Kauppakiukuttelu

[Suikka]

Mitä konsteja olette käyttäneet lapsen (jatkuvasti) kiukutellessa esim. kauppareissuilla? Yksi yleisimmistä lienee: Jos et nyt ole kunnolla, en ota sinua ensi kerralla mukaan. Mutta YH:n on pakko ottaa!! Eihän sitä voi joka kerta viedä/saada lasta mummolaan tms. kauppareissujen vuoksi. Ja lapsikin tämän kohta ymmärtää, eikä välitä "uhkailusta". Olen pari kertaa jättänyt muksut autoon kun olen tosi pikaisesti asioinut lähikaupassa, mutta ainahan se on pelko sydämessä et jotain sattuu sillävälin, vaikka vain hirmukiireellä haalisi välttämättömät mukaan. Yleensä tietenkin mennään porukalla ja kestetään se kiukuttelu.. Meillä on lupa valita yksi karkkiaski, patukka tms. kauppareissulla eikä muuta. Ja kaupassa käydään 2-3krt viikossa. Erikseen ei ole karkkipäivää. Eikä se kiukkuaminen aina uhmiksen kanssa karkkeihin liity, välillä on ne "tietyt" autokärryt varattuna tai ei saanutkaan laittaa tarraa hedelmäpussiin jne. Yleensä.. Miten yh:t selvittää kiukuttelutilanteet kun ei voi uhata esim. kotiin jäämisellä? :/

 

[Entäs tämä]

Jos selität lapsillesi ennen kauppaan lähtöä että kaupassa ei kiukutella ja jos kaupassa kiukutellaan lähtee peli/lelu/kirja (mikä nyt lempitavara kullakin on) jäähylle tietyksi ajaksi kauppareissun jälkeen. Tai sitten vain jätät raakasti ilman sitä namia. Muistuta lapsiasi seurauksesta jos alkavat kiukutella kaupassa. Tärkein pointti tässä on siis se että äiti pysyy sanojensa takana. Tämä saattaa aluksi aiheuttaa pahojakin vastustusuhmia mutta eiköhän se siitä helpotu kun lapset huomaavat ettei äiti taivukkaan kiukutteluun. Toivottavasti tämä auttaa.

 

[Williviini]

Muksu on ollut niin helppo etei toolaisin onglmia ole ollut,
riittu kun sanoi ettei kaupassa kiukutella ja piste.

Miten oli sjos lupaisit vaikka palinnon sitten kotona? Vaikka lukisi ttai leikkisit lapsen kanssa, leipoisti yms. Ja jos kiukuttelee niin kaikki jää väliin..?

Minä en kauheasti kannata makealla lahjomista.

 

[Suikka]

Kyllä meilläkin sujuu kauppa-asiat melko hyvin YLEENSÄ. Pieni kitinä ei hetkauta. Pari kertaa on käynyt niin et isompi huutaa ja raivoaa tosissaan jostain tai heittäytyy lattialle&punttiin kiinni (ne oli kyllä noloja kertoja..) Yleensä sujuu OK. Musta on jotenkin helpompi antaa lasten saada YKSI esim. pieni karkkiaski tai suklaapatukka kauppareissulla, kuin et ois karkkipäivä. Saa itse valita, mut muut on jätettävä, vain yhden saa ottaa. Eihän tuon ikäiset (max 4v.) ymmärrä viikonpäivistä. Ja tosiaan kaupassa asioidaanh 2-3krt vko, et karkkimäärä varmaan jää melko pieneksi verrattuna et sais esim. lauantaisin ison pussin..

 

[yh äippä]

meillä useimmiten kauppa reissut menee hyvin mutta huuto reissujakin tulee....karkkia ei joka reissu osteta.ja varsinkin jos huuto alkaa kaupassa niin sitten istutaan kärryyn ja ollaan ilman karkkia.tukastakin olen joutunut ottamaan kesken kauppa kierroksen.

 

[hmmm]

Uhkailut, joita ei voi toteuttaa tai joita ei aiokaan toteuttaa on turha jättää laukomatta. Se vie pohjaa kaikelta muulta. Esim. just tämä: jos et ole kunolla, et pääse enää ikinä kauppaan - kun kuitenkin on pakko ottaa seuraavalla kauppareisulle mukaan.
Tai: jos et nyt lopeta, en ikinä osta sulle mitään kivaa tai hyvää.
Kun kuitenkin ostat "ei ikinä" on liikaa - voisi sanoa vaikka: tällä kauppa reissulla.

