L
Lunatic
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Ei ne lapset kuule rikki mene vaikka joskus noinkin rääkäsis.
Kokeile vaikka.
- Status
Ei ne lapset kuule rikki mene vaikka joskus noinkin rääkäsis.
Kokeile vaikka.
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
No, kyllä neiti 7.v:n täytyy ymmärtää ilman ulvomistakin, miksi jäätelön menetti!!
Oikein toimit ap. Mulla olis kans hermot menny tollasesta käytöksestä. Ja kotiaresti olis viel pamahtanu päälle!
H
hmm
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?
no voi lässynlässyn. missä kohtaa ap arveli oman raivoamisensa auttavan tilannetta? miksi itse lässytät monta kertaa samaa vastausta kysymykseen, jota kukaan ei edes kysynyt? ap varmasti tietää, että hillitä itsensä pitäisi, ja minusta näyttikin aloitusviestissään kysyvän, että MITEN NE OMAT HERMOT SAISI TUOLLAISESSA TILANTEESSA PIDETTYÄ KURISSA?
hyvin huomaa aina sun kotitilanteen muutokset, kun jokainen viestisi alkaa olemaan pelkkää vi**uilua, muuten. mutta pakko kai se jossain on päteä..
ap:lle kaikki ymmärrys!
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?
No tuotanoin, minusta raivoominen on ihan normaalia ja inhimillistä. Terveempiä lapsia niistä kasvaa joiden kotona joskus raivotaankin ja näytetään vitutus, kuin sellasissa viilipyttykodeissa jossa tunteenilmaisu on sallittua vain terapeutin välityksellä.
En edes ymmärrä miksi ap nyt on pahoillaan asiasta, vain elämää ei sen enempää! =)
Vitutuksen voi näyttää muullakin tavalla kuin raivoamalla, tosi surullista että jotkut eivät osaa ilmaista tunteitaan ilman hulluuskohtauksia. Kyllä minunkin tyttö näkee jos äiti hermostuu tai suuttuu, mutta ei mun tarvitse sille karjua ja kiroilla silloinkaan.
Teit oikein, kun et antanut periksi ja kun kotona molemmat rauhoituttuanne juttelitte asiasta =)
Mulla vanhin on vasta 5v, mutta TODELLA voimakastahtoinen poika. Erään kerran kaupassa ollessa (olin vain tuon 5v:n kanssa, 2 muuta kotona isän kanssa) poika alkoi riehua ja varoituksesta huolimatta ei totellut, niin otin käsipuolesta kiinni ja vein kotiin ja lähdin yksin uudelleen kauppaan.
Mulla vanhin on vasta 5v, mutta TODELLA voimakastahtoinen poika. Erään kerran kaupassa ollessa (olin vain tuon 5v:n kanssa, 2 muuta kotona isän kanssa) poika alkoi riehua ja varoituksesta huolimatta ei totellut, niin otin käsipuolesta kiinni ja vein kotiin ja lähdin yksin uudelleen kauppaan.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin totta. Huutavaa 2-3 vuotiasta jaksaa paljon paremmin kuin mankuvaa ja sanavalmista koululaista, joka osaa jo manipuloida juttujaan. 3v sanoo ehkä, että äiti on tyhmä, mutta koululainen alkaa naputtaa lupauksista ja äidin velvollisuuksista ja vaikka mistä. Monesti alkaa jo itsekin epäillä omia sanomisia, kun toinen osaa jo hyvin tietää vanhemman heikkoudetkin.
N
no
Vieras
M
Miimiäinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:Luinkos mä ny huonosti, ku en huomannu et mihis se sun miehesi meni? Sehän olis voinu mennä huutavan lapsen kanssa pihalle odottamaan.
Ukko hoiti kauppaostoksia, eikä voinu mennä pihalle, kun tarttin senkin pankkikorttia maksamiseen :/
Alkuperäinen kirjoittaja unensieppaaja:Kannattaa jättää äiti täydellisen (=Emilyn) kommentit omaan arvoonsa, kun 3v on pikkasen eri asia kuin ekaluokkalainen.
