Kauanko antaisitte lapsen olla syömättä?

["vieras"]

Lapseni on 6-vuotias ja olen taistellut hänen kanssaan syömisestä siitä lähtien kun hän oppi puhumaan. Kaikki ruoka on pahaa ja ensimmäinen reaktio uuteenkin ruokaan on joka kerta "hyi,yäk,en syö" vaikka ei edes tiedä miltä se maistuu.

Väännämme joka päivä kaikilla aterioilla kättä siitä mitä syödään ja paljonko. Päiväkodissa syö kuulemma moitteettomasti ja kertoo itsekin joskus että "arvaa mitä,söin herneetkin lautaselta ja oli hyviä!" vaikka kotona kaikki kasviksiin viittava on jo ajatuksena kauhistus.

Olen ihan voimaton. Ollaan kokeiltu lahjomista,uhkailua,kiristystä,jopa pelottelua. Viimeksi kokeiltu konsti on olla tarjoamatta ruokaa ja antaa lapsen itse kertoa kun on nälkä,mutta tuolloin lapsi söi päivän aikana yhden ainoan leivän ja oli kiukkuinen kuin ampiainen koko päivän.

Kipuja ei kuulemma ole suussa eikä mahassa,syöminen ei siis satu. Kaikki ruoka ei voi aiheuttaa oksennusreaktiota koska tarhassa kuitenkin syö.

Olen kysynyt useaan otteeseen että jos saisi valita ruuaksi ihan mitä ikinä haluaa niin mitä söisi mieluiten. Ei osannut vastata ja oli haluton suunnittelemaan ruokalistaa,lähtemään kauppaan,selaamaan keittokirjaa. Ei siis kiinnostusta siihenkään suuntaan.

Olen ihan voimaton enkä jaksa enää taistella näinkin ruohonjuuritason jutusta kuin syömisestä. Välttämätöntä hengissäpysymisen kannalta ja that´s it. En myöskään jaksa kuunnella yököttelyjä valmistamastani ruuasta,varsinkaan kun lapsi itse ei ehdota mitään tilalle.

Mitä jos mä vaan lopettaisin ruuan tarjoamisen? Eikai terve lapsi kuole nälkään jos jääkaappi on vieressä? Mutta voinko toisaalta ottaa sen riskin että lapsi ymmärtämättömyyttään hommaa itsensä tiputukseen?

Ainoat ruoka-aineet mitä suostuu syömään on makarooni ja jauheliha. Ja nimenomaan tuossa muodossa,ei lasagnena,ei spagettivuokana,ei kastikkeena..

Lapsi ei ole erityislapsi eikä mitään herkkyyksiä ole. Perheen muut jäsenet syövät normaalisti ja syömme yhdessä ainakin yhden aterian päivässä. (Tai yritämme,mikäli se sirkukselta onnistuu).

 

[Pysti]

ONgelma on varmasti kehittynyt juuri siitä, että ruoka on ase ja lapsi käy jotain valtataistelua suhteessa vanhempiinsa, keinona on syöminen ja sen säätely.. Normaali terve lapsi ei itseään nälkään näännytä. Herkut pois ja kotiruokaa tarjotaan vain tilalle. Jossain vaiheessa alkaa ruokakin maistumaan.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Ilmoita lapselle että menette lääkäriin jos ei syö kunnolla - sehän on ihan pakkokin jos on syömälakossa.

Mutta omani syö välillä kuin hevonen ja välillä kuin muurahainen. En pakota, mutta taustalla voi olla uhkaus - ei jälkiruokaa, ei lisää leipää tms. Ja joskus voi olla vaatimus 3-10 lusikallisesta tai sitten pitää istua ruokapöydässä syömättä kunnes muut ovat syöneet.

Ruokaa tarjotaan ja jos ei kelpaa - ei syödä sitten mitään. Tuskin lapsesi päivää pitempään ole syömättä. Siihen ei kuole, kunhan juo kuitenkin jotain (Vrt oksutauti). Kahden päivän vapaaehtoisen syömättömyyden jälkeen veisin muutenkin lääkäriin.

 

["vieras"]

Kuulostaa kyllä just siltä että lapsi tietää mistä narusta vetää.

