vierailija
Vähän ohi aiheen, mutta näitä nimiasioita miettiessäni ja ketjua lukiessani tuli mieleen kysäistä muidenkin mielipidettä: olisiko outoa, jos antaisin tyttölapselle nimeksi oman toisen nimeni? Tykkään todella paljon toisesta nimestäni, Kristiina, ja tulevan lapsen ulkomaisen isän kanssa ajattelimme, että lapsemme nimeksi voisi tulla Cristina tai Christina tai ihan suomalaisittain Kristiina, mutta muutamme todennäköisesti joidenkin vuosien päästä ulkomaille, joten sen vuoksi olen miettinyt kansainvälisempää versiota nimestä. Olen asunut nuorempana ulkomailla vuosia, ja nähnyt paljon ongelmatilanteita mitä kavereillani on suomalaisten nimien kanssa syntynyt, itse olen ollut onnellinen että etunimeni on kansainvälinen. Kristiina on ulkomaisissa papereissa yleensä aina Cristina tai Kristina tai jokin muu vastaava, mutta ei ikinä täysin oikein.. 
Mutta yleisesti ottaen, onko oman toisen nimen antaminen lapsen ensimmäiseksi/kutsumanimeksi outoa tai jotenkin itsekästä? Jotenkin koen että se on hassua ajatuksena, mutta toisaalta, eipä suurin osa ihmisistä minun toista nimeäni tiedä.. Meillä myös suvussa miesten osalta periytyy yksi nimi, jonka jokainen isä on antanut vanhimman poikansa toiseksi nimeksi, eli joka sukupolven vanhimmalla miehellä on sama toinen nimi, mutta se on vähän eri asia, kuin tämä mitä nyt mietin, sillä tuo miesten nimi on kaikkien toinen nimi ja kyseessä on vanha perinne.
Mutta yleisesti ottaen, onko oman toisen nimen antaminen lapsen ensimmäiseksi/kutsumanimeksi outoa tai jotenkin itsekästä?
Jotenkin koen että se on hassua ajatuksena, mutta toisaalta, eipä suurin osa ihmisistä minun toista nimeäni tiedä.. Meillä myös suvussa miesten osalta periytyy yksi nimi, jonka jokainen isä on antanut vanhimman poikansa toiseksi nimeksi, eli joka sukupolven vanhimmalla miehellä on sama toinen nimi, mutta se on vähän eri asia, kuin tämä mitä nyt mietin, sillä tuo miesten nimi on kaikkien toinen nimi ja kyseessä on vanha perinne.