Kaveri päätti avautua lapseni päivähoitoon laittamisesta.

Sen enmpää ottamatta kantaa siihen, minkä ikäisenä lapsia päivähoitoon. Tuosta äidin hyvin voinnista, niin tottakai aina lapsen parempi olla kun äiti voi hyvin. Onko kuitenkin käynyt niin että nykyään tarvitaan enemmän siihen että voidaan hyvin (ollaan tyytyväisiä ja onnellisia omaan elämään)? Mihin se raja vedetään, että mikä on hyväksyttävää vanhemman hyvinvoinnin vuoksi tehtäväksi? Onko niin, että jos joku tarvitsee voidakseen hyvin päivittäin omaa aikaa työn lisäksi pari tuntia, ja viikonloppuisin ainakin toisen vuorokauden täyden keskittymisen kavereihin yms..., lapset päivähoidossa ja isompana saavat selviytyä keskenään, onko tämmöinen yleisesti hyväksyttävää toimintaa, jotta vanhemmat vain voivat hyvin? Vai pitäisikö vanhemman harjoitella vähempään tyytymistä?

 

Kiitoksia kaikille kommenteista! Niin, kaverini maailma on monessakin asiassa melko mustavalkoinen, eikä hän ilmeisesti näe eroa siinä onko lapsi 8 tuntia viikossa pk:ssa vai 40 tuntia. Nuo 8 tai 12, viikosta riippuen kun olen töissä ajaa koko perheen etua. Lapsi on tietysti ykkönen, mutta hän kuuluu perheeseemme ja koen että hyvinvointimme on lisääntynyt verrattuna siihen mitä se olisi jos en olisi töissä ja lapsi päiväkodissa. Tunnen kyllä lapseni, joten tästä on turha alkaa lyömään mitään tutkimuksia, joissa sitä paitsi puhutaan pitkistä hoitopäivistä eli ne eivät meidän tapauksessa ole relevantteja

Ajattelen asiaa myös pidemmällä tähtäimellä. Kun nyt teen osa-aikaisesti töitä, voin siirtyä kokopäiväisesti töihin vasta kun lapsi menee eskariin, tai vastaavasti lapsen isä jää osa-aikaiseksi jossain vaiheessa. Jos olisin kolme vuotta kotona, olisi todennäköisemmin pakko mennä kokopäiväisesti töihin suoraan, mikä on mielestäni lapsellekin rankempaa kun yhtäkkiä joutuu olla kahdeksan tuntia päivässä hoidossa.

Perusteluistanne huolimatta en kyllä siltikään ymmärrä kaveriani juurikaan sen paremmin. Miten se 8-12 tuntia tekee minusta hirviöäidin? Niin, enkä ole mt-ongelmainen, vaan hoidan perheemme jaksamista kuten toivottavasti jokainen vanhempi tekee.

 

Jos on tavallindn siwan kassatäti, niin onhan se vaikea ymmärtää, miksi joku ihan oikeasti tarvitsee sen pienen hengähdystauon töissä edes muutamana tuntina viikossa. Jos on tottunut olemaan tarpeellinen ja tärkeä työyhteisössä käyttää aivojaan ja olemaan asiantuntija, on muutos kotiäidiksi henkisesti aika raskas! Osaan näin kuvitella, vaikka ite olenkin lähempänä tuota siwan kassaa.

 

Sen enmpää ottamatta kantaa siihen, minkä ikäisenä lapsia päivähoitoon. Tuosta äidin hyvin voinnista, niin tottakai aina lapsen parempi olla kun äiti voi hyvin. Onko kuitenkin käynyt niin että nykyään tarvitaan enemmän siihen että voidaan hyvin (ollaan tyytyväisiä ja onnellisia omaan elämään)? Mihin se raja vedetään, että mikä on hyväksyttävää vanhemman hyvinvoinnin vuoksi tehtäväksi? Onko niin, että jos joku tarvitsee voidakseen hyvin päivittäin omaa aikaa työn lisäksi pari tuntia, ja viikonloppuisin ainakin toisen vuorokauden täyden keskittymisen kavereihin yms..., lapset päivähoidossa ja isompana saavat selviytyä keskenään, onko tämmöinen yleisesti hyväksyttävää toimintaa, jotta vanhemmat vain voivat hyvin? Vai pitäisikö vanhemman harjoitella vähempään tyytymistä?

