M
minä
Vieras
kuinka moni teistä elää kaukosuhteessa? kuinka paljon on välimatkaa? kuinka usein näette? miten lievitätte ikävää?olisi lohdullista tietää että on muitakin ikävöijiä
M
Mökkihöperö
Vieras
Et varmaan ole yksin kaukorakkaiden populaatiossa. Itse ajan noin parin viikon välein mökilleni ja yöllä herään, kun oven lukko rapsahtaa ja hetkisen päästä peittoani kohotetaan ja sänkyyni pyrkii ihana pehmeä ja lämmin NAINEN, joka sanoo, että saanko tulla lämpöisen peittosi alle, minua niin paleltaa.
Se on ihaninta mitä mies voi toivoa ja odottaa mökkireissultaan, vain harva voi sellaista kaukorakkautta kokea ja saada. Minä olen yksi onnellinen.
Kohta kolme vuotta olen saanut nauttia näistä ihanista kohtaamisista.
Voin sanoa hyvällä omalla tunnolla:""Elämälle kiitos, sain siltä paljon...""
Se on ihaninta mitä mies voi toivoa ja odottaa mökkireissultaan, vain harva voi sellaista kaukorakkautta kokea ja saada. Minä olen yksi onnellinen.
Kohta kolme vuotta olen saanut nauttia näistä ihanista kohtaamisista.
Voin sanoa hyvällä omalla tunnolla:""Elämälle kiitos, sain siltä paljon...""
C
chicita
Vieras
Minakin olen usein yksin. Mieheni ulkomailla tyomatkalla. Yleensa 2-4viikkoon.;ja silta valilta.
Mutta olemme puhelinyhteydessa 2-3 kertaa paivassa.
Ennen hanen kotiin paluutaan laitan aina sopon puvun paalle ja kauniit kengat jalkaan ja kampaukseni ja meikkini ovat parhaimmillaan. Kynttila illallinen odottaa ja olemme hieman ""vieraita"" toisillimme kun katsomme toisiamme silmiin. Han on ain iloinen (ja minakin....turvallista)kun paasee kotiin ja nauttimaan kodin yksinkertaisuudesta , mutta lammosta.(Olen ulkosuomalainen.)
Mutta olemme puhelinyhteydessa 2-3 kertaa paivassa.
Ennen hanen kotiin paluutaan laitan aina sopon puvun paalle ja kauniit kengat jalkaan ja kampaukseni ja meikkini ovat parhaimmillaan. Kynttila illallinen odottaa ja olemme hieman ""vieraita"" toisillimme kun katsomme toisiamme silmiin. Han on ain iloinen (ja minakin....turvallista)kun paasee kotiin ja nauttimaan kodin yksinkertaisuudesta , mutta lammosta.(Olen ulkosuomalainen.)
K
Kamu
Vieras
Olet yhtä utelias kuin MADONNA. Mikäli tunnustaudut häneksi, voin paljastaa Sinulle yhden salaisuuden.
AP:lle olen hirveä ikävöijä. Puhelimella lievitämme kovimmat kaipuumme päivittäin. Tapaaminen on yhtä juhlaa.
AP:lle olen hirveä ikävöijä. Puhelimella lievitämme kovimmat kaipuumme päivittäin. Tapaaminen on yhtä juhlaa.
K
Kaukotar
Vieras
Melkein 500km välimatkaa..Näemme 1-2krt.Kk:ssa. Onnex on puh. Keksitty! Myös tieto siitä,ettei tilanne ole ikuinen,helpottaa.Opettaa kärsiväl. tää tilanne.Myös tärkein RAKKAUS saa kestämään. Miten tilanne kysyjällä? M/N?
M
minä
Vieras
S
SL
Vieras
Välimatkaa n.150 km. Lähes joka viikko nähdään. Sovittu, ettei soitella - mutta kyllä tehdään välillä sitäkin. Ja sitten ne puhelut kestävätkin tunnista kahteen.
