kauanko odotit, ennenkuin aloit huolestua

Minkä ikäisinä olette alkaneet huolestua kun lasta ei kuulu? Entä minkä ikäisiä olette nyt?
Itse olen 31. Pillerit jätin pois 27-vuotiaana, mutta silloin käytimme puolivälin aikaan (satunnaisesti) kondomia. 29 vuotiaana aloin ihmetellä, ettei "mitään" ollut tapahtunut, vaikka olisi ollut hyvät mahikset raskautua. Nyt on putkeen oltu 14 kiertoa ilman mitään (siinä välissä kaksi kuukautta kondomilla ja sitä ennen puoli vuotta ilman mitään.)

 

Itse rupesin huolestumaan vuoden jälkeen ja 1,5 vuoden jälkeen menin lääkärille. Nyt on kohta 2 v. yritystä takana, mitään syytä ei ole löydetty. Nyt oon 29 v.

 

Vauva oli meillekin tervetullut heti kun mentiin naimisiin.Olin silloin 26 ja risat.Puolentoista vuoden aktiivisen yrityksen jälkeen alkoi jo ihmetyttämään missä vika, kun kaverit, ja kollegat raskautuivat yksi toisensa jälkeen tuosta vain.

Hakeuduin aluksi oman gyneni tutkimuksiin, ja tavallisten rutiinitutkimusten ja ultrauksen tuloksena ehdotti että otetaan clomifeeni tabletit avuksi. 5kk mentiin niillä. Ei tulosta. Stressi ja epätoivo vaan lisääntyivät ja hakeuduttiin perusteellisiin jatkotutkimuksiin, eli noin 2 vuotta yrityksen alettua. Mitään vikaa ei löydetty minusta ja miehestä.

Otettiin aikalisä ja mietittiin että vaavi tulee kun on tullakseen, ja taas vierähti toiset 2 vuotta, eikä mitään. Viime syksynä aloitettiin hoitosuunnitelma, ja nyt kolmas inseminaatio takana.Inseminaatioiden seurannassa sitten huomattiin verikokeissa ovuloimattomuutta. Olen nyt 31 v. ja yhtäkään plussaa ei ole vielä tullut :'(

Suosittelen että hakeudutte kaikessa rauhassa tutkimuksiin, sillä niissä saattaa mennä aika paljonkin aikaa, ja saisistte mahdollisimman pian apua. Meillä naisilla kun tuo ikäkin on kuin aikapommi joka ei auta asiaa yhtään, vaikka vielä yli 35 on hoidoista huomattavasti apua!

 

Minä olen vähän -tässämullehetinyt -tyyppiä ja huolestuin 5. menkkojen aikaan. Oltiin yritetty n. vuoden verran, kun kävin yleislääkärillä ja valittelin, kun ei tärppää. Lääkäri laittoi lähetteen gynelle, joka ultrasi ja laittoi lähetteen miehelle siemennesteanalyysiin ja julkiselle lapsettomuuspolille. Kutsu polille tuli ja se ajoittui n. 1,5 v. yrittämisen aloittamisesta.
Nyt ollaan etenemässä petrimaljatasolle, eli siis meille tehdään piakkoin ensimmäinen alkionsiirto. Meillä vika miehen siittiöissä.

 

Huolestuin jo muutaman kuukauden yrityksen jälkeen. Aika polille on nyt,
kun lapsettomuutta on takana 4,5 v.

 

huolestuin heti kun ei heti tärpännyt ja meninkin 3kk pillereiden lopetuksen jälkeen gynelle.. ja olen tosi tyytyväinen että menin koska vika löytyi heti (pco) eikä vasta vuosien yrityksen jälkeen...

 

Oltiin yritetty noin neljä kuukautta, kun mietein, että joku on vialla. Menin yksityiselle ja määrättiin verikokeisiin...ja samalla lääkäri hymyili, että "olette vasta niin vähän aikaa yrittäneet". Verikokeet oli ok.
9kk:n yrittämisen jälkeen mies meni simppatestiin, jonka tulos huono. Mulle tehtiin myös aukiolotutkimus, joka taasen ok. Eka inssi tehtiin helmikuussa, ei tulosta. Siirryttiin julkiselle ja toinen inssi huhtikuussa...ei tulosta. Nyt todettu, etten ovuloi kunnolla tms ja eka Clomi-kierto alkaa tänään. Kolmas inssi tehdään siis clomeilla.

Eli...kyllä ne omat tuntemukset oli ihan oikeita jo silloin 4. yrityskerran jälkeen, että kaikki ei ole kunnossa.