Näissä asioissa lapsen muisti onkin hurjan hyvä - nämä he osaavat yhdistellä. Siinä vaiheessa kun pitäisi muistaa se oma hyvä käytös, ei muisti enää toimikaan.

Miksi ostaa 4-vuotiaalle ylipäätänsä karamellia?? Olkoot viikonpäivät niin tai näin ja ajantaju sitä mitä on - miksi makeisia?

No, teillä ostetaan karamellia.
Entäs jos teet näin: selität miten kauppareissulla kuuluu käyttäytyä. Mikä on hyvää käytöstä, mikä huonoa ja miksi kuuluu käyttätyä hyvin ja miksi on ikävää kun käyttäydytään huonosti.

Jos lapsi käyttäytyy hunosti, hän ei saa karamelliä. Et sanokaan: saat karkkia jos käyttäydyt hyvin.
Sanot: karkkia ei tule, jos kiukuttelet ja käyttäydyt huonosti yms.

Ainakin omieni kohdalla olen huomannut, että sanktion kautta toimitaan. Eli jos on luvassa palkinto, käytös ei muutukaan hyväksi. Mutta kun on "luvassa" rangaistus, käyttäydytäänkin hyvin ja tehdään kuten on käsketty.

Kauppreissu on lapsen näkökannalta pitkä ja tylsä. Voit antaa väliaikapalautetta hyvästä käytöksestä ja kehoittaa jatkamaan samaan malliin koko kauppakierroksen loppuun, niin sitten kaikki on iloisia.
Ja sitten pitäydyt sanassasi. Voit ottaa jo kärryyn nostetyn makeisin pois, jos lapsi sen jälkeen aloittaa kiukuttelun. Ikävää olla ilkeä, mutta jos haluat että kauppareissusi jossain vaiheessa sujuisivat hyvin ja jos haluat, että lapset uskovat sinun sanaasi sitten 12-vuotiaanakin ja murrosiässä, on välillä oltava ilkeä eli pidettävä tiukka linja. Ei lapsi siitä vanhingoitu. Hän vahingoittuu siitä ettet saa mitään otetta häneen ja hän saa riehua miten tahansa.

 

[Koivu]

Sori mutta mun mielestä sulla on ihan pallo hukassa. Kilpailetteko te yksinhuoltajat siitä, kummasta lapsi tykkää enemmän? Meillä ei ainakaan ole varaa joka kauppareissulla ostella karkkia lapsille. Jos se ei lasta miellytä, niin kannetaan huutaen pois. Ja sama toistuu. En nyt jaksa alkaa neuvottelemaan siitä, että ostetaanko karkkia...

 

[Koivu]

\

Sori mutta mun mielestä sulla on ihan pallo hukassa. Kilpailetteko te yksinhuoltajat siitä, kummasta lapsi tykkää enemmän? Meillä ei ainakaan ole varaa joka kauppareissulla ostella karkkia lapsille. Jos se ei lasta miellytä, niin kannetaan huutaen pois. Ja sama toistuu. En nyt jaksa alkaa neuvottelemaan siitä, että ostetaanko karkkia...

Ja siis tuohan on naurettavaa sanoa, että sulla olisi kauppareissut vaikeampia. Kyllä lapset on meilläkin mukana lähes aina kun isot ostokset. Me nyt on vaan alusta alkaen pidetty ne rajat lapsilla. Eivät pomota meitä. Ikinä ei ole uhattu, että eivät pääse mukaan. Ei mekään heitä yksin voida jättää. Olet varmaan nähnyt, että marketeissa usein koko perhe yhdessä?

 

[Suikka]

Tarpeetonta hyökätä kimppuuni tuollatavoin.

Halusin vain kysellä muiden vinkkejä ym. et miten he ovat nämä asiat omalla kohdallaan kokeneet ja selvittäneet. En kilpailla siitä, kenellä nyt on vaikeinta. On hyvä muistaa myös, miten erilaisia lapset voivat luonteeltaan olla. Esim. meillä nuorempi on valtavan "helppo" lapsi ollut koko ajan velipoikaan verrattuna.