Tekstarein, mutta pääsääntöisesti sähköpostein ollaan yhteydessä. Tänäänkin on tullut varmaan 30 viestiä.
Etäisyys ei ole hyvä - onkin suhteemme suuri ongelma - ja kuumeisesti sitä pohdimme miten järjestää elämä siten, että pääsisimme muuttamaan yhteen.
Nyt taas kirjoittamaan rakkaalle...
Tekstarein, mutta pääsääntöisesti sähköpostein ollaan yhteydessä. Tänäänkin on tullut varmaan 30 viestiä.
Etäisyys ei ole hyvä - onkin suhteemme suuri ongelma - ja kuumeisesti sitä pohdimme miten järjestää elämä siten, että pääsisimme muuttamaan yhteen.
Nyt taas kirjoittamaan rakkaalle...
K
Kaukotar
Vieras
Kyllä sitä joskus tulee mietittyä miksi piti kohdata se oikea niin kaukaa..kohtalo.. Välillä on hetkiä jolloin tuntuu niin vaikealta olla täällä kun toinen siellä.Mun tilanne viel pakko kestää vuoden,lapsen takia.Millä tsemppaatte kestämään?Miten uskollisuus, luotatteko? Kyl minä luotan.
M
mies
Vieras
K
Kaukotar
Vieras
Hei Mies! Eipä kaikilla ole välttämättä laajakaistaa tai tietsikkaa! Täs tilantees ois hienoo jos meidän ei tarttis maksaa yht.pidosta..Oisko ideaa?
N
Nami
Vieras
Kaukosuhteessa ollaan menty eteenpäin reilu vuosi. Nähdään viikon tai kahden viikon välein. Reilu 300 km välimatkaa. Onhan tämä raskasta ja raastavaa, mutta toisaalta yhteiset hetket on ihania. Puhelimessa puhutaan ja tekstareita lähetellään. Aika hyvin näinkin pysyy rakkaaansa elämästä tietoisena. Toivottavasti tulevaisuudessa päästään muuttamaan yhteen kun opiskelut loppuu.
K
Kaukotar
Vieras
Hei Mies!Kyl ois kiva rakkaaseen pitää ilmaiseksi yhteyttä.Kun kaikilla ei ole laajakaistaa tai tietokonetta.Pitäisi meidän kauko-ihmisten saada etuutena yhteydenpito ilmaiseksi kun tilanne tällainen..vai mitä muut mieltä?
K
Kaukotar
Vieras
Hei!kaikille kaukkiksille! Loppuiko jutut tähän?..Pakkanen aiheutti sen ettei nähdä.miten muut? Kestettävä on..Hyvää vkoloppua sit!
A
Aulikki
Vieras
Hei Kaukotar! Mulla miesystäväni kanssa n. 200 km välimatkaa. Nähdään joka viikonloppu vuorotellen toistemme luona + soitellaan. Viime viikonloppuna oli sovittuna mun vuoro mennä sen luo. Onneksi sattui näin. Sillä on 20 vuotta vanha auto, joka ei olisi varmasti liikahtanut mihinkään. Mun auto tämän vuoden vuosimallia, joten hyvin liikkui. No, tulevat viikonloput sovittiin, että jos on noin kovia pakkasia, tulen sen luo. Tai vaikka vähän vähempi, niin katsotaan aina torstaisin, liikahtaako sen auto.
M
MK
Vieras
Ei ole välimatkaa kuin 100 km. Nähdään ainakin joka viikonloppu, joskus viikollakin. Aamulla voi hyvin ajaa tuon työmatkana toisen luota kun on hyvä tie.
Joka päivä töistä kulkee sähköpostit edestakaisin ja illalla monesti tekstiviestit päälle, suunnitellaan seuraavaa tapaamista. Harvemmin soitellaan. Joka päivä ollaan yhteydessä jotenkin.
