Kaupassa käynti lasten kanssa

[Ultramariini]

Ehkei asia ole ihan noin mustavalkoinen, että kauppareissujen sujuminen olisi pelkästään vanhempien kasvatuksesta kiinni. Toki sillä on asiasssa keskeinen merkitys, mutta on myös lapsia, joiden kanssa on hyvin vaikea käydä kaupassa
lasten omien ns. erityispiirteitten vuoksi.

Jos on lapsi, joka reagoi aistiärsykkeisiin poikkeavasti / voimaakkaasti voi vaikka ostosreissu suurissa meluisissa marketeissa, outoine äänine ja tuoksuineen kuormittaa lapsen ärsykekapasiteettia liiaksi ja kauppareissusta voi tulla lapselle hyvinkin tuskallinen,

 

[Nalletar]

Ruokakaupassa käynti on kyllä hieman hankalaa tuon 1v ja 2kk kanssa. Se meinaan hyppää niistä kaupan kärrystä alas (siitä istumajutusta). Tokihan sitä voi pidellä (joka näyttää aika julmalta ja lapsi huutaa kun syötävä), mutta esim. maksaminen kassalla on mahdotonta. Siellä kärryissä se varmaan seisoskelisi, mutta ihmiset saa halvauksen jos sen sielä antaa seisoskella. Rattaissa se pysyy, mutta rattaiden kanssa ei pysty kärryjä viemään eli isoja ostoksia tekemään. Jos jollain siihen joku kasvatusneuvo on niin kertokaa ihmeessä!

 

[paatoksella]

Kun on selvät säännöt ja niistä ei poiketa ja aina tulee seuraamus, esim kaupasta ulos tms niin alkaa homma toimia.

Kärry täynnä ostoksia ja sitten vain pihalle koska lapsi "riehuu"?! Vai esim. 4v yksin pihalle?

Ei tietenkään jos et halua. Se on sinusta kiinni.
Mieti valmiiksi se seuraamus ja toteuta se varoituksen jälkeen.

Jos lapsi uhmaa sinua aina vaan kielloista huolimatta ja käyttäytyy typerästi, onko parempi antaa periksi, niin että lapsi huomaa saavansa jotain sillä huonolla käytöksellä, kuin lähteä kaupasta ulos ja jättää tädeille yksi kärryllinen järkättävää?

Ensimmäisellä vaihtoehdolla on piitkät seuraamukset ja toisella vain tädeille lisätyötä ja ehkä ihmettelyä.

Lapsen ikä on tietenkin otettava huomioon.

Tai sitten istutat lapsen kärryyn ja siellä pysyy, huutaa kuinka tahansa.

jos taas on niin iso lapsi ettei voi istuttaa kärryyn, tarvii varmaan pidemmän suunnitelman koska jotain olisi pitänyt muuttaa jo aiemmin.

Tämä on vain mun mielipiteeni ja käytäntöni.
Meillä on pärjätty tällä systeemillä, ja tullaan pärjäämään, koska minä laadin säännöt enkä periksi anna. Enkä kuitenkaan ole mikään hitleri.

ok.. toimii jos on yksi lapsi.
mutta jos vauva on syötetty juuri ja kaupassa käynti toimitettava nopeasti, jotta saadaan ruokaa ym. tarpeellista. Kaksi vuotias ei halua kulkea mukana, vaan haluaa tehdä ostoksia itse, tai poistua kaupasta, 8v ei halua kulkea äidin kanssa vaan päättää mennä keräämään irtokarkkeja pussiin, 4v seuraa siskoaan, päätyy leluhyllylle kinuamaan leluja, 6v haluaa punnita hedelmävaa'assa kaksi maitopurkkia, makkarapaketin ja oman lippiksensä, lopulta vauva huutaa. Ketä kasvatan ensin? Ja milloin syödään?

Mulla on kaksi lasta, ei ole kokemusta noin vanhoista.

Mutta, mun mielstäni, ja vain MUN mielestäni, on mennyt jotain pieleen jo aikaisemmin, jos 8v, 6v ja 4v tekevät niin kuin haluavat eivätkä usko/ymmärrä että äidillä on kiire ja hankalaa jo valmiiksi.

