Kauppareissuista???

Mä käyn yksin koska kierrän sen kaupan tietyssä jarjestyksessä ja mulla on tietty systeemi. Jos mies on mukana se poukkoilee kun popcorn kattilassa ja häiritsee mua. Sitten kassalla huomataan että kärryssä on kolme juustoa mut leivät puuttuu kokonaan tai jotain vastaavaa

 

Mulle on ihan sama tuleeko lapset mukaan vai ei, saavat itse päättää, mutta yleensä käyn yksin kaupassa. Nykyisen kumppanin kanssa ei ole oikein tullut mieleen että osaisin pyytää sitä kauppaan kanssani. Jotenkin vaikea ajatella että mun pitäisi aina saada sinne ruokakauppaan joku toinen aikuinen.

 

Yksin ja yhdessä, milloin mitenkin. Lapseni (kaikki kaksi kappaletta) on jo isompia ja ihan rauhallisesti osaavat kerätä tavaroita ja pakata ostoksia kaverina. Pienempänä istuivat kärryssä ja toinen minulla on ollut valjaissa (ihan totta, kyllä oli ja paljon saatiin huomiota), eikä juoksennelleet apinalaumana koskaan.

 

Mä meen mielummin yksin ja otan ystäväni mukaan. Näin saan vietettyy kivan päivän rauhassa ystäväni kanssa. Saan hetken muutakin ajateltavaa. Tosin, torstaina ja tänään tuli todettua, että teen tästä eteenpäinkin nuo reissut vaan itekseen ja ystäväni kanssa. Tytär järjestäny semmosia show tilanteita, että mulla leipo kiinni tänään lopullisesti. Mukaan pääsee, kun osaa taas olla kunnolla. Parin kuukauden sisään tullu ihme takapakkia tohon käytökseen, kun aijemmin sentään pystyttiin perheenäkin käymään kaupassa, niin tällä hetkellä ei toivookaan siitä. Miehellä palaa hermot melki samantien noilla kauppareissuilla ja tyttö kirkuu, riehuu, loikkii muitten ihmisten edessä tai makoilee pitkin pituuttaan kaupan lattialla ja koko aika kauhee jankutus, että saanko mä ton, saanko mä tän, äiti, äitiiiii, miks mä en saa, äitii voinko mä ottaa, yhyyyy ja hirveetä kirkumista, ihan kuin kidutettais ja tossa vaiheessa yleensä ite hermostun ja miehellä palaa hihat tossa kohtaa jo lopullisesti. Autoon kun päästään, niin yleensä siinä vaiheessa hirvee riita pystyssä. Mies ärisee, että taas nähtiin, että ton kanssa on ihan turha lähtee mihinkään, kun ei se usko mitään. Tää oli vika kerta kun enää lähen näille kauppareissuille, koska ei nää näköjään onnistu nykysin kertaakaan jne. Huoh, aijemmin meijän kauppareissut onnistu aina mahtavasti, niin nyt ei.

 

Mies käy pääsääntöisesti kaupassa ostamassa ne ns. isot ostokset ja useimmiten yksin.
Joskus menen mukaan, ja joskus hän menee lasten kanssa tai menemme kaikki yhdessä.

Pienillä täydennysreissuilla käyn sitten taas usein minä, yleensä yksin.

 

En tiedä yhtään perhettä, jossa ei käytäis yhdessä. Poikkeuksena tietty joku uhohtunut hiiva tai yks ostos.

 

YKSIN, tietysti. Ei siitä tule mitään jos on joku mukana.
Usein mies käy yksin, laatii listan ja tuo sitten kuitenkin kaikkea muutakin.

Jos ja kun näen niitä "mahdottomia" lapsia kaupasa, onnittelen itseäni, että älysin lähteä yksin.

Kun olin vielä vanhempainvapaalla, niin tietty siloin kävin lasten kanssa, kauppaan on kävelymatka. Mutta kaupassa sisällä ne mukulat oli 5-pistevöillä tuplarattaissa (ikäeroa 2v).

 

Joo ei missään nimessä lapsia kauppaan ennen 15. ikävuotta, eikä muutenkaan mihinkään ihmisten ilmoille, etteivät vahingossakaan opi käyttäytymään julkisella paikalla.

 

Joo ei missään nimessä lapsia kauppaan ennen 15. ikävuotta, eikä muutenkaan mihinkään ihmisten ilmoille, etteivät vahingossakaan opi käyttäytymään julkisella paikalla.

Ei 15 vaan 10. Siinä kohtaa ne alkaa ymmärtää kiristystä ja lahjonnan lopettamisella uhkailua.

 

Yksin tai 4v mukana kaupassa pääosin. Joskus mennään kaikki yhdessä vauva mukana, mutta yleensä niin mennään kauppakeskukseen jossa otan vauvan ruokakauppaan ja mies menee vanhemman lapsen kanssa ostamaan vaikka ne housut vaatekaupasta. Yleensä näin jos ei jaksa jäädä kotiin. Vauvan rahjaaminen mukana ei ole kuitenkaan niin järkevää joten yleensä jompi kumpi käy.

En jaksaisi joka viikkoista suurostos reissua. Yleensä ostetaan aina välillö tuosta lähikaupasta (iso) se tarpeellinen pariksi päiväksi. Jos tarvii jotain vaippoja niin ostan usein cittarista sen megapakkauksen ja samalla muutakin erikoista joita ei lähikaupasta löydy.

 

Yleensä mies yksin, joskus yhdessä, jos minä menen otan lapsen paikkaajaksi

 

Mä tykkään kyllä sinänsä käydä yksin mutta mulla menee siinä ihan liikaa aikaa. Tutkiskelen tuotteita, mietiskelen mitä mistäkin vois tehdä ja mitä kaikkea olis kiva kokeilla, otan jotain ja päätänkin viedä takas ja kohta taas ottaa sitä sittenkin... ei viittis kovin usein tuhlata monta tuntia kauppareissuun. Kun mies ja lapset on mukana niin ne hoputtaa mua ja kaupasta päästään poiskin. Haluan kuitenkin päästä kauppaan joten mies ei mene yksin kuin harvoin, yhdessä siis meillä.

 

En edes muista milloin olisimme olleet koko sakki kaupassa. Pääsääntöisesti käymme yksin töistä palatessa.

 

yleensä (ja mielummin) yksin koska teen viikon ruokaostokset kerralla niin tavaraa on ihan perkeleesti ja aikaa menee aikalailla

 

Tilaan isommat kotiinkuljetuksella, pienet hoituu joko niin että koululaiset käy, mä käyn vauvan kaa, käymme miehen kaa, minä tai mies käy yksin. Ehkä pari kertaa tänä vuonna käyty miehen kaa yhes. Ei tykätä kauppareissuista, pakollinen paha.

 

Käyn mieluiten lasten kanssa kaupassa. Näin ollut aina, jo silloin kuin olivat pieniä. Eikä se ole ollut ongelma, sillä osaavat käyttäytyä. Erityisesti nykyään otan heidät mukaan, koska he ovat ne suurimmat kuluttajat, niin mielelläni kuuntelen heidän mieltymyksiään, mitä sieltä kaupasta ostetaan. Lisäksi tuollaiset teinipojat ovat parempia ostosten kantajia kuin minä

 

siis kysytkö ihan tosissaan. mihin siihen tartitaan koko perheen voima. mä ja mun tutut ja näyttäs suurin osa kun asiakkaita katsoo käyvän yksin siellä kaupassa

 

Aina kun mahdollista. Rakastan käydä kaupassa yksin. Kaikki aika mikä on tikistetty itselleni on oikeasti aika arvokasta.