Kaveri päätti avautua lapseni päivähoitoon laittamisesta.

[QUOTE="vieras";28982550]AP puhui nimenomaan omasta jaksamisesta. Siitä, että hän voi paremmin kun lapsi välillä hoidossa. Musta se on vaan lapsen parasta ajattelemista kun ennakoi ettei pala itse loppuun. Lapselle on etu että äiti on hyvinvoiva. Ei se lapsi sieltä päiväkodista mitään saa, muttei vahingoitukaan neljän tunnin hoidoista mitenkään. Kukaan ei siis kärsi...ei edes lapsi. Äiti vaan jaksaa paremmin.[/QUOTE]

Aivan - jos on elämänhallinnan tai mielenterveyden ongelmaa uupumusta, masennusta niin silloin 1 vuotiaalla on paremmat olot kun on muutaman päivän viikossa kotona. Jos on normaali jaksava vanhempi ei kotona OMAN LAPSEN kanssa oleminen ole niin uuvuttavaa että sen vuoksi pitää vanhemman olla "viriketyössä", että jaksaa haloo omaa lasta.
1v ei tarvitse virikkeitä eikä muuta ohjelmaa kuin sen mitä koti tarjoaa. Jos vanhempi ei jaksa on lapsen kehityksella parempi olla päiväkodissa. Mutta siis jos vanhempi ei jaksa arkea ja omaa lasta uupumatta on kyse mielenterveyden ongelmasta ei normaalista terveestä vanhemmasta.

 

älä välitä siinä on taas ollut yks vauhkoova kotiäiti, joka ei nää muuta kuin oman napansa. ja sit voi käydä niin, että kun tää kotona kasvatettu yritetään laittaa hoitoon tai kouluun, niin hän ei sinne sopudukkaan ja sitten alkaa vinkuminen, että mitäs nyt teen kun nikopetteri koulussa sitä ja niko petteri tätä ja nikopetterillä ei oo kavereita yms.

Höpön höpö, lievästi yksikantainen ajatusmaailma. Koulu maailmassa työskentelevänä uskallan sanoa, että siellä ekaluokalla ei pääsääntöisesti huomaa, onko lapsi saanut olla kotona kasvamassa vai joutunut pienenä päivähoitoon.

Tosin nämä hoidossa olleet ovat useammin niitä, jotka kovaäänisemmin ja aina ensimmäisenä joka paikassa ovat hoidossa olleita. Kyynärpää taktiikalla osaavat toimia.

 

Tänne heti kerääntynyt kasa laiskoja kotiäitejä joilla kolahtaa oma valinta ja kauhea puolustelua makoiluansa pönkittämään, hankkikaa itsetunto.

t.kotiäiti jolla ei ole tarvetta vinkumiseen muiden valinnoista. Laiskakin.

 

[QUOTE="...";28982621]Taas mammajoukko vaahtoaa täällä kotihoidon puolesta, lapsesta tulee ihan asiantuntijoidenkin mukaan agressiivisia päivähoidossa ym. Samaan aikaan koko muu länsi-maailma laittaa lapsensa hoitoon 3 kk ikäisenä, koska äitiysloma ei kertakaikkianán ole pidempi eikä hoitovapaa systeemejä ole. Ja ainakin mun nähdäkseni porukkaa Euroopassa pärjää yleisesti paremmin kuin meikäläiset, ainakin jos mielenterveys- ja päihdeongelmaisten määrää katsotaan.

Se mitä aina ihmettelen on se, että Suomessa pitäisi tietyn kansanosan mielestä kotihoitaa lapset 3 ikäiseksi, mutta annas olla kun lapsi tulee 7 vuotiaaksi ja menee kouluun niin johan voi joka lapsi kulkea yksin koulumatkat, viettää iltapäivät yksin ja lähteä aamuisin yksin kouluun. Sen sijaan Euroopassa yleisesti tällaista ei hyväksytä, vaan on lainvastaista jättää alle 10v lapsi ilman aikuisen valvontaa. Erittäin ristiriitaista, ja varmasti tämä lasten nopea pakko-itsenäistyminen aiheuttaa suurempia ongelmia lapsen kehitykselle kuin päiväkotihoito 1 vuotiaana.[/QUOTE]

Ei muuten todellakaan pidä paikkaansa, että kaikissa muissa tai edes useimmissa länsimaissa laitettaisi vauvat hoitoon 3kk ikäisinä. Tämä on ihan täyttä propagandaa jota viljellään aina tämän tyyppisissä keskusteluissa. Ja itseasiassa äitien työnteko sekä kokopäivä työ on melko tuore ilmiö kaikenkaikkiaan. Lapset on vielä 50-60-70-luvulle saakka hoidettu pääsääntöisesti kotona.