3,5v ja 1,5v ymmärtävät sanan kiire, vaikkei sitä käytetäkkään meillä jatkuvasti, ja jos sanon että nyt äidillä on oikeasti kiire, täytyy olla nopeita, niin ymmärtävät kyllä sen.

Ja voit sanoa että helppo mun on selittää kun ei ole kokemusta, mutta tunnen kyllä perheitä joissa kaikki luonnistuu useammankin lapsen kanssa.

 

[paatoksella]

Ehkei asia ole ihan noin mustavalkoinen, että kauppareissujen sujuminen olisi pelkästään vanhempien kasvatuksesta kiinni. Toki sillä on asiasssa keskeinen merkitys, mutta on myös lapsia, joiden kanssa on hyvin vaikea käydä kaupassa
lasten omien ns. erityispiirteitten vuoksi.

Jos on lapsi, joka reagoi aistiärsykkeisiin poikkeavasti / voimaakkaasti voi vaikka ostosreissu suurissa meluisissa marketeissa, outoine äänine ja tuoksuineen kuormittaa lapsen ärsykekapasiteettia liiaksi ja kauppareissusta voi tulla lapselle hyvinkin tuskallinen,

Mä nyt ainakin puhun omistani ja ei-erityislapsista.

Toki ymmärrän että erityislapsen kanssa kaikki luultavasti toimii erilailla kuin meillä, enkä tiedä siitä yhtään mitään. Kaikella kunnioituksella niitä vanhempia kohtaan joilta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä.

 

[paatoksella]

Ruokakaupassa käynti on kyllä hieman hankalaa tuon 1v ja 2kk kanssa. Se meinaan hyppää niistä kaupan kärrystä alas (siitä istumajutusta). Tokihan sitä voi pidellä (joka näyttää aika julmalta ja lapsi huutaa kun syötävä), mutta esim. maksaminen kassalla on mahdotonta. Siellä kärryissä se varmaan seisoskelisi, mutta ihmiset saa halvauksen jos sen sielä antaa seisoskella. Rattaissa se pysyy, mutta rattaiden kanssa ei pysty kärryjä viemään eli isoja ostoksia tekemään. Jos jollain siihen joku kasvatusneuvo on niin kertokaa ihmeessä!

Noin pieni tylsistyy varmasti jos kokopitkä kauppareissu pitää istua paikallaan. Pienellä kannattaa keksiä jotain tekemistä asioinnin ajaksi.

Tuon ikäiseltä ei toki vielä voi odottaa että istuu nätisti kiukuttelematta kun äiti käskee.

 

[paatoksella]

Mutta kannaattaa tietenkin jo alkaa opetta että kaupassa ollaan nätisti.

Nyt mä lopetan tän paatostelun.

 

[SitäSaaMitäTilaa]

Ihan OIKEASTI, käykö muka joku AINA lasten kanssa kaupassa?

Siis aina.

(yleistys, huom! En nyt tarkoita, et olis EPÄNORMAALIA, vaan että eiköhän sitä MIELUMMIN käydä ilman...)

Juhlavaatteet, kultasepät, lahjatavara, kangas, kukka, kirja, sport, rauta, huonekalu, seksi, optikko, luontais, apteekki, askartelu...

Se on pakko käydä kun muuta vaihtoehtoa ei ole.Poitsu alle 3v,joten ei viitti yksikseenkään kotiin jättää. Tosin kauppareissut sujuu pääosin ongelmitta kun voidaan mennä millon huvittaa kun kotona pojan kanssa olen.

 

[online]

Kun on selvät säännöt ja niistä ei poiketa ja aina tulee seuraamus, esim kaupasta ulos tms niin alkaa homma toimia.

Kärry täynnä ostoksia ja sitten vain pihalle koska lapsi "riehuu"?! Vai esim. 4v yksin pihalle?

Ei tietenkään jos et halua. Se on sinusta kiinni.
Mieti valmiiksi se seuraamus ja toteuta se varoituksen jälkeen.

Jos lapsi uhmaa sinua aina vaan kielloista huolimatta ja käyttäytyy typerästi, onko parempi antaa periksi, niin että lapsi huomaa saavansa jotain sillä huonolla käytöksellä, kuin lähteä kaupasta ulos ja jättää tädeille yksi kärryllinen järkättävää?

