Kauheita ajatuksia

[harmaa]

Tämän haluan purkaa harmaana, vaikka mustana lähes aina kirjoitan.
En halua nimmariani paljastaa, koska todella toivon että jonakin päivänä, toivottavasti jo huomenna, kadun ajatuksiani ja sitä että olen antanut ne ilmi.

Muutama viikko on ollut minulle erityisen uuvuttava. Riitauduin äidin kanssa, mykkäkoulu jatkuu yhä ja lasten halutessa mummolle valehtelen hänen olevan töissä. Kummatkin olemme luonteita jotka ei hevin periksi anna.
Mikä kauheinta, olen tänä aikana monena päivänä ajatellut, että haluan eroon lapsistani, en jaksa heitä. Aamupäivään asti jaksan olla "kiva", mutta jos kaikki ei mene suunnitelmieni mukaan tai esikoinen ei saa itse ulkovaatteita päälle pinnani palaa ja huuto alkaa.
Esikoinen on vajaa 4 vuotias ja aina mainitsee että äiti on tuhma, äiti hermostuu kohta tai älä kilju.

Auttakaa rakkaat ihmiset, miten saan taas otteen arjesta ja haudattua nuo hirveät ajatukset!!!!!!!!!!
Lapsiani rakastan silti yli kaiken, eikä ilman heitä elämälläni olisi sisältöä!
Lapset menee kaikessa edelle!!

Näiden hirveiden ajatusten saattelemana mielessäni on käynyt olisiko lasten parempi ilman minua

 

[kangasajuruoho]

Ehkä kannattaisi sopia äidin kanssa.

Sehän se ongelma oli, ei lapset.

 

[Kukkanen2]

Saatko nukutuksi? Syödyksi? Olisko mahdollista että olet masentunut? Kannattaa hakea apua ihan mielenterveystoimiton kautta, jos tuntuu että masennus on vallannut alaa.

Niin ja väsynyt äiti ei ole yhtäkuin huono äiti :hug:

 

[Tallu -]

Saisitko aikaa itsellesi, vaikka vapaan viikonlopun verran? :hug:

 

[ap]

Nukun ja syön aivan kuten ennenkin, samoin kotityöt teen ongelmitta ja sosiaalinen puoli kunnossa.
Aikaa saan itselleni miehen ollessa kotona (työ tienpäällä), mutta en halua olla erossa lapsista!

 

[ap]

arkenakin saan lapset 1krt/ vko avoimeen päiväkotiin ja 4h erossa olo on liikaa.

 

[Tallu -]

arkenakin saan lapset 1krt/ vko avoimeen päiväkotiin ja 4h erossa olo on liikaa.

Ja ekassa viestissäsi kerrot, että "monena päivänä ajatellut, että haluan eroon lapsistani, en jaksa heitä". Mun mielestä tässä on jotain ristiriitaista.

 

[ap]

arkenakin saan lapset 1krt/ vko avoimeen päiväkotiin ja 4h erossa olo on liikaa.

Ja ekassa viestissäsi kerrot, että "monena päivänä ajatellut, että haluan eroon lapsistani, en jaksa heitä". Mun mielestä tässä on jotain ristiriitaista.

Näin.
Sillon kun lapset avoimessa, se 4 tuntia tuntuu pitkältä ajalta olla ilman heitä, varsinkin jos sen ajan olen yksin.
Sitten taas kun he ovat kotona, pinnan on todella kireällä.

Hullulta tuo vaikuttaa, mutta näin vaan on.

 

[Tallu -]

Ei kai se sitten muu auta (mun mielestäni), kuin kasvattaa pinnaasi. Mieti etukäteen tilanteita, joissa pinnasi palaa ja suunnittele siihen tilanteeseen itsellesi uusi toimintamalli. Tee tilanteesta mielikuvaharjoitus ja päätä tositilanteen kohdatessa toimia uuden mallin mukaan. Itseään voi kouluttaa, jos vaan haluaa =)

 

[vieras]

Mulla oli ihan samanlaista ennenkuin tajusin olevani masentunut. Jaksoin tehdä kotitöitä, touhuta lasten kanssa, nukuin ja söin hyvin, mutta pinna katkesi jatkuvasti ihan mitättömistäkin asioista. Välillä jopa mietin että häivyn, jätän ukon ja lapset tänne ja hankin oman asunnon. Silti jopa yhden yön ero lapsista oli kamalaa. Suosittelisin että menisit johonkin juttelemaan, vaikket lääkitystä tarvitsisikaan niin jo se juttelu auttaa.

 

[Kukkanen2]

Mulla oli ihan samanlaista ennenkuin tajusin olevani masentunut. Jaksoin tehdä kotitöitä, touhuta lasten kanssa, nukuin ja söin hyvin, mutta pinna katkesi jatkuvasti ihan mitättömistäkin asioista. Välillä jopa mietin että häivyn, jätän ukon ja lapset tänne ja hankin oman asunnon. Silti jopa yhden yön ero lapsista oli kamalaa. Suosittelisin että menisit johonkin juttelemaan, vaikket lääkitystä tarvitsisikaan niin jo se juttelu auttaa.

Kuin myös ja melkolailla sanasta sanaan, paitsi sillä erolla etten minä nukkunut ja syönyt oikeastaan lainkaan. Masentuneena oikein suutuin kun joku ehdotti sitä vaihtoehtoa, mutta jossain vaiheessa sitä itekkin tajusi ettei kaikki ole nyt kohdallaan ja hyväksyi tosiasiat.

 

[ap]

Mulla oli ihan samanlaista ennenkuin tajusin olevani masentunut. Jaksoin tehdä kotitöitä, touhuta lasten kanssa, nukuin ja söin hyvin, mutta pinna katkesi jatkuvasti ihan mitättömistäkin asioista. Välillä jopa mietin että häivyn, jätän ukon ja lapset tänne ja hankin oman asunnon. Silti jopa yhden yön ero lapsista oli kamalaa. Suosittelisin että menisit johonkin juttelemaan, vaikket lääkitystä tarvitsisikaan niin jo se juttelu auttaa.

Kuin myös ja melkolailla sanasta sanaan, paitsi sillä erolla etten minä nukkunut ja syönyt oikeastaan lainkaan. Masentuneena oikein suutuin kun joku ehdotti sitä vaihtoehtoa, mutta jossain vaiheessa sitä itekkin tajusi ettei kaikki ole nyt kohdallaan ja hyväksyi tosiasiat.

Halua juttelemiseen voisi olla mutta uskallus ei riitä. Pelottaa diagnoosi ja jatkoseuraamukset. Pelottaa jos saan "hullun leiman" niin silloin ainakin koen olevani väärä äiti lapsilleni.

 

[Kukkanen2]

Mulla oli ihan samanlaista ennenkuin tajusin olevani masentunut. Jaksoin tehdä kotitöitä, touhuta lasten kanssa, nukuin ja söin hyvin, mutta pinna katkesi jatkuvasti ihan mitättömistäkin asioista. Välillä jopa mietin että häivyn, jätän ukon ja lapset tänne ja hankin oman asunnon. Silti jopa yhden yön ero lapsista oli kamalaa. Suosittelisin että menisit johonkin juttelemaan, vaikket lääkitystä tarvitsisikaan niin jo se juttelu auttaa.

Kuin myös ja melkolailla sanasta sanaan, paitsi sillä erolla etten minä nukkunut ja syönyt oikeastaan lainkaan. Masentuneena oikein suutuin kun joku ehdotti sitä vaihtoehtoa, mutta jossain vaiheessa sitä itekkin tajusi ettei kaikki ole nyt kohdallaan ja hyväksyi tosiasiat.

Halua juttelemiseen voisi olla mutta uskallus ei riitä. Pelottaa diagnoosi ja jatkoseuraamukset. Pelottaa jos saan "hullun leiman" niin silloin ainakin koen olevani väärä äiti lapsilleni.

Et takuulla tule saamaan. Älä turhaan pelkää, sitä vartenhan psykologit mm. ovat että he auttavat, ihan niinkuin muut lääkärit auttavat muissa vaivoissa. Tavallaanhan sä olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kohti paranemista tai toipumista kun kirjoitit nämä ajatuksesi tänne.

 

[vieras]

Höpöhöpö! Et sinä mitään hullun leimaa saa. Itse kun aikoinaan sitten lähdin apua hakemaan, mulle nimenomaan sanottiin että olet hyvä äiti lapsillesi, koska itse haluat, ja haet apua. Ja kun siitä masennuksesta sitten uskalsi ääneenkin puhua, niin hirmu moni tuttukin kertoi sairastaneensa joskus masenuksen. Reippaasti vaan huomenna varaat ajan.