 

Tänne heti kerääntynyt kasa laiskoja kotiäitejä joilla kolahtaa oma valinta ja kauhea puolustelua makoiluansa pönkittämään, hankkikaa itsetunto.

t.kotiäiti jolla ei ole tarvetta vinkumiseen muiden valinnoista. Laiskakin.

Mä olen kommentoinut, vaikka en ole ollut hoitovapaalla kuin kuukauden. Meillä lapset on silti mennyt päiväkotiin vasta vähän vanhemmalla iällä, 3v 9kk ja 2v 10kk. Mun lapsilla on myös isä.

Ja edelleen (mua niin ärsyttää): aloittaja itse PYYSI kommentteja, jotta hän voisi ymmärtää ystäväänsä. SIKSI tässä ketjussa kerrotaan niitä argumentteja, jotka puoltavat pienen lapsen kotihoitoa.

 

Tänne heti kerääntynyt kasa laiskoja kotiäitejä joilla kolahtaa oma valinta ja kauhea puolustelua makoiluansa pönkittämään, hankkikaa itsetunto.

t.kotiäiti jolla ei ole tarvetta vinkumiseen muiden valinnoista. Laiskakin.

Psst..noin kaksi lausetta on aika ristiriitaisia keskenään...

 

Sitten jos vielä lukisitte sitä Keltikangas-Järvistä, niin huomaisitte, että lapsilla on todettu agressiotasojen nousua vasta, kun ovat hyvin pitkiä päiviä (yli 10 h) hoidossa 5 päivää viikossa ilman lomia. Näinhän ei ap:n tapauksessa ole.

ap, hieno juttu että menit töihin!

 

[QUOTE="vieras";28982688]Aivan - jos on elämänhallinnan tai mielenterveyden ongelmaa uupumusta, masennusta niin silloin 1 vuotiaalla on paremmat olot kun on muutaman päivän viikossa kotona. Jos on normaali jaksava vanhempi ei kotona OMAN LAPSEN kanssa oleminen ole niin uuvuttavaa että sen vuoksi pitää vanhemman olla "viriketyössä", että jaksaa haloo omaa lasta.
1v ei tarvitse virikkeitä eikä muuta ohjelmaa kuin sen mitä koti tarjoaa. Jos vanhempi ei jaksa on lapsen kehityksella parempi olla päiväkodissa. Mutta siis jos vanhempi ei jaksa arkea ja omaa lasta uupumatta on kyse mielenterveyden ongelmasta ei normaalista terveestä vanhemmasta.[/QUOTE]

puhuin ennaltaehkäisystä ja siitä että AP huolehtii itsestään. Onko sinulla tosiaan niin mustavalkoinen ajatusmaailma että kaikki yksivuotiaat olisivat tyytyväisiä lapsia tai että kaikille äideille riittäisi se muiden äitien seura ja äiti jutut eikä ollenkaan omaa aikaa. Isältä tuo ymmärretään, mutta jodäs äiti kehtaa sanoa että hänestä on mukavaa viettää työkavereiden kanssa aikaa ja jutella aikuisten juttuja, niin johan olet lastasi rakastamaton mt ongelmainen äiti.
Kaikki eivät kaipaa sellaista, mutta se kerro siitä kuinka hyvä äiti olet.
harva isä jaksaisi pelkästään kotona.

 

HYvä ap kumpa itselläni olisi sama mahdollisuus. Nää arvostelijat ei nyt tajua miten pieni toi hoitomäärä tässä tilanteessa on.

 

Tiedän kyllä tapauksia joissa lapsi on laitettu yksi vuotiaana hoitoon. Yhden tapauksessa oli yh ja oli pakko mennä töihin rahan takia. Meni tutulle hoitoon ja en pidä sitä niin pahana.

Sitten on tapaus että äiti ei vaan jaksannut ja halunnut olla lasten kanssa kotona. Ei kovin hyvä juttu mutta se oli hänen valintansa se.

