kauhutarina

[ihan oikeasti]

Olen itse elänyt lapsuuteni juuri tuollaisessa perheessä. Se, että lapset eivät ole kotona, ei tarkoita sitä etteivätkö he ymmärtäisi jotain olevan pahasti vialla.

Aina, kun tulin yökylästä kotiin, (minne äitini minut viikonloppuisin laittoi, ettei minuun käytäisi käsiksi), huomasin kyllä jo pienenä, että äiti oli taas mustelmilla ja milloin mikäkin paikka murtunut. Ja kaikki oli kuulema hyvin, äiti oli vain kompastunut.. Samaten raivokohtaus saattoi tulla mistä vaan, loppu viimein ei edes ollut viina kuvioissa. Ja selkään sai minä ja äitini. Yöpaidoissa juostiin pitkin rappukäytäviä melkein kymmenen vuotta. Meidät alistettiin aivan totaalisesti, emme edes älynneet haluta pois siitä helvetistä.

Lopulta äitini yritti useita kertoja itsemurhaa, kerran oli todella lähellä. Tosin silloin minulta kysyttiin, että kuoliko se lehmä edes, kerrottuani isäpuolelleni.

Lopulta muutin 16-vuotiaana omaan asuntoon ja pelkäsin sydän syrjälläni viikonloppuja, että milloin se hullu viimein tappaa äitini kun en ole suojelemassa äitiäni. Olimme aikaisemmin muuttaneet lukuisia kertoja kriisiasuntoihin yönselässä ym, mutta aina se p***a luikerteli takaisin elämäämme. Jostain äitini lopulta sai voimaa muuttaa ja pysyä yksin. Hän jopa pystyi aloittamaan normaalin parisuhteen vuosien päästä kunnon miehen kanssa

Itselläni meni peruskoulu huonosti, jouduin aivan liian pian aikuistumaan ja vieläkin pelkään aivan normaaleja parisuhdekinoja aivan tajuttomasti. Lisäksi yritin purkaa pahaa mieltäni kaiken maailman alkoholi- ja huumekokeiluihin, ennen kuin opin elämään tapahtuneen kanssa. Aina kun näen jossain välivallan uhkaa, niin menen aivan paniikkiin. Ja olen nyt jo aikuisen naisen iässä.

Pelasta nyt hyvä ihminen itsesi ja lapsesi, noita mukavia asioita perheen kanssa voi tehdä ilman sitä miestäkin. Mikään ei ole tuon arvoista. Jos sinä menetät viimeisenkin elämänhalusi niin kuka pitää huolta lapsistasi.

Voimaa sinulle!

 

[narsistin uhri]

Todellakin sinun kannattaa etsiä kotiasi lähinnä oleva turvakoti. Tietoa löytyy varmaan netin ja puhelinluettelon avulla.
Soita sinne, kun miehesi EI ole kotosalla. Saat varmasti hyviä neuvoja. Voi olla, että joskus joudut pakenemaan nopeasti yön selkään, kun puolisosi saa pahoinpitelyraivarin.
On silloin hyvä, kun paikka, mihin mennä ja tuntevat tarinasi.

Pakko sanoa Sinulle, että jos haluat pysyä hengissä pitemmän päälle, sinun on:

1. kuoletettava tunteesi puolisoasi kohtaan
2. paettava (ks. turvakoti)
3. jätettävä materiaaliset asiat (talonrakentaminen, muu omaisuus) omaan arvoonsa...
4. otettava avioero
5. hankittava lähestymiskielto

Tietysti koko ajan on huolehdittava lasten hyvinvoinista, mutta turvakodin henkilölökunta voi antaa hyvää ohjausta tässä asiassa.

Puolisosi on sairas. Sairaus on nimeltään alkoholismi, mutta ilmeisesti myös narsistinen luonnehäiriö, jossa ihan oikeasti ei ole muuta ulospääsyä kuin paeta. Kaikki muut yritykset vievät umpikujaan.
Jos et usko, lue ""pelastuneiden"" elämäntarinoita
www.narsistienuhrientuki.info (erityisesti: parisuhteet)
Voimia Sinulle !

 

[neiti]

Heippa!