Sellanen tuli mieleen että ootko kokeillu,jos kertoo mitä on päiväkodissa syöny (ja on ollut hyvää) niin seuraavana päivänä tarjoat sitä? Esim jos kertoo että makaronilaatikkoa oli ja oli hyvää,niin seur päiväks teet makaronilaatikkoa.

 

[dsfh]

Mä laittaisin ruoka-aikoina ruokaa eteen. Sitten jos ei syö, ei syö. Lopettaisin kaiken keskustelun ruuasta ja syömisestä. Jos se päiväkodissa, niin ei kuole nälkään vaikkei kotona söisi moneen viikkoon. Olkoon sitten syömättä, mutta asiasta en tekis enää minkäänlaista numeroa.

 

[ååp]

En taistele tai taistelisi lapsen kanssa ruuasta. Ruokaa pitää maistaa että siitä voi sanoa pitääkö vai eikö. Sellaistakin ruokaa pitää syödä joka ei sitä herkkuruokaa ole. Jos ruoka ei maistu hyvin välipalalla yritän tehdä mieluisempaa. Kasviksia pitää syödä, mutta aika vapaasti voi valita mitä pöydästä ottaa.

 

["a.p"]

Joo,kaikkea on jo kokeiltu. Teen muutenkin normaalia kotiruokaa joten ihan samat eväät pyörii meillä kuin päiväkodissa. Lääkärillä on uhkailtu,ei mitään tehoa. Herkkuja ei syödä kuin lauantaina tai juhlissa ja lauantaikarkit on useaan otteeseen menettänyt mutta ei se ole tuohon käytökseen vaikuttanut. Me ei edes syödä tavallisena arkena mitään kahvipullia tai keksejä tms..Kesällä jätskiä tietysti.

 

["a.p"]

En taistele tai taistelisi lapsen kanssa ruuasta. Ruokaa pitää maistaa että siitä voi sanoa pitääkö vai eikö. Sellaistakin ruokaa pitää syödä joka ei sitä herkkuruokaa ole. Jos ruoka ei maistu hyvin välipalalla yritän tehdä mieluisempaa. Kasviksia pitää syödä, mutta aika vapaasti voi valita mitä pöydästä ottaa.

Mut miten pakotan maistamaan? Kun ei voi oikein kiinnikään pitää tai väkisin tunkea haarukkaa suuhun.. Kuten aiemmin totesin niin rangaistukset on kokeiltu läpi kyllä aika kattavasti jo.

 

[riiviöiden äiti]

normaalisti ruoka-aikaan pöytään ja pitää maistaa, ei muita vaatimuksia. Saa poistua jos ei halua syödä. 5 päivää saisi ihan normaalisti olla syömättä ruokaa,ja jos on kerta päiväkodissa niin saa olla syömättä kotona aina jos haluaa. Jos on nälkä, ruokaa on kuitenkin ruoka-aikaan tarjolla.

 

["a.p"]

normaalisti ruoka-aikaan pöytään ja pitää maistaa, ei muita vaatimuksia. Saa poistua jos ei halua syödä. 5 päivää saisi ihan normaalisti olla syömättä ruokaa,ja jos on kerta päiväkodissa niin saa olla syömättä kotona aina jos haluaa. Jos on nälkä, ruokaa on kuitenkin ruoka-aikaan tarjolla.

Meillä ei kyllä toteudu toi "pitää maistaa" kun ei se vaan maista. Tai sitten osoittaa mieltään ja hipaisee haarukan piikillä ruokaa ja käyttää sitä kielen päässä niin että haarukka tuskin edes kieltä koskettaa. En siis saisi lasta maistamaan kuin tunkemalla väkisin sen ruokailuvälineen suuhun samalla kun pitelen leukoja auki jollain työkalulla.