Minun toinen lapseni on nyt vuoden ja töihin lähden n. vuoden päästä. Joillakin tutuillani on vähän nuorempia lapsia ja he lähtevät töihin kun lapsi on hädin tuskin täyttänyt vuoden. Kyllä kovasti hämmästelin mielessäni mutta en tietenkään sanonut mitään. Siis tuommoinen pieni joka ei osaa juuri yhtään mitään kuin lattialla istua ja vähän ehkäpä kävellä, laitetaan hoitoon. Ei tulisi kyllä mieleenkään laittaa tuota tyttöä vielä hoitoon.

Tuo meidän kolme-vuotias voisikin jo hoitoon mennä, kun on sellainen yli-sosiaalinen tapaus ja kovasti aina seuraa kaipaisi muista lapsista. Raakalainem mutsi olen kun häntä vaan kotona pidän... Tai yritetään käydä joka päivä jossain missä on muitakin lapsia.

 

Kuulostaa todella hyvältä ratkaisulta. Lapsellekin muutama tunti hyvässä hoidossa toisten lasten kaverina on mukavaa vaihtelua. Mä en ymmärrä ollenkaan sitä vauhkoamista, ettei yli 1-vuotias saisi olla hoidossa. Muissa Euroopan maissa äitiysloma ei ole kuin 2-3 kuukautta, minkä jälkeen lapsi menee hoitoon (jos äiti on työssäkäyvä). Omat lapseni ovat olleet kotihoidossa 2- vuotiaaksi.

 

Mun kaverini myös vei yksivuotiaan osa-aikaiseen hoitoon oman jaksamisensa vuoksi. Harrasti opiskelua niinä aikoina, kun lapsi oli hoidossa.

Ymmärrän kyllä hyvin kaveria, hänen lapsensa kun on kohtalaisen vilkas. Mutta hengattuani jonkin verran yhdessä hänen ja hänen lapsensa kanssa kävin itse entistä varmemmaksi sen suhteen, että omaa lastani en ihan pienenä päiväkotiin vie. Semmoinen homma oli kahdellakin äidillä pitää vilkkaampi lapsi pois rauhallisemman kimpusta, että en usko päiväkodin henkilökunnan nykyresursseilla pystyvän tarjoamaan kaikille lapsille turvallisia oloja. Varsinkaan, jos ryhmässä on useampiakin näitä äidinväsyttäjiä.

Itselläni ei ole ollut ongelmia jaksaa lapsen tai kahdenkaan kanssa. Mutten usko sen olevan kiinni omasta erinomaisuudestani vaan enemmänkin henkilökemioista lapseni kanssa. Rauhallisia molemmat.

 

Ap:n kaveri on aika mustavalkoinen tapaus (niinkuin monet täälläkin), joka ei osaa tehdä eroa siinä onko lapsi hoidossa viitenä päivänä viikossa 9-10 tuntia kerrallaan vai puolipäiväisenä kolmena päivänä viikossa. En mitenkään pysty kuvittelemaan miten ap:n ratkaisu oli huonoksi lapselle.

 

Kaikista paras ratkaisu on ollut meillä 1 v. 3 kk iässä 10 pvää/kk päiväkoti. Lomavkot kotona ovat osottautuneet ratkaisunolevan oikea. Lapsion kärttyisä,ärtyisä eikä jaksa meidän vanhempien seuraa. Kiukkuaa ja on levoton.

Kyllä nää asiat ovat niin lapsi kohtaisia,ettei näitä voi yleistää millään tavoin

Jos näin on, niin silloin on syytä katsoa peiliin ja KAUAN. Jos lapsi ei vähän yli yksivuotiaana kestä vanhempien seuraa ja laitetaan sen takia päiväkotiin.

 

[QUOTE="vieras";28982693]
Tosin nämä hoidossa olleet ovat useammin niitä, jotka kovaäänisemmin ja aina ensimmäisenä joka paikassa ovat hoidossa olleita. Kyynärpää taktiikalla osaavat toimia.[/QUOTE]

Allekirjoitan. Päiväkodissa opitaan tosi hyvin tuo meuhkaaminen ja rynniminen ensimmäisenä kaikkialle mihin vain on mahdollista. Ne lapset puolestaan, ketkä eivät moista kestä, vetäytyvät kaikesta ja vaipuvat omiin maailmoihinsa selvitäkseen.

 

Jos näin on, niin silloin on syytä katsoa peiliin ja KAUAN. Jos lapsi ei vähän yli yksivuotiaana kestä vanhempien seuraa ja laitetaan sen takia päiväkotiin.

