kaveri puhuu eroavansa, en kuuntele enään,

["kyllästynyt"]

En ooo enää viikkoon vastannut kaverin puheluihin,kun se jauhaa viikosta ja vuodesta toiseen hakevansa eron miehestään eikä koskaan mitään tapahdu. Viisi vuotta ollaan tunnettu ja koko ajan on ollut tuota samaa.En jaksa enään kuunnella sitä jahkailua. Oon niin kyllästynyt siihen että nyt on saanut olla rauhasssa. olen jo sanonut sille,etten halua enää kuulla sitä puhetta erosta kun ei se kuitenkaan eroa.ja eikun se vain jatkuu.viimeksi sanoi muuttavansa yhteen vuorakämpään ja sitten taas ettei muutakaan.Oonko kamala kun en vain jaksa enää puhua sen kanssa? Omakin elämä menee sekaisin,kun mulla on ero takana ja rankkaa kuunnella tuollaista jahkailua,aina haukkuu miestään eikä koskaan eroa vaikka puhuu siitä aina.Miten tuollaiseen voi suhtautua?

 

[näön]

Mun kaveri vähän väliä eros sen miesystävästä ja sit ne palas aina takas yhtee. Meni hermot kuunnella samaa tarinaa. Lopulta sanoin suoraan, että päättäkää ny oikeesti mitä haluutte tai lopettakaa valitus.

 

[siispä]

Tuollainen on minusta toisten ihmisten hyväksikäyttöä että tuhlaa toisen aikaa vatvomalla jotain negatiivista kuukaudesta toiseen eikä saa mitään aikaan. Ehkä se vaan tykkää vatvoa ikäviä asioita eikä edes aio erota.

 

[Vaimo-Rakas]

Sellainen ystävyyssuhde joka muuttuu sellaiseksi että on vain toisen tunnekaatopaikkana, on todella raskas ja kääntyy ennemmin tai myöhemmin vitutuksen puolelle.
Kannattaa sanoa suoraan että sulle riittää nyt ruikutus, tee elämälles jotain tai ole hiljaa.

Minä olen sittemmin tullut itsekkääksi, olen säilyttänyt vain ne ihmissuhteet joista myös minä saan paljon enkä ole aina vain se olkapää ja ymmärtäjä. Kovalla kädellä viimeisen vuoden aikana olen pannut ihmissuhteita silmää räpäyttämättä telakalle, toiset suoraan, toiset hienovaraisemmin. Joskus on lupa olla itsekäs oman hyvinvoinnin takia.

 

[Vier]

Onkohan kaverisi palstan "ammattivalittaja"...