Ensimmäisellä vaihtoehdolla on piitkät seuraamukset ja toisella vain tädeille lisätyötä ja ehkä ihmettelyä.

Lapsen ikä on tietenkin otettava huomioon.

Tai sitten istutat lapsen kärryyn ja siellä pysyy, huutaa kuinka tahansa.

jos taas on niin iso lapsi ettei voi istuttaa kärryyn, tarvii varmaan pidemmän suunnitelman koska jotain olisi pitänyt muuttaa jo aiemmin.

Tämä on vain mun mielipiteeni ja käytäntöni.
Meillä on pärjätty tällä systeemillä, ja tullaan pärjäämään, koska minä laadin säännöt enkä periksi anna. Enkä kuitenkaan ole mikään hitleri.

ok.. toimii jos on yksi lapsi.
mutta jos vauva on syötetty juuri ja kaupassa käynti toimitettava nopeasti, jotta saadaan ruokaa ym. tarpeellista. Kaksi vuotias ei halua kulkea mukana, vaan haluaa tehdä ostoksia itse, tai poistua kaupasta, 8v ei halua kulkea äidin kanssa vaan päättää mennä keräämään irtokarkkeja pussiin, 4v seuraa siskoaan, päätyy leluhyllylle kinuamaan leluja, 6v haluaa punnita hedelmävaa'assa kaksi maitopurkkia, makkarapaketin ja oman lippiksensä, lopulta vauva huutaa. Ketä kasvatan ensin? Ja milloin syödään?

Mulla on kaksi lasta, ei ole kokemusta noin vanhoista.

Mutta, mun mielstäni, ja vain MUN mielestäni, on mennyt jotain pieleen jo aikaisemmin, jos 8v, 6v ja 4v tekevät niin kuin haluavat eivätkä usko/ymmärrä että äidillä on kiire ja hankalaa jo valmiiksi.

3,5v ja 1,5v ymmärtävät sanan kiire, vaikkei sitä käytetäkkään meillä jatkuvasti, ja jos sanon että nyt äidillä on oikeasti kiire, täytyy olla nopeita, niin ymmärtävät kyllä sen.

Ja voit sanoa että helppo mun on selittää kun ei ole kokemusta, mutta tunnen kyllä perheitä joissa kaikki luonnistuu useammankin lapsen kanssa.

No meillä ERITTÄIN kiltti 8v tyttö, jonka ei edes tarvitsisi kulkea vierellä kaupassa, ongelman aiheuttaa se että silloin on 4v ikäistäkin hankala pitää vierellä, hänkin on kiltti, mutta osaa myös sulkea korvansa kun tietää että kauppakärryjen, vauvan ja 2 vuotiaan kanssa on äidillä kädet täynnä.. 6v on yli-impulssiivinen, ja sillä ei ole paljon kasvatuksen kanssa tekemistä. Ja vauva on.. vauva. Ja kun lapsesi vähän kasvavat, huomaat että edes 8v ei ole kovin iso.. vähän vaan uhmaikä laantunut, murrosiän myrkyjä odotellessa.. =) Minäkin tunnen monenlaisia isoja perheitä, joidenkin lapset hyvin rauhallisia, toisten eivät.. Jos oma sattuu olemaan rauhallinen niin ei kannata vielä kuvitella olevansa parempi kasvattaja kuin naapurin rasavillin äiti.. Seuraavan lapsen temperamentti saattaa olla jo ihan toisenlainen. Jos meillä olisi vain ensimmäinen ja kolmas lapsi, kuvittelisin olevani maailman paras kasvattaja!

 

[pepi]

Minä vastaan myös tähän! IKINÄ ei ole tullut mieleenkään jättää lapsiani kotia vain sen takia,että jos ne vaikka käyttäytyisi huonosti:Kauppaan mennään jokatapauksessa,olkoon lapsillani"känkkisPäivä" tai ei. =)

 

[Smartass]

Mä käyn kaupoissa enimmäkseen aina tytön (5v) kanssa. On aina osannut käyttäytyä fiksusti ja liikkuminen on ollut helppoa. Tylsät kaupat käydään läpi niin että meillä on diili, jos mä olen kiltisti lelukaupassa kun tyttö kattelee niin hän on vuorostaan kunnolla "mun" kaupoissa. Meillä toimii.