Samaa mieltä. Ei tietenkään viihdy, jos vanhemmat ei nosta persettä penkistä ylös koko viikonloppuna. Näinhän se menee. Istutaan koneella/läppärillä/telsun edessä tms. ja lapsi jätetään paitsioon.

Jos taas 1v. lapsi ei viihdy kun lähdetään yhdessä ulos leikkipihalle, metsään, puistoon tms. Ei viihdy kun katsellaan yhdessä leluja, luetaan kirjoja, sylitellään ja hassutellaan niin olisin kyllä TODELLA huolissani. :/ Normaali 1-vuotias kyllä nauttii yhdessä vanhemman kanssa olosta.

 

[QUOTE="...";28982723]Psst..noin kaksi lausetta on aika ristiriitaisia keskenään... [/QUOTE]

Eivät muuten ole. Kirjoittaja ei vinkunut heidän valinnoistaan mitään. Saa kai sitä urputtamista silti kritisoida?

Minullakin nuorimmainen oli vähän päälle vuoden kun laitoin lapset hoitoon. Alunperin ajattelin olla kotona vielä vuoden, mutta pää ei kestänyt. Lähdin opiskelemaan täysipäiväisesti. Hyvin on pärjätty enkä koe tarvetta vittuilla muille ihmisille ovat he sitten laittaneet lapsensa hoitoon vauvana tai ei ollenkaan. Mutta kyllä jaksan valittaa tästä jeesustelusta.

 

Yksivuotiaat päiväkotilapset ovat rakkauden kerjäläisiä, jotka tosin ilahtuvat vähäisestäkin huomion määrästä. Kun huomiota ei luonnollisesti tule tarpeeksi, sitä aletaan usein hakemaan erittäin ei-toivotuilla tavoilla.

 

[QUOTE="vieras";28982738]puhuin ennaltaehkäisystä ja siitä että AP huolehtii itsestään. Onko sinulla tosiaan niin mustavalkoinen ajatusmaailma että kaikki yksivuotiaat olisivat tyytyväisiä lapsia tai että kaikille äideille riittäisi se muiden äitien seura ja äiti jutut eikä ollenkaan omaa aikaa. Isältä tuo ymmärretään, mutta jodäs äiti kehtaa sanoa että hänestä on mukavaa viettää työkavereiden kanssa aikaa ja jutella aikuisten juttuja, niin johan olet lastasi rakastamaton mt ongelmainen äiti.
Kaikki eivät kaipaa sellaista, mutta se kerro siitä kuinka hyvä äiti olet.
harva isä jaksaisi pelkästään kotona.[/QUOTE]

Hmm joo ok, koska äiti ei viihdy kotona ja viihtyy paremmin töissä. Haluaa, että on mukavaa viettää aikaa työtovereiden kanssa ja jutella aikuisten juttuja on ok viedä siksi vauva päiväkotiin "virikkeitä saamaan". Lueppa oikein todella huolella kirjoittamasi teksti, että löydötkö itse siitä ristiriitaisuuksia sille, että äiti on normaali eikä ole mt-ongelmaa.
Niitä aikuiskontakteja saa muualtakin kuin töistä, eikä niiden mukavien juttukavereiden kanssa mukavien juttutuokioiden saavuttamiseksi tarvitse viedä vauvaa päiväkotiin vaan voi tavata aikuisia ihmisiä muuten, ihan vaikkapa vauvan kanssa kyläillen tai että lapsen isä viettää aikaa vauvan kanssa kun äiti käy harrastamassa ja juttelemassa kavereiden kanssa aikuiskontakteja hoitaen.

 

Samaa mieltä. Ei tietenkään viihdy, jos vanhemmat ei nosta persettä penkistä ylös koko viikonloppuna. Näinhän se menee. Istutaan koneella/läppärillä/telsun edessä tms. ja lapsi jätetään paitsioon.

Jos taas 1v. lapsi ei viihdy kun lähdetään yhdessä ulos leikkipihalle, metsään, puistoon tms. Ei viihdy kun katsellaan yhdessä leluja, luetaan kirjoja, sylitellään ja hassutellaan niin olisin kyllä TODELLA huolissani. :/ Normaali 1-vuotias kyllä nauttii yhdessä vanhemman kanssa olosta.

Erittäin samaa mieltä.

