Kaveri?

[kyllä on]

Jos mies on toiselle oikea kaveri se kertoo ainakin mitä on nähnyt. Isi tehköön omat johtopäätöksensä.Voi löytää vielä uuden naisen joka ei petä ja saada omia lapsia.
Veriryhmät monta kertaa jo todistavat kuka on mahdollinen isä ja kuka ei ainakaan ole.Ennen dna testejä niillä oli kattava merkitys.Se on totta ett voi tulla paha tilanne jos tulevaisuudessa kantasoluhoidoissa (syöpä, hermovian korjaus) tuleekin ilmi että lapsi ei todellakaan ole isän kun nämä tulee hoitomuotona lisääntymään. Nythän ne on olleet onnistuneina koe tuloksina hiirillä. Eli kerrot tai et - elämä tahtoo olla sellaista että sitä saa mitä tilaa.

 

[besserwi]

""joo""

En ole yleensä ensimmäisenä nimittämässä juttuja provoiksi, enkä tee sitä tässäkään tapauksessa, vaikka minulla epäilykseni onkin.
Tarina on kuitenkin sinänsä mielenkiintoinen moraalinen ongelma ja ansaitsee käsittelynsä, oli sitten provo tai ei.
Eli kaiken kaikkiaan olen nähdäkseni hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi.

-.-

 

[Oikeus]

Ensinnäkin jokaisella miehellä on oikeus saada OMIA lapsia. Elatusvelvollisuutta ei ole toisten lapsiin nähden, ellei ole niitä sitten virallisesti adoptoinut.

Sitten joskus kun kaveristasi aika jättää, on tämä salipellen poika jakamassa kaverisi perintöä siinä missä hänen tulevat omatkin lapsensa (ellei salipelle ole siittänyt niitäkin).

 

[Meikämaija]

Suomen lain mukaan jokainen avioliitossa syntynyt tai aviossa siitetty lapsi on aviolapsi. Joten tämä puheenaoleva lapsi on aviolapsi. Hän on syntynyt avioliiton aikana eikä lapsen isä ole isyyttään kiistänyt.

Koska lymyillyt kaveri ei mitenkään voi tietää, kuka on biologinen isä, hänen asiansa ei ole nyt jälkikäteen lähteä sekoittamaan toisten ihmisten elämää. Se olisi vastuutonta ja typerää.

Tuo pariskunta selviää elämästään ja parisuhteestaan ihan itse, he ovat aikuisia ja kykeneviä hoitamaan asiansa. Aikuinen ihminen vastaa AINA viime kädessä itse itsestään.

Oltakoon asiasta eri mieliä, oltakoon ilkeitä ja kostonhaluisia, oltakoon mitä mieltä tahansa, mutta se mielipide on pidettävä omanaan.

Tässä tapauksessa ei voi edes kiistellä siitä, kuka on elatusvelvollinen. Tarkistakaa laista, jos epäilette.

 

[petos]

Tarkasta samalla petoksen määritys ja vahingonkorvausvelvollisuus lakikirjastasi.

 

[Meikämaija]

nimimerkille ""petos""
Se lainkohta ei sovellu tässä asiassa.

 

[Re: meikämaijalle]

Suomen lain mukaan jokainen avioliitossa syntynyt tai aviossa siitetty lapsi on aviolapsi. Joten tämä puheenaoleva lapsi on aviolapsi. Hän on syntynyt avioliiton aikana eikä lapsen isä ole isyyttään kiistänyt.mm

