Kaverillani ei ole lainkaan omaa persoonallisuutta?!

Olen alkanut vahvasti epäillä niin, koska kaveri muuntuu sitä mukaa, kun miesystävät ja muutkin ystävät) vaihtuvat.
En voi vaan käsittää, miten sillä musiikkimaku ja pukeutumistyyli voi ykskaks niin kovasti muuttua.
Tietty rakastuessansa voi tehdä jotain uskomattomia juttuja, mutta että noin muuttuu persoonallisuuskin täysin (puhetyyli, murre, muutkin maut, sisustus, kaikki). :O
Ihminen, joka muutama vuosi sitten kovasti kailottaa, miten ei voi sietää koiria, onkin yhtäkkiä hankkinut koiranpennun. Siis WTF!?
Sanokaa, että tällekin löytyy joku muu selitys, kuin epävakaa persoonallisuus tai muu vastaava?!

 

No kai sillä nyt persoonallisuus on.

Mutta jos ei ole vielä täysin ns. löytänyt itseään ja tyyliään... ?

 

Onkohan meillä sama kaveri Lisäksi tämä minun tuntemani sekaantuu aina ihan sekopäämiehiin tai sitten luulee suhteistaan liikoja, ollut mm. menossa kuukaudessa naimisiin esim. ranskalaisen ja italiaiaisen pikasuhteensa kanssa. Kaikki seurustelut kestää 2-8kk ja aina uuden suhteen alkaessa unohtaa meidät kaverit lähes tyystin, ennenkuin alkaakin menemään huonosti ja tarvitsee itkupuuta..
Tiedän, että hänellä on ollut nuorempana vaikeaa isänsä kanssa, liekö liittyy tällaiseen käytökseen.

 

Sillä on jostain syystä heikko "minuus", kosketus omaan itseensä.
Tunnen myös tapauksia.

 

Kyllä tuollaista jää miettimään, että häh? miten voit olla nyt ottaa esim. koiran. Toiset löytää itsensä jo aikaisemmin kuin toiset. Toiset taas ei koskaan.

Olin samanlainen lukiossa ja sen jälkeen. Tyyli, puhetapa ja kaikki muuttui aina sen mukaan missä asuin ja liikuin. Nyt 10 vuotta tuosta ajasta luulen, että olen löytänyt omat juttuni.

 

Kai hän on kovin epävarma ja menee ympäristön mukaan miellyttääkseen kun pelkää arvostelua tai jotain. Mullakin oli niin, että yhden kaverini kanssa aikoinaan en uskaltanut olla oma itseni alkuunkaan, koska se kaveri oli kova arvostelemaan ja koin, että mua arvosteli myös. Se olikin "ystävyyssuhde" from hell. Mutta ei se ulottunut muihin suhteisiin, niissä uskalsin olla oma itseni, vaikka olen sen jälkeen ollut paljon arempi kertomaan itsestäni mitään.

 

Tuon musiikkimaun muuttumisen ymmärrän, sillä minä ainakin alan lopulta pitää vaikka mistä musiikista kunhan sitä kuuntelee tarpeeksi. Aloitin hevarina, ekan poikaystävän myötä ravet tulivat tutuiksi ja nyt kuuntelen molempia riippuen mielialasta, Mokomasta tranceen

Muutenkin minulla on kestänyt oman maun syntyminen aika kauan, nyt ainakin kuvittelen löytäneeni itseni. Ikää kohta 32v. En silti ole ajatellut olevani kovin epänormaali tai epävakaa.