 

[M i l j a]

Käyn myös lasten kanssa kaupassa. Siis kaikkien viiden (1, 2, 5, 6, 8 v). Jo ennenku ollaan ees kaupassa, pysähdyn ja sanon selväksi, ostetaanko tänään kaupasta karkkia, jätskiä tai leluja. Yllätys yllätys ne muistaa kyllä sen siihen asti, että päästään kaupasta ulos. Nou propleem
Mieluiten käyn kyllä yksin, varsinki isommat ostokset tekemäss kun kotiin kannettavana saattaa olla 4-5kauppakassia
En kuitenkaan anoppia lapsenammaks pyydä, jos on kaupassakäynti, niinku esim mun yks tuttava tekee, koska vaan ei voi mennä lasten kanssa kauppaan koskaan.En ymmärrä.

 

[online]

No meillä ERITTÄIN kiltti 8v tyttö, jonka ei edes tarvitsisi kulkea vierellä kaupassa, ongelman aiheuttaa se että silloin on 4v ikäistäkin hankala pitää vierellä, hänkin on kiltti, mutta osaa myös sulkea korvansa kun tietää että kauppakärryjen, vauvan ja 2 vuotiaan kanssa on äidillä kädet täynnä.. 6v on yli-impulssiivinen, ja sillä ei ole paljon kasvatuksen kanssa tekemistä. Ja vauva on.. vauva. Ja kun lapsesi vähän kasvavat, huomaat että edes 8v ei ole kovin iso.. vähän vaan uhmaikä laantunut, murrosiän myrkyjä odotellessa.. =) Minäkin tunnen monenlaisia isoja perheitä, joidenkin lapset hyvin rauhallisia, toisten eivät.. Jos oma sattuu olemaan rauhallinen niin ei kannata vielä kuvitella olevansa parempi kasvattaja kuin naapurin rasavillin äiti.. Seuraavan lapsen temperamentti saattaa olla jo ihan toisenlainen. Jos meillä olisi vain ensimmäinen ja kolmas lapsi, kuvittelisin olevani maailman paras kasvattaja!

Ja piti vielä mainita että käyn aina lasten kanssa kaupassa ja hyvin selviän, mutten lähde kaupasta yhden huonon käytöksen vuoksi. Se ei meidän tapauksessa ole oikeasti järkevää. olen autoton viiden lapsen yh.

 

[paatoksella]

Kun on selvät säännöt ja niistä ei poiketa ja aina tulee seuraamus, esim kaupasta ulos tms niin alkaa homma toimia.

Kärry täynnä ostoksia ja sitten vain pihalle koska lapsi "riehuu"?! Vai esim. 4v yksin pihalle?

Ei tietenkään jos et halua. Se on sinusta kiinni.
Mieti valmiiksi se seuraamus ja toteuta se varoituksen jälkeen.

Jos lapsi uhmaa sinua aina vaan kielloista huolimatta ja käyttäytyy typerästi, onko parempi antaa periksi, niin että lapsi huomaa saavansa jotain sillä huonolla käytöksellä, kuin lähteä kaupasta ulos ja jättää tädeille yksi kärryllinen järkättävää?

Ensimmäisellä vaihtoehdolla on piitkät seuraamukset ja toisella vain tädeille lisätyötä ja ehkä ihmettelyä.

Lapsen ikä on tietenkin otettava huomioon.

Tai sitten istutat lapsen kärryyn ja siellä pysyy, huutaa kuinka tahansa.

jos taas on niin iso lapsi ettei voi istuttaa kärryyn, tarvii varmaan pidemmän suunnitelman koska jotain olisi pitänyt muuttaa jo aiemmin.