 

["a.p"]

Lisään vielä että lapsi on nälkäisenä ihan todella pahantuulinen ja itkuherkkä. Ei kuitenkaan ymmärrä että se kiukku ja väsymys korjaantuisi kunnon ruualla vaikka olen miljoona kertaa sitä yrittänyt selittää.. Joten kun syömättömyys on päivittäistä niin silloin on myös kiukuttelukin.. Mun puolesta saisi olla syömättä,kunhan tekisi sen hiljaa ja huomaamattomasti,ei niin että muu perhe kuuntelee raivokirkunaa kolme tuntia illassa sen takia kun verensokerit on viturallaan :/

 

[ååp]

[QUOTE="a.p";26917512]Mut miten pakotan maistamaan? Kun ei voi oikein kiinnikään pitää tai väkisin tunkea haarukkaa suuhun.. Kuten aiemmin totesin niin rangaistukset on kokeiltu läpi kyllä aika kattavasti jo.[/QUOTE]

Itse pakotan aika harvoin, lähinnä sitä taistelua käydään jos ruokalaji on uusi keitto, laatikko tms. jossa ei oikein ole mahdollista valita mitä pääruuasta ottaa, mutta noin muuten meillä voi joskus ottaa vaikka pelkät perunat tai vaihtoehtoisesti lihaa, kalaa tms. kunhan joka päivälle tulee sekä kaikkia ravintoaineita. Arvostella ruokaa ei voi ennenkuin sitä on maistanut ja maistaminen kyllä tapahtuu ennen pitkää, seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla.

 

[sdt]

[QUOTE="a.p";26917565]Lisään vielä että lapsi on nälkäisenä ihan todella pahantuulinen ja itkuherkkä. Ei kuitenkaan ymmärrä että se kiukku ja väsymys korjaantuisi kunnon ruualla vaikka olen miljoona kertaa sitä yrittänyt selittää.. Joten kun syömättömyys on päivittäistä niin silloin on myös kiukuttelukin.. Mun puolesta saisi olla syömättä,kunhan tekisi sen hiljaa ja huomaamattomasti,ei niin että muu perhe kuuntelee raivokirkunaa kolme tuntia illassa sen takia kun verensokerit on viturallaan :/[/QUOTE]

Jos tota nyt on jatkunut pitkään, ei se korjaudu sillä että jatkat samaa linjaa selityksineen. Nyt vaan lopetat kaiken puhumisen ruuasta. Sanot että olis kiva jos maistaisit, jos et maista niin et myöskään arvostele ja menet pois pöydästä. Toiset sitten jatkaa syömistä ja juttelee mukavia. Kyllä se kenkkuilijakin tulee syömään sitten viimeistään viikon päästä.

 

[leijona76]

[QUOTE="a.p";26917500]Joo,kaikkea on jo kokeiltu. Teen muutenkin normaalia kotiruokaa joten ihan samat eväät pyörii meillä kuin päiväkodissa. Lääkärillä on uhkailtu,ei mitään tehoa. Herkkuja ei syödä kuin lauantaina tai juhlissa ja lauantaikarkit on useaan otteeseen menettänyt mutta ei se ole tuohon käytökseen vaikuttanut. Me ei edes syödä tavallisena arkena mitään kahvipullia tai keksejä tms..Kesällä jätskiä tietysti.[/QUOTE]

Viekää se lääkäriin. Lapsihan huomaa että te vain uhkaatte. Ehkä lekuri onnistus puhumaan tytölle. Muuten sama kaava eli pöytään ja jollei me ni pois ja seuraavalla ruoalla lisää. Kaikki välinapsimiset pois ja herkut. Mun pojalla on ollu vääntöä 2v saakka. Nyt ollaan pisteessä että maistaa inhokkiruokaa hippusen ja syö sitten sen mikä maistuu. Aikasemmin ei maistanu edes pakolla. Me on menty mahollisimman vähäeleisesti ja annettu olla. Edistystä jo se että edes hitusen maistaa. Ehdoton pakotus vaan lisää vastarintaa.

