Kaveri torpedoi aina kaikki mun orastavat miessuhteet :(

Tai itseasiassa parikin kaveria.

Sama kuvio ihan aina, siis aina. Kun kerron jostain miehestä johon oon ihastunut, niin AINA alkaa se "ei se ole sun kanssa vakavissaan" ja "ei se ole luotettava" ja "ei se susta oikeasti tykkää" jne.

Ja siis mä en todellakaan ihastu mihinkään renttumiehiin, vaan ihan tavallisiin tyyppeihin. Mutta noi kaverien hokemat saa mut sitten aina lopulta itse epäluuloiseksi, joten alan ajattelemaan että no niin kai sitten, ei se tietenkään musta tykkää.. ja sen jälkeen deletoin miehen elämästäni.

Nyttenkin mä oon ollut ihastunut jo pitemmän aikaa erääseen mieheen, joka tuntuisi olevan kiinnostunut musta myös. Meidän välillä on kaikkea ihanaa.. ja kun mä joskus juttelen niistä asioista näille kavereille, niin sepä alkaa taas Viimeks tänään "musta tuntuu että se vaan käyttää sua jotenkin hyväkseen, on epäluotettava eikä oo sun kanssas tosissaan, leikkii vaan". Vaikka oikeasti ei ole mitään siihen viittaavaakaan.

Tuntuu niin pahalta, kun ei oo ketään kenelle näistä ihastumisasioista viitsisi jutella kun kavereitten taholta saa vaan paskaa niskaan.

Mä ymmärtäisin jos oikeesti ihastuisin pissipäisiin ongelmakimppuihin tai pettäviin pelimiehiin, mutta kun nää mun jutut on aina olleet ihan tavallisten fiksujen miesten kanssa.

Miks mun kaverit on tuommoisia?

 

Ratkaisu: älä kerro.

 

Seurusteleeko sun kaverit?
Ja joo, en mäkään tollasille kavereille kertoisi mitään.

 

Sano sille kaverillesi, että etsii itselleen oman ukon, eikä jatkossa enää puutu sun suhteisiin, jos et itse sitä ole pyytänyt.

Taitaa olla joko mustis tai sitten kateellinen.

Tollasella kaverilla ei ole mun mielestä mitään virkaa.

 

Ilkeitä ja kateellisia kavereita sulla. Kannattaisi etsiä oikeita ystäviä.

 

Joo, tuttua nuoruusvuosilta... "Oletko ihan varma, että hän on sinun tyyppiäsi" ja minä sitten aloin poikakaverikandidaateista miettimään, että eihän se oo minun tyyppiäni, kun se sais jonkun paljon kauniimman ja fiksumman kuin minä

Onneksi älysin hakeutua parikymppisenä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja nämä kaverit jäi matkasta silloin, mutta he ennättivät kyllä aiheuttaa minun itsetuntooni aikamoisia "vammoja".

 

Älä kerro noille kavereille mitään suhteen alkuvaiheessa. Jos suhde näyttää siltä että se oikeasti on jotain kestävää niin ehkä sitten esittelet tai sitten heivaat kokonaan nuo kaverit elämästäsi.

Tuosta tulee mieleen, että joko kaverisi ovat itsekin sinkkuja ja haluavat sinunkin olevan.. TAi sitten varattuja, mutta tykkäävät pitää sinut sinkkuna ja vapaana mikäli itse tarvitsevat seuraa baariin tmv.

Tai sekin tietysti on vaihtoehto että tulkitset kaikki suhteesi aina väärin ja kaverisi ovatkin oikeassa? Ainakin sinuun on helppo vaikuttaa (helppo manipuloida) mikäli kaverisi saavat sinut noin muuttamaan mielesi; ensin olet täysin ihastunut, mutta kavereiden vaikutuksesta muutat mielesi ja jätät miehen. Ehkä jotkut miesystäväsi näkevät myös sinut helppona kohteena siinä suhteessa, että sinuun ja sinun mielipiteisiin on helppo vaikuttaa.

 

Kateellisia ovat, älä kuuntele. Ei kannata kertoa ollenkaan. Hankkiudu eroon tuollaisista kavereista.

 

Minä olen vähän tuollainen kuin kaverisi, jos itselle tulee miehestä huono fiilis tai pahoja aavistuksia.
Joskus myös kuulen juttuja, joita en ihastuneelle kaverille halua sanoa, koska ei uskoisi kuitenkaan ja huhuja ne muutenkin ovat, joten ei ole minun asiani niitä levitellä, kun en totuutta varmasti tiedä. Haluan silti vähän varoitella.

Jos kavereilla ei itsellään ole miestä niin kateus. Tai sitten pelko, että menettää kivan sinkkukaverin.

Minua vähän ahdistaisi, jos sinkkukaverini alkaisi seurustella. Itse seukkailen kyllä, mutta sinkkukaverista on aina etukäteen sopimatta valmista baariseuraa milloin vain päätän lähteä. Olisin tosi haikeana, jos alkaisi seukata ja pitäisi alkaa sopia menoja tarkemmin.
Pääsen kaverille yöksikin milloin tahansa ja voidaan puuhastella mitä vaan, koska sille sopii melkein aina. Äkkiseltään pistetään kirppispöytä varaukseen ja laputellaan kamoja, lähdetään ex termpore reissulle naapurikaupunkiin koko päiväksi yms. Harmittaa, sitten kun kaikki tämä päättyy, vaikka kaikkea hyvää ja onnea hänelle toivonkin.

Tässä "kaverien" näkökulmaa. Itsekästä? Kyllä.

 

Jos kavereilla ei itsellään ole miestä niin kateus.

Saisiko tähän mitenkään rasismia lisättyä?