Tätä olisikin jokaisen hyvä pohtia. Mikä on se raja, missä omat onnellisuuden vaatimukset syövät perheen hyvinvointia? Ja nimenomaan koko perheen, en näe syytä erotella vanhempia ja lapsia toisistaan ainakaan omalla kohdallamme.

Meidän lapsemme ei ole ollut eikä tule olemaan pitkään aikaan yökylässä yksin, ja muutenkin teemme oikeastaan kaiken yhdessä - lukuunottamatta satunnaisia shoppailu- ja liikuntakertoja. Lapsemme on päiväkodissa sen 8-12 tuntia viikossa. Tämä sopii meille ihan täydellisesti, mutta se ei tarkoita että se olisi jokin yleispätevä ratkaisu. Totta kai olisi mukava joskus reissata yksin vaikka viikko, mutta mielestäni meidän lapsi on toistaiseksi liian pieni olemaan niin pitkään erossa vanhemmistaan. Jotkut tekevät niin, mutta se onkin heidän, omalle perheelleen parhaaksi kokemansa ratkaisu.

 

[QUOTE="vieras";28982712]Ei muuten todellakaan pidä paikkaansa, että kaikissa muissa tai edes useimmissa länsimaissa laitettaisi vauvat hoitoon 3kk ikäisinä. Tämä on ihan täyttä propagandaa jota viljellään aina tämän tyyppisissä keskusteluissa. Ja itseasiassa äitien työnteko sekä kokopäivä työ on melko tuore ilmiö kaikenkaikkiaan. Lapset on vielä 50-60-70-luvulle saakka hoidettu pääsääntöisesti kotona.[/QUOTE]

Ai miten niin ei pidä paikkaansa? Minä (kuten naapurinlapsetkin) olen mennyt 70-luvulla seimeen 3kk:n iässä, pikkusiskon kohdalla äitiysloma oli "jo" puoli vuotta. Ja äkkiseltään tulee mieleen tuttavat ainakin Jenkeistä, Hollannista, Tanskasta ja Sveitsistä, jotka ovat menneet takaisin töihin lapsensa ollessa 6vk (viikkoa!) vanha - puoli vuotta vanha. Kuten niiiiin monet kollegansakin. Eihän niitä päiväkoteja noissa maissa pienille olisi ollenkaan, jollei niitä käytettäisi... monet näistä tuttavista tosin tekevät 4-päiväistä viikkoa, mutta silti.

 

[QUOTE="vieras";28983168]No hullusta puhut vain sinä Olen itse muuttanut aikuisiällä vauvan kanssa uudelle paikkakunnalle josta tunsin vain mieheni. Tukiverkkoja ja aikuiskontakteja on normaalille, normaalilla psyykkisellä kapasiteetilla varustetulle ihmiselle hyvin luontevaa rakentaa myös silloin kun sukulaisia ei ole tai he asuvat kaukana. Puhutaan siis edelleen normaalin psyykkisen kapasiteetin omaavista ihmisistä. Jos psyyken puolella on vajausta, on masennusta, uupumusta siinämäärin ettei kestä arkea ja elämää oman vauvan kanssa on kyse mielenterveyden ongelmasta [/QUOTE]

Oletko ihan sujut oman vanhemmuutesi kanssa? Olet niin hyökkäävä ja tuomitseva, että väkisinkin tulee mieleen että koitat vain peitellä omia ongelmiasi. Osaisitko argumentoida ilman noita mt-ongelmaisvihjauksiasi, ne eivät ole kovin asiallisia.

 

[QUOTE="...";28982621]Taas mammajoukko vaahtoaa täällä kotihoidon puolesta, lapsesta tulee ihan asiantuntijoidenkin mukaan agressiivisia päivähoidossa ym. Samaan aikaan koko muu länsi-maailma laittaa lapsensa hoitoon 3 kk ikäisenä, koska äitiysloma ei kertakaikkianán ole pidempi eikä hoitovapaa systeemejä ole. Ja ainakin mun nähdäkseni porukkaa Euroopassa pärjää yleisesti paremmin kuin meikäläiset, ainakin jos mielenterveys- ja päihdeongelmaisten määrää katsotaan.