 

["jenni"]

Olet itse tehnyt nyt hommasta valtataistelun.
Tota on jatkunut niin pitkään, että tota ei noin vaan kytketä pois. Päiväkodissa syö, eli ongelma on vain kotona? Se onkin sen merkki että valtataistelu on käynnissä.
Antaisin asian olla. Lapsi syö päiväkodissa joten ei se ruokaan kuole. Minä ilmoittaisin päiväkotiin mikä on tilanne, ja kertoisin että nyt tehdään näin, ja älkää ihmetelkö jos lapsi puhuu päikyssä ettei saa kotona ruokaa tai jos on kauheen nälkänen.
Sitten en tekisi kotona ruoasta mitään numeroa. Joko syö tai ei syö, mutta pöydässä on käytävä istumassa ainakin 5 minuuttia. Syöden, tai vain istuen, mutta ruoka on nenän eessä lautasella ja vaihtoehtoja toisella lautasella kaikille (esim kasviksia, salaatteja yms) eli saa myös vaihtoehtoja ottaa kuten muutkin. Syököön mitä syö tai närppikööt tai jättäkööt. Juttelette mukavia ja jso ruokaa eksyy suuhun, en kommentoi mitenkään. Ei yhtää mitään lausuntaa ruoasta! Siitä se lähtee pikkuhiljaa, mutta tota on kestäny niin kauan, että voi mennä pitkään ennenku ongelma kokonaan poistuu.

 

["vieras"]

No siis. Ruoka lautaselle, lautanen nenän eteen ja asiasta ei keskustella eikä kytätä lapsen syömisiä. Keskustelette pöydässä ihan jostakin muusta.

 

["Tiinuliini"]

Täältä on tullut tosi paljon hyviä neuvoja. Minä myös lopettaisin kaiken puhumisen ruoasta tai syömättömyydestä ja antaisin asian olla. Luulen, että lapsi alkaa syödä kun huomaa, ettei pysty ruoalla vaikuttamaan vanhempiin. Itse en pakottaisi edes maistamaan, en siis kiinnittäisi asiaan mitään huomiota. Ymmärrään, että harmittaa kun nälkäinen lapsi kiukkuaa, mutta uskoisin tämän loppuvan pian. Mieleeni tuli vielä, että saako lapsi mielestäsi muuten tarpeeksi huomiota ja positiivist palautetta? Ehdittekö tehdä lapsen kanssa sellaisia juttuja joista hän pitää?

 

[ote]

[QUOTE="vieras";26917729]No siis. Ruoka lautaselle, lautanen nenän eteen ja asiasta ei keskustella eikä kytätä lapsen syömisiä. Keskustelette pöydässä ihan jostakin muusta.[/QUOTE]

Näin just. Ja kuten jenni edellä sanoi. Et sä millään saa lasta pakotettua etkä uhkailtua. Teet vaan siitä potentiaalisen syömishäiriöisen tulevaisuudessa.

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";26917729]No siis. Ruoka lautaselle, lautanen nenän eteen ja asiasta ei keskustella eikä kytätä lapsen syömisiä. Keskustelette pöydässä ihan jostakin muusta.[/QUOTE]

Juuri näin. Ei mitään huomiota, ja jos lapsi kenkkuaa niin sitäkään ei ääneen aleta mainostaa, tietää muutenkin että pöydästä lähtee ellei asetu.

 

["jenni"]

Saako muuten lapset päiväkodissa ottaa ruokansa itse, ja entäs kotona? Laitatko lautaselle vähän kaikkea vai onko lapsella valinnanvaraa? Jos päiväkodissa ottavat itse ruokansa, voisit kokeilla samaa kotona, ja taasen ilman mitään kummempia ruokakeskusteluja.
Ja voithan muutenkin kokeilla että laitat kaikki tarjottavat esille, ja kukin saa ottaa ihan mitä haluaa ja taas ilman kummempia ruokajutteluita eikä pakottamisia. Saa ottaa ihan mitä haluaa ja kuinka paljon tai vhän haluaa.
Ongelma on nyt selväsit niin syvällä, että tosiaan lähtisin ihan alusta asti liikkeelle edellä kuvailemallani tavalla. Jotenkin tuo valtataistelu nyt pitäsi katkaista, jo hyvin pienillä esiintyy syömishäiriöitä, ja tuollainen meinkin edesauttaa kyllä kovaa vauhtia kun ruoka on tuollainen mörkö talossa. Lapsi alkaa kohta pelkäämään koko tilannetta, jos ei jo pelkää..?

