Kaveri alkanut uskoa kaiken maailman juttuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Minun kaveri, tai sanoisin jopa ystävä, on viimeisten 3 vuoden aikana vajonnut ajatusmaailmassa aika käsittämättömille tasoille. Sanoisin, että pikkasen se koronasta lähti, mutta menee koko ajan pahempaan suuntaan. Ainakin minun mielestä.

Olemme ystävystyneet AMK:ssa aikoinaan. Olemme aina jutelleet lähes "kaikesta". Näkemyksemme ovat aika erilaisia, mutta se ei ole haitannut. Politiikkaa suoraan emme ole kauheasti jutelleet, mutta näkemykseni mukaan hän ainakin ennen oli vähän niinkuin vanhasta muistista keskustalainen.

Koronassa hän oli lievästi rokotekriittinen, mutta mun mielestä keskustalu oli ok tasolla. Hän ei rokotteita ottanut, mutta ei sitä nyt niin kauheasti saarnannut. Asia ei minua häirinnyt. Niinkuin ei sinällään häirinneet joskus pintaan pulpahdelleet hieman salaliittoteoriamaiset höpinät.

Mut tää Venäjä-juttu on vaan liikaa. Luisunut tässä vuoden aikana yhä enemmän vaan uskomaan mitä ihmeellisimpiä juttuja. Ja valitettavasti mä en vaan pysty tuon asian kanssa elämään. Joka kerta pitää nostaa jotain aivan käsittämättömiä juttuja.

Sitä sanotaan, että "mielipiteet on vain mielipiteitä, ei niiden pitäisi vaikuttaa keskinäisiin väleihin." Mutta minkäs teet. Mielikuva hänestä ihmisenä on murskaantunut kun noita käsittämättömiä juttuja jauhaa. Aika surullista, mutta en vaan kauheesti halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

Mitäs mieltä, oletteko kokeneet samaa? Ja minkä asian kieltäminen tai vähättely on teille liikaa?
 
Mistäs sinä tiedät, että just sun kuva on oikea. Kannattais tutkia asiaa ja ainakin hyväksyä, että kaverisi on tuillut toisenlaisiin johtopäätöksiin. Totuus ei ole aina se, mitä valtamedia kirjoittaa.
 
Minulla on pari venäläistä työkaveria. Tämä "erikoisoperaatio" on väkisinkin vaikuttanut suhtautumiseeni heihin. Molemmat toistavat Venäjän propagandaa. Joten ei voi enää keskustella mistään heidän kanssaan. Hyvä kumminkin, että työasiat sujuu ihan kohtuullisesti. Toki se venyvä moraali ja suhteellinen totuus sielläkin näkyy, on aina näkynyt, mutta nykyään sitä tajuan paremmin. Lähtökohta on vaan se, että venäläisiin ei voi koskaan luottaa samalla tavalla kuin suomalaisiin tai länsimaalaisiin. Siis noin keskimäärin. Heille kun tosiasiat ovat suhteellisempi käsite kuin meille.

Mut kyllä heidän kanssa pärjää. Mutta ystävänä ei voisi edes ajatella.
 
Ymmärrän hyvin ja mulla sama tilanne vanhan opiskelukaverin kanssa. Hän ei ole suomalainen ja asuu kotimaassaan, jossa itse asuin aiemmin.

On adoptoinut tyttären Venäjältä, ei ole antanut hänelle ottaa mitään rokotteita. Ystäväni oli oppilaitoksemme ystävistä yksi mukavimmista, niin lempeä ja herttainen ja auttoi minua, kun oli vaikeaa opinnoissa vieraalla kielellä.

Nyt hän on varmaan tyttären takia aivan sokea Venäjän pahuudelle ja näkee vai. hyvää. Olen yrittänyt selittää faktoja ja kertoa historiastamme, mutta ei auta, hermostuu, jos Putinista puhuu pahaa. Melkein riitakin tullut, FB:ssä kirjoitellessamme. Olen ollut lähellä katkaista välit.

Koromastakin pauhaa edelleen. Ei kovin paljon saa tykkäyksiä enää näille salaliittojutuille.

Hän on kutsunut kylään sitten, kun menen sinne maahan, mutta en ole varma haluanko. No aina voi vedota siihen, ettei ehdi, lomailun lisäksi mulla on siellä lukuisia ystäviä vanhoilta ajoilta.

En tainnut kauheasti vastata sun kysymykseen, mutta ymmärrän sua. Mun on helpompi pitää etäisyyttä, mutta jos sinä koet epämukavaksi olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa, niin sitten pidät etäisyyttä.

Niin ja yhdellä.mun ystävällä oli etenkin koronan alussa hankala tilanne yhden hyvän ystävänsä kanssa. Tämä oli aivan hurahtamut näihin salaliittojuttuihin ja lähetti useita linkkejä juttuihin ystävälleni jopa yöllä ja melkein kielsi ystävääni ottamasta rokotteita, manipuloi suorastaan, mielestäni käyttäen hyväkseen ystäväni herkkää mielentilaa (masennus). En tiedä, mitkä heidän välinsä ovat nykyään.

Tsemppiä!
 