[/QUOTE]

Sinunkin kannattaisi lukea esimerkiksi Keltikangas-Järvisen Pienen lapsen sosiaalisuus. Siinä referoidaan useita (huom!) kansainvälisiä tutkimuksia aiheesta. Eli ei niillä vauvana päivähoitoon joutuvilla ole siellä muuallakaan Euroopassa asiat sen paremmin, vaikka sitä "näyttävät pärjäävän ihan hyvin" -mantraa aina näissä yhteyksissä hoetaankin - tavallisesti ihan mutu-pohjalta, koska on kuultu muidenkin sanovan niin.

 

[QUOTE="aapeli";28983333]Oletko ihan sujut oman vanhemmuutesi kanssa? Olet niin hyökkäävä ja tuomitseva, että väkisinkin tulee mieleen että koitat vain peitellä omia ongelmiasi. Osaisitko argumentoida ilman noita mt-ongelmaisvihjauksiasi, ne eivät ole kovin asiallisia.[/QUOTE]

Toista edellee, että jos aikuinen ihminen ei kestä elämää ja arkea oma lapsen - pienen vauvan kanssa niin kuulostaa siltä, että psyyke ei ole ihan kunnossa

 

[QUOTE="vieras";28983392]Toista edellee, että jos aikuinen ihminen ei kestä elämää ja arkea oma lapsen - pienen vauvan kanssa niin kuulostaa siltä, että psyyke ei ole ihan kunnossa [/QUOTE]

Eihän tässä ole kyse siitä, ettei jaksaisi sitä omaa lastaan, vaan sitä kotona oloa! Ei kaikki viihdy kotona pullaa pyöritellen, kyläillen, ulkoillen jne vaan toteuttavat itseään siellä töissä. Onko tälläinen vanhempi sitten jotenki huonompi kuin kotona viihtyvä? Mielestäni ei.

 

Eihän tässä ole kyse siitä, ettei jaksaisi sitä omaa lastaan, vaan sitä kotona oloa! Ei kaikki viihdy kotona pullaa pyöritellen, kyläillen, ulkoillen jne vaan toteuttavat itseään siellä töissä. Onko tälläinen vanhempi sitten jotenki huonompi kuin kotona viihtyvä? Mielestäni ei.

Ihan sama viihtyykö vai ei. Normaalilla psyykkisellä kapasiteetilla varustettu ihminen kestää vähän sitäki ettei oo koko ajan kivaa ja että arki on ja pitääkin olla puuduttavaa ja tavallista. Sellasta se elämä on. Aikuinen jolla on rajallinen psyykkinen kapasiteetti ajattelee enemmän omaa kivaa ja sitä, että ettei vaan joudu tylsistymään ja pullaa pyörittelemään, lapsen edun kustannuksella. Ja koska ei kestä sitä arkea sen oman vauvan kanssa niin vauvan päivähoitoon, jotta vanhemmalla on kivaa eikä vaan pääse tylsistymään. Tää on tätä kaikkimulleheti-aikakautta.

 

Eihän tässä ole kyse siitä, ettei jaksaisi sitä omaa lastaan, vaan sitä kotona oloa! Ei kaikki viihdy kotona pullaa pyöritellen, kyläillen, ulkoillen jne vaan toteuttavat itseään siellä töissä. Onko tälläinen vanhempi sitten jotenki huonompi kuin kotona viihtyvä? Mielestäni ei.

Ensin sitä toteutetaan itseä hankkimalla kumppani,talo,auto,talo ja vauva. Sitten sitä itketään, että ei pääse toteuttamaan itseä riittävästi :kieh:

 