 

Todennäköisesti kaverisi ei seurustele! Jos sinä seurustelisit jäisi hän vähemmälle huomiolle ja tämän hän tietää. Älä puhu miesasioistasi mitään kaverillesi. Jos mieskuvio vakavoituu, älä koskaan puhu mitään negatiivista miehestäsi tai kaverisi käyttää noita asioita jottabteillä menisi huonosti. Minullakin oli tälläinen kaveri kun aloitin suhteeni mieheeni, mutta kaveri hävisi yrityksessään. Jouduin ottamaan häneen etäisyyttä, jottei hän kateudellaan olisi tuhonnut mitään. Kyllä kannatti! Meillä pitkä suhde takana ja kaveri puolestaan edelleen yksin. Hänen suhteensa kariutuvat kerta toisensa jälkeen syystä tai toisesta. Nykyään hyväksyy suhteeni, kun näki ettei hänen mielipiteensä kiinnosta!

 

Mikä pakko niitä kavereita on totella. Kyllä sinä ihan itse torpedoit ne suhteesi.

 

Missä sun itseluottamus on?

 

[QUOTE="hehee";26848339]Saisiko tähän mitenkään rasismia lisättyä?[/QUOTE]

Saa. Jos ap:n miehet on ollu ulkomaalaisia/väärän värisiä/juutalaisia/muslimeja jne.

Sanoin vain vaihtoehtona. On sekin mahdollista.

 

Siis niitten epäilyt ja "hyväntahtoiset varoittelut" saa mut itseni epäilemään, että mies onkin sellainen mistä kaverit varoittelee. Epäluotettava tai ei oikeesti kiinnostunut musta. Ja lopulta se juttu tavallaan paisuu mun päässä niin suureksi, että ajattelen että parempi viheltää koko peli poikki ennenkuin muhun sattuu. Kaverit siis ruokkii mun epävarmuuttani just niin, että lopputulos on ihan paska.

Nuo mun kaverit on muuten kaikki enemmän tai vähemmän sinkkuja. Jotain juttuja joskus, mutta ei mitään pysyvämpää vielä.

Ja en mä kauheesti enää kerrokaan, mutta joskus ois ihanaa kun ois joku jolle kertoa ja jonka kanssa jutella "mitä se tarkoitti kun..."

 

Ne ei ole sun oikeita kavereita vaan kateellisia mukakavereita. Älä enää kerro ihastuksistasi ja välttele mielellään muutenkin tuollaisten tyyppien seuraa.

 

Tietenkin kaikki on kateellisia. Mitäpä jos ne on huolissaan syystä mitä et näe?
Kuten joku sanoi; torpedoit itse suhteesi, VAIKKA muiden sanoilla voikin olla merkittävää vaikutusta käytökseesi ja ajattelutapaasi. Osaa on todella helppo ohjailla ja jos olet sellainen, miettisin kaveripiirin uusimista tai ihan tosi vakavaa keskustelua. Kertoisit miltä susta tuntuu ne sanat ja mitä ne saa sut tekemään...

 

Ei kannata aina kertoa. Mä en kertonut ja nyt tuo kertomatta jäänyt mies on yli 10 vuotta pysynyt rinnalla. Kaverille, jolle en kertonut, on mieheni puolestaan nähnyt hänen huonot puolensa...

 

tunnistan itselläni olevan pari samanlaista kaveria, toinen on varattu joka pyytää aina baariin, toinen sinkku... olisiko tällaisen mollaamisen syynä juurikin tuo helposti saatavan baariseuran loppuminen tai kateus?

 

Ei sekään ihan tervettä ole, että kuvittelee kaikkien olevan aina kateellisia, kun sanovat jotain mikä ei itseä miellytä.

 

Olet vaan onnellinen ihastuksestasi, etkä puhu hänestä mitään näille "kavereille".

 

Voivat tosiaan olla kateellisia tai sitten tosiaan oikeassa, jos näetkin ne ihastumisesikohteet ihanampina ja kunnollisempina kuin todellisuudessa ovatkaan.

Mulle myös kaverit mainitsevat samoja juttuja kuin sinun kaverit sinulle. Mutta omassa tapauksessani se johtuu kyllä ihan siitä, että rakastun aina kaiken maailman renttuihin ja auervaaroihin. En vaan itse halua ymmärtää sitä silloin, kun olen ihan lääpälläni johonkin.

 

Kyllä mun siskot haukkuu aina munkin miehet, mutta koitan olla välittämättä. Itseasiassa, tämän nykyisen kanssa kun olen ollut, niin en oo kuullut varmaan kertaakaan mitään positiivista kenenkään suusta.. Ja se vaikutti kyllä mun mielipiteeseen niin paljon että aloin näkemään hänet huonossa valossa ja laitoin jutun poikki, onneksi sain toisen mahdollisuuden. Tällä kertaa hitot välitän vaikka mulle sanottais mitä, mulle merkkaa kumminkin vain se, millainen hän on mun kanssa, sun pitäis koittaa saada tuollainen asenne itelles kans..

Mutta voisko syynä olla myös se että kavereidesi mielestä kukaan ei ole tarpeeksi hyvä sulle? Että he haluavat sulle Sen Oikean?

 

Sun kaveri on RASISTI!

 

Hmm.. joo-o, olihan mullakiin aikanaan yksi tuollainen kaveri sinkkuaikoina. Tosin itse kyllä aina tiesin mitä halusin ja mitä en. Tein myös päätökset omista suhteistani ihan itse, välittämättä lainkaan muiden mielipiteistä. Kyllä mun puolesta muut saa ilmaista mielipiteensä, muttei se sitä tarkoita, ettäkö minun niin tulisi ajatella.