Ymmärrän hyvin ja mulla sama tilanne vanhan opiskelukaverin kanssa. Hän ei ole suomalainen ja asuu kotimaassaan, jossa itse asuin aiemmin.

On adoptoinut tyttären Venäjältä, ei ole antanut hänelle ottaa mitään rokotteita. Ystäväni oli oppilaitoksemme ystävistä yksi mukavimmista, niin lempeä ja herttainen ja auttoi minua, kun oli vaikeaa opinnoissa vieraalla kielellä.

Nyt hän on varmaan tyttären takia aivan sokea Venäjän pahuudelle ja näkee vai. hyvää. Olen yrittänyt selittää faktoja ja kertoa historiastamme, mutta ei auta, hermostuu, jos Putinista puhuu pahaa. Melkein riitakin tullut, FB:ssä kirjoitellessamme. Olen ollut lähellä katkaista välit.

Koromastakin pauhaa edelleen. Ei kovin paljon saa tykkäyksiä enää näille salaliittojutuille.

Hän on kutsunut kylään sitten, kun menen sinne maahan, mutta en ole varma haluanko. No aina voi vedota siihen, ettei ehdi, lomailun lisäksi mulla on siellä lukuisia ystäviä vanhoilta ajoilta.

En tainnut kauheasti vastata sun kysymykseen, mutta ymmärrän sua. Mun on helpompi pitää etäisyyttä, mutta jos sinä koet epämukavaksi olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa, niin sitten pidät etäisyyttä.

Niin ja yhdellä.mun ystävällä oli etenkin koronan alussa hankala tilanne yhden hyvän ystävänsä kanssa. Tämä oli aivan hurahtamut näihin salaliittojuttuihin ja lähetti useita linkkejä juttuihin ystävälleni jopa yöllä ja melkein kielsi ystävääni ottamasta rokotteita, manipuloi suorastaan, mielestäni käyttäen hyväkseen ystäväni herkkää mielentilaa (masennus). En tiedä, mitkä heidän välinsä ovat nykyään.

Tsemppiä!

Joillakin tää menee ohi, mutta ei yleensä jos on joku verilinkki. Sen oon huomannut. Mun yksi kaveri on vähän salaliittotaipuvainen, mutta on useemman kerran tullut ns. katumapäälle. Sen salaliittoilut alkoi jo 9/11-tapauksesta.

Sillä on joku ihmetaipumus olla aina vastarannakiiski. Ja joskus se sitten kasvaa tuommoiseksi. Hyvä puoli on, että kun se tietty vaihe menee ohi, niin osaa kattoa asioita toiseltakin kannalta.

Nykyään vitsaillaan, että koskahan hän seuraavaksi hurahtaa. Oon sanonut, että jos tulee joku hurhadus, niin se ei mua haittaa, mutta en sitten lähe alkuunkaan niihin juttuihin mukaan vaan annan sen mennä ittestään ohi.

Onneksi ei tässä Venäjä-asiassa sentään ole hänellä ollut mitään hurahdusta. Sitä en nimittäin jaksaisi sitäkään vähää kun tietää miten systemaattista tuo valetiedon levittäminen on.
 
Mulla sama yhden lapsuudesta asti hyvän ystävän kanssa. Ei olla nähty pariin vuoteen välimatkan takia, mutta puhelut ja viestit harventuneet tämän asian takia. Mua ei vaan kiinnosta. Yritän kääntää puheenaiheita muuhun kuten lasten kuulumisiin, mutta aina ne vaan kääntyy takaisin salaliittoihin yms.
 
Hyvä juttu:


Kiitos tästä!
 
Joillakin tää menee ohi, mutta ei yleensä jos on joku verilinkki. Sen oon huomannut. Mun yksi kaveri on vähän salaliittotaipuvainen, mutta on useemman kerran tullut ns. katumapäälle. Sen salaliittoilut alkoi jo 9/11-tapauksesta.

Sillä on joku ihmetaipumus olla aina vastarannakiiski. Ja joskus se sitten kasvaa tuommoiseksi. Hyvä puoli on, että kun se tietty vaihe menee ohi, niin osaa kattoa asioita toiseltakin kannalta.

Nykyään vitsaillaan, että koskahan hän seuraavaksi hurahtaa. Oon sanonut, että jos tulee joku hurhadus, niin se ei mua haittaa, mutta en sitten lähe alkuunkaan niihin juttuihin mukaan vaan annan sen mennä ittestään ohi.

Onneksi ei tässä Venäjä-asiassa sentään ole hänellä ollut mitään hurahdusta. Sitä en nimittäin jaksaisi sitäkään vähää kun tietää miten systemaattista tuo valetiedon levittäminen on.