- Kyllä mutta kun isälle selviää tilanne hän varmasti kiistää isyyden ja sitten ollaankin oikeussalissa. Silloin puhutaan kunnianloukkauksesta ja petollisesta elämästä.
En kyllä haluaisi olla tämmöisen naisen lapsi enkä naisenkaan housuissa nykyaikana. Kaikki kun pystytään selvittämään - toisin oli joskus 50- luvulla...
Kenenkään ei tarvitse olla elättäjä toisen miehen lapsille.
Elatusvelvollisuus taitaa olla kylläkin katoavaa kansanperinnettä sitten kun miehetkin jaksavat pitää oikeuksistaan huolta. On tärkeää että lapsen etua vaaditaan kun on oikea isä - se tässäkin tapauksessa saa maksaa ei muut.
Nuo dna selvitykset pystytään tekeen vaikka hiuksista, missä vain dna on. Oikeus päättää omasta elämästään/ketä elättää, pitäisi olla niin jokaisella kansalaisoikeuksia saaneella ihmisellä Suomessa - tämä koskee tätä petettyä ""isiä"" siinä missä lasta, äitiä ja tätä salipelleäkin.

 

[Mies]

Juu, on juridisesti aivan selvää kuka tässä on ainakin tällä hetkellä elatusvelvollinen, koska lapsi on syntynyt aviossa, ja isä ei ole isyyttään kiistänyt. On kuitenkin aivan eri asia mitä tapahtuu jos ja kun totuus tulee ilmi, ja voidaan DNA-testillä varmistaa. Itse ainakin miehenä tekisin kaikkeni jotta pääsisin elatusvelvollisuudesta eroon, jotta lapsi ei voisi periä minua, jotta hän ei yksinkertaisesti kuuluisi sukuuni millään tapaa.

Tässähän on kyseessä erittäin iso asia, nimittäin miehen epäonnistumisesta elämän suuressa tehtävässä, eli lisääntymisessä. Toisin kun joku väitti niin se EI ole aivan sama kuka se biologinen isä on, vaan päinvastoin KAIKKI riippuu siitä. Ei tietenkään naisen mielestä, kuten tässäkin on nähty, mutta kyllä miehen mielestä. Eli siis tämä on asia jossa ei ole ""oikeaa"" vastausta. Naisten mielestä yleensä se on aika sama (koska nainenhan on jokatapauksessa oman lapsensa biloginen vanhempi), kun taas miehen mielestä tämä on aivan kirjaimellisesti elämää suurempi kysymys. Suurampaa huijausta tai petosta tai loukkausta ei miehelle voi tehdä kuin se että käyttää miehen turvaa ja taloutta turvaamaan toisen miehen siittämää lasta, vasten tämän miehen tietoa.

Väitän että vastaava temppu naiselle olisi esim se että menee naimisiin, lupaa ikuista rakkautta ja yhteistä elämää, hankkii lapsen, ja kun nainen tulee synnyttäneenä sairaalasta kotiin, odottaa mies sängyssä uuden, kauniin ja nuoren naisen kanssa, ja toteaa välittömästä että pakkaahan akka tavaras, olen löytänyt uuden, ja sinä tai tuo lapsi ei merkitse minulle mitään. Et saa yöpyä täällä enää ainuttakaan yötä. Olettaisin että tuossa on suunnilleen pahin mahdollinen isku mitä vaan naiselle voi tehdä? Vastaavasti tuo temppu on pahinta mitä miehelle voi tehdä. Näin miehen näkökulmasta katsottuna. Eli siis Meikä-Maija, pidä tämä mielessä kun ajattelet asioita omasta, naisen näkökulmastasi.

 

[JS-kolkytjarisat]

...taas kerran hyvä esimerkki miksi DNA-testit pitäisi olla automaattisia. Naikoot ketä haluaa ja kuinka usein, mutta jos aletaan lapsia tekemään, niin mieluiten vain ja ainoastaan niiden välillä jotka kimpassa on. Tuollainen on suuri petos.

 

[Kisu]

Tää on niitä ikuisuuskysymyksiä, joihin ei oikeata vastausta ole olemassakaan.

Jos ap niin kovasti pelkää, että saa tältä ""salityypiltä"" turpiinsa, niin kumpi nyt sitten oikeastaan on pienempi paha?