Et oo kyllä ainut, tuommoisia tilanteita sattuu monelle muulle, onneks jotkut siellä kaupassakin ymmärtää, varsinkin samanikästen lasten vanhemmat.
Muutaman kerran oon kans ärähtäny esikoiselle sen käyttäytymisestä kaupassa ja siksi on välillä jäänyt kotiakin. Ja jos esim. on karkkipäivä tai joku muu kiva juttu tulossa, pitää kiristääEli hyvällä käytöksellä ansaitaan palkinto.
Eniten ärsyttää mummot kaupassa, kerranki esikoinen halus ottaa autokärryt (ja olin aiemmin sanonut et nyt niitä ei oteta, kun käydään vaan nopeasti hakemssa maitoa) ja se kinus siinä kärryjen kohalla ja heittäyty lattialle. Lähdin sit jatkamaan matkaa ja huutava poika jäi ihmettelemään ja juos perään. Hetken päästä meijän perässä kulki joku mummeli ja pysäytti meidät ja oli raahannut meille ne helvetin autokärryt. Poikahan kiipes innoissaan kärryihin, mä sanoin mummolle et en ota kärryjä. "No poika on jo kyydissä". Lähdin vaan kävelemään ja mummo työnteli autokärryjä maito-osastolle asti :ashamed: Vähän hävettää näin jälkeen päin, mut olin niin tuohtuneena siinä..
No hei, ihan mahdollista, että 3-vuotiaan äiti tietää, ettei menetä hermojaan ekaluokkalaisen kanssa ja varmasti teini-ikäkin mietitty valmiiksi, että siitä selvitään, kun ei vaan menetä hermojaan.
Mulla yleensä pysyy hermot kurissa, mutta on mullaki noita tähtihetkiä, jolloin loistan huutavan äidin roolissa. Esikoinen on hankalin, kuten jo aiemmin kerroin. Samat asiat saa toistaa joka päivä, tietää mitä ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä ja tekee silti. Puhe ei auta aina, vaikka kuinka rauhallisesti ja selkeästi keskustelisin pojan kanssa.
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?
no voi lässynlässyn. missä kohtaa ap arveli oman raivoamisensa auttavan tilannetta? miksi itse lässytät monta kertaa samaa vastausta kysymykseen, jota kukaan ei edes kysynyt? ap varmasti tietää, että hillitä itsensä pitäisi, ja minusta näyttikin aloitusviestissään kysyvän, että MITEN NE OMAT HERMOT SAISI TUOLLAISESSA TILANTEESSA PIDETTYÄ KURISSA?
hyvin huomaa aina sun kotitilanteen muutokset, kun jokainen viestisi alkaa olemaan pelkkää vi**uilua, muuten. mutta pakko kai se jossain on päteä..
ap:lle kaikki ymmärrys!
Täh?
L
Lunatic
Vieras
Normaaaleissa perheissä kyllä välillä hermotkin menee ja huutoa kuuluu.. ei siitä tartte huonoa omatuntoa tuntea. Kunhan ei 24h rääy joka pv.
E
ei jouda kirjautuun
Vieras
Halit ap:lle! Ihmisiähän me kaikki ollaan, ja kyllä se hermojen menettäminen on ihan inhimillistä että turha siitä on itseään ruoskia, pyrit vaan ensi kerralla ottamaan hieman lunkimmin.
V
vieras
Vieras
hmm...jos lapsi on käyttäytynyt huonosti niin mä tai mies on lähtenyt kaupasta lapsi kainalossa pois. ihan sama kuinka lujaa huutaa, mut en ole puhunut mitään. sitten olen käynyt myöhemmin yksin kaupassa. ja luvattua "palkkiota" ei tasan tarkkaan saa...ei ole kovinkaan montaa kertaa tarvinnut tehdä noin. välillä on palanut pinna ja tullut sanottua pahasti ja kauppareissu on sujunut hyvin hiljaisissa tunnelmissa. nykyisin tepsii hyvin se, että sanoo pleikkarin menevän jäähylle...
omasta mielestä ekaluokkalainen ymmärtää tasan tarkkaan saako toista tönäistä vai ei! ja etenkin tuo oli aika vaarallinen temppu.
voimia ap:lle!
omasta mielestä ekaluokkalainen ymmärtää tasan tarkkaan saako toista tönäistä vai ei! ja etenkin tuo oli aika vaarallinen temppu.
voimia ap:lle!