Karkkiakaan en ole ostanut lahjomisen vuoksi, vaan koska useimmiten ostan kaupasta itsellenikin jotain hyvää. Kyllä musta silloin on ok, että lapsetkin saa. Karkki ei tässä ollutkaan pääasiana, kerroinkin jo et useimmiten ne kiukkuamiset liittyy muihin aiheisiin ja uhmaikään yleensä. Tuli tässä ihan muutama ystävällinenkin vastaus. Kiitti teille!

 

[hmmm]

\

Tarpeetonta hyökätä kimppuuni tuollatavoin.

Halusin vain kysellä muiden vinkkejä ym. et miten he ovat nämä asiat omalla kohdallaan kokeneet ja selvittäneet. En kilpailla siitä, kenellä nyt on vaikeinta. On hyvä muistaa myös, miten erilaisia lapset voivat luonteeltaan olla. Esim. meillä nuorempi on valtavan "helppo" lapsi ollut koko ajan velipoikaan verrattuna.

Karkkiakaan en ole ostanut lahjomisen vuoksi, vaan koska useimmiten ostan kaupasta itsellenikin jotain hyvää. Kyllä musta silloin on ok, että lapsetkin saa. Karkki ei tässä ollutkaan pääasiana, kerroinkin jo et useimmiten ne kiukkuamiset liittyy muihin aiheisiin ja uhmaikään yleensä. Tuli tässä ihan muutama ystävällinenkin vastaus. Kiitti teille!

Meillä sama tilanne: toinen lapsi oli uhmakas, itsepäinen ja hankala, joka vaati paljon minun aikaa ja huomiota ja jonka kanssa oli konflikteja ja jos jonkinlaista "näytelmää" vähän joka paikassa. Ne oli uuvuttavia.
Toinen lapsi olikin sitten kiltti ja helppo tapaus.
Kunnes tämä uhmakas lapsi muutti kotoa pois aloitettuaan opiskelun. Vasta sitten tämä kiltti lapsi alkoi inttämään vastaan, olemaan hankala, temppuilemaan. Vasta sitten, kun hänellekin oli tilaa ja mahdollisuutta.
Eli lapsi ei oikeastaan ole niin kiltti kuin on. Hän vain säästää sinua, hän näkee ettei sinulla ole voimia ottaa vastaan enää toisen lapsen temppuiluja, kun yksi vie voimia. Toisaalta hän näkee vierestä sinun reaktiosi ja sen, että vähemmälläkin voisi omaa tahtoaan ilmaista, kuten senkin että millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei. Eli hänen uhmansa ja kiukkunsa ei välttämättä niin vahvana tulisikaan esille. Mutta nyt se ei edes pääse, koska se toinen lapsi on ottanut ja pitää hallussaan sen puolen.
Meni sekavaksi, mutta toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan. "Vika" ei ole sinun, mutta sen kiukkavan lapsen kiukkukohtaukset pitäisi saada vedettyä minimiin jotta tilaa jäisi myös toisen lapsen kiukulle. Meillä se onnistui tosiaan vasta sitten kun lapsi muutti kotoa pois!!!! :ashamed:

 

[tiia-maria]

Pakko minunkin tuohon nyt kommenttini tuoda sen verran että lapset todellakin ovat erilaisia, toisilla on HELPOMPIA lapsia. Vaikka ne vähän kiukuttelisivat ja juonittelisivatkin kaupassa, mutta meillä esim.jos asiat ei mene mieliks, 1-vuotias alkaa kiivetä kärrystä pois ja menee vaikka pää edellä alas. Jos laskee kauppaan juoksemaan, tietää minkä näköinen kauppa sen jälkeen on. Tee siinä sitten yksiksesi ostokset! Helppo jos ollaan perheellä kaupassa, toinen huoltaa kärryt ja lapset, toinen kerää ostokset. Kyllä minäkin sen huudon ja ihmisten katseet kestän, mut kun ei saa tehtyä ostoksia rauhassa ja pitää vielä varoa ettei lapsi hajoita joka paikkaa tai itseään...
Tää oli varmasti tarpeetonta, mitä näistä riitelemään, elämässä on suurempiakin asioita, mut oli pakko vaan kirjoittaa kun raivostutti että jos joku kysyy vinkkejä ja toisten mielipiteitä, niin pitäähän siihen jonkun tosiaan "hyökätä" sanomaan ilkeästi. Vois asioista ihan nätistikin jutella.... sori...
\

\

Sori mutta mun mielestä sulla on ihan pallo hukassa. Kilpailetteko te yksinhuoltajat siitä, kummasta lapsi tykkää enemmän? Meillä ei ainakaan ole varaa joka kauppareissulla ostella karkkia lapsille. Jos se ei lasta miellytä, niin kannetaan huutaen pois. Ja sama toistuu. En nyt jaksa alkaa neuvottelemaan siitä, että ostetaanko karkkia...