Jos kaveri on kerran todella hyvä ystävä, eikö olisi kannattanut saada turpiinsa? Ja ei kai tämä nyt niin räjähdysaltis kaveri ole, että olisi välittömästi käynyt päälle, jos toinen olisi vain ""mistään mitään tajuamatta"" antanut ymmärtää olevansa siellä saunassa?

Nyt sitten pohtii päänsä hajalle.

Tää on sukua sille ikuiselle kysymykselle, että pitäisikö kertoa, jos näkee toisen miehen / naisen selvästi tietynlaisessa tilanteessa vieraan naisen / miehen kanssa. ei siihenkään oikeata vastausta ole. Kaikki riippuu niistä ihmisistä itsestään, ja ihmiset on erilaisia.

Se on usein totta, että viestinviejä ammutaan, joten kannattaa miettiä tarkkaan.

 

[no]

Jos on vähänkin älykäs ihminen niin surettaahan se totuus ensin.Mutta sitten on helvetin onnellinen.Että on näitä oikeita ystäviä, jotka haluavat sinun parastasi ja kertovat mitä ovat nähneet. Miettikää naiset kun miehelle vaikka 50v selviää että lapsi ei olekaan hänen. Ehkä siinä vaiheessa tulee mieleen että olisin halunnut tietää tuon ennemmin ja perustaa perheen jonkun muun naisen kanssa..

Nuo kantasolu asiat on tulevaisuutta, joten usein totuus tulee ilmi mitä ihmeellisemmän sivu tapaahtuman johdosta.
Jätkä voi myös masentua kun hänelle ei kerrottu ja pidettiin pellenä. Mies perustaa perheen ja joku käkimies käykin pesällä ennen häntä. Tosi kivaa huomata 10 vuosien päästä eikä nyt.

 

[totta]

Tässähän on kyseessä erittäin iso asia, nimittäin miehen epäonnistumisesta elämän suuressa tehtävässä, eli lisääntymisessä. Toisin kun joku väitti niin se EI ole aivan sama kuka se biologinen isä on, vaan päinvastoin KAIKKI riippuu siitä.-mies-

Samaa mieltä vain pettäjä nainen voi väittää toisin.Jokainen mies tietää tämän. Ap. joko kerroit ?

 

[Keinohedelmöitys]

Ei sitten kellekään tullut mieleen, että ehkä pariskunta käytti luonnon keinohedelmöitystä? Jokainen osapuoli on tyytyväinen, eikä asia kuulu kenellekään muulle.

 

[Marju]

Yksikään mies ei ole vastannut tähän asiaan siltä kannalta, että mitä tapahtuisi, jos hän itse saisi tietää yhtäkkiä, ettei olekaan isä lapselle, jota on aina lapsenaan pitänyt. Ja nimenomaan, että miten hän suhtautuisi lapseen tämän jälkeen.

Voisiko mies todellakin lakata olemasta isä? Voiko itseään sillä tavalla käskeä, että ""nyt lakkaan rakastamasta tuota lasta, en enää hanki hänelle mitään, en välitä siitä, miten hän pärjää jne.""?

En kysykään, mitä tapahtuisi parisuhteelle. Siinä voi tapahtua mitä tahansa, mutta miten voi jättää huomiotta lapsen, ja voiko niin ylipäänsä tehdä? Totta kai voi ajatella, että se lapsen oikea isä on tästä lähtien velvollinen huoltamaan lasta, mutta tietää kuitenkin, että tämä ei velvollisuuttaan tule täyttämään, niin voiko lapsen jättää kokonaan ilman isän tukea ja rakkautta, eli rangaista lasta kaikkein eniten?

Miehet täällä tuntuvat puhkuvan vihaa ja oikeuden vaatimista, mutta kaikki tuntuu liittyvän naisen petturuuteen ja rahalliseen menetykseen. Isoja asioita, kyllä, mutta entä tämä henkinen side lapseen, ja lapsen viattomuus asiassa? Voiko hylätä samantien lapsen, jota on vaikkapa kymmenen vuotta rakastanut ja halusta hoivannut?