Joo hankalia nämä. Katoin just, niin tämä ystäväni oli laittanut jonkun jutun, jonka mukaan CIA on luonut Googlen, jota kautta USA voi käydä kybersotaa.. 🙄
 
Mulla on parikin tuttua, jotka on noita hörhöjä. Juttujen laatu vaihtelee, aluksi otin osaa keskusteluun, mut meni riitelyksi. Sit vaan kuuntelin ja nyökyttelin niiden jutuille, mut alko mennä siihen, et noi jutut oli ainoita, mistä ne puhu, itte vaan kuuntelin. Tapaamiset harveni ja nyttemmin loppunu kokonaan. Ei sitä vaan jaksa kuunnella saarnoja, joissa muunlaisille mielipiteille ei ole tilaa ja joissa logiikka on aina vähän niin ja näin. Ja jutuissa jotain kähmyisiä maailmanvalloittajia, niinkuin joissain vanhoissa agenttitarinoissa..
 
Minun kaveri, tai sanoisin jopa ystävä, on viimeisten 3 vuoden aikana vajonnut ajatusmaailmassa aika käsittämättömille tasoille. Sanoisin, että pikkasen se koronasta lähti, mutta menee koko ajan pahempaan suuntaan. Ainakin minun mielestä.

Olemme ystävystyneet AMK:ssa aikoinaan. Olemme aina jutelleet lähes "kaikesta". Näkemyksemme ovat aika erilaisia, mutta se ei ole haitannut. Politiikkaa suoraan emme ole kauheasti jutelleet, mutta näkemykseni mukaan hän ainakin ennen oli vähän niinkuin vanhasta muistista keskustalainen.

Koronassa hän oli lievästi rokotekriittinen, mutta mun mielestä keskustalu oli ok tasolla. Hän ei rokotteita ottanut, mutta ei sitä nyt niin kauheasti saarnannut. Asia ei minua häirinnyt. Niinkuin ei sinällään häirinneet joskus pintaan pulpahdelleet hieman salaliittoteoriamaiset höpinät.

Mut tää Venäjä-juttu on vaan liikaa. Luisunut tässä vuoden aikana yhä enemmän vaan uskomaan mitä ihmeellisimpiä juttuja. Ja valitettavasti mä en vaan pysty tuon asian kanssa elämään. Joka kerta pitää nostaa jotain aivan käsittämättömiä juttuja.

Sitä sanotaan, että "mielipiteet on vain mielipiteitä, ei niiden pitäisi vaikuttaa keskinäisiin väleihin." Mutta minkäs teet. Mielikuva hänestä ihmisenä on murskaantunut kun noita käsittämättömiä juttuja jauhaa. Aika surullista, mutta en vaan kauheesti halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

Mitäs mieltä, oletteko kokeneet samaa? Ja minkä asian kieltäminen tai vähättely on teille liikaa?
Minkälaisia "käsittämättömiä juttuja"?
 
Salaliittoteoriat imaisevat mukaansa ja valitettavasti kaikki eivät pysty pitämään todellisuutta hyppysissään. Jos kanssakäyminen alkaa käydä liian vaikeaksi, ei siinä auta kuin lopettaa kanssakäyminen. Ei tilanne poikkea mitenkään siitä, jos kaveri hurahtaa johonkin uskonlahkoon ja alkaa käännyttää. Mikäli seurustelu asiallisesti ei enää onnistu, niin seurustelkoon sitten niitten lahkolaiskavereittensa kanssa. Onhan se ikävää menettää kaveri, mutta onko se enää se sama kaveri?
 
Salaliittoteoriat imaisevat mukaansa ja valitettavasti kaikki eivät pysty pitämään todellisuutta hyppysissään. Jos kanssakäyminen alkaa käydä liian vaikeaksi, ei siinä auta kuin lopettaa kanssakäyminen. Ei tilanne poikkea mitenkään siitä, jos kaveri hurahtaa johonkin uskonlahkoon ja alkaa käännyttää. Mikäli seurustelu asiallisesti ei enää onnistu, niin seurustelkoon sitten niitten lahkolaiskavereittensa kanssa. Onhan se ikävää menettää kaveri, mutta onko se enää se sama kaveri?
Mitäs sitten jos salaliittoteoriat ovat totta?
 
Sekaisin kuin seinäkello.
Ei ihme kun on uskovainen. Luulee vielä että maapallo on litteä 🤣 mitähän tarkoittaa tuolla Nasalla? Eihän heidän tarvitse laskea kun meillä ne lasketaan ja kerrotaan avoimesti. Ja sitten vielä tuo majavajuttu, väittää luontokappaletta haittaeläimeksi. Hän nyt on sellainen ja pahimmasta päästä. Antaisi majavien olla rauhassa.

Haluaisin lähettää hänet Niuvanniemeen paranemaan, jos se nyt olisi mahdollista.
 
Sekaisin kuin seinäkello.
Ei ihme kun on uskovainen. Luulee vielä että maapallo on litteä mitähän tarkoittaa tuolla Nasalla? Eihän heidän tarvitse laskea kun meillä ne lasketaan ja kerrotaan avoimesti. Ja sitten vielä tuo majavajuttu, väittää luontokappaletta haittaeläimeksi. Hän nyt on sellainen ja pahimmasta päästä. Antaisi majavien olla rauhassa.

Haluaisin lähettää hänet Niuvanniemeen paranemaan, jos se nyt olisi mahdollista.

Ihan käsittämätön tyyppi 😱 Miten sen rouva kestää tuollaista?
 

Yhteistyössä