Kauanko avoliitossa?

Kyselisin vaan että kauanko olette olleet avoliitossa ennenkuin naimisiin olette uskaltautuneet? Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, josta 10 vuotta avoliitossa, ja meillä on kaksi lasta. Viimeaikoina minua on alkanut mietityttää että miksi mieheni ei ole koskaan ottanut naimisiinmenoa puheeksi, meillä menee ihan mukavasti, ja viihdymme hyvin toistemme seurassa. Itse olen korviani myöten rakastunut mieheeni, olen ollut koko ajan kun olemme olleet yhdessä, ja luulen (tiedän) että miehenikin rakastaa minua. Kuitenkin, koskaan emme ole puhuneet avioliitosta mitään, emme edes kihloihin menosta. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia, miten ratkaisseet ne? Itse en ole viitsinyt ottaa asiaa sen kummemmin puheeksi, koska en halua olla mikään painostaja. Olen varmaan liian vanhanaikainen, kun ajattelen että miehen pitäisi ottaa asia puheeksi.

 

Me olimme avoliitossa 7 vuotta ennen kuin menimme naimisiin. Lapsikin kerkesi syntyä. Naimisiin mentiin käytännön syistä, koska suunnittelimme muuttoa ulkomaille ja se nyt vaan on helpompaa olla naimisissa kun niitä papereita järkkäilee. Ja onhan sekin helpompaa kun ei tarvitse aina erikseen selitellä kaikille viranomaisille jne kuinka lapsilla on eri sukunimi kuin äidillä.

Menimme salaa maistraatissa naimisiin, kumpikin kutsui vaan yhden kaverin todistajaksi. Sitten oli illanistujaiset mitääntietämättömien kavereiden kanssa. Oli oikein mukavaa, eikä ketään ahdistanut . Suhdettamme tuo naimisiin meno ei kyllä muuttanut mihinkään suuntaan, olimme henkisesti sitoutuneet toisiimme kauan ennen vihkimistä.

 

asuttiin 2 kuukautta ennen kun mies kosi. oltiin vuosi kihloissa ennen naimisiin menoa. naimisissa 4 vuotta. päivääkään en vaihtais.
:flower:

 

yhdessä oltiin 9 vuotta, avoliitossa 7 vuotta ja sitte naimisiin...
nytten haaveillaan esikoista ja toivotaan tulosta tulevan pian
rakastan miestäni :heart:

 

No myö ollaan oltu vajaa 10v yhessä, 8v asuttu yhessä, 5v kihloissa ja mä haluaisin naimisiin, mutta mies ei...
"lue lisää" topicista en jaksa enään...

 

Me muutettiin yhteen kolme viikkoa ennen häitä; asuttiin ennen sitä viiden tunnin junamatkan päässä toisistamme. Puolitoista vuotta seurusteltiin, josta vuosi oltiin kihloissa. Oli semmoinen olo, että mitä sitä selvää asiaa vetkuttamaan.

Ensimmäinen äitiyslomani alkaa sitten neljäntenä hääpäivänä.

 

Muutin heti tapaamisemme jälkeen avokkini kans yhteen. Neljän kuukauden päästä mentiin kihloihin ja lleka lapsi synty siitä vuoden päästä. Nyt ollaan oltu yhessä 7 vuotta ja kolmas lapsi tulossa. Tuntui heti oikealta, vaikka onhan matkaan monet riidatkin mahtuneet. Päivääkään en vaihtas pois. Kosittukin on =) Muistan vaan kun kaikki veikkas että meitin liitto ei kuukautta kauempaa kestä, ovat monet itse niistä veikkaajista eronneet

 

16v avoliitossa ja naimisiin ei mennä.

Alunperin syynä oli se, että mies halusi (ja haluaa) ISOT juhlat, koko suku mukaan, tanssia jne. Minä taas en. Tai no, myönnetään että alkuaikoina olis tuokin mennyt. Olin silloin nuori ja ne perinteiset prinsessana olo-fiilikset oli myös. Mutta ei enää! Siis härremajöör! Olen jo reilusti yli kolmekymppinen, kolmen lapsen äiti, enkä todellakaan aijo pukeutua valkoiseen hörhelöön!

Arvostaisin naimisiinmenoa "perinteisin" syin, en syynä järjestää kemut, kuten miehelle se näyttää olevan

Siis olkoon. Itseasiassa maku koko suhteesta alkaa kuivua kokoon... En kelpaa vaimoksi? Äidiksi lapsille kyllä?

Nykyään, esim. suvun kysellessä meidän naimisiin menosta, vastaankin, että ei ole tarkoitus mennä. Ja näin asia taitaa ollakkin.

 

ollaan oltu 7.5 vuotta avoliitossa ja ylihuomenna sanotaan tahdon!!!!

 

Onnea hema!!!

Me ollan ollaan yhdessä kahdettatoista vuotta. Kihloihin mentiin kun aloin esikoista odottaa, nelisen vuotta sitten.

Jos pienet maistraattihäät kiinostaisi, oltais jo naimisissa. Mutta halutaan sitten isot Juhlat ja kaiiki ystävät ja suku paikalle. Juhlia on jo suunniteltu vuosia ja valmistelut vielä jatkuu. Eli häät on sitten kun rahat voi käyttää niihin. Ensin remontoitiin taloa yms. ja nyt tuntuu että seuraavan lapsen jälkeen voisi olla hyvä aika. Eli parin vuoden päästä.

Ihanaa sitten saada oikein luvan kanssa kuherrella ja lomailla, neljäntoista vuoden ja lapsikatraan jälkeen se on varmaan juuri oikea hetki : )

 

ei päivääkään. yhteinen koti vasta naimisiin mentyä =)