Ja siis tuohan on naurettavaa sanoa, että sulla olisi kauppareissut vaikeampia. Kyllä lapset on meilläkin mukana lähes aina kun isot ostokset. Me nyt on vaan alusta alkaen pidetty ne rajat lapsilla. Eivät pomota meitä. Ikinä ei ole uhattu, että eivät pääse mukaan. Ei mekään heitä yksin voida jättää. Olet varmaan nähnyt, että marketeissa usein koko perhe yhdessä?

 

[Koivu]

\

Pakko minunkin tuohon nyt kommenttini tuoda sen verran että lapset todellakin ovat erilaisia, toisilla on HELPOMPIA lapsia. Vaikka ne vähän kiukuttelisivat ja juonittelisivatkin kaupassa, mutta meillä esim.jos asiat ei mene mieliks, 1-vuotias alkaa kiivetä kärrystä pois ja menee vaikka pää edellä alas. Jos laskee kauppaan juoksemaan, tietää minkä näköinen kauppa sen jälkeen on. Tee siinä sitten yksiksesi ostokset! Helppo jos ollaan perheellä kaupassa, toinen huoltaa kärryt ja lapset, toinen kerää ostokset. Kyllä minäkin sen huudon ja ihmisten katseet kestän, mut kun ei saa tehtyä ostoksia rauhassa ja pitää vielä varoa ettei lapsi hajoita joka paikkaa tai itseään...
Tää oli varmasti tarpeetonta, mitä näistä riitelemään, elämässä on suurempiakin asioita, mut oli pakko vaan kirjoittaa kun raivostutti että jos joku kysyy vinkkejä ja toisten mielipiteitä, niin pitäähän siihen jonkun tosiaan "hyökätä" sanomaan ilkeästi. Vois asioista ihan nätistikin jutella.... sori... \

\

Sori mutta mun mielestä sulla on ihan pallo hukassa. Kilpailetteko te yksinhuoltajat siitä, kummasta lapsi tykkää enemmän? Meillä ei ainakaan ole varaa joka kauppareissulla ostella karkkia lapsille. Jos se ei lasta miellytä, niin kannetaan huutaen pois. Ja sama toistuu. En nyt jaksa alkaa neuvottelemaan siitä, että ostetaanko karkkia...

Ja siis tuohan on naurettavaa sanoa, että sulla olisi kauppareissut vaikeampia. Kyllä lapset on meilläkin mukana lähes aina kun isot ostokset. Me nyt on vaan alusta alkaen pidetty ne rajat lapsilla. Eivät pomota meitä. Ikinä ei ole uhattu, että eivät pääse mukaan. Ei mekään heitä yksin voida jättää. Olet varmaan nähnyt, että marketeissa usein koko perhe yhdessä?

Mun mielestä voisit miettiä, miksi toisilla on helpompia lapsia. ehkä heitä ei alunperinkään päästetä kauppaan koskemaan hyllytavaroihin. ym. He ovat kilttejä siksi, koska heillä on rajat ihan alusta saakka. Eivätkä he saa pomottaa vanhempiaan.