[QUOTE="vieras";28983101]Kirjoittelin jo tuossa eka sivulla aiheesta, joka on ehkä mennyt sulta ohi ihan vaan vaikka siksi, että kirjoitan vieras nikillä
Jos äiti/vanhempi on väsynyt, uupunut ja kyllästynyt arkeen ja oman lapsen hoitamiseen siinämäärin että kokee siksi olevan parempi palata töihin akkuja lataamaan ja että siitä syystä laittaa mielummin vauvan päiväkotiin kuin hoitaa vauvaa itse kotona on kyse mielenterveyden ongelmasta
Jos ainoat aikuiskontaktit on töissä niin kyllä sekin jonkinlaisesta ongelmasta elämänhallinnan ja psyyken tiimoilta kertoo. En tarkoita sillä sitä, että olisi paha asia laittaa lapsi päivähoitoon ja palata töihin jos psyyke ei kestä kotona olemista. Sehän on ennaltaehkäisyä parhaimmillaan. Mutta normaali, terve, normaalit elämänhallinnan taidot omaava ei tee niin. Hyvä asia on tunnistaa omat psyykkiset rajoitteet ja hakea apua. Normaali, psyykkisesti terve aikuinen ei myöskään vie lasta hoitoon jotta saisi viettää mukavaa aikaa aikuisten kanssa [/QUOTE]

Anteeksi mitä? Että "normaali, psyykkisesti terve aikuinen ei myöskään vie lasta hoitoon jotta saisi viettää mukavaa aikaa aikuisten kanssa". En tiedä tarkoitatko tässä pelkkää päiväkotia vai myös esimerkiksi MLL hoitoa tai isovanhempien hoitoa tai sitä, että jätetään vaan isälle hoitoon. Mutta jokatapauksessa eiköhän useinkin se lapsi laiteta sinne hoitoon, että saadaan omaa aikaa aikuisten kanssa, sitä omaa vapaata, joka eroaa siitä arjesta ja voi hetkeksi unohtaa kaiken äidin vastuun. Susta se tekee siis henkilöstä psyykkisesti sairaan, jos lapsi menee hoitoon? Kaikilla ei esimerkiksi ole miestä, mies voi jopa olla kuollut. Lapsen isovanhempi voi olla sairas tai muuten ei niin läheinen lapsen kanssa. Onko neljä tuntia hoidossa nyt niin eri että olet vaikka isovanhemman kanssa, jota näät neljä kertaa vuodessa tai sitten tutussa päiväkodissa pienessä ryhmässä, jossa on hoitaja joka katsoo lapsen perään lyhyen aikaa.

Mutta sinustahan tosiaan se oman ajan kaipuu tekee äidistä psyykkisesti sairaan.

Itseasiassa monella ystäväpiiri voi koostua ihan vaan työkavereista. Ei ole mitenkään epätavallista, että niiden kanssa, joiden kanssa viettäää paljon aikaa, ystävystyy ja tulee läheisimmiksi.

 

[QUOTE="vieras";28983466]Ihan sama viihtyykö vai ei. Normaalilla psyykkisellä kapasiteetilla varustettu ihminen kestää vähän sitäki ettei oo koko ajan kivaa ja että arki on ja pitääkin olla puuduttavaa ja tavallista. Sellasta se elämä on. Aikuinen jolla on rajallinen psyykkinen kapasiteetti ajattelee enemmän omaa kivaa ja sitä, että ettei vaan joudu tylsistymään ja pullaa pyörittelemään, lapsen edun kustannuksella. Ja koska ei kestä sitä arkea sen oman vauvan kanssa niin vauvan päivähoitoon, jotta vanhemmalla on kivaa eikä vaan pääse tylsistymään. Tää on tätä kaikkimulleheti-aikakautta.[/QUOTE]

Se, että ap on 2-3 kertaa viikossa neljä tuntia töissä, tarkoittaa, ettei ap kestä siis minkäänlaista arkea kotona on on psyykkisesti sairas? Selvä...näkökulmasi on tosiaan tullut jo monesti esille. Olet hyvin mustavalkoinen ihminen.

 

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305547299653

 

[QUOTE="vieras";28983466]Ihan sama viihtyykö vai ei. Normaalilla psyykkisellä kapasiteetilla varustettu ihminen kestää vähän sitäki ettei oo koko ajan kivaa ja että arki on ja pitääkin olla puuduttavaa ja tavallista. Sellasta se elämä on. Aikuinen jolla on rajallinen psyykkinen kapasiteetti ajattelee enemmän omaa kivaa ja sitä, että ettei vaan joudu tylsistymään ja pullaa pyörittelemään, lapsen edun kustannuksella. Ja koska ei kestä sitä arkea sen oman vauvan kanssa niin vauvan päivähoitoon, jotta vanhemmalla on kivaa eikä vaan pääse tylsistymään. Tää on tätä kaikkimulleheti-aikakautta.[/QUOTE]