Tämä on vain mun mielipiteeni ja käytäntöni.
Meillä on pärjätty tällä systeemillä, ja tullaan pärjäämään, koska minä laadin säännöt enkä periksi anna. Enkä kuitenkaan ole mikään hitleri.

ok.. toimii jos on yksi lapsi.
mutta jos vauva on syötetty juuri ja kaupassa käynti toimitettava nopeasti, jotta saadaan ruokaa ym. tarpeellista. Kaksi vuotias ei halua kulkea mukana, vaan haluaa tehdä ostoksia itse, tai poistua kaupasta, 8v ei halua kulkea äidin kanssa vaan päättää mennä keräämään irtokarkkeja pussiin, 4v seuraa siskoaan, päätyy leluhyllylle kinuamaan leluja, 6v haluaa punnita hedelmävaa'assa kaksi maitopurkkia, makkarapaketin ja oman lippiksensä, lopulta vauva huutaa. Ketä kasvatan ensin? Ja milloin syödään?

Mulla on kaksi lasta, ei ole kokemusta noin vanhoista.

Mutta, mun mielstäni, ja vain MUN mielestäni, on mennyt jotain pieleen jo aikaisemmin, jos 8v, 6v ja 4v tekevät niin kuin haluavat eivätkä usko/ymmärrä että äidillä on kiire ja hankalaa jo valmiiksi.

3,5v ja 1,5v ymmärtävät sanan kiire, vaikkei sitä käytetäkkään meillä jatkuvasti, ja jos sanon että nyt äidillä on oikeasti kiire, täytyy olla nopeita, niin ymmärtävät kyllä sen.

Ja voit sanoa että helppo mun on selittää kun ei ole kokemusta, mutta tunnen kyllä perheitä joissa kaikki luonnistuu useammankin lapsen kanssa.

No meillä ERITTÄIN kiltti 8v tyttö, jonka ei edes tarvitsisi kulkea vierellä kaupassa, ongelman aiheuttaa se että silloin on 4v ikäistäkin hankala pitää vierellä, hänkin on kiltti, mutta osaa myös sulkea korvansa kun tietää että kauppakärryjen, vauvan ja 2 vuotiaan kanssa on äidillä kädet täynnä.. 6v on yli-impulssiivinen, ja sillä ei ole paljon kasvatuksen kanssa tekemistä. Ja vauva on.. vauva. Ja kun lapsesi vähän kasvavat, huomaat että edes 8v ei ole kovin iso.. vähän vaan uhmaikä laantunut, murrosiän myrkyjä odotellessa.. =) Minäkin tunnen monenlaisia isoja perheitä, joidenkin lapset hyvin rauhallisia, toisten eivät.. Jos oma sattuu olemaan rauhallinen niin ei kannata vielä kuvitella olevansa parempi kasvattaja kuin naapurin rasavillin äiti.. Seuraavan lapsen temperamentti saattaa olla jo ihan toisenlainen. Jos meillä olisi vain ensimmäinen ja kolmas lapsi, kuvittelisin olevani maailman paras kasvattaja!

En ole sanonut olevani ketään parempi kasvattaja. Painotin nimenomaan sitä että nämä ovat vain minun mielipiteeni ja tapani.

Meillä on "kaksiveriset" lapset ja jos tunnet yhtä ainutta rauhallista lasta jossa on tummaa verta, onnittelen. meiltä niitä ei TO dellakaan löydy, huh.

Kyse on siitä että antaa lapsen osallistua, ja suuntaa sen energian muualle.

Ja kun 2,5v ymmärtää miksi ei saa tehdä sitä sun tätä, niin vaikea kuvitella että 8v ei ymmärtäisi.

Tottakai lapsella on uhmaa ja kiukkua ym, mutta kun lapsi ymmärtää että aiheuttaa käytöksellään äidille suurta mielipahaa ja hankaloittaa tämän tekemisiä, melko helposti hän muuttaa käytöstään, KUN saa siitä hyvästä käytöksestä kiitosta ja kehuja ja joskus palkintoja.

Mutta, edelleen minun mielipiteeni ja sinun mielipiteesi. =)

 

[Tyttöni Tuulispää]

Ihan OIKEASTI, käykö muka joku AINA lasten kanssa kaupassa?

Siis aina.

(yleistys, huom! En nyt tarkoita, et olis EPÄNORMAALIA, vaan että eiköhän sitä MIELUMMIN käydä ilman...)