 

[QUOTE="vieras";28983006]Hmm joo ok, koska äiti ei viihdy kotona ja viihtyy paremmin töissä. Haluaa, että on mukavaa viettää aikaa työtovereiden kanssa ja jutella aikuisten juttuja on ok viedä siksi vauva päiväkotiin "virikkeitä saamaan". Lueppa oikein todella huolella kirjoittamasi teksti, että löydötkö itse siitä ristiriitaisuuksia sille, että äiti on normaali eikä ole mt-ongelmaa.
Niitä aikuiskontakteja saa muualtakin kuin töistä, eikä niiden mukavien juttukavereiden kanssa mukavien juttutuokioiden saavuttamiseksi tarvitse viedä vauvaa päiväkotiin vaan voi tavata aikuisia ihmisiä muuten, ihan vaikkapa vauvan kanssa kyläillen tai että lapsen isä viettää aikaa vauvan kanssa kun äiti käy harrastamassa ja juttelemassa kavereiden kanssa aikuiskontakteja hoitaen.[/QUOTE]
No luepa itse oma tekstisi, että ihminen joka haluaa takaisin työelämään on mielenterveysongelmainen?

Tietysti jokainen äiti periaatteessa voi puoliväkisin hommata itselleen sellaisen tuttavapiiriin, jota pystyy jatkuvasti tapaamaan ja tiettyjä aktiviteetteja itselleen ja lapsilleen. Toisille se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Kuitenkaan se ei ole sama asia kuin käydä töissä.

Minusta on aika erikoista, että toisten mielestä kotiin jääminen lasten kanssa on työn vieroksuntaa ja toisten mielestä töihin meneminen on lasten hylkäämistä. Luulenpa vielä, että näistä mielipiteistä löytyy jopa päällekkäisyyttä, ainakin jos johonkin väliin vedetään ikäraja. Alle kolmevuotiaan kanssa kotona on hyvä äiti mutta kun dingdingding kolme tulee täyteen niin hitto mikä sossupummi.

Juuri tällaiset tuomitsevat asenteet aiheuttavat äideille lisää suorituspaineita ja uupumusta. Joku uupuu töistä ja toinen uupuu kotona. Joku jopa molemmista. Sellaista se elämä on, eikä siihen ulkopuolisten viivottimella mitatut oikeat ratkaisut auta yhtään.

 

Höpö höpö. Suomessa on aivan ihmeelliseksi mennyt tämä keskustelu. Ainakin oma ammattiryhmä on sellainen, että naiset menevät töihin kun vauva on 3kk. Joku ihana työpaikka voi tarjota hoidon samassa rakennuksessa, että pääsee imettämään ruokiksella. Puhuttiin tästä kerran kansaenvälisessä työyhteisössä. Olin ollut pisimpään kotihoidossa (9kk vanhaksi). Kaikki ihmiset tavallisia ja pärjäävät kivasti. Itsellänikin läheiset välit vanhempiini.

Jos kaikille perheille maksettaisiin kotihoidon tukea kunnes nuorin täyttää 3v systeemi kaatuisi. Te kotoilijat tarvitsette meidän veroeuroja että tuet pyörivät. Lakatkaa siis arvostelemasta muiden valintoja.

 

No luepa itse oma tekstisi, että ihminen joka haluaa takaisin työelämään on mielenterveysongelmainen?

Tietysti jokainen äiti periaatteessa voi puoliväkisin hommata itselleen sellaisen tuttavapiiriin, jota pystyy jatkuvasti tapaamaan ja tiettyjä aktiviteetteja itselleen ja lapsilleen. Toisille se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Kuitenkaan se ei ole sama asia kuin käydä töissä.

Kirjoittelin jo tuossa eka sivulla aiheesta, joka on ehkä mennyt sulta ohi ihan vaan vaikka siksi, että kirjoitan vieras nikillä
Jos äiti/vanhempi on väsynyt, uupunut ja kyllästynyt arkeen ja oman lapsen hoitamiseen siinämäärin että kokee siksi olevan parempi palata töihin akkuja lataamaan ja että siitä syystä laittaa mielummin vauvan päiväkotiin kuin hoitaa vauvaa itse kotona on kyse mielenterveyden ongelmasta
Jos ainoat aikuiskontaktit on töissä niin kyllä sekin jonkinlaisesta ongelmasta elämänhallinnan ja psyyken tiimoilta kertoo. En tarkoita sillä sitä, että olisi paha asia laittaa lapsi päivähoitoon ja palata töihin jos psyyke ei kestä kotona olemista. Sehän on ennaltaehkäisyä parhaimmillaan. Mutta normaali, terve, normaalit elämänhallinnan taidot omaava ei tee niin. Hyvä asia on tunnistaa omat psyykkiset rajoitteet ja hakea apua. Normaali, psyykkisesti terve aikuinen ei myöskään vie lasta hoitoon jotta saisi viettää mukavaa aikaa aikuisten kanssa

