongelma, se vie musta mehut jo parin tunnin yhteisen tapaamisen jälkeen. En halua kutsua heitä meille koska aina jotain menee rikki ja koko sen vierailun ajan saan pelätä ettei omaan lapseeni satu kun toinen riehuu ja mun korvat soi siitä kirkumisesta.. en vaan jaksa sitä!

En myöskään halua että lapseni ottaa tuosta minkäänlaista mallia. En halua ohjata heitä yhteiseen leikkiin koska lapseni pelkää sellaista huutamista mikä siitä sallan lapsesta lähtee!

Mä tiedän että ongelmana on myös mun asenne, mutta mua harmittaa se että menetän ystävän 20vuoden takaa koska en kertakaikkiaan jaksa sitä rallia mitä tapaamisemme on kun tämä lapsi kulkee aina matkassa..

Ajatuksia..?
Keinoja..?

..jotain mielipiteitä/neuvoja tilanteeseen?

 

[Cassyput]

Ymmärrän sua vallan hyvin. Erityisesti mitä tulee siihen, että lapsesi ei pidä kaverisi lapsesta. Onhan semmoinen nyt pelottavaa.

Mutta miksi kaverisi on kasvannut lapsensa ilman rajoja?

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mihin se sen lapsen vois edes laittaa? Mitäs jos se ajattelis sun lapsesta samoin?

 

[nättitähti]

ei toi vilkkaus sun lapsiin tartu.
mä en ainakaan itse kaveriani hylkäisi,sitten vain heidän kotiin kahville.
voithan mennä yksin jos et halua lapsiasi mukaan ottaa.
varmasti ystävällesi on tärkeetä että olet edelleen kaveri,varsinkin kun on vissiin aika yksin.
eikä siä tarvi tunti tolkulla istua..

 

[ap]

Cassy: Luulen että kaveri antaa lapsen kasvaa ilman rajoja juuri siksi ettei itsekään enää jaksa pitää niitä rajoja/sääntöjä yllä.. koska lapsi taistelee niitä kaikkia vastaan.. kaveri pääsee helpommalla kun antaa lapsen meuhkata itsensä väsyksiin ja nukahtaa päikkäreille jos ja kun nukahtaa..ja hakee jotain syötävää kun tulee nälkä ja syö ne eväät sitten vaikka sängyllään, -pääasia että syö ilman järkyttävää raivokohtausta.

ja kkk, -mä tiedän ja siksi mä sanonkin että mun asenne tässä on se ongelma.
Eihän sillä ole hoitopaikkaa lapselleen eikä tarvii ollakaan. En mäkään lastani hoitoon veisi siksi että kaverit saisi mun jakamattoman huomion eikä mun lapsi olisi heille tervetullut.
Mä tiedän, mutta mä en vaan oikeesti jaksa sitä enkä halua sen satuttavan mun lastani..
Senkin uhalla että meidän välit nyt tosiaan menevät poikki. =(

 

[vieras]

Ootko ajatellut, onko se sallan lapsi oikeesti se perimmäinen ongelma? Lapsi kirkuu ja riehuu, on erityistarpeita ja vapaata oleilua. Ilmeisesti aika erilaista kuin sinulla ja lapsellasi? Siis tuon suhteen, että sallan lapsella ei ole sääntöjä tai päivärytmejä.

Jos salla on sun ystävä, oletteko keskustelleet miksi ei ole sääntöjä tai rytmejä? Kun oikeesti noi säännöt ja rytmittömyydet ei johdu siitä sallan lapsesta vaan sallasta itsestään. Kiteytettynä sä et sulata sallan tapaa kasvattaa lastaan ja olet pettynyt sallaan.

Ymmärrän sua hyvin sen suhteen, että jos oma lapsesi pelkää sallan lasta ja sallan lapsi on "rasittava" kyläillessään teillä. Kyllä mä ojennan tarvittaessa ystävieni ja kavereitteni lapsia siinä missä omianikin kun ovat meillä. Kerron mitkä on meidän säännöt ja että meillä eletään niiden mukaan vaikka kotona olisikin toisin. Voisitko vielä keskustella sallan kanssa ennen lopullisia ratkaisuja?