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:Alkuperäinen kirjoittaja unensieppaaja:Kannattaa jättää äiti täydellisen (=Emilyn) kommentit omaan arvoonsa, kun 3v on pikkasen eri asia kuin ekaluokkalainen.
Et oo kyllä ainut, tuommoisia tilanteita sattuu monelle muulle, onneks jotkut siellä kaupassakin ymmärtää, varsinkin samanikästen lasten vanhemmat.
Muutaman kerran oon kans ärähtäny esikoiselle sen käyttäytymisestä kaupassa ja siksi on välillä jäänyt kotiakin. Ja jos esim. on karkkipäivä tai joku muu kiva juttu tulossa, pitää kiristää
Eniten ärsyttää mummot kaupassa, kerranki esikoinen halus ottaa autokärryt (ja olin aiemmin sanonut et nyt niitä ei oteta, kun käydään vaan nopeasti hakemssa maitoa) ja se kinus siinä kärryjen kohalla ja heittäyty lattialle. Lähdin sit jatkamaan matkaa ja huutava poika jäi ihmettelemään ja juos perään. Hetken päästä meijän perässä kulki joku mummeli ja pysäytti meidät ja oli raahannut meille ne helvetin autokärryt. Poikahan kiipes innoissaan kärryihin, mä sanoin mummolle et en ota kärryjä. "No poika on jo kyydissä". Lähdin vaan kävelemään ja mummo työnteli autokärryjä maito-osastolle asti :ashamed: Vähän hävettää näin jälkeen päin, mut olin niin tuohtuneena siinä..
No hei, ihan mahdollista, että 3-vuotiaan äiti tietää, ettei menetä hermojaan ekaluokkalaisen kanssa ja varmasti teini-ikäkin mietitty valmiiksi, että siitä selvitään, kun ei vaan menetä hermojaan.
Mulla yleensä pysyy hermot kurissa, mutta on mullaki noita tähtihetkiä, jolloin loistan huutavan äidin roolissa. Esikoinen on hankalin, kuten jo aiemmin kerroin. Samat asiat saa toistaa joka päivä, tietää mitä ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä ja tekee silti. Puhe ei auta aina, vaikka kuinka rauhallisesti ja selkeästi keskustelisin pojan kanssa.
Onhan se varmaan liikaa palstalaisilta vaadittu, että löytyisi edes peruslukutaitoa. Kyse ei ole hermojen menettämisestä vaan siitä miten sen ilmaisee. Joillekin se näköjään on ainoa tapa että raivotaan ja huudetaan ihan kuin olisi joku maailmanloppu tullut siitä, kun lapsi kiukuttelee.
L
Lunatic
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Niinpä. Tolla menolla Emilynille puhkeaa joku vakava sairaus. Ei parane padota kiukkua.
E
ei jouda kirjautuun
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Miimiäinen:Alkuperäinen kirjoittaja tä..:
Joo, tyttö on tosiaankin kotiarestissa tottelemattomuudesta. Ymmärtää itekin, miksi. Anteeksi pyydettiin molemmin puolin tyhmää käytöstä.
Pikku-ukko selvis loppujen lopuksi vähällä. Hampaat ei ainakaan heilu suussa, pikkusen aristaa painettaessa. Huulessa kunnon reikä ja turvotus
Näin just, kyllä se siitä helpottaa kohta sunkin oloa.
:hug: Älä turhaan syytä itseäsi. tsemppiä. =)
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:Alkuperäinen kirjoittaja unensieppaaja:Kannattaa jättää äiti täydellisen (=Emilyn) kommentit omaan arvoonsa, kun 3v on pikkasen eri asia kuin ekaluokkalainen.
Et oo kyllä ainut, tuommoisia tilanteita sattuu monelle muulle, onneks jotkut siellä kaupassakin ymmärtää, varsinkin samanikästen lasten vanhemmat.
