Kauhea olo, auttakaa1

Olemme pian kolmekymppinen pariskunta, kaksi ihanaa lasta, työpaikat, juuri muutettu omaan kotiin, muutenkin kaikki on/oli hyvin, kunnes huomasin viikonloppuna että olen raskaana. Olemme miehen kanssa asiasta puhuneet (emme käytä ehkäisyä) että jos "vahinko" käy niin mitä tehdään. Olen aina ollut sitä mieltä etten aborttia tee.

Viime aikoina olen jonkin verran asiasta puhunut (miehen mielestä jankannut) että haluaisin vielä yhden lapsen. Hän oli asiasta aluksi ehdottomasti sen kannalla että ehdoton ei, mutta kun siitä sitten "jankkasin" niin hän vastasi vaan että "no eihän se nyt mikään maailmanloppukaan olisi." Ja muutenkin ei se nyt niin ehdoton ei ole. Että katsotaan ehkä joskus.

Okei, ehkäisy on ollut keskeytetty yhdyntä, ja ikinä ei ole "vahinkoa" sattunut. Vasta kun nyt. Kaksi kertaa menimme loppuun asti ja nyt mies väittää että minä olen manipuloinut asian inttämällä tätä lasta. Ja jos hän ei olisi ollut kännissä, näin ei olisi ikinä päässyt käymään.

Joten hän näkee ainoana ratkaisuna että teen abortin. Ja jos en tee niin hän lopettaa myös kaiken yrittämisen, lopettaa työssä käymisen ja kaiken muunkin, koska hän ei yksin pysty/halua/jaksa meitä elättää. Ja koko elämä on tyyliin sitten pilalla.

Joten kertokaa nyt mitä minun pitäisi tehdä. Onko kenelläkään ollut vastaavaa kokemusta, jos on niin miten on käynyt? Itse en haluaisi tehdä aborttia, ja luultavasti miehen päätä ei mikään käännä. En myöskään haluaisi perheemme hajoavan.

 

Mielestäni kukaan ei voi yksin päättää abortista vaan sen pitäisi olla sitten ihan yhdessä sovittua ja nythän itse olet epäilevällä kannalla.Mitäpä jos vaan antaisit muutaman vkon kulua ja olet ihan täysillä raskautunut siis varma omasta kannastasi että lapsen teet vaikka sitten yksin! Miehellä voi kestää hetken sulatella asiaa, mutta tuskimpa se nyt ihan toimeettomaksi heittäytyy vaikka lapsi tulisikin! Jos kerran lasta ette ole tähän hätään halunneet, miksi ette käytä kunnon ehkäsyä? Kyllähän riskit on täytynyt olla molemmilla tiedossa ja olisi pitänyt tarkemmin puhua siitä jos ehkäsy kuitenkin pettää!! Voisitko kenties ottaa puolipäivätyön tms.ja osaltasi osallistua perheen elätykseen??? Luulen kuitenkin, että aika on paras lääke tässä tapauksessa ja mieskin siitä leppyy!!! Jaksuja =)

 

Mielestäni vastuu on teillä molemmilla, koska olette tietoisesti olleet ilman ehkäisyä. Jos olisitte olleet EHDOTTOMAN EIN kannalla, niin etteköhän olisi keksineet ratkaisun pysyä kaksilapsisena perheenä.

Mieletäni teidän kannattaa nyt hieman sulatella uutista. Alussa sain käsityksen auvoisen ihanasta parisuhteesta ja elämästä yläänsäkin. Muuttaisiko yksi lapsi sitä NIIN radikaalisti,että olisitte valmiita luopumaan tuosta kaikesta yhden lisä-lapsen vouksi? Jos olette molemmat työssäkäyviä aikuisia ihmisiä, niin mistä ajatus miehen joutumisesta elättämään perheensä? Elämää on äitiysloman jälkeenkin, vaikka se ehkä niin ikävältä kuulostaakin.

Jos päädytte aborttiin, veikkaan jossain vaiheessa morkkiksen olevan elämää suurempaa tilanteessanne... Vaikka miehesi nyt abortin haluaisikin, saattaa mieli vielä muuttua. Jos menet aborttiin tyyliin miehen painostamana, luulen sinun katkeroituvan asiasta ja saatat kylvää vihaa tietämättäsi. Voisiko teidän kahden suhde olla enää entisensä?

Antakaa aikaa, sulatelkaa asiaa. Jos lähtökohdat on hyvät, en usko niiden hirveästi muuttuvan kolmannen lapsen myötä. Asioilla on tapan järjestyä, niin varmasti tälläkin kertaa! Älä painosta nyt miestäsi mihinkään suuntaan, yleensä he löytävät vastaukset omassa hiljaisuudessaan.

Onnea matkaan, mitä kautta sitten ikinä kuljetkin!