En jaksanut/ehdi lukea muiden kirjoituksia kun ohimennen tässä koneella.. joten rohkeasti tekstaan ja toivon ettei kauheasti tule toitotettua samaa saarnaa mitä muut kirjottaneet.

Tiedätkö, tulipa heti mieleen Nykäsen Mattimme kun luin tekstiäsi. Ja tekisi mieli sanoa se mitä toivoit ettei kukaan mainitsisi..
Mutta olen ollut samassa tilanteessa, tosin väkivallalla ei ole ollut mitään tekemistä, muuten vain erotilanne..
Kun kuulin ettei mun seuraa enää kaivatakkaan pitkän pitkän taipaleen jälkeen, oli murskana ja kävi mielessä jo kaikenlaista pahaa.. Mulle oli ihan sama mitä muut miettisivät ja mitä tässä maailmassa tapahtuisi, millään ei ollut mitään väliä. Paruin aikani päivät pitkät, välillä töissäkin takahuoneessa ehdin saada silmäni kosteiksi. Mutta illat olivat kaikkein pahimpia. Itkeskelen vieläkin joskus mutta en läheskään niin usein, alan jo tottua ajatukseen ettei enää voi olla toisen kanssa paria..
Sen takiahan tämä vaikeata on kun niin kauan pitänyt yhtä köyttä toisen kanssa ja väliin on mahtunut sitä sun toista häppeninkiä, joista nyt en mainitsemaan. Yritän sanoa että aika todellakin parantaa. Luin itsekin purot silmissä näitä keskusteluja kun yritin jostakin etsiä lohtua, ihan mistä vain.. Kaikkialla sanottiin että aika auttaa aika auttaa.. ja paskan marjat. Niinä hetkinä en sellaista lääkettä voinut edes kuvitella, halusin vain kuolla tai vetäytyä jonnekin pois kauas pois sellaiseen paikkaan josta kukaan ei minua löytäisi ikinä. Päätin hävitä lopullisesti ja peittää jälkeni, olin niin lopen kuollut sisäisestikin. Ajattelin ettei siitä selviä ikinä! Mutta vaikka vielä onkin vaikeata, alan löytämään itsestäni niitä hyviä puolia, jotka tekevät minusta minut, oman itseni. Alan pitämään itsestänikin pikku hiljaa enemmän ja enemmän ja myös nauttimaan elämästä. Näen jo uusia haasteita ja unelmia joita yritän tavoitella ja saavuttaa.

No tarpeeksi minusta, kai yritän viestittää että ajatus siitä että muillakin menee yhtä hullusti kuin itselläsi tuntuu vaikealta uskoa, mutta se pitää valitettavasti paikkansa. Mutta se tieto myös helpottaa, ironista kyllä. Tulla nyt iloiseksi siitä kun toisella menee huonosti.. Mutta niin se menee.

Onko miehesi tietoinen mitä kaikkea hän on saanut sinulle aikaiseksi? Onko hän kaikesta pahoillaan vai ei? Jos hän tekee tämän epätietoisesti luulisi että hän olisi valmis esim. terapiaan, vaikkakin tällaiset ongelmat (kaikkien muiden joukossa tietty) on todella vaikea myöntää.. Miten lähipiirinne suhtautuu asiaan?

Ansaitset kyllä paljon parempaa. Tätä minullekin yritettiin tivata, mutta ei, minähän romutan elämäni tämän yhden miehen takia. Itsetuntoni oli mittarien alalukemissa ja näin vain jätkäni kaikki kaikessa. Muuta elämäähän mulla ei ole, olen olemassa vain häntä varten ja näin..

Mitä hän olisi mieltä jos asuisit jonkin aikaa muualla tai hankkiutuisit vaikka kylpylälomalle ystäväsi kanssa tai jotain?! Pääsisit hieman haukkaamaan elämänhappea ja huomaisit että maailmassa on paljon hyvääkin. Ei tarvi sietää vain pahaa, eihän meillä sentään ole 9 elämää.. miksi sitten haaskaamaan sitä ainutta, ja joka on ihan sun oma, ei kenenkään omistuksessa (kuten sun miehes..). Valehtelen, onhan se vain lainassa tuolta yläkerrasta... =)
Aloitin minäkin uuden harrastuksen ja nyt ajatuksenikin saavat uusia tuulia.. ja samalla voin hyvin ulkoisestikin!