Muutaman kerran oon kans ärähtäny esikoiselle sen käyttäytymisestä kaupassa ja siksi on välillä jäänyt kotiakin. Ja jos esim. on karkkipäivä tai joku muu kiva juttu tulossa, pitää kiristää
Eniten ärsyttää mummot kaupassa, kerranki esikoinen halus ottaa autokärryt (ja olin aiemmin sanonut et nyt niitä ei oteta, kun käydään vaan nopeasti hakemssa maitoa) ja se kinus siinä kärryjen kohalla ja heittäyty lattialle. Lähdin sit jatkamaan matkaa ja huutava poika jäi ihmettelemään ja juos perään. Hetken päästä meijän perässä kulki joku mummeli ja pysäytti meidät ja oli raahannut meille ne helvetin autokärryt. Poikahan kiipes innoissaan kärryihin, mä sanoin mummolle et en ota kärryjä. "No poika on jo kyydissä". Lähdin vaan kävelemään ja mummo työnteli autokärryjä maito-osastolle asti :ashamed: Vähän hävettää näin jälkeen päin, mut olin niin tuohtuneena siinä..
No hei, ihan mahdollista, että 3-vuotiaan äiti tietää, ettei menetä hermojaan ekaluokkalaisen kanssa ja varmasti teini-ikäkin mietitty valmiiksi, että siitä selvitään, kun ei vaan menetä hermojaan.
Mulla yleensä pysyy hermot kurissa, mutta on mullaki noita tähtihetkiä, jolloin loistan huutavan äidin roolissa. Esikoinen on hankalin, kuten jo aiemmin kerroin. Samat asiat saa toistaa joka päivä, tietää mitä ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä ja tekee silti. Puhe ei auta aina, vaikka kuinka rauhallisesti ja selkeästi keskustelisin pojan kanssa.
Onhan se varmaan liikaa palstalaisilta vaadittu, että löytyisi edes peruslukutaitoa. Kyse ei ole hermojen menettämisestä vaan siitä miten sen ilmaisee. Joillekin se näköjään on ainoa tapa että raivotaan ja huudetaan ihan kuin olisi joku maailmanloppu tullut siitä, kun lapsi kiukuttelee.
Meinaat, että ap huutaa ja raivoaa lapsilleen joka kerta, kun lapset käyttäytyvät typerästi? Lukiko noin jossain?
Tuleeko maailmanloppu sitten siitä, että äiti/isä vähän karjahtaa ja päräyttää vaikka ärräpäänkin?
Y
yks vinkki vinkumiseen
Vieras
yks lastentarhanope kaverini kerto hyvän vinkin jos aikuisen pokka vaan riittää lasten karkki/leluhyllyllä märisemiseen. Kun lapsi alkaa märisemään /raivoamaan mahaltaan lattialla jotain asiaa karkkia/lelua jne niin tekee itse samoin ja heittäytyy lattialle muka märisemään. yleensä lapset huomaa siinä vaiheessa miten noloa se on! ja hämmennys matkimisesta saa hiljaseksi laukaisee tilanteen ja sitten voidaan keskustella siitä miltä märiseminen näytti ja kannattako se , mitä muut kaupassa ajatteli.... oikein herkullinen keskustelu tästä vireää.... täytyy tosin muistaa et tämä ei toimi toistamiseen vaan voi pysäyttää kierteen yhdellä kertaa. mut jos joutuu uudelleen tilanteeseen kannattaa toimia toisin. joskus ei ennakoitava aikuisen reagointi on tehokas.
I
ihmettelen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tä..:
Niinpä tekisikin mieleni kysyä missä viva kun 7vee käyttäytyy noin, kuin pahainen uhmaikäinen. Kyllä meillä jo pienemmät ovat olleet ihan hallittavissa keskustelulla Mitä nää lapset aina uhmaavat vaikka minkä ikäisiä oisivat?
A
Aurora
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?