Jaa mun näkemykseni mukaan täytyy olla aika ameeba, jos nauttii siitä pelkästä kotona olemisesta. Ihminen on luotu tekemään ja liikkumaan, sitä se elämä on. Ongelmanratkaisua ja psyykkisiä paineita. Nykyään vaan meidän ei tarvii enää työskennellä sen ruoan ja asunnon eteen, sen kuin kävelee kauppaan ja ostaa mitä tarvitsee. Eletään aika erilaisessa ajassa kuin sata vuotta sitten. On ihan luonnollista, että ihminen masentuu ja tylsistyy olemalla tietyllä tavalla toimeeton. Ei se kerro mistään heikkoudesta, vaan normaalista aktiivisesta ihmisestä!

Musta on hyvin huolestuttavaa nää nykyajan paineet äideille. Sun pitää olla fiksu ja kouluttautunut, sun pitää omistaa elämäsi ensimmäiset vuodet kokonaan lapsen tarpeille, sun pitää olla superseksikäs ja hauska vaimo miehelle, pitää huolta itestäsi ja työntää kuitenkin samalla ne omat tarpeesi taka-alalle.

 

[QUOTE="vieras";28983486]Anteeksi mitä? Että "normaali, psyykkisesti terve aikuinen ei myöskään vie lasta hoitoon jotta saisi viettää mukavaa aikaa aikuisten kanssa". En tiedä tarkoitatko tässä pelkkää päiväkotia vai myös esimerkiksi MLL hoitoa tai isovanhempien hoitoa tai sitä, että jätetään vaan isälle hoitoon. Mutta jokatapauksessa eiköhän useinkin se lapsi laiteta sinne hoitoon, että saadaan omaa aikaa aikuisten kanssa, sitä omaa vapaata, joka eroaa siitä arjesta ja voi hetkeksi unohtaa kaiken äidin vastuun. Susta se tekee siis henkilöstä psyykkisesti sairaan, jos lapsi menee hoitoon? Kaikilla ei esimerkiksi ole miestä, mies voi jopa olla kuollut. Lapsen isovanhempi voi olla sairas tai muuten ei niin läheinen lapsen kanssa. Onko neljä tuntia hoidossa nyt niin eri että olet vaikka isovanhemman kanssa, jota näät neljä kertaa vuodessa tai sitten tutussa päiväkodissa pienessä ryhmässä, jossa on hoitaja joka katsoo lapsen perään lyhyen aikaa.

Mutta sinustahan tosiaan se oman ajan kaipuu tekee äidistä psyykkisesti sairaan.

Itseasiassa monella ystäväpiiri voi koostua ihan vaan työkavereista. Ei ole mitenkään epätavallista, että niiden kanssa, joiden kanssa viettäää paljon aikaa, ystävystyy ja tulee läheisimmiksi.[/QUOTE]

Olet nyt poiminut ja irrottanut asian yhteydestään ja näinhän nämä ketjut toimii
Normaali aikuinen ihminen kaipaa aikuiskontakteja, mutta niitä voi ja saa muualtakin kuin töistä. Vauvan kanssa voi kyläillä ja harrastaa, hankkia vauvaperhe ystäviä jos niitä ei ole erilaisita harrastuksista, kerhoista yms. perhekahviloista joissa voi tavata aikuisia sen lapsen kanssa. Harrastaa voi ja tavata aikuisia myös ilman vauvaa, onhan ap:n tapauksessa isä kuvioissa. Eli niihin aikuiskontakteihin ei normaali, psyykkisesti terve normaalilla psyykkisellä kapasiteetilla varustettu ihminen tarvitse työpaikkaa ja työpaikan ihmissuhteita. Jos perusteluna on:"menen töihin koska kaipaan työpaikan mukavia juttutuokioita ja aikuiskontakteja" on ihan asiallaista ihmetellä kyseisen henkilön mielenterveyttä. Ja aika niukkaa on jos ystävät on kaikki työpaikalta ja vielä siten ettei heitä ikinä sitten tapaa työnulkopuolella.. kyllä näin ihan varmasti on, mielenterveysongelmaisilla.