Tsemppaa jo!! jo tänää!

 

[Vanhempi kokenut]

Osaat hyvin maltillisesti ja empaattisesti analysoida asioita. Olet paljon ajatellut ja paljon jo kärsinytkin.
Alkoholi muuttaa ihmisen luonnetta aina jossain vaiheessa ja monta kertaa lopullisesti. Se muuttaa aivojen kemiaa ja ihminen ei ole humalassa se sama kuin selvänä. Asia on kuitenkin niin kuin täällä sanotaan, että selvänähän se mies aloittaa juomiseen. On välillä järkevässä tilassa, mutta ei tajua kuntoaan.Ei ota kyllin vakavasti tai ei enää pysty. Alkoholin hallitseminen on jo niin suurta.

Jos sinulla olisi mahdollisuus hankkia tilapäinen vuokra-asunto itsellesi ja lapsillesi. Jos voisit muuttaa sinne melko nopeasti. Lapset joustavat. Osaat selittää asiat.
Ehdottomasti sinun tulee mennä sosiaalitoimistoon. Pääosin siellä on hyvin fiksuja ja kokeneita ihmisiä, jotka osaavat auttaa. Taloudellisesti tulette hyvin toimeen, olet työssä tai et.Tiedät sen varmaan itsekin. Kipeintä onkin luopua unelmistaan.

On mahdollista, että kotoa muuttosi havahduttaa miehen. Hän voi herätä ja etsiä apua. Tietenkin huonompikin mahdollisuus on, mutta jos hän ei tässäkään tapauksessa havahdu, ei hän herää sinun vaikutuspiirissäsikään.
En sinun asemassasi kertoisi miehelle etukäteen vaan valmistelisin asiaa salaa.Sitten vain menoksi ja muuttoavuksi pari rotevaa miestä. Voit ottaa kaikki lasten tarvitsemat tavarat sen enempää selittelemättä.

Älä pohdi nyt taloa tai tavaroita, jos et rakasta lautaa ja lankkuja enempää kuin itseäsi ja lapsiasi. Taloja tulee ja menee, mutta elämä on vain kerran ja lapsillasi se ei ole vielä alkanutkaan.

Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen. Eivät he eroa, vain sinä muutat pois. Myöhemmin selvitetään tapaamista ja sellaista. Älä puhu pahaa lapsille, kerro vain, että isä on sairas ja tarvitsee apua.

Sinulta vaaditaan nyt tosi paljon.Tiedän sen, mutta mieti. Alkoholisti ei hae apua, ennenkuin on pakko. Tilanne pahenee koko ajan. Se on taivahan tosi. Ajattelen sinua lämmöllä rakas kohtalotoverini. Toivon, että selviät ja kerrot, miten voit jatkossa.

 

[pelasta lapsesi]

Olethan jo ymmärtänyt lukiessasi, että samantapaisessa tilanteessa olleita on ollut muitakin ja mahdollisuuksia selvitä todellakin on.Sinun miehesi ei ole varmasti ole se pahin, jonka luota ei voi lähteä jottei henki menisi.Kyllä Suomessa kuitenkin oikeus ja poliisi vielä toimivat niin että todellakin paha saa rangaistuksensa ja apua tarvitsevia autetaan.Ota siis rohkeasti poliisiin yhteyttä ja ala hakea itsellesi lähestymiskieltoa.Nykyään on ihan perheensisäisiäkin lähestymiskieltoja!Ja sen jälkeen alat hoitamaan asuntoasiat niin, että pääset lastesi kanssa muuttamaan mahdollisimman nopeasti pois tuosta kaikkia traumatisoivasta elämästä!Ja toimit juuri niin päin, että sinulla jo on tuo lähestymiskielto hankinnassa ja poliisilla tieto siitä mitä perheessänne tapahtuu mahdollista avuntarvetta varten.