 

[ap]

ei toi vilkkaus sun lapsiin tartu.
mä en ainakaan itse kaveriani hylkäisi,sitten vain heidän kotiin kahville.
voithan mennä yksin jos et halua lapsiasi mukaan ottaa.
varmasti ystävällesi on tärkeetä että olet edelleen kaveri,varsinkin kun on vissiin aika yksin.
eikä siä tarvi tunti tolkulla istua..

en mä sitä pelkääkään että joku adhd ym. olis tarttuvia vaan pelkään sitä kun tämä lapsi huitoo ja hyppii/satuttaa lastani ja lapsi pelkää näitä kovia ääniä mitä tämä toinen kiljuu ja karjuu..
En itsekään millään jaksaisi kuunnella sitä =/

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mutta jos vaan pidätte taukoa toistenne näkemisestä? Ehtii pahimmat ärsytykset laantua?

 

[muhvi]

No kun he ovat sinun luona kylässä ja lapsi kirkuu niin etkö sä ite voi sitä kieltää?

Kun me mennään lasten kanssa johonkin kylään niin mä olen aina sanonut että mun lapsia saa komentaa ja talossa ollaan talon säännöillä. Eli meillä kotona ei hypitä sängyllä mutta jos joku sanoo että leikkikää sängyllä niin mun puolesta ihan sama. Siis toi oli vaan esimerkki.

Ja voithan sä ohjata lasta hieman ja kertoa että on mukavempi leikkiä kun ei huuda niin kovaa tai riehu ihan mahottomasti.

No, vaikea tilanne tuo on mutta toivottavasti asia selviää.

 

[hipsu]

Törmännyt samaan asiaan omani kohdalla. Toiset pelkää että meidän lapsen käytös tarttuu, niinpä yhteydenpito on jäänyt. Tosin meillä koitetaan pitää rutiinit ja on suhteellisen tiukka kuri. Täytyy sanoa että itse kaipaan ystäviäni, jotka matkan varrelle ovat jääneet, ja vaikkakin meidän perheessä on myös iskä, niin tuntuu pahalta että minä ja toinen lapsistamme olemme tervetulleita, mutta tämä "villikko" ei. Eipä se lapsenkaan vika ole. Joten vaikka olisin toisen voinut jättää kotiin ja vain toisen kanssa mennä tapaamisiin, olen päättänyt jättää menemättä ja niinpä vuosienkin ystävyydet ovat jääneet.

 

[amazigh]

ehkäpä kaverisi tarvitsee tukeasi. tilannetta ei varmaan helpota se, että lapsi takuulla aistii vastenmielisyytesi ja saa siitä vain kierroksia lisää. jos et saa kerättyä voimia kohdata lasta, niin sitten et siihen varmaan pysty.

 

[LisaMarie]

Minkä ikäinen lapsi on kyseessä?
Periaatteessahan esim. ADHD tai dysfasiakaan ei näy sillälailla ulos, että sen huomaa, jos ei tiedä.
Lapsetkin ovat yksilöitä, kuten aikuiset, ja ikävä tosiasia on, että kaikkien kanssa henkilökemiat ei vaan käy yksiin ja kaikista ei kertakaikkiaan voi pitää.

 

[ap]

No kun he ovat sinun luona kylässä ja lapsi kirkuu niin etkö sä ite voi sitä kieltää?

Mä erehdyin parikin kertaa kieltämään kesällä jonka seurauksena sallan lapsi käyttäytyi niin kuin olisin lyönyt häntä tai tehnyt jotain muuta yhtä järkyttävää. Lapsi huusi katketakseen äitinsä sylissä kun kielsin esim. heittämästä tavaroita seinille (heitti mm. lasikaapin oveen pari lelua oikein tähdäten niihin oviin) ja mun kieltämiseni jälkeen lapsi ei rauhoittunut ennen kuin he lähtivät meiltä pois. Siihen asti lapsi itki äitinsä sylissä ja osoitti mua sormella hokien jotain, mutten tiedä mitä kun lapsen puheesta en ainakaan minä saa selvää.
Seuraavalla kerralla kun komensin tätä lasta, myös lapsen äiti pahoitti mielensä ja pyysi mua olemaan puuttumatta kun lapsella menee sitten koko päivä pilalle eikä se pääse yli siitä ongelmasta mikä mun kieltämisestäni johtui..

Eli vastaus on: Ei, en saa kieltää tätä lasta.

 

[elokuu19]

Ei vilkas lapsi tarkoita välttämättä sitä että on ahdh tai kasvaa ilman rajoja.

 

[Cassyput]

Miksi te nyt väännätte tän niin, että ap pelkää adhd:n (tai ylivilkkaan käytöksen) tarttuvan?

