Kaveri vähän hiilahti mulle tänään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Varmaan ihan aiheestakin, mutta kun en vaan voinut olla nauramatta sen lapsen sanomisesta.
Kaverini oli meillä kahden lapsensa kanssa ja nuorempi heistä, 4v poika oli tosi villinä ja riehui. Ei millään meinannut uskoa mitään, tökki isoveljeään ja yritti saada sen hermostumaan. Ei malttanut leikkiä leluilla, ei katsoa Muumeja.

Kun ruvettiin syömään sama peli jatkui pöydässä ja lopulta kaverini suuttui kun tenava vaan yritti sorkkia jaloillaan vieressä istuvaa veljeään, kilkutti lautastaan haarukalla, lauleskeli ja mölötteli jotain ihme dinosaurusääniä.
Äitinsä sitten nosti pojan pois pöydästä ja ärähti että
"Tää ei nyt näköjään onnistu, jos sä aiot syödä niin pidät suusi kiinni, käytäydyt ja olet kunnolla , jos et voit häipyä".
Syötiin siinä, juteltiin, vähän ajan kuluttua lapsi hiipi takaisin, seisoi siinä äitinsä vieressä ja kaveri kysyi että mitä asiaa, joko onnistuu.
Niin poika siihen ihan viattomasti että "Onnistuu, mutta äiti miten mä voin syödä
jos täytyy olla suu kiinni?"

Mä en voinut sille mitään, että aloin nauraa ihan holtittomasti. Tietysti lapsetkin alkoivat nauraa.
Kaveri oli ihan hermostunut jo ennestään ja räjähti mullekin, että kiva kun torpedoit mun kasvatuskeinot ja nauratat vaan näitä ihan kuin olisit jumalauta itsekin 4 vee.

Mutta kun en vaan voinut mitään sille! Se pojan ilme, ja se tilanne :D

Kyllä se siitä sitten, saatiin syötyä ja kaverikin rauhoittui :D
 
Mun lapset kysyisivät ja kysyvätkin ihan yhtä "typeriä" ja raivostuttavia kysymyksiä. Mutta mä alan aika useesti itsekin nauramaan niille kysymyksille. Paitsi silloin kun olen tarpeeksi hiilenä jo valmiiksi.. :D
 
no, fundamentalisti pelkää että jos kasvatukseen tulee pienikään särö niin homma on iäksi pilalla. liberaalin mielestä taas koko homman arvo on siinä, että tunnustetaan että ihmisen arvo on lopultakin suurempi kuin sääntöjen noudattamisen. ja että arvostus säännöille tulee siitä, että niistä on hyötyä ja niitä voidaan välillä rikkoakin: pakottomuus ja vapaaehtoisuus kulkevat käsi kädessä. fundamentalistin mielestä taas ihmisen arvo tulee sääntöjen noudattamisesta.

kaverisi ei onneksi ole läpikotaisin fundamentalisti, koska kerran pääsi angstikohtauksestaan yli. sääliksi vain käy niitä lapsia jotka hyväksymättä jäämisen uhalla eivät saa koskaan kyseenalaistaa kuria millään tapaa.
 
Mä ihmettelen, että se äiti pystyi pitämään pokan tuossa tilanteessa, itse en olis pystyny. Meillä tulee vastaavia lausahduksia tämän tästä, varsinkin tuolta 5-veeltä...eikä niitä voi muuta kuin nauraa, vaikka kuinka olis vihanen ja pitäis yrittää olla vakavana siinä, mut ei multa vaan onnistu. :D
 
no, fundamentalisti pelkää että jos kasvatukseen tulee pienikään särö niin homma on iäksi pilalla. liberaalin mielestä taas koko homman arvo on siinä, että tunnustetaan että ihmisen arvo on lopultakin suurempi kuin sääntöjen noudattamisen. ja että arvostus säännöille tulee siitä, että niistä on hyötyä ja niitä voidaan välillä rikkoakin: pakottomuus ja vapaaehtoisuus kulkevat käsi kädessä. fundamentalistin mielestä taas ihmisen arvo tulee sääntöjen noudattamisesta.

kaverisi ei onneksi ole läpikotaisin fundamentalisti, koska kerran pääsi angstikohtauksestaan yli. sääliksi vain käy niitä lapsia jotka hyväksymättä jäämisen uhalla eivät saa koskaan kyseenalaistaa kuria millään tapaa.

Kaverillani oli tänään vaan huono päivä ja lapsi oli tosiaan koko ajan kun olivat meillä, ihan mahdoton. Yleensä saan pojan rauhoittumaan viimeistään sillä, kun leikkelen hänen kanssaan lehdistä kuvia ja liimataan niitä paperille, nyt ei suostunut siihenkään.
Ei tuo kaverini ole kasvatuksenkaan suhteen fundamentalisti, yleensä jaksaa jutella lastensa kanssa ja selittää asioita paljonkin, on ihan humoristinenkin. Nyt siltä vaan paloi hihat, muhunkin.
Ei mua tää tilanne varmaan naurattaisikaan jos se olisi joku ihan fundamentalisti, tiukkapipo normaalisti :D
 
[QUOTE="vieras";27952899]Mä ihmettelen, että se äiti pystyi pitämään pokan tuossa tilanteessa, itse en olis pystyny. Meillä tulee vastaavia lausahduksia tämän tästä, varsinkin tuolta 5-veeltä...eikä niitä voi muuta kuin nauraa, vaikka kuinka olis vihanen ja pitäis yrittää olla vakavana siinä, mut ei multa vaan onnistu. :D[/QUOTE]

Niin minäkin, mutta se oli varmaan niin täynnä sitä lapsen temppuilua, isoveljen ärsyttämistä, jatkuvaa härkkimistä ja oli muutenkin pinna kireällä. Se oli sille sitten viimeinen niitti kun aloin nauramaan lasten mukana. Sanoi kyllä kun puhuttiin tosta myöhemmin, että olihan se ylireagointia häneltäkin.
 

Yhteistyössä