Toisaalta kivaa kun tapaamiset on aina juhlaa, koskaan ei riidellä vaan aina on ihanaa, ei juuri malteta edes nukkua. Köllötellään ja rupatellaan rinnakkain ja vierekkäin ja päällekkäin toistemme kainalossa. Se ikävä puoli on, että aina lasketaan päiviä ja tunteja tapaamiseen. Tuijotetaan kelloa, koska on taas pakko erota.
Joka päivä töistä kulkee sähköpostit edestakaisin ja illalla monesti tekstiviestit päälle, suunnitellaan seuraavaa tapaamista. Harvemmin soitellaan. Joka päivä ollaan yhteydessä jotenkin.
Toisaalta kivaa kun tapaamiset on aina juhlaa, koskaan ei riidellä vaan aina on ihanaa, ei juuri malteta edes nukkua. Köllötellään ja rupatellaan rinnakkain ja vierekkäin ja päällekkäin toistemme kainalossa. Se ikävä puoli on, että aina lasketaan päiviä ja tunteja tapaamiseen. Tuijotetaan kelloa, koska on taas pakko erota.
K
Kaukotar
Vieras
Voih,ikävä mieletön kumppania alkaa kun viikot vierähtää ja ei olla nähty viimeksi ku loppiaisena! Viel odotettava noin viikko niin sit nähdään..miten usein te joilla saman verran välimatkaa (n.500km) näette? Meillä on koulujen lomat,1-2krt./ kk. Meneekö välillä usko suhteen onnistumiseen? Meidän tilanne muuttuu noin vuoden päästä.Tsemppiä kaikil! ;-)
M
meillä
Vieras
Meillä kaukosuhde on eriskummallista rakkautta.
Se on sitä että molemmat korostavat sitä, kuinka ikävä ei ole, ja kuinka pärjäämme ilman toisiamme, emmekä ole riippuvaisia toisistamme. Puhelut ovat asiallisia ja mies ei puhu tunteistaan, eikä kerro kuinka rakastaa. Kun sanon että minulla on ikävä, minua alkaa samantien hävettää ja tunnen itseni riippuvaiseksi ruikuttajaksi, tekee mieli hävittää koko puhelin. Näkeminen on mukavaa, ja antaa aina uskoa tulevaan.
Emme soittele joka päivä, emmekä anna minkään käytännön asian sotkeentua suhteen vuoksi.
Työpaikka on tärkeämpi, jos se aiheuttaa ongelmia suhteeseen niin sitten suhde on huono. Ja koulu käytävä loppuun ennenkaikkea-muuten ei ole mitään siltä varalta että suhde kariutuu..
Olen katkera, elän kokoajan puolella teholla, kahdessa paikassa yhtäaikaa, surren, tuntien itseni salaa hylätyksi ja jätetyksi. Tunnen olevani miehelle taakka, samalla kun vihaan itseäni ajatellen kuinka itsekäs olen, ja kuinka helposti olen valmis luovuttamaan.
Elämä ei maistu, ei koulu ei työ, ei ruoka.
Olen alkanut miettiä olenko kypsä minkäänlaiseen suhteeseen, kun en kestä arkea ilman rakastani enkä jatkuvaa yksinäisyyttä.
Olisi helpompi elää kokonaan yksin, kuin pitää yllä sitä optiota että jonain päivänä kaikki järjestyy ja elämä vakiintuu.
Se on sitä että molemmat korostavat sitä, kuinka ikävä ei ole, ja kuinka pärjäämme ilman toisiamme, emmekä ole riippuvaisia toisistamme. Puhelut ovat asiallisia ja mies ei puhu tunteistaan, eikä kerro kuinka rakastaa. Kun sanon että minulla on ikävä, minua alkaa samantien hävettää ja tunnen itseni riippuvaiseksi ruikuttajaksi, tekee mieli hävittää koko puhelin. Näkeminen on mukavaa, ja antaa aina uskoa tulevaan.
Emme soittele joka päivä, emmekä anna minkään käytännön asian sotkeentua suhteen vuoksi.