 

[Koivu]

\

\

Pakko minunkin tuohon nyt kommenttini tuoda sen verran että lapset todellakin ovat erilaisia, toisilla on HELPOMPIA lapsia. Vaikka ne vähän kiukuttelisivat ja juonittelisivatkin kaupassa, mutta meillä esim.jos asiat ei mene mieliks, 1-vuotias alkaa kiivetä kärrystä pois ja menee vaikka pää edellä alas. Jos laskee kauppaan juoksemaan, tietää minkä näköinen kauppa sen jälkeen on. Tee siinä sitten yksiksesi ostokset! Helppo jos ollaan perheellä kaupassa, toinen huoltaa kärryt ja lapset, toinen kerää ostokset. Kyllä minäkin sen huudon ja ihmisten katseet kestän, mut kun ei saa tehtyä ostoksia rauhassa ja pitää vielä varoa ettei lapsi hajoita joka paikkaa tai itseään...
Tää oli varmasti tarpeetonta, mitä näistä riitelemään, elämässä on suurempiakin asioita, mut oli pakko vaan kirjoittaa kun raivostutti että jos joku kysyy vinkkejä ja toisten mielipiteitä, niin pitäähän siihen jonkun tosiaan "hyökätä" sanomaan ilkeästi. Vois asioista ihan nätistikin jutella.... sori... \

\

Sori mutta mun mielestä sulla on ihan pallo hukassa. Kilpailetteko te yksinhuoltajat siitä, kummasta lapsi tykkää enemmän? Meillä ei ainakaan ole varaa joka kauppareissulla ostella karkkia lapsille. Jos se ei lasta miellytä, niin kannetaan huutaen pois. Ja sama toistuu. En nyt jaksa alkaa neuvottelemaan siitä, että ostetaanko karkkia...

Ja siis tuohan on naurettavaa sanoa, että sulla olisi kauppareissut vaikeampia. Kyllä lapset on meilläkin mukana lähes aina kun isot ostokset. Me nyt on vaan alusta alkaen pidetty ne rajat lapsilla. Eivät pomota meitä. Ikinä ei ole uhattu, että eivät pääse mukaan. Ei mekään heitä yksin voida jättää. Olet varmaan nähnyt, että marketeissa usein koko perhe yhdessä?

Mun mielestä voisit miettiä, miksi toisilla on helpompia lapsia. ehkä heitä ei alunperinkään päästetä kauppaan koskemaan hyllytavaroihin. ym. He ovat kilttejä siksi, koska heillä on rajat ihan alusta saakka. Eivätkä he saa pomottaa vanhempiaan.

Kyllä varmasti lapsesi väsyy viimeistään tunnin kuluttua huutamaan, kun pidät kärryissä, etkä päästä pois, ja sanot vielä painokkaasti, että Hiljaa.

 

[Suikka]

En minäkään anna lapsen pomottaa, siis tokihan se yrittää, mutta tietyt raamit meilläkin on joiden sisään on sovittava. On lapsia jotka kapinoi sääntöjä vastaan enemmän kuin toiset. Se ei silti tarkoita, että pitäisi antaa periksi. Kyllä mä luulen että äiti tässäkin asiassa on lopulta se sitkeempi sissi.
Ja totta varmaan sekin, että meillä paljolti isoveli "varastaa shown" ja pienempi tyytyy seuraamaan sivusta. Välillä harmittaa kun ajattelen, jääkö tyttö liian vähälle huomiolle. Aina joutuu tasapainoilemaan kahden välillä, että aikaa ja läsnäoloa riittäis molemmille. Mut niin se on kyllä kai kaikilla vanhemmilla joilla on useampi lapsi.
Lähen tästä katteleen muita palstoja välillä.. :wave:

 

[tiia-maria]

Mun mielestä voisit miettiä, miksi toisilla on helpompia lapsia. ehkä heitä ei alunperinkään päästetä kauppaan koskemaan hyllytavaroihin. ym. He ovat kilttejä siksi, koska heillä on rajat ihan alusta saakka. Eivätkä he saa pomottaa vanhempiaan.
Kyllä varmasti lapsesi väsyy viimeistään tunnin kuluttua huutamaan, kun pidät kärryissä, etkä päästä pois, ja sanot vielä painokkaasti, että Hiljaa.
[/quote]

Oletko miettinyt et ihmiset ovat myös kovin erilaisia, luonteet on erilaisia, toiset ovat tempperamenttisempiä, toiset taas hmm...miten sen kauniisti sanois, mut sulla voi olla just sellaisia "autistisia" lapsia jotka vain istuvat kiltisti aina ja joka paikassa eivätkä osaa edes kokeilla rajojaan... eikä kaikilla ole aikaa luuhata kaupassa tuntia odottaen et lapsi väsyy. Elämää on muuallakin.....
ja mitäs jos jätettäis toisten arvostelut nyt tähän ja ANNETTAIS KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA OMALLA TAVALLAAN!!!!???!!!
Ja sen verran vielä pakko kysyä, miksi tulet neuvomaan YKSINHUOLTAJIA, jos sulla on MIES kaverina kaupassa??!!