 

[QUOTE="vieras";28983006]Hmm joo ok, koska äiti ei viihdy kotona ja viihtyy paremmin töissä. Haluaa, että on mukavaa viettää aikaa työtovereiden kanssa ja jutella aikuisten juttuja on ok viedä siksi vauva päiväkotiin "virikkeitä saamaan". Lueppa oikein todella huolella kirjoittamasi teksti, että löydötkö itse siitä ristiriitaisuuksia sille, että äiti on normaali eikä ole mt-ongelmaa.
Niitä aikuiskontakteja saa muualtakin kuin töistä, eikä niiden mukavien juttukavereiden kanssa mukavien juttutuokioiden saavuttamiseksi tarvitse viedä vauvaa päiväkotiin vaan voi tavata aikuisia ihmisiä muuten, ihan vaikkapa vauvan kanssa kyläillen tai että lapsen isä viettää aikaa vauvan kanssa kun äiti käy harrastamassa ja juttelemassa kavereiden kanssa aikuiskontakteja hoitaen.[/QUOTE]

Jos äiti on töissä 2-3 päivää 4 tuntia, niin se mielestäni kyllä kerro siitä, että äiti paremmin siellä töissä viihtyy kuin kotona. 8-12 h viikosta on siis töissä....mitä jää lapsen kanssa. Jos äition hereillä 12 h päivästä...se tekee viikossa 84 h. tuosta 84 tunnista äiti viettää aikaa erossa lapsesta 8-12 h. Sinusta äiti viihtyy enemmän töissä ja laiminlyö lastaan? Tosiaanko olet tuota mieltä?

Entä jos ne parhaimmat ystävät löytyy sieltä töistä? Se tuskin on kovin epätavallista edes, että näin on. Varsinkin pitkässä työsuhteessa olleille. Mitä eroa on sillä, että isä hoitaa lasta sen neljä tuntia kun äiti on poissa, kun että lapsi on siellä päivähoidossa neljä tuntia. Se neljä tuntia pari kertaa viikossa ei vahingoita ketään. On tullut täysin selväksi, että puhut nimenomaan siitä, että se äiti on tässä se ongelma...että äiti on psyykkisesti sairas kun haluaa omaa aikaa. Miksi äiti saisi jättää sille isällekään sitä lasta kotiin, se äitihän saa omaa aikaa.

 

Jaa mun näkemykseni mukaan täytyy olla aika ameeba, jos nauttii siitä pelkästä kotona olemisesta. Ihminen on luotu tekemään ja liikkumaan, sitä se elämä on. Ongelmanratkaisua ja psyykkisiä paineita. Nykyään vaan meidän ei tarvii enää työskennellä sen ruoan ja asunnon eteen, sen kuin kävelee kauppaan ja ostaa mitä tarvitsee. Eletään aika erilaisessa ajassa kuin sata vuotta sitten. On ihan luonnollista, että ihminen masentuu ja tylsistyy olemalla tietyllä tavalla toimeeton. Ei se kerro mistään heikkoudesta, vaan normaalista aktiivisesta ihmisestä!

Musta on hyvin huolestuttavaa nää nykyajan paineet äideille. Sun pitää olla fiksu ja kouluttautunut, sun pitää omistaa elämäsi ensimmäiset vuodet kokonaan lapsen tarpeille, sun pitää olla superseksikäs ja hauska vaimo miehelle, pitää huolta itestäsi ja työntää kuitenkin samalla ne omat tarpeesi taka-alalle.

Sitä ongelmanratkaisua ja liikkumista sekä aikuiskontakteja on normaalilla ihmisellä työn ulkopuolellakin
Ensin se oma tarve on hommata se vauva.. jos sitä ei kuulu niin käydä lapsettomuushoidoissa jotta ihan varmasti saa sen tarpeen tyydytettyä. Kun sitten on se vauva, pitää taas tarpeita tyydyttää riittävästi - mukavaa omaa aikaa ja riittävästi aikuiskontakteja.. vauva päiväkotiin ja äiti tyydyttämään mukavuuden ja aikusikontaktien tarpeita sinne töihin :kieh:

 