Minä myös haluan esittää sinulle kysymyksiä ja kertoa mietteitäni, joita toivon sinun miettivän.Kerroit vanhempiesi tietävän tilanteestanne.Mieti miten valtava suru se on vanhemmillesi, että sinun (heidän lapsensa) elämä on kuvaamasi laista.Ajattele omien lastesi elävän väkivaltaisen puolison kanssa ja että tiedät mitä lapsellesi koko ajan tapahtuu tässä parisuhteessa.Tietäisit siis että omaa lastasi pahoinpideltäisiin!Millaisia ajatuksia se sinussa herättää?

Kerroit olevasi vahva.Onko se vahvuutta, että kestät miehesi pahoinpitelyä, etkä ""pienistä"" marise?Ei ole,olet vain sopeutunut tilanteeseen ja selittelet asiat itsellesi parhainpäin.Mahdollistat siis itsesi pahoinpitelyn.

Ajattele lapsiasi.Etkö sinä vanhempana ole vastuussa heidän perusturvallisuudestaan?On varmasti traumatisoivaa katsoa, kun äitiä pahoinpidellään.Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he ymmärtävät etteivät asiat ole oikein vaikka olisivatkin poissa itse pahoinpitelyn aikana;miksi äiti on aina loukannut itsensä heidän poissaollessaan.Tästä syntyy se pelko ettei uskalla olla poissa kotoa kun silloin äitille aina sattuu jotain pahaa.Annathan lastesi elää normaalin lapsuuden, jottei heidän tarvi jo lapsena astua liian isoihin kenkiin?Huolehtimaan siis sinusta ja tulemaan väliin, ettei äitille käy pahasti.

Talot ja muu omaisuus ovat vain maallista.Uuden talon sisällä asuisi vain pahoinvoiva perhe, jonka olohuoneessa asuisi se kuuluisa virtahepo-asia josta ei puhuta, mutta joka painostaa kaikkien elämää.Lapsenne varmasti tietävät mistä on kyse mutteivat tietenkään vanhemmilleen lojaaleina siitä ulkopuolisille puhu.Asia on myös oman perheenne sisällä vaiettu vaikka se heijastuukin koko perheen elämään.Etkö vain jo viikonlopun lähestyessä vähän pelokkaasti odota sitä,mitä tänä viikonloppuna tapahtuu kun mies taas juo?Sekö antaa miehelle luvan lyödä,kun hän viikolla taas jaksaa olla ""hyvä isä ja aviomies""?Hänkö ansaitsee tuolla arkihyvyydellään sen, että viikonloppuna ei tarvi olla niin hyvä isä eikä aviomies=väkivallan?

Kyllä laki on sinun puolellasi.Sinun tehtäväsi on nyt toimia ja pelastaa lapsesi ja heidän lapsuutensa.He kyllä alkavat oirehtia jossain vaiheessa tuota kodissanne vallitsevaa ilmapiiriä, jos et nyt katkaise tuota väkivallan kierrettä.Ja muista ettei pahoinpitely ole sinun häpeäsi,kerro siis tutuille ja kerää jo valmiiksi turvaverkko ympärillesi.Tätä turvaverkkoa tulet luultavasti tarvitsemaan, kun lähdette lastesi kanssa yhteisestä kodistanne ja on hyvä, että myös lähimmät ystäväsi tietävät asioista.Apua saa, kun sitä pyytää.Pyydä siis sinäkin ja pelasta oma ja lastesi elämä!

 

[yks]

Tässä vielä vähän jatkan tämän sopan pyörittämistä.

>>”Se onkin tämän kauhutarinan ydin, että en eronkaan jälkeen voi enää elää normaalia elämää. Hän jahtaa loppuun ikuisuuteen asti ja sitten vasta pelkäänkin, että henki voi lähteä lopullisesti.
Näitä tapauksia voi lukea lehdistä päivittäin!
Ja arvostan itseäni sen verran paljon, etten halua nimeäni näihin otsikoihin.”

Jos arvostat itseäsi ja lapsiasi, eroat nyt ! Voi se nimesi tulla otsikoihin, vaikka se mies tappaisi sinut kauniissa omakotitalossannekin.

Onko mies jo uhkaillut sinua eron jälkeisillä tapahtumilla vai oletko itse keksinyt jarrun lähdöllesi?