No tuotanoin, minusta raivoominen on ihan normaalia ja inhimillistä. Terveempiä lapsia niistä kasvaa joiden kotona joskus raivotaankin ja näytetään vitutus, kuin sellasissa viilipyttykodeissa jossa tunteenilmaisu on sallittua vain terapeutin välityksellä.
En edes ymmärrä miksi ap nyt on pahoillaan asiasta, vain elämää ei sen enempää! =)
Vitutuksen voi näyttää muullakin tavalla kuin raivoamalla, tosi surullista että jotkut eivät osaa ilmaista tunteitaan ilman hulluuskohtauksia. Kyllä minunkin tyttö näkee jos äiti hermostuu tai suuttuu, mutta ei mun tarvitse sille karjua ja kiroilla silloinkaan.
Minkä takia Emilyn sun pitää päteä noin kovasti? Oletko itse aina täydellinen, hillitty ja hallittu? Mun mielestäni on aika kummallista tulla laukomaan tuollaisia kommentteja tähän asiaan - näitä tilanteita nyt vaan sattuu ihmisille lasten kanssa, ja se on inhimillistä. Niin kauan kaikki on hyvin, kun hermojen menetys ei johda fyysiseen käsiksi käymiseen. Lapset eivät mene rikki siitä, että vanhemmilta joskus palaa käämi ja huudetaan. Hyvä vaan, kun näkevät esimerkistä, että negatiivisetkin tunteet ovat sallittuja, ja niitä on OK purkaa. Jatkuva huutamalla terrorisointi on tietenkin eri asia, mutta siitähän tässä ei ollut kyse. Ymmärrän täysin AP:n tuntemukset.
K
kerronpa
Vieras
Meillä kerran silloin 6 vuotias sai raivarit kaupassa, koska ei saanut karkkia. Ei ollut karkkipäivä. Huusi ja kiljui kaupan lattialla, kaatoi yhden roskapöntön (vai mikä lie ) ja siellä lattialla maatessa potki myös seinää ym... Myönnän että hermot oli revetä, tuntui että ostosten maksamiseni ja pakkaamiseni kesti ikuisuuden. Sitten vain lapsi kainaloon, autoon taistelemaan turvavöiden kanssa, useita pysähdyksiä matkalla kun raivoava ja väsynyt lapsi avasi turvavyöt ym...
Kotona raivosi vielä hetken, korotin ääneni mitä teen harvoin, ja johan totteli. Hiljeni ja sen jälkeen otin syliin, selitin äärimmäisen tarkkaan kuinka noloa minulle ja hänelle itselleen kaupassa nähty kohtaus oli. Selitin läpi myös sen että ymmärrän hänen suuttuneen ja pettymyksen ymmärrän myös, mutta säännöt on säännöt eikä kaupassa käyttäydytä niin, eikä missään julkisilla paikoilla. Myös turvallisuus asiat kävin läpi autossa istumisen suhteen.
Seuraavalla kauppareissulla neiti pyysi kaupan sedältä anteeksi käytöstään.
Tuosta aikaa nyt 4vuotta, eikä yhtäkään kaupparaivaria ole saanut.
Kotona raivosi vielä hetken, korotin ääneni mitä teen harvoin, ja johan totteli. Hiljeni ja sen jälkeen otin syliin, selitin äärimmäisen tarkkaan kuinka noloa minulle ja hänelle itselleen kaupassa nähty kohtaus oli. Selitin läpi myös sen että ymmärrän hänen suuttuneen ja pettymyksen ymmärrän myös, mutta säännöt on säännöt eikä kaupassa käyttäydytä niin, eikä missään julkisilla paikoilla. Myös turvallisuus asiat kävin läpi autossa istumisen suhteen.
Seuraavalla kauppareissulla neiti pyysi kaupan sedältä anteeksi käytöstään.
Tuosta aikaa nyt 4vuotta, eikä yhtäkään kaupparaivaria ole saanut.
I
IhanaValo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
No kerroppa meille huonoille äideille miten se siun suuttuminen/hermostuminen sitten ilmenee? Miten ne negatiiviset tunteet sitten pitäis oikeaoppisesti ilmaista?
- Status
Similar threads
- Foortti harmaana
- Aihe vapaa