Kiitos tervetulotoivotuksista ja hääonnitteluista! Lauantai oli kyllä todentotta rakkaudentäyteinen onnen päivä
Ja voi @Kinder_Kitty , minä näen kyllä haalean toisen viivan! Kumpa se nyt tarkottaisi sitä, että talvella pääsisit puhisemaan omaa rakasta ulos
Muuten täällä oli käyty oikein loistavaa pohdintaa yrityksestä ja äitiydestä ja äitienpäivästä. Minä en ole ikinä osannut oikein olla äitienpäivänä surumielinen. Oikeestaan en ole koskaan osannut edes ajatella meitä sillätavalla lapsettomina - tuntuu, että sen taakan lasken harteilleni vasta sitten, jos joskus tulee eteen tilanne että päätetään meidän yrityksen jäävän tähän. Nyt jotenkin ajattelen tätä meidän taivalta vaan pitkittyneenä polkuna kohti sitä toivetta omasta yhteisestä lapsesta, ja koska olen vielä niin varmana sitä kulkemassa, niin en osaa olla surumielinen. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että meidän lapsi on kyllä jossain, mutta hän vain haluaa jostain syystä odottaa saapumistaan. Minulle todella lohdullinen ajatus. Ei muiden raskaudet tai vauvat ole minulta pois - ne ei ole minun vauvojani, enkä edes halua olla katkera että heidän yritys tepsi nopeammin kun meidän - heidän vauvansa vaan halusivat tulla nopeammin.
Toki välillä sitä miettii, että mitä sitten jos se meidän vauva ei haluakkaan koskaan tulla - mitä jos 10v päästä huomaamme olevamme lähes neljäkymppisiä ja edelleen ilman lasta. Ehkä katkeruus tulee sitten.
Minä varasin tänään uudella sukunimellä ajan lapsettomuusklinikalle. Tosiaan, perustestit onkin molemmista jo otettu (siemenneste, verikokeita, aukiolotutkimus) ja kaiken pitäisi olla kunnossa, joten katsotaan mitä lääkäri tuumii mitä lähdetään tekemään.