>>”Sekin tekee tästä todellisen painajaisen! Lapset rakastavat kumpaakin meistä täydellä sydämellä. Ja tietysti toivovat, että perhe pääsisi tästä kaikesta yli.”

Lapset ovat yleensä lojaaleja molemmille vanhemmilleen. Sinun tehtäväsi on antaa lapsille malli siitä, että väkivaltaa ei tarvitse sietää ja voi lähteä pois !

>>”En haluaisi lapsille tuottaa pettymystä, mutta en voi itsekään hyvin, joten törmäyskurssilla ollaan taas!”

Missä sinä tuottaisit lapsillesi pettymyksen ?!!!
Luuletko tosiaan, että lapset ovat pahoilllaan siitä, ettet kestä enää yhtään lyöntiä?
Luuletko, että lapset haluavat sinun ottavan vastaan jokaisen lyönnin?
Eivät todellakaan halua. Lapsia sattuu paljon, kun heidän äitinsä kokee väkivaltaa oman isänsä taholta.

>>”Olen täysin umpikujassa, ja edelleen, tein niin tai näin, poispääsyä en näe.”

Sinä et vielä halua nähdä poispääsyä ja omakotitalokin huutaa sinua jäämään.

Turvakoti on juuri sitä varten, että uuden alun päivinä sinulla on turvajoukot ympärillä ja sitä kautta pääset suoraan uuteen kotiin. Paluuta vanhaan ei enää ole

Tarvittaessa voit hakea lähestymiskiellon.

Luuletko, että pysyt paremmin hengissä, jos suostut miehesi nyrkkelysäkiksi?

Pois pääsy ja väkivallasta vapaa elämä on parempi vaihtoehto.

Muistatko vielä aikaa, kun ei tarvinnut pelätä, milloin miehesi alkaa taas juomaan ja mitä siitä taas seuraa... Ei tarvinnut miettiä, ovatko lapset varmasti poissa, etteivät näe isän riehumista jne...

Kyllä sinä pärjään, vaikka lähdet pois, tsemppiä !

 

[minusta]

ihminen on hoidon tarpeessa, jos ei tajua, milloin pitää lähteä, ja antaa polkea itseään maahan uudelleen ja uudelleen, ellei kyseessä oli sado-masokisti suhde, jotkuthan nauttivat että heitä kohdellaan huonosti, ja alistuvat siihen,siksi.
Hoidon tarpeessa, on ihminen joka ei enää ymmärrä oikean ja väärän rajaa, rajaa sairaan käytöksen ja normaliuden välillä. Kannattaa hakeutua hoitoon, miksi nauttii tilanteesta, tai miksi on niin alamainen jollekin ihmiselle,...uskomatonta..

 

[Mies]

Anteeksi vaan, että sanon tämän, mitä et halua nähdä, mutta jätä miehesi. Jätä vaikka se olisi vaikeaa ja sinusta tuntuisi, ettet jaksa. Jätä itsesi takia. Elämä voittaa, mutta sinun on tehtävä vaikea päätös ja lähdettävä pois nykyisestä. Et voi jäädä nurkkaan kyhjöttämään tuollaiseen suhteeseen!

 

[ypö onnellinen]

Silloin kun itse takerruin yhteisiin unelmiin ja kauniisiin hetkiin... päätin ruveta ajattelemaan toisin.

Ero saattaa tuntua kestämättömältä. Ehkä joudun turvautumaan lääkkeisiin kun tuska käy ylivoimaiseksi ja vielä pitää huolehtia lapsistakin...

Tuska voi kestää kauan. Ehkä viisi vuotta.

Mutta sen jälkeen olen vapaa. Vapaa elämään omaa elämääni ja nauttimaan ihan tavallisista asioista. Rentoutua vaikka hyvän kirjan parissa illalla saunan jälkeen. Sytytän itsenäisyyspäivänä kynttilän oman itsenäisyyteni kunniaksi ja kiskon lipun salkoon äitienpäivänä, oman äitiyden julistukseksi!

Tuska oli pienempi kuin pelkäsin ja unohdus ihmeen lyhyt. Onnellisia hetkiäkin saatan muistaa - onnellisena siitä, että voin ilman kipua niitä muistella.