[QUOTE="vieras";28983519]Olet nyt poiminut ja irrottanut asian yhteydestään ja näinhän nämä ketjut toimii
Normaali aikuinen ihminen kaipaa aikuiskontakteja, mutta niitä voi ja saa muualtakin kuin töistä. Vauvan kanssa voi kyläillä ja harrastaa, hankkia vauvaperhe ystäviä jos niitä ei ole erilaisita harrastuksista, kerhoista yms. perhekahviloista joissa voi tavata aikuisia sen lapsen kanssa. Harrastaa voi ja tavata aikuisia myös ilman vauvaa, onhan ap:n tapauksessa isä kuvioissa. Eli niihin aikuiskontakteihin ei normaali, psyykkisesti terve normaalilla psyykkisellä kapasiteetilla varustettu ihminen tarvitse työpaikkaa ja työpaikan ihmissuhteita. Jos perusteluna on:"menen töihin koska kaipaan työpaikan mukavia juttutuokioita ja aikuiskontakteja" on ihan asiallaista ihmetellä kyseisen henkilön mielenterveyttä. Ja aika niukkaa on jos ystävät on kaikki työpaikalta ja vielä siten ettei heitä ikinä sitten tapaa työnulkopuolella.. kyllä näin ihan varmasti on, mielenterveysongelmaisilla.[/QUOTE]

Kaikilla ei ole aikaa nähdä niitä työkavereita työajan ulkopuolella. Tarkoitan siis niitä työkavereita. Osa viihtyy ihan vaan kotona niiden lasten kanssa, kun on ollut koko päivän töissä. En tosiaan ymmärrä, miksei voisi mennä sinne töihin muutamaksi tunniksi saamaan aikuiskontakteja ja vielä vähän hankkimaan lisätienestiä. Eiköhän se ole paljon hyödyllisempääkin. En tosiaan epäile kenenkään mielenterveyttä jos kokee että ne mukavimmat ystävät löytyy sieltä työpaikalta. Entä jos ap:sta on myös mukavaa viettää illat sen miehen ja lapsen kanssa. Käy mieluummin yksin siellä töissä ja saavat olla illalla perheen kesken. Mies saattaa myös päästä myöhään töistä.

 

[QUOTE="vieras";28983519] Ja aika niukkaa on jos ystävät on kaikki työpaikalta ja vielä siten ettei heitä ikinä sitten tapaa työnulkopuolella.. kyllä näin ihan varmasti on, mielenterveysongelmaisilla.[/QUOTE]

Mun on IHAN pakko kommentoida tätä. Sun ajattelu on jotenkin niin mustavalkoista. Etkö sä kykene ymmärtämään, että ihmiset on erilaisia? Mä itse olen muuttanut työn perässä kauas omilta kotiseuduiltani. 12 vuotta sitten. Työpaikalla on kivoja ihmisiä, mutta en mä heitä ystävikseni voi kutsua. Me ollaan ihan eri-ikäisiä, ihan erilaisissa elämäntilanteissa. Harrastan liikuntaa ja tapaan esim. salilla paljonkin ihmisiä, mutta en mä heitä ystävikseni voi kutsua. Kotiseudulla oleviin ystävien kanssa pidetään todella harvoin yhteyttä. Kaikilla on työ, perhe, omat jutut. Ehkä kerran vuodessa ehditään nähdä. Se, että joku pitää minua mielenterveysongelmaisena tästä syystä, on jotenkin ihan käsittämättömän pöyristyttävää. Se, että joku ei ystävysty helposti, ei todellakaan tee hänestä mielenterveysongelmaista.

 

[QUOTE="vieras";28983530]Sitä ongelmanratkaisua ja liikkumista sekä aikuiskontakteja on normaalilla ihmisellä työn ulkopuolellakin
Ensin se oma tarve on hommata se vauva.. jos sitä ei kuulu niin käydä lapsettomuushoidoissa jotta ihan varmasti saa sen tarpeen tyydytettyä. Kun sitten on se vauva, pitää taas tarpeita tyydyttää riittävästi - mukavaa omaa aikaa ja riittävästi aikuiskontakteja.. vauva päiväkotiin ja äiti tyydyttämään mukavuuden ja aikusikontaktien tarpeita sinne töihin :kieh:[/QUOTE]


Tajuatko sä, että tässä puhutaan 8-12 työtunnista viikossa? Taidat olla joku nuorena lapsensa hankkinut, joka saa mielihyvää tuntemalla paremmutta tälläissä asiassa äitejä kohtaan, joilta löytyy sen lapsen lisäksi myös kiva talo ja hyvä työpaikka.. muuten en tajua tuollaista mutkia suoriksi vetämistä.