Juhlavaatteet, kultasepät, lahjatavara, kangas, kukka, kirja, sport, rauta, huonekalu, seksi, optikko, luontais, apteekki, askartelu...

Minä käyn AINA! Jos kaikki eivät lähde mukaan, niin tyttö ainakin lähtee. Hän kun rakastaa kaupassa käyntiä. Seksikauppaan en tosin ottaisi mukaan, mutta en käy siellä itsekään =)

 

[paatoksella]

Käyn myös lasten kanssa kaupassa. Siis kaikkien viiden (1, 2, 5, 6, 8 v). Jo ennenku ollaan ees kaupassa, pysähdyn ja sanon selväksi, ostetaanko tänään kaupasta karkkia, jätskiä tai leluja. Yllätys yllätys ne muistaa kyllä sen siihen asti, että päästään kaupasta ulos. Nou propleem
Mieluiten käyn kyllä yksin, varsinki isommat ostokset tekemäss kun kotiin kannettavana saattaa olla 4-5kauppakassia
En kuitenkaan anoppia lapsenammaks pyydä, jos on kaupassakäynti, niinku esim mun yks tuttava tekee, koska vaan ei voi mennä lasten kanssa kauppaan koskaan.En ymmärrä.

No niin, toimiipa se noinkin isolla pesueella. =)

 

[online]

En ole sanonut olevani ketään parempi kasvattaja. Painotin nimenomaan sitä että nämä ovat vain minun mielipiteeni ja tapani.

Meillä on "kaksiveriset" lapset ja jos tunnet yhtä ainutta rauhallista lasta jossa on tummaa verta, onnittelen. meiltä niitä ei TO dellakaan löydy, huh.

Kyse on siitä että antaa lapsen osallistua, ja suuntaa sen energian muualle.

Ja kun 2,5v ymmärtää miksi ei saa tehdä sitä sun tätä, niin vaikea kuvitella että 8v ei ymmärtäisi.

Tottakai lapsella on uhmaa ja kiukkua ym, mutta kun lapsi ymmärtää että aiheuttaa käytöksellään äidille suurta mielipahaa ja hankaloittaa tämän tekemisiä, melko helposti hän muuttaa käytöstään, KUN saa siitä hyvästä käytöksestä kiitosta ja kehuja ja joskus palkintoja.

Mutta, edelleen minun mielipiteeni ja sinun mielipiteesi. =)

Totta tuo on että kun antaa lapsen osallistua niin helpompaa ym. Ja meillä tosiaan 2 oikeasti hyvin käyttäytyvää ja 2v:kin on vain uhmainen. 6v:n rauhattomuus (erityislapsi siis ) tekee usein tilanteista ylipäätään kaoottisia. Mielestäni meillä ei ollut eriäviä mielipiteitä tämän asian suhteen, vaan tarkoitin vastaukseni vain kommenttina siihen että pitäisi lähteä kaupasta jos joku ei osaa käyttäytyä, kun yksinhuoltajana on vaan runnottava se kauppareissu läpi silloin kun on sen aika (ja aina lasten kanssa ), ei ollut tarkoitus riidellä, väsyneenä en näemmä osaa ilmaista itseäni kovin kivasti. =)

 

[Lentokala]

Ruokakaupassa käynti on kyllä hieman hankalaa tuon 1v ja 2kk kanssa. Se meinaan hyppää niistä kaupan kärrystä alas (siitä istumajutusta). Tokihan sitä voi pidellä (joka näyttää aika julmalta ja lapsi huutaa kun syötävä), mutta esim. maksaminen kassalla on mahdotonta. Siellä kärryissä se varmaan seisoskelisi, mutta ihmiset saa halvauksen jos sen sielä antaa seisoskella. Rattaissa se pysyy, mutta rattaiden kanssa ei pysty kärryjä viemään eli isoja ostoksia tekemään. Jos jollain siihen joku kasvatusneuvo on niin kertokaa ihmeessä!

Noin pieni tylsistyy varmasti jos kokopitkä kauppareissu pitää istua paikallaan. Pienellä kannattaa keksiä jotain tekemistä asioinnin ajaksi.

Tuon ikäiseltä ei toki vielä voi odottaa että istuu nätisti kiukuttelematta kun äiti käskee.