 

[jello]

jos oikeasti haluat olla kaverisi kanssa yhteyksissä ja todella pelkäät omasi puolesta mene tapaamisiin yksin. Näin minäkin tein kun kaverin muksulla oli kaikenlaista raivo- ja väkivaltakohtausta päällä jatkuvasti, menin yksinäni käymään, joskus kaverille asiasta mainitsinkin tyyliin "ei pahalla mutta tulen toistaiseksi mielummin yksin" muutama vuosi on mennyt ja olemme edelleen kavereita ja mikä hienointa muksunsa on terapian yms johdosta nykyään ihan "kunnossa" ja kyläilemme heillä koko porukalla...

 

[ap]

Miksi te nyt väännätte tän niin, että ap pelkää adhd:n (tai ylivilkkaan käytöksen) tarttuvan?

Kiitos!


Ja esim. elokuulle:

Ei vilkas lapsi tarkoitakaan sitä, mutta tämä kyseinen lapsi kasvaa ilman rajoja ja hänellä on adhd sekä dysfasia diagnoosi.

 

[vieras]

Hitsi on muuten vaikea tilanne. Ymmärrän sinua oikein hyvin, olen itse vähän vastaavassa tilanteessa. Kaverillani on 4v "kauhukakara", ihan vaan vilkas ja utelias, varmaankin ihan normaali ilman mitään diagnoosia. Minä en vain pidä hänestä,se on valitettava totuus. Kun he ovat kylässä,sohvilla ja sängyllä hypitään,joka paikkaan kosketaan, Kiellän kyllä,mutta kun ei mene perille. Oma lapsi ottaa toki isommastaan mallia, välillä pelkää kovaa ääntä ja nopeita liikkeitä. Pari kertaa kaverin lapsi tullut repimään omaa lastani pois sylistäni,koska hän siihen halunnut, ei ymmärtänyt kun selitin ja sanoin että mahtuvat molemmatkin. Nyt en enää tahdo heitä meille. Ollaan yritetty nähdä puistoissa yms,mutta ei sekään toimi. Nyt olen katkaissut yhteydet ystävääni Teen varmaan väärin, mutta minä en yksinkertaisesti kestä.

 

[ap]

Minkä ikäinen lapsi on kyseessä?
Periaatteessahan esim. ADHD tai dysfasiakaan ei näy sillälailla ulos, että sen huomaa, jos ei tiedä.
Lapsetkin ovat yksilöitä, kuten aikuiset, ja ikävä tosiasia on, että kaikkien kanssa henkilökemiat ei vaan käy yksiin ja kaikista ei kertakaikkiaan voi pitää.

Lapsi on 5vuotias ja nuo molemmat diagnoosit tällä lapsella on ja ne myöskin näkyvät ulospäin. Toi dysfasia kun hankaloittaa puheentuottamista sekä ymmärtämistä niin jo siinä on aihetta raivareihin.. eikä toi adhd ainakaan helpota lapsen tilannetta..

 

[vaalikaa]

Vaalikaa ystävyyttä...käykää kahvilla,lenkillä, baanalla....mitä vaan.Kaikesta päätellen ystäväsi varmaan kaipaa myös "ns.omaa aikaa".pakkoko se aina on treffata koko köörillä.

 

[ap]

Hitsi on muuten vaikea tilanne. Ymmärrän sinua oikein hyvin, olen itse vähän vastaavassa tilanteessa. Kaverillani on 4v "kauhukakara", ihan vaan vilkas ja utelias, varmaankin ihan normaali ilman mitään diagnoosia. Minä en vain pidä hänestä,se on valitettava totuus. Kun he ovat kylässä,sohvilla ja sängyllä hypitään,joka paikkaan kosketaan, Kiellän kyllä,mutta kun ei mene perille. Oma lapsi ottaa toki isommastaan mallia, välillä pelkää kovaa ääntä ja nopeita liikkeitä. Pari kertaa kaverin lapsi tullut repimään omaa lastani pois sylistäni,koska hän siihen halunnut, ei ymmärtänyt kun selitin ja sanoin että mahtuvat molemmatkin. Nyt en enää tahdo heitä meille. Ollaan yritetty nähdä puistoissa yms,mutta ei sekään toimi. Nyt olen katkaissut yhteydet ystävääni Teen varmaan väärin, mutta minä en yksinkertaisesti kestä.