 

[alkuperäinen]

Tosi paljon kiitoksia taas kaikille hyvistä ja todella ajatuksia herättävistä kommenteista.

Uusi käänne on tullut elämäämme.

Join eilen viiniä ja yritin haudata tämän kaiken painajaisen pulloon, mutta en onnistunut. Latasin miehelle kaiken tämän tuskan kerta rysäyksellä, mitä sisälläni olen kantanut ja ihme suuri tapahtui. Hän huolestui sen verran, että soitti meille ja itselleen apua kriisikeskukseen.

Nyt lähdin tänään miehen pyynnöstä hänen kanssaan keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa tilanteestamme.

Hän on sitoutunut ja suostunut haluamaan apua tähän tilanteeseen ja omaan käytökseensä.
Aikaisemmin kun ehdotin ulkopuolista apua, ei tietysti tullut kuuloonkaan.

Enpä tiedä, outo käänne kertakaikkiaan, ehkä hän haluaa muuttua tai sitten ehkä pelkää, että lähdemme.

Olen suostunut käymään hänen kanssaan asiantuntijoiden kanssa keskustelemassa.

Korttitalo pysyy nyt jotenkin jonkin aikaa kasassa, mutta uudesta sen kaatavasta tuulesta en vielä tiedä.

Voiko hän teidän mielestä enää parantua, tapahtuuko sellaista?

 

[:)]

Tietenkin voi parantua.Välillä ihminen vaan tarvitsee jonkun herätyksen että nyt on tosi kyseessä.Onnea teille!Suuri osa tänne kirjoittaneista on vaan ollu eron kannalla,mutta itse ainakin olen sen kannalla että aina kannattaa yrittää T:se kenen vanhemmat ollu yli 20v naimisissa vaikka mies väkivaltainen

 

[Ajatuksia täälläkin]

Eihän ongelma yhdellä terapiassa käynnillä tai palvelunumeroon soittamisella hoidu onnelliseen loppuun. Se vaatii paljon työtä. Tuo on pikemminkin varsin tyyppillistä kyllä minä muutun käyttäytymistä, anna anteeksi, kadun ja sitten sama väkivalta toistuu pienen tauon jälkeen. Näinköhän mies edes lähtee mukaasi keskustelutilanteeseen. Jos lähtee ja tosissaan yrittää niin hyvä. Tosissaan yrittäminen tarkoittaa kyllä alkoholin poisjättämistä, mikäli kohtuukäyttäjäksi siis sellaiseksi jossa lyöntejään ja mielialojaan voi kontrolloida ei onnistu. Tällä hetkellä kovin pienillä teoilla miehesi saa sinut ruotuun. Pikku ele eli puhelinsoitto ja lupaus muuttua niin uskot täysillä huomiseen. Kovin olet epävarma itsestäsi.

 

[narsistin uhri]

Joka lyö kerran, lyö aina uudestaan jonkin ajan päästä. Väkivaltaisuus ei keskustelemalla parane. Entä se alkoholismi, siis liiallinen viinanjuonti ? Siihen tarvitaan ihan omat konstinsa. Mutta alkoholistihan aina lupailee ja lupailee...
On hyvä, jos puolisosi lähtee edes keskustelemaan, mutta miten hoidat ne omat haavasi - henkiset ja fyysiset ?
Jos pitää arvioida parantuuko tilanne vai ei: oma ajatukseni on, että puolisollasi voi olla joku lyhytaikainen rypistys paremman käytöksen puolesta, mutta pitkässä juoksussa olette entisessä tilanteessa.
Puolisosi lyö ja sinä olet nyrkkeilysäkki. Lapset seuraavat tilannetta kauhistuneina.

 

[ypö onnellinen]

Minusta kuulostaa tosi hyvältä tuo teidän elämäänne tullut muutos. Nyt on olemassa mahdollisuus siihen että ei tarvitse rikkoa koko avioliittoa.

Kaikkea hyvää sinulle. Älä kuitenkaan perusta tulevaisuuttasi vielä tämän hyvää tarkoittavan lupauksen varaan. Tärkeää onnistumisen kannalta on että pysyt lujana ja seisot sen takana että muuta vaihtoehtoa ei ole.

Älä anna periksi!!