 

[Koivu]

\

Mun mielestä voisit miettiä, miksi toisilla on helpompia lapsia. ehkä heitä ei alunperinkään päästetä kauppaan koskemaan hyllytavaroihin. ym. He ovat kilttejä siksi, koska heillä on rajat ihan alusta saakka. Eivätkä he saa pomottaa vanhempiaan.
Kyllä varmasti lapsesi väsyy viimeistään tunnin kuluttua huutamaan, kun pidät kärryissä, etkä päästä pois, ja sanot vielä painokkaasti, että Hiljaa.

Oletko miettinyt et ihmiset ovat myös kovin erilaisia, luonteet on erilaisia, toiset ovat tempperamenttisempiä, toiset taas hmm...miten sen kauniisti sanois, mut sulla voi olla just sellaisia "autistisia" lapsia jotka vain istuvat kiltisti aina ja joka paikassa eivätkä osaa edes kokeilla rajojaan... eikä kaikilla ole aikaa luuhata kaupassa tuntia odottaen et lapsi väsyy. Elämää on muuallakin.....
ja mitäs jos jätettäis toisten arvostelut nyt tähän ja ANNETTAIS KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA OMALLA TAVALLAAN!!!!???!!!
Ja sen verran vielä pakko kysyä, miksi tulet neuvomaan YKSINHUOLTAJIA, jos sulla on MIES kaverina kaupassa??!!

[/quote]

Menipäs asiattomaksi keskustelu. mun mielestä tänne saa tulla ihan kuka hyvänsä tänne kaksplussan palstalle. Myös lapsettomat saa neuvoa eikä kellään pitäisi olla nokankopauttamista.

Meillä tehdään joskus ostoksia yhdessä koko porukka, ja aika usein käyn myös lasten kanssa yksin aamuisin, jos haluan varmistua siitä, että saan tarjoustuotteita ennen kuin ehtivät loppua, jos on isoissa kaupoissa hyviä tarjouksia. Esim. Lidlistä loppuu joskus tuotteet, joista olen kiinnostunut. Kyllähän moni perheellinen äiti joutuu ihan siinä missä yksinhuoltajatkin pärjätä yksin lasten kanssa. Ei kannata mitään sankarin kruunua laittaa päähänsä, varsinkaan jos ei mitään rajaa ja kuria osaa lapsilleen pitää.

En ymmärtänyt mitä tarkoitit, että odotat kaupassa tunnin??? Siis ei kai lapsen huuto mun kaupankäyntiä hidastaisi yhtään. Miksi minä kaupassa tunnin odottelisin? Jos huudattaa, niin ei se mun kävelyä hidasta. Ja sitä paitsi ei lapset jaksa huutaa, jos alusta saakkaa sillä huudolla ei saavuta mitään. Sen vuoksi meidän lapset tekee yleensä just kuin me vanhemmat on ajateltu ja käsketään.

En ymmärtänyt myöskään kun vertasit kilttejä lapsia autistisiin lapsiin. Joo, mun lapset on kilttejä. Onko sun mielestä hienoa, kun sun lapset riehuu, on itsekkäitä, "temperamenttisia", pitää ääntä itsestään ja etuilee ja on röyhkeitä ja "kokeilee rajojaan" joka paikassa? Vaikuttaa siltä. Ehkä se on tätä nykymenoa. Että se jolla kyynärpäät terävimmät pärjää. sinä varmaan kasvatat lapsistasi tällaisia kyynärpäätaktiikkaa käyttäviä ihmisiä, kun noin pilkkaat kiltisti ja asiallisesti käyttäytyviä lapsia.

 

[Leija]

Viime viikolla lähdimme kaupasta pois heti kun meteli alkoi. Tätä ei tietenkään kannata tehdä silloin kun on pakollista ostettavaa.

Pystytkö käymään kaupassa suoraan töistä tai jonkun kerhon aikana (joku toinen äiti huolehtisi lapsistasi) ? Entä ruokien kotiinkuljetus, meillä käytettiin sitä hankalassa vaiheessa ja se oli hintansa arvoinen.