 

[QUOTE="vieras";28983530]Sitä ongelmanratkaisua ja liikkumista sekä aikuiskontakteja on normaalilla ihmisellä työn ulkopuolellakin
Ensin se oma tarve on hommata se vauva.. jos sitä ei kuulu niin käydä lapsettomuushoidoissa jotta ihan varmasti saa sen tarpeen tyydytettyä. Kun sitten on se vauva, pitää taas tarpeita tyydyttää riittävästi - mukavaa omaa aikaa ja riittävästi aikuiskontakteja.. vauva päiväkotiin ja äiti tyydyttämään mukavuuden ja aikusikontaktien tarpeita sinne töihin :kieh:[/QUOTE]

Anteeksi nyt vaan, mutta olet todella mustavalkoinen ihminen. No, ei se ole multa pois, onneksi ei tunneta.

Kaikilla ei ole, eikä kyseessä ole epänormaali ihminen. Joillakin myös ne työnulkopuoliset ystävät ovat vähemmän läheisiä ja kokee, että saa enemmän niistä työkavereista. Monen lukioaikaiset ystävät saattavat olla myös muuttaneet työn ja perheen perässä muualle ja esimerkiksi itse näen entisiä läheisiä ystäviä pari kertaa vuodessa, koska asuvat niin kaukana. Lasten synnyttyä ystäväpiiri on muuttunut täysin ja en koe olevani yhtä läheinen näiden äitikavereideni kanssa. Osa on ns. pakkopullaa, että lapsella olisi enemmän lapsikavereita.

 

Noista tutkimuksista sanoinkin jo, ettei niissä tutkittua lastenhoitoa voi verrata meidän tilanteeseemme. Lapsi on 8-12 tuntia viikossa hyvässä päiväkodissa, MITEN se tekee meistä huonoja vanhempia? Tai siis äitejähän yleensä vain syyllistetään onko teillä päivähoidon totaalivastustajilla mitään kestävää argumenttia siihen, miksi tilanteemme olisi ihan perseestä? Tähän mennessä on tullut vaan paska mutsi- ja mielenterveysongelmainen- kommentteja ja ne ovat aika hataria...

 

[QUOTE="aapeli";28983634]Noista tutkimuksista sanoinkin jo, ettei niissä tutkittua lastenhoitoa voi verrata meidän tilanteeseemme. Lapsi on 8-12 tuntia viikossa hyvässä päiväkodissa, MITEN se tekee meistä huonoja vanhempia? Tai siis äitejähän yleensä vain syyllistetään onko teillä päivähoidon totaalivastustajilla mitään kestävää argumenttia siihen, miksi tilanteemme olisi ihan perseestä? Tähän mennessä on tullut vaan paska mutsi- ja mielenterveysongelmainen- kommentteja ja ne ovat aika hataria...[/QUOTE]

Mutta sinähän halusit vain ymmärtää ystävääsi? Eivätkö nämä kommentit auta siinä ollenkaan? Näinhän ystäväsikin varmasti ajattelee.

Voisithan aina etsiä käsiisi jonkun tutkimustuloksen tai kirjan, jossa näitä asioita käsitellään, ja antaa sen ystävällesi luettavaksi ja tutustuttavaksi.

 

Mutta sinähän halusit vain ymmärtää ystävääsi? Eivätkö nämä kommentit auta siinä ollenkaan? Näinhän ystäväsikin varmasti ajattelee.

Voisithan aina etsiä käsiisi jonkun tutkimustuloksen tai kirjan, jossa näitä asioita käsitellään, ja antaa sen ystävällesi luettavaksi ja tutustuttavaksi.

No pidän kyllä ystävästäni vaikka hän onkin aika ehdoton monessa asiassa, mutta en todellakaan haluaisi ajatella että hänen mielipiteensä perustuvat ihan höpönlöpöön. Siis että olisi ihan sama, kuinka pitkiä päiviä lapsi siellä pk:ssa on, pahaksi se on joka tapauksessa... jos hänen lukutaitonsa on tuota luokkaa, lienee ihan turha antaa mitään luettavaa.