Nyt ottaisin mäkin neuvot vastaan kun tää sama ongelma on meilläkin?

Mun mielikuvitus ei riitä sellaisen tekemisen järjestämiseen, etteikö sitä saisi keräillä pitkin lattioita tai että se muuten vie vanhemman huomion kokonaan ostosten tekemisestä.
Meidän 1v5kk viskoo kaiken kädestään, nappailee hyllyiltä tavaraa kärryyn ja pyörii ku väkkärä istuimessa.

Ainoa mahis on omat rattaat, niissä istuu oikein säyseästi mutta en mä yllä siihen suoritukseen et työntäisin kaksia kärryjä isossa marketissa.
Pikkukaupoissa menee hyvin kun esikoinen lykkii pikkukärryjä

 

[paatoksella]

En ole sanonut olevani ketään parempi kasvattaja. Painotin nimenomaan sitä että nämä ovat vain minun mielipiteeni ja tapani.

Meillä on "kaksiveriset" lapset ja jos tunnet yhtä ainutta rauhallista lasta jossa on tummaa verta, onnittelen. meiltä niitä ei TO dellakaan löydy, huh.

Kyse on siitä että antaa lapsen osallistua, ja suuntaa sen energian muualle.

Ja kun 2,5v ymmärtää miksi ei saa tehdä sitä sun tätä, niin vaikea kuvitella että 8v ei ymmärtäisi.

Tottakai lapsella on uhmaa ja kiukkua ym, mutta kun lapsi ymmärtää että aiheuttaa käytöksellään äidille suurta mielipahaa ja hankaloittaa tämän tekemisiä, melko helposti hän muuttaa käytöstään, KUN saa siitä hyvästä käytöksestä kiitosta ja kehuja ja joskus palkintoja.

Mutta, edelleen minun mielipiteeni ja sinun mielipiteesi. =)

Totta tuo on että kun antaa lapsen osallistua niin helpompaa ym. Ja meillä tosiaan 2 oikeasti hyvin käyttäytyvää ja 2v:kin on vain uhmainen. 6v:n rauhattomuus (erityislapsi siis ) tekee usein tilanteista ylipäätään kaoottisia. Mielestäni meillä ei ollut eriäviä mielipiteitä tämän asian suhteen, vaan tarkoitin vastaukseni vain kommenttina siihen että pitäisi lähteä kaupasta jos joku ei osaa käyttäytyä, kun yksinhuoltajana on vaan runnottava se kauppareissu läpi silloin kun on sen aika (ja aina lasten kanssa ), ei ollut tarkoitus riidellä, väsyneenä en näemmä osaa ilmaista itseäni kovin kivasti. =)

Juu en mäkään riitaa halua.
Tunnen myös olevani yh sillä mies on tosiaan kotona ehkä kolme kokonaista päivää kk:ssa.
Ja tottaki sitä on aina erilaisia päiviä, lapsia ym.

Tuo kaupasta lähteminen oli vain yksi idea, ja sanoin että kerran olen joutunut sen tekemään.

Sekin on tosiaan itsestä kiinni, jos sillä uhkaa, se on toteutettava. Mutta kannattaakin miettiä valmiiksi se "palkinto" huonosta käytöksestä niin ei mene liian vaikeaksi.

Mutta lopetetaan nyt ei-riidoissa. Mun on pakko mennä nukkumaan. Öitä ja kauniita unia ja kivoja kauppareissuja! =)

 

[paatoksella]

Ruokakaupassa käynti on kyllä hieman hankalaa tuon 1v ja 2kk kanssa. Se meinaan hyppää niistä kaupan kärrystä alas (siitä istumajutusta). Tokihan sitä voi pidellä (joka näyttää aika julmalta ja lapsi huutaa kun syötävä), mutta esim. maksaminen kassalla on mahdotonta. Siellä kärryissä se varmaan seisoskelisi, mutta ihmiset saa halvauksen jos sen sielä antaa seisoskella. Rattaissa se pysyy, mutta rattaiden kanssa ei pysty kärryjä viemään eli isoja ostoksia tekemään. Jos jollain siihen joku kasvatusneuvo on niin kertokaa ihmeessä!