 

[Kyllä voi]

Helposti kun tieto kusetuksesta ilmaantuu ja isyystestin jälkeen voi todellakin lakata pitämästä lasta omanaan.

Se on kohtuu yksinkertaista, lapsi ei ole miehen, sillä siisti vaikka kuinka sitä on hoivannut ja paskavaippoja vaihdellut.

Miehen maailma romahtaa ja hän luultavasti tekee jotain ratkaisevia liikeitä, eroaa on katkera jnejne. Mutta silti loppujen lopuksi toipuu ja löytää itselleen uuden parisuhteen. Missä lukee niin tässä kyseisessä tapauksessa sovellettaisiin rehellisyyttä, poikkeuksena joka vahvistaisi säännön?

Naisilla näyttää olevan kova tarve perustella miksi pitäisi pitää suu kiinni. Kuin lykätä väistämättä vastaantulevaa hetkeä.

Tässä tapauksessa kaverin tulisi hankkia kommunikointikanava, jonka kautta hän tuo ilmi mitä tietää asioiden kulusta. Siten ettei sitä yhdistetä keneenkään tiettyyn, se että mitä tämä ehkä-kusetettu-mies tekee sen jälkeen on heidän oma asiansa. Tai no onhan hänen tyttöään joku proteini-itsetuntohiiri juntannut pesukonetta vasten joten siitäkin saattaisi tulla jotain jutun aihetta.

 

[ap]

Eipä ole täältä saamani vastaukset selvittäneet ajatuksiani. Kaikki kiertää samaa rataa kuin itselläni. Puolet on sitä mieltä että pidä asia omana tietonasi ja puolet että ilmoita. Tässä välillä heilun itsekin. Ja anonyymi meilikin on käynyt mielessä ajat sitten. Siinäkin on tosin pari ongelmaa. Ensinnäkin on vaikea kertoa tarpeeksi vakuuttavia yksityiskohtia ja pysyä anonyymina. Jos viittaa tupareihin, ei ole vaikea muistella kuka ei ollut baarissa muiden mukana. Toiseksi pelkään myös pokerinaamaani pettävän jos/kun kaverini alkaa ruotimaan kuka meilin on lähettänyt. Saa nähdä mitä teen, annan olla ainakin toistaiseksi. Taitaa jäädä rohkeus keräämättä jollei sitten kännissä tule jotain lipsautettua. Olen jo alkanut tosin välttää kovia kännejä kun tämä kaveri on paikalla, juuri tästä syystä.

 

[minnu]

Hyvä ap,

Olisin iloinen, että tekisit jotakin muuta, kun vain kirjoittelet tänne. Lähetä anonyymia postia mukaisälle ja kirjoita siihen lause:"" Jos olisin sinä, tarkistaisin isyyteni terv. henkilö, joka on melko varma siitä, että sinä et ole isä.""

Kun keskustelut sitten alkavat, pyri ottamaan kantaa tyyliin, ei kai isyystesti mikään paha asia ole, jos on pieninkin epäilys. Sittenhän ei kenenkään tarvitse jossitella eikä epäillä. Sano vaikka, että ""asiahan ei minulle kuulu, mutta jos itse epäilisin isyyttäni, tekisin asialle varmasti jotain, ja pian"" ja ""ehkä viestin lähettäjä on saanut tietää jotain, joka on käynnistänyt epäilyt."" Näin epäilyt eivät tulisi heti sinun suuntaasi ja voisit olla rauhassa saliääliöltä.

Tämä asia tulee vaivaamaan sinua vuosikausia, jos et tee mitään. Rehellisyys on parasta, mitä voit antaa kaikille osapuolille. Jos isäni ei olisi isäni, haluaisin sen taatusti tietää, vaikka näin vanhanakin.