Kuulostaa niin tutulta!
Inhottavaa tällainen =(

Vielä tuosta lapsesta että hän on kova tönimään, tönii myöskin vieraita ihmisiä esim. kaupassa. Kaveri ei näissäkään tilanteissa kiellä vaan yrittää viedä lapsensa huomion muualle.
Välillä suorastaan hävettää kulkea heidän kanssa julkisilla paikoilla, juuri siitä syystä että tulee sellainen olo että annamme lapsen käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan ihan miten sattuu vaikka eihän se minun asia ole puuttua..

mutta silloin kyllä tulee pakonomainen tarve puuttua kun tämä tönii meidän lasta oikein urakalla kumoon.. =(

 

[elokuu19]

Miksi te nyt väännätte tän niin, että ap pelkää adhd:n (tai ylivilkkaan käytöksen) tarttuvan?

Kiitos!


Ja esim. elokuulle:

Ei vilkas lapsi tarkoitakaan sitä, mutta tämä kyseinen lapsi kasvaa ilman rajoja ja hänellä on adhd sekä dysfasia diagnoosi.

Aatteli että oletatko vain että on ahdh vai onko edes mitään näyttöä siitä.Usein oon kullu että lapsi joka vilkas on ahdh tai ilman rajoja kasvanut,näin ovat sanoneet ihmiset joilla siis asian oikeasta laidasta mitään tietoa.

 

[vieras]

Tulee vähän kurja mieli, kun näitä lukee. Mulla on myös lapsi, jolla puhevaikeuksia ja on huomattavan vilkas. Meitä taas on kehoitettu viemään lasta eri paikkoihin sen vuoksi, että oppisi sosiaalisia taitoja. Mua ei haittaa jos muut komentavat lasta, päinvastoin olen antanut avoimesti asiaan luvan. Mutta siis itselle on hurjan raskasta välillä, kun lapsi pistää ränttäliksi, eli tästä voisi päätellä, että muut toivoisivat tällaiset lapset pidettävän kotona?

 

[LisaMarie]

Minkä ikäinen lapsi on kyseessä?
Periaatteessahan esim. ADHD tai dysfasiakaan ei näy sillälailla ulos, että sen huomaa, jos ei tiedä.
Lapsetkin ovat yksilöitä, kuten aikuiset, ja ikävä tosiasia on, että kaikkien kanssa henkilökemiat ei vaan käy yksiin ja kaikista ei kertakaikkiaan voi pitää.

Lapsi on 5vuotias ja nuo molemmat diagnoosit tällä lapsella on ja ne myöskin näkyvät ulospäin. Toi dysfasia kun hankaloittaa puheentuottamista sekä ymmärtämistä niin jo siinä on aihetta raivareihin.. eikä toi adhd ainakaan helpota lapsen tilannetta..

Lapsi tosiaan on jo niin iso, että jos on kuitenkin tarkoitus että hän pärjää normaalikoulussa, pitäisi arkipäivän sosiaalisten tilanteiden sujua jotenkin...Vaikea tuohon on mitään sanoa kun ei tapausta tunne, mutta sinun ehkä kannattaisi itse hankkia tietoa addista ja dysfasiasta mahdollisimman paljon, jotta osaisit kohdata lapsen mahdollisimman oikein. Esim. kaikenlaiset siirtymät voivat olla todella hankalia lapselle. Siis kun saavutaan johonkin, hän tarvitsee paljon aikaa tunteakseen olonsa uudessa paikassa ja tilanteessa ja taas poislähtiessä sama juttu.
Itse olen löytänyt todella paljon keinoja ymmärtää iteäni Iris Johanssonin kirjasta Autistin taina -toinen maailma jonka tunnen. (mulla ADHD ja olen inattentiivi, joten sain diagnoosin vasta aikuisena kaikenlaisten ahdstus ja masennus diagnoosien jälkeen)

 

[elokuu19]

Tulee vähän kurja mieli, kun näitä lukee. Mulla on myös lapsi, jolla puhevaikeuksia ja on huomattavan vilkas. Meitä taas on kehoitettu viemään lasta eri paikkoihin sen vuoksi, että oppisi sosiaalisia taitoja. Mua ei haittaa jos muut komentavat lasta, päinvastoin olen antanut avoimesti asiaan luvan. Mutta siis itselle on hurjan raskasta välillä, kun lapsi pistää ränttäliksi, eli tästä voisi päätellä, että muut toivoisivat tällaiset lapset pidettävän kotona?

Vähän sama juttu meillä.Tiedän tunteen.