Noin pieni tylsistyy varmasti jos kokopitkä kauppareissu pitää istua paikallaan. Pienellä kannattaa keksiä jotain tekemistä asioinnin ajaksi.

Tuon ikäiseltä ei toki vielä voi odottaa että istuu nätisti kiukuttelematta kun äiti käskee.

Nyt ottaisin mäkin neuvot vastaan kun tää sama ongelma on meilläkin?

Mun mielikuvitus ei riitä sellaisen tekemisen järjestämiseen, etteikö sitä saisi keräillä pitkin lattioita tai että se muuten vie vanhemman huomion kokonaan ostosten tekemisestä.
Meidän 1v5kk viskoo kaiken kädestään, nappailee hyllyiltä tavaraa kärryyn ja pyörii ku väkkärä istuimessa.

Ainoa mahis on omat rattaat, niissä istuu oikein säyseästi mutta en mä yllä siihen suoritukseen et työntäisin kaksia kärryjä isossa marketissa.
Pikkukaupoissa menee hyvin kun esikoinen lykkii pikkukärryjä

Tähän vielä, vaikket multa varmaan kysynytkään. Mutta laitanpahan vaan oman mielipiteeni ja kokemukseni tulisista lapsista.

Ei voi olettaakaan että noin pienen kanssa menisi kaikki kuin unelma. Totta kai se heittelee ym, kuuluu ikään ja siihen ettei vielä ymmärrä.

Se pitää vaan estää ja varata aikaa siihen kauppareissuun jos mahdollista.

Kyllä se menee ohi ja kun pikku hiljaa alkaa "kauppakasvatus" niin alkaa sujumaan. =)

 

[paatoksella]

Ruokakaupassa käynti on kyllä hieman hankalaa tuon 1v ja 2kk kanssa. Se meinaan hyppää niistä kaupan kärrystä alas (siitä istumajutusta). Tokihan sitä voi pidellä (joka näyttää aika julmalta ja lapsi huutaa kun syötävä), mutta esim. maksaminen kassalla on mahdotonta. Siellä kärryissä se varmaan seisoskelisi, mutta ihmiset saa halvauksen jos sen sielä antaa seisoskella. Rattaissa se pysyy, mutta rattaiden kanssa ei pysty kärryjä viemään eli isoja ostoksia tekemään. Jos jollain siihen joku kasvatusneuvo on niin kertokaa ihmeessä!

Noin pieni tylsistyy varmasti jos kokopitkä kauppareissu pitää istua paikallaan. Pienellä kannattaa keksiä jotain tekemistä asioinnin ajaksi.

Tuon ikäiseltä ei toki vielä voi odottaa että istuu nätisti kiukuttelematta kun äiti käskee.

Nyt ottaisin mäkin neuvot vastaan kun tää sama ongelma on meilläkin?

Mun mielikuvitus ei riitä sellaisen tekemisen järjestämiseen, etteikö sitä saisi keräillä pitkin lattioita tai että se muuten vie vanhemman huomion kokonaan ostosten tekemisestä.
Meidän 1v5kk viskoo kaiken kädestään, nappailee hyllyiltä tavaraa kärryyn ja pyörii ku väkkärä istuimessa.

Ainoa mahis on omat rattaat, niissä istuu oikein säyseästi mutta en mä yllä siihen suoritukseen et työntäisin kaksia kärryjä isossa marketissa.
Pikkukaupoissa menee hyvin kun esikoinen lykkii pikkukärryjä

Tähän vielä, vaikket multa varmaan kysynytkään. Mutta laitanpahan vaan oman mielipiteeni ja kokemukseni tulisista lapsista.

Ei voi olettaakaan että noin pienen kanssa menisi kaikki kuin unelma. Totta kai se heittelee ym, kuuluu ikään ja siihen ettei vielä ymmärrä.

Se pitää vaan estää ja varata aikaa siihen kauppareissuun jos mahdollista.

Kyllä se menee ohi ja kun pikku hiljaa alkaa "kauppakasvatus" niin alkaa sujumaan. =)

Siis kestää, ei estää.

ja voi ajatella niin päin että mieluummin nostelee sitä lelua lattialta sata ja kaks kertaa kuin huudattaa sitä lasta.