Työpaikka on tärkeämpi, jos se aiheuttaa ongelmia suhteeseen niin sitten suhde on huono. Ja koulu käytävä loppuun ennenkaikkea-muuten ei ole mitään siltä varalta että suhde kariutuu..
Olen katkera, elän kokoajan puolella teholla, kahdessa paikassa yhtäaikaa, surren, tuntien itseni salaa hylätyksi ja jätetyksi. Tunnen olevani miehelle taakka, samalla kun vihaan itseäni ajatellen kuinka itsekäs olen, ja kuinka helposti olen valmis luovuttamaan.
Elämä ei maistu, ei koulu ei työ, ei ruoka.
Olen alkanut miettiä olenko kypsä minkäänlaiseen suhteeseen, kun en kestä arkea ilman rakastani enkä jatkuvaa yksinäisyyttä.
Olisi helpompi elää kokonaan yksin, kuin pitää yllä sitä optiota että jonain päivänä kaikki järjestyy ja elämä vakiintuu.
K
Kaukotar
Vieras
Hei!Edelliseen sen verran,itse en koulua enää käy,vaan lapset. Ja nyt on menty lasten ehdolla ettei suin päin muuteta vieraalle paikkakunnalle. Nm.meillä,kirjoituksesi sykähdytti. Totta,joskus ei tosiaan kiinn.tehdä ruokaa,pakotettuna luonnistunut sitten.Tunnen että kiintymys on suuri että tuntuu joskus en kestä. kun mainitsen asiast toiselle puhelimes niin hän vastaa mitä sitten tapahtuu,meetkö rikki?siinä sitte naurukin irtoaa.. Ei maailmanloppu mutta ikävän, kaipuun tunne riepoo kuin syksyn lehdet tuulessa..Joskus päättämättömyys vaivaa arki asiois että on epävarma ilman toista vaikka itselleen yrittää hokea pärjäävänsä.Ei ole häpeä kertoo toiselle ikäväänsä. Totuus vain. Kannattaa olla rehellinen. Myönnän että mulla enempi ikävä ku hänellä. Toisaalta ei varmaan miehenä uskalla toinen sitä tunnustaa. onneksi on ystävät, läheiset. Niistä pitää kiinni koko aikana,silloin ei tunne niin yksinäiseksi. Jälleen vko loppu! Lämmöllä teitä ajattelen! =)
K
kauas
Vieras
J
Joku vaan..
Vieras
N
Nannukka
Vieras
18 vuotta kaukosuhdetta. Hyvin menee. Tapaamme joka toinen viikko. En odota trimmattuna vaan kotimekossa tavallisena silakkalaatikon kanssa ja aina on kelvannut sekä pöydässä että vuoteessa. Luottamusta löytyy. Puhelinlaskut ovat isot.
K
Kaukotar
Vieras
Kiva ois tietää lisää millaisia muita kaukosuhteita on?mite usein näette jos on noin 500km välimatkaa?muita kohtalotov..
K
kauko
Vieras
400km välimatkaa,laitetaan textari viikossa,ei oo vara soitella,nähään 4kertaa vuodes lomien aikana,harmi et sitä oikeaa ei löytynyt helsinkiä lähempää.
K
Kaukotar
Vieras
Hei kauko..iha oikeesti kirjoitit totta...kui kestät ku et näe toista pitkään?..niin totta ihme on aina kaukana..ja sit ku tapaa lähempää olevan,niin jo sille on myöhäistä.voi.. Kuulumisiin! mä
K
Kaukotar
Vieras
Hei jälleen! Kauko suhteelaiset, huhuilen..minne ootte hävinneet? Vihdoin huomenna rakasta saan nähdä 1,5kk erossa olon jälkeen.Aika todella vierähtää nopee ja tulee hetki kun jälleen näemme.Voi sitä tunnetta.Hyvää alkavaa vkoloppua kaikille!