Ai niin...miehen simpat nykyään paljon parempia...jopa viiterajoissa tietyiltä osin. Eteenpäin liikkuvia vaan tosi vähän ennen pesua...pesun jälkeen reilusti yli viiterajan. Vitamiineja ollaan popsittu vuoden verran.
En tiedä oisko vaikutusta...

Yhteensä siis yritystä kohta 1,5 vuotta ;(

 

Meillä yritystä oli takana n. puolitoista vuotta, kun hakeuduttiin tutkimuksiin. Koska olen itse hoitoalalla, en halunnut julkiselle puolelle, vaan menimme yksityiselle, emmekä ole sitä katuneet.
Lapsettomuuden syy löytyi nopeasti (miehen huonot siittiöt) ja yhden inseminaation jälkeen siirryttiin suoraan icsiin. Siitä ihana plussa ja nyt 6-vuotias tyttö.
Meille tutkimusten jälkeen sanottiin suoraan, että normaalisti "raskautuminen" on hyvin epätodennäköistä, eli jos lisää lapsia halajatte, niin hoidot ovat oikeastaan ainoa tie siihen. Päätimme, että yksi lapsi riittää meille.
Kului vuosia, ja eräänä päivänä matkalta tultuamme ihmettelin, minne kuukautiseni olivat "jääneet"! Odottelin yli viikon ilman mitään oireita, ja sitten tein testin - plussa!
Nyt meillä on kaksi lasta, ihana tyttö ja aivan yhtä ihana luomupoika! =)

 

Me alotettiin lapsentekohommat, kun olin 26v ja yritettiin n. vuosi ennen tutkimuksia. Yritystä kertyi yhteensä 3,5v, sisältäen 2 km, laparoskopia ja hormonihoitoja. Syynä oli minun anovulaatio. Kun oltiin jo pääsemässä ivf-hoitoon olikin menkat taas myöhässä ja testi näytti plussaa! Olin silloin 30v. Tuloksena siitä luomutyttö,kohta 2v. Alotettiin toisen yrittäminen viime syksynä ja tärppäsi heti ekasta kierrosta ja kesäkuussa meille syntyy pikkumies!

 

Epäilin pahinta jotenkin jo neljän yrityskierron jälkeen. Eikä syyttä: miehellä oli tiedossa lapsuuteen liittyvä riskitekijä, ja nyt kun hänet on tutkittu, niin siittiöitä oli nolla kappaletta näytteessä... Hakeuduimme tutkimuksiin, kun yritystä oli noin 8 kk ja 10-11 kiertoa takana. Nyt olemme jo olleet kerran lapsettomuuspolilla, kun yritystä on edelleen alle vuosi takana. Vuoden kuluttua yrityksen alusta saamme todennäköisesti jo tietää, auttaako meitä edes ICSI.

 

Mulla oli kans melkein heti pillereitten lopettamisen jälkeen sallanen olo, et jotain on vialla. No sittn 6kk yrittämisen jälkeen napsahti plussa testiin. Ajattelin, että stressasin liikkaa. Raskaus meni kuitenkin kesken rv11. Kaavinnassa lääkäri sanoi, että ei mitään vaikeuksia seuravaan raskautumiseen.
No odoteltiin ja odoteltiin. 9kk kaavinnasta menin tavan gynelle valittelemaan, ettei vauvaa kuulu. Verikokeet oli ihan ok. Tutkimukset jäi taas siihen. 7kk tuosta mentiin miehen kanssa oikealle lapsettomuuslääkärille. Tuloksena miehellä huonot siittiöt. Clomi-resepti kourassa ja odottelemaan inssiä. Kaksi on nyt tehty ilman odotettua tulosta. Pyysin lähetteen julkiselle puolelle ivf:n. Julkisella käytiin tällä viikolla ja ehdottivat vielä yhtä inssiä Clomien kanssa, joka on n.2vko:n päästä.
Itselläni ei kovinkaan paljoa toivoa tuohon insiin ole. Ajattelin jo, että voitaisiin olla kevät stressaamatta. Nuo Clomitkun valvottavat kaikki yöt. Muutenkin tuo kalenterin tutkailu, ovistestit, salailu ja tekosyiden keksiminen ja aikataulujen sovitteleminen on ottanut todella koville. Vaikka sitä vauvaa haluaisi enemmän kuin mitään maailmassa, ei tuota stressiä meinaa jaksaa, luovuttaminen olisi helpompaa.