Rehellisyys on todella kadoksissa nykyajan ihmisissä. Tee mitä täytyy ja kerro! Itse menin pettäjän kanssa naimisiin, kun ""ystävät"" eivät kertoneet ja sain tietää sen vasta, kun meillä jo oli yhteinen lapsi. Sitten erosin ja sain onnenavaimet käteeni. Nyt lapsi on jo aikuinen ja olen iloinen, että em. henkilö ei kuulu enää elämääni mitenkään.

Mitä aikaisemmin kerrot sitä paremmat mahdollisuudet lapsellakin on onneen.

 

[mies]

Lopeta hyvä mies tuo pohdiskelu ja ala elämään omaa elämää. Et missään tapauksessa saa mennä sekoamaan asiaa, joka ei sinulle kuulu. Jos kerrot niin tuhoat lapsen turvallisen kodin. Lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa tukemaan hänen kasvuaan. En usko, että olisi tniin tyhmä, että tuhoisit tämän mahdollisuuden lapselta. Se on lapsen etu, että et kerro. Älä sekoita ääliöitä enää lapsen elämään yhtään, suojele lasta häneltä ja ole onnellinen, että hän ei ole lapsen elämässä.

 

[ympäri mennään]

Täällä ihmiset sinisilmäisesti uskovat, että salaisuudet pysyvät salassa hamaan hautaan asti. Minun mielestäni on parasta, että kerrot asiasta nyt, etkä jätä sitä muhimaan. Eikö olisi sinulle ja tälle naisellekin helpoin ratkaisu, jos isyys selvitettäisiin mahdollisimman pian? Ei tarvitsisi kenenkään elää epäillen sen jälkeen, eikä tule karvasta yllätystä vuosien kuluttua. Näin vakavilla asioilla ei pidä leikkiä, ne on selvitettävä ensitilassa! Tämä on oikeaa elämää eikä draamaa!

 

[mies]

Ympäri mennään, olet aivan tosissasi? Onko asia todellakin sellainen, että asianomaisten tulisi saada tietää jotakin, mitä jokin ulkopuolinen tietää. Entä jos hän ei olisi nähnyt koko tapahtumaa, vaan epäillyt jotakin. Pitäisikö hänen silloinkin kertoa epäilystään. Entä jos ap onnistuu sekoittamaan muiden elämän niin perusteellisesti, että se johtaa isyystutkimuksiin ja ne antavat erilaisen tuloksen, kuin ap olettaa olevan. Silloin kuintenkin syrjähyppy on tapahtunut, mutta lapsen koti on ehjä ja lapsi varttuu biologisten vanhempiensa hoidossa, mutta tämä koti hajoaa ap:n sekoilujen myötä. Kuka silloin voittaa?

Jos tänä päivänä kaikki, mitä tiedetään pitäisi saattaa asianosaisten tietoon, niin maailma olisi paljon surullisempi paikka. Kysymyksessä on enää pieni matka ap:n mielenterveyden horjumiseen ja sen hoitokeino, ei ole muiden elämän kaiveleminen, vaikka se tuntuisikin helpoimmalta.

 

[silloin voittaa]

totuus ja oikeudenmukaisuus.

 

[mies]

Mitä hyötyä on 1v lapselle totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta aikuisten välisissä asioissa, jos hänellä on ehjä, turvallinen koti. Minä ajattelen lapsen etua.

 

[lapsen etu]

Lapsen oikeus on tietää biologinen isänsä.

Lapsella on myöhemmin perintöoikeus isäänsä (vanhempiinsa).

Lapsen pitää tietää isänsä ettei hän nai tulevaisuudessa puolisokseen esim. sisartaan.

Lapsen pitää tietää isänsä mahdollisten perinnöllisten sairauksien vuoksi. Tai niinkuin moni sanoi täällä jo aikaisemmin jos jonainpäivänä hän tarvitsee lääketieteellistä apua esim. munuaista. Silloinkin pitää tietää oikeat vanhemmat ja mahdolliset elimen luovuttajat.