 

[QUOTE="vieras";28983101]Kirjoittelin jo tuossa eka sivulla aiheesta, joka on ehkä mennyt sulta ohi ihan vaan vaikka siksi, että kirjoitan vieras nikillä
Jos äiti/vanhempi on väsynyt, uupunut ja kyllästynyt arkeen ja oman lapsen hoitamiseen siinämäärin että kokee siksi olevan parempi palata töihin akkuja lataamaan ja että siitä syystä laittaa mielummin vauvan päiväkotiin kuin hoitaa vauvaa itse kotona on kyse mielenterveyden ongelmasta
Jos ainoat aikuiskontaktit on töissä niin kyllä sekin jonkinlaisesta ongelmasta elämänhallinnan ja psyyken tiimoilta kertoo. En tarkoita sillä sitä, että olisi paha asia laittaa lapsi päivähoitoon ja palata töihin jos psyyke ei kestä kotona olemista. Sehän on ennaltaehkäisyä parhaimmillaan. Mutta normaali, terve, normaalit elämänhallinnan taidot omaava ei tee niin. Hyvä asia on tunnistaa omat psyykkiset rajoitteet ja hakea apua. Normaali, psyykkisesti terve aikuinen ei myöskään vie lasta hoitoon jotta saisi viettää mukavaa aikaa aikuisten kanssa [/QUOTE]

Vaikka kuinka pistät hymiöitä tekstiisi, niin ei se kyllä muuta tuota leimaavaa asennetta miksikään. Uupunut=mielenterveysongelmainen=ei normaali. Kävi aika selkeästi ilmi. Loppuun voisi lisätä vielä hullun.

Aikuiskontaktit saattavat ihmisillä olla kaukana tai muuten saavuttamattomissa elämäntilanteiden muuttumisten takia, ei sekään vaadi mitään antisosiaalisuutta tai hulluutta.

Normaali terve aikuinen voi myös olla välillä stressaantunut tai uupunut. Eikä kukaan ole vienyt lasta hoitoon sen takia, että "aikuisten kanssa on mukava vietää aikaa". Sinä luet noita tekstejä itse kuin piru raamattua samalla kuin vihjailet että toisin ajattelevat ovat jollakin tapaa hulluja.

 

Vaikka kuinka pistät hymiöitä tekstiisi, niin ei se kyllä muuta tuota leimaavaa asennetta miksikään. Uupunut=mielenterveysongelmainen=ei normaali. Kävi aika selkeästi ilmi. Loppuun voisi lisätä vielä hullun.

Aikuiskontaktit saattavat ihmisillä olla kaukana tai muuten saavuttamattomissa elämäntilanteiden muuttumisten takia, ei sekään vaadi mitään antisosiaalisuutta tai hulluutta.

Normaali terve aikuinen voi myös olla välillä stressaantunut tai uupunut. Eikä kukaan ole vienyt lasta hoitoon sen takia, että "aikuisten kanssa on mukava vietää aikaa". Sinä luet noita tekstejä itse kuin piru raamattua samalla kuin vihjailet että toisin ajattelevat ovat jollakin tapaa hulluja.

No hullusta puhut vain sinä Olen itse muuttanut aikuisiällä vauvan kanssa uudelle paikkakunnalle josta tunsin vain mieheni. Tukiverkkoja ja aikuiskontakteja on normaalille, normaalilla psyykkisellä kapasiteetilla varustetulle ihmiselle hyvin luontevaa rakentaa myös silloin kun sukulaisia ei ole tai he asuvat kaukana. Puhutaan siis edelleen normaalin psyykkisen kapasiteetin omaavista ihmisistä. Jos psyyken puolella on vajausta, on masennusta, uupumusta siinämäärin ettei kestä arkea ja elämää oman vauvan kanssa on kyse mielenterveyden ongelmasta