 

["Vieras"]

Syö kun syö, ruoka-aikoina istuu pöytään kuten muutkin. Ruoasta ei sanota että se on pahaa, jos ei kelpaa voi sen ilmoittaa muulla tavoin.
Ruokaa pitää maistaa pari lusikallista ( /kaikkia ruoka-aineita lautaselta), jos ei suostu maistamaan istuu kuitenkin pöydässä sen ruoka- ajan. Jos maistaa saa nousta pöydästä.
Kun muut ovat syöneet, ruoka pois. Ei mitään maanitteluja/uhkailuja jne. Säännöt selviksi ja sen jälkeen asiaa ei sen enempiä noteerata. Ei se oikeasti itseään nälkään tapa.

Jos syö reippaasti/ maistaa kaikkia ruokia kiltisti voisi ajatella jotain tarrataulu-systeemiä?

Mutta tosiaan älkää tehkö asiasta numeroa, kun käyttäytyy nätisti eikä nyrpistele nenäänsä niin muuten annatte olla.

 

[ote]

[QUOTE="Vieras";26917967]Syö kun syö, ruoka-aikoina istuu pöytään kuten muutkin. Ruoasta ei sanota että se on pahaa, jos ei kelpaa voi sen ilmoittaa muulla tavoin.
Ruokaa pitää maistaa pari lusikallista ( /kaikkia ruoka-aineita lautaselta), jos ei suostu maistamaan istuu kuitenkin pöydässä sen ruoka- ajan. Jos maistaa saa nousta pöydästä.
Kun muut ovat syöneet, ruoka pois. Ei mitään maanitteluja/uhkailuja jne. Säännöt selviksi ja sen jälkeen asiaa ei sen enempiä noteerata. Ei se oikeasti itseään nälkään tapa.

Jos syö reippaasti/ maistaa kaikkia ruokia kiltisti voisi ajatella jotain tarrataulu-systeemiä?

Mutta tosiaan älkää tehkö asiasta numeroa, kun käyttäytyy nätisti eikä nyrpistele nenäänsä niin muuten annatte olla.[/QUOTE]

Ei näin. Nyt ensin et "pakota" edes maistamman, et tee asiasta mitään numeroa. Maistamisen voit opettaa ja "pakottaa" sittenmyöhemminkin kun ruoka ei enää oo tollanen peikko.

 

["mamma"]

Hyviä neuvoja on tullut. Minäkään en puhuisi lapselle ruuasta ruokapöydässä mitään. Ja syötävää tarjotaan vain aterioiden yhteydessä ei välpaloja. En kiinnittäisi mitään huomiota siihen syökö lapsi vaiko ei.
Mutta, keskustelisin kyllä vaikka sitten illalla kun hyvä hetki tulee, että oli hienoa kuin söit vähän ruokaa tänään. Siitä tulisi lapselle kuitenkin hyvää palautetta mutta se ei liittyisi siihen ruokailuhetkeen jolloinka voisi tulla vastareaktio ruokapöydässä.
Toivon todella että tuosta taistelusta ei ole vielä tullut pysyviä traumoja lapsellesi.

 

["Vieras"]

Ei näin. Nyt ensin et "pakota" edes maistamman, et tee asiasta mitään numeroa. Maistamisen voit opettaa ja "pakottaa" sittenmyöhemminkin kun ruoka ei enää oo tollanen peikko.

Eihän kukaan pakota, jos ei maista istuu kuitenkin pöydässä, koska on ruoka-aika. Ei ole pakko syödä, mutta perheen seurassa voi istua.
Meillä toimittu näin ja ihan hyvin tuloksin. Ei ole reilua muita lapsia kohtaan, että yks pääsee leikkimään kun rupeaa pelleilemään. Loppuu muillakin syöminen hyvin lyhyeen. Jos istuu pöydässä, niin muut saa syödä ja on kuitenkin perheen parissa.

 

[riiviöiden äiti]

Muutamaan neuvojan kommenttiin vain huomio, että älkää PELOTELKO lääkärillä. Lääkärissä käynti tulisi esittää positiivisena asiana eikä rangaistuksena...
Nimim. Se joka joutuu valkoisissa vaatteissa sitten tekemään niitä toimenpiteitä kauhusta kirkuville lapsosille, sekä niille lapsosille jotka luottaa että olen kiltti ihminen...