 

[mies]

ok.

Jokaisen, joka on nähnyt naapurin emännän lähtevän pohjoisen retkellä, tulee ilmoittaa kotiinjäävälle aviomiehelle, että hän on huolissaan mahdollisesta virheestä hedelmöityksessä ja epäilee, että ehkä kondomia ei ole käytetty tai se on ollut huonolaatuinen.

Ja jokainen rattaissa kulkeva 1v ihmisalku tulisi informoida, että hän ei voi olla varma vanhemmistaan ja , että hänellä on mahdollisuus tulevaisuudessa naida siskonsa ja hänen pelkonsa mahdollisessa munuaissairaudessa voi olla huonommat, koska hänen munuaissiirrännäisensä voi olla sukulaiselta. Nämä asiat kannattaa supattaa lapsen korvaan silloin kun hänen vanhempansa ovat läsnä.

Kyllä epäilynsä mahdollisesta vääryydestä kannattaa kertoa ystäväperheelle, että maailma parantuisi ja muutenkin kannattaa huolehtia muiden asioista, koska muuten he eivät ehkä itse huomaisi niistä huolestua.

Yksi asia vain ihmetyttää, milloin ihmisistä on tullut näin rehellisiä, vai onko rehellisyys vain silloin sallittavaa, kun sillä voidaan satuttaa.

 

[tuli]

Telkussa oli jokin aika sitten keskustelu aiheesta (tai sen vierestä). Ohjelmassa puhuttiin siitä, kuinka keskustelijoiden minuus ja koko (suku)historia heitti häränpyllyä, kun he saivat tietää, että isä ei olekaan biologinen isä. He kokivat olevansa juurettomia, etenkin eräs mies, jonka äiti vei tiedon isästä hautaan.

Asiat koetaan eritavoin, joku toinen ei välittäisi ollenkaan jos saisi tietää, ettei olekaan perimältään oikeasti ""isän""lapsi.

Myös miehet suhtautuvat (tottakai) eritavoin asiaan. Ystäväpiiriini kuuluu mies, joka totesi vauvan ollessa vajaa puolivuotias, että piirteet ovat aivan erilaiset kuin mitä hänellä, suvullaan tai lapsen sisaruksilla on. Lapsi poikkesi muun perheen ulkonäöstä niin paljon, että oli aivan päivänselvää kuka tuon tenavan oikea isä on. Mies kuitenkin piti ja pitää yhä edelleen lasta omanaan ja lapsen biologinen isäkin tietää lapsesta, mutta on tyytyväinen tilanteen ollessa näin, miten se on. Perhe on jo eronut (ei tästä syystä) ja suhde lapseen toimii edelleen aivan samoin kuin muihinkin sisaruksiin.

Kysyin mieheltäni, kuinka hän suhtautuisi, jos joutuisi ap:n kaltaiseen tilanteeseen. Mies oli vahvasti sitä mieltä, että jokainen hoitakoot omat asiansa ja hän ei ainakaan alkaisi kenellekään sanansaattajaksi. Kun käänsin asian toisinpäin, niin, että hän olettaisi olevansa isä, mitä ei olisi, niin haluaisiko tietää asiasta. Kyllä haluaisi, ehdottomasti ja hän jättäisi naisen ja lapsen.

Asiaa voi miettiä ja pohtia, kuinka toimisi vastaavassa tilanteessa (saadessaan tietää, ettei ole lapsen isä), mutta usein mitkään mielikuvaharjoitukset eivät kuitenkaan anna sitä oikeaa emotionaalista totuudenmukaista tunnetta.
Tässä minun esimerkkitapauksessakin mies oli jo kiintynyt ja rakastunut lapseen, rakkaus ei ole mikään tahdonasia, vaan tunnetila.