Kauhea syyllisyys vauvan hoidossa olemisesta

[pienen pojan äiti]

Elikkäs meillä 5,5 kk vanha iloinen ja tyytyväinen vauva. Mies on töissä ja minä opiskelen yliopistolla sen mitä pystyn. Yleensä pystyn hyvin pitkälti tekemään opintoja kotona, mutta kun minulla on opintojen suhteen esim. pakolliset harjoitukset mies hoitaa kotona vauvaa. Muutaman kerran meillä on mennyt aikataulut ristiin niin, että minulla pakolliset harjoitukset ja miehellä palaveri ja silloin mummo on tullut kotiimme hoitamaan sillä aikaa vauvaa, hoitoaika ollut n. 2 tuntia.

No, nyt meille tuli sitten sellainen tilanne, että mummo ei pääse erinäisistä syistä vauvaamme kotiin hoitamaan vaan vauva piti viedä mummolaan, joka on aika kaukana hoitoon. Eli mies meni illalla 7 maissa vauvan kanssa mummolaan, oli siellä vauvan kanssa yötä, söi vauvan kanssa aamupalan ja lähti töihin n. 8 aikaan aamulla. Äiti oli kotona yön ja luki tenttiin. Sitten isä ja äiti menivät mummolaan n. 17-18 aikaan ja hakivat vauvan kotiin. Eli vauva oli siis 8-18 mummon hoidossa. No nyt tietenkin minulla kauhea syyllisyys asiasta, että vauva kärsi siellä yms. Vaikka siis hyvin viihtyy mummon kanssa yms. ja mummo hyvä hoitaja. Mitä olette mieltä? Itse kotona mietin oikeastaan koko ajan vauvaa ja yliopistolla opiskelusta ei meinannut tulla mitään (ja vauvaa ei olisi voinut ottaa sinne mukaan). Miten tästä syyllisyydestä pääsee eroon, tuntuu, että ikinä enää en anna vauvaa hoitoon ...

 

[3xäiti]

Ole vain ihan rauhassa,ei vauvalla ole mitään hätää,kun on hyvä hoitaja!
Olen itse tehnyt sen virheen etten antanut lapsia hoitoon,vaan olin heidän kanssaan vuosikausia ilman minkäänlaista taukoa ja tuloksena oli täydellinen loppuunpalaminen..
Parempi tyytyväinen äiti kuin katkera ja väsynyt ; )

 

[meillä,]

Meillä vauva on ollu 9kk asti hoidossa mummulla neljänä päivänä viikossa, kun molemmat olemme töissä. Ja ihan alusta asti on ollut silloin tällöin mummun hoivissa muutamia tunteja ja ensimmäisen kerran yökylässä vauvan ollessa 5kk (tosin pakkorako tämä ensimmäinen kerta). Ei kannata tuntea syyllisyyttä hoidosta. Musta ainakin on ihanaa, että vauvalle on isovanhemmat tällä hetkellä tosi tärkeitä ja osa meidän perheen arkea.

 

[Miksi kannat syyllisyyttä??]

Ymmärrän kyllä että vauvasta erossaolo aiheuttaa vanhemmille syyllisyydentunteita, mutta mutta... vauvasi on kohta puolivuotias ja hoitaja on lapsen isovanhempi! Meidän vanhempamme ovat olleet töissä vauvan ollessa 3 kk - ja samoin on monissa muissa maissa. Miten vauvasi "Kärsisi" siitä että on isovanhemman hoivassa? Mä uskon että kovempi juttu tämä on äidille - ja tietyllä (alitajuntaisellakin?) tasolla tuntuu pahalta sen takia että vauva pärjääkin ihan hyvin muidenkin kanssa eikä se äiti ole enää pakko olla koko ajan vieressä.

Olen itse lähdössä matkoille vauvan ollessa tuolloin 8 kk ja tulen olemaan kolme vrk poissa kotoa; tuolloin mummo hoitaa vauvaa isän ollessa päivät töissä. Uskon että vauva tulee pärjäämään erinomaisesti, oma ikäväni on se mistä olen paljon enemmän huolissani.

Eli lopeta turhasta murehtiminen - hoida opintosi ja anna myös isovanhempien nauttia lapsestasi!

 

[opiskelijaäitimyös]

Hienoa, että välität noin paljon vauvastasi, saat opiskeltua ja sinulla on noin hyvää hoitoapua. Nauttikaa kaikki yhdessä vauvasta.

Meillä on samanikäinen ja tämä on ihanaa aikaa. itselläni ei ole järjestelykykyä (?) eikä hoitajaa, niinpä en saa tehtyä juuri mitään muuta kuin olen vauvan kanssa.Hän kun kaipaa jatkuvasti seuraa eikä yleensä nuku päiväunia ja imetän usein eikä pumppaushommat luonnu. oon vauvassa todella kiinni, mutta omistanpa sitten tämän ajan kokonaan hänelle, kun ei oikein vaihtoehtojakaan ole. Ihanaa, mutta on hienoa, että on muutakin elämää, joskus, jollain...meillä vaan leikitään nyt

 

[madre]

Meilläkin, vauva 5 kk ollut silloin tällöin yökylässä omien vanhempieni luona. Esikoisen kanssa olin tiukempi itselleni, oli ensimmäisen yön mummolassa 11 kk, silloinkin pakosta. Poika oli viihtynyt tosi hyvin. Tajusinkin, etten tämän kakkosen kanssa halua olla niin ankara itselleni vaan olen antanut yökylään etten itse väsy täysin. Ei hänellä ole ollut mitään hätää, mummon kanssa viihtynyt oikein hyvin. Pitää osata vähän relata.