Noh, kukin tavallaan, eikä kummassakaan tavassa ole mitään vikaa
Meillä toimitaan niin, että toisinaan vien kaikki terveet lapset kerhoon, kun sairas jää kotiin. Ja toisinaan kaikki lapset jäävätä kotiin, jos yksi sairastaa. Riippuen siis siitä, että mikä se sairaus on, miten esim. edellinen yö on mennyt (kuinka koomassa olen aamulla) ja missä työvuorossa mies on.
Kerho on lapsille rakas harrastus ja tuntuisi melko kohtuuttomalta pitää kaikki lapset sieltä aina silloin pois, kun yksi on sairaana. Niitä sairasteluja kun meillä on ollut syksystä lähtien enemmän, kuin paljon ja etenkin silloin kun yksi lapsista sairastui vähän vakavammin, oli tärkeätä pitää arjesta kiinni, jotta muut lapset saivat jatkaa mahdollisimman normaalia elämää sekasorron keskellä.
Mutta toisinaan katson parhaaksi (viimeksi viime viikolla) pitää koko porukan kotona, sillä jos yksi valittelee vatsaansa ja on ripulilla, vatsatauti on mahdollinen. Enkä halua mahdollista vatsatautia eteenpäin muille viedä. Tällä kertaa kyse ei ollut vatsataudista, eikä kukaan muu siis vatsaansa ole valitellut. Mutta parempi kuitenkin olla varovainen, kuin sairastuttaa mahdollisesti koko kerho.
Päivähoitoon en muita lapsia veisi, jos yksi on sairaana. Jos siis kyse on jostakin ihan tavallisesta sairaudesta, josta lapsi toipuu muutamissa päivissä ja lapsilla olisi tavallisesti säännöllinen hoitorytmi. Ja pidän lapset kotona myös silloin, jos olen itse sairaana, mikäli vain mitenkään pystyn lapset itse hoitamaan. Tällöin kokisin sen jopa lasten eduksi, että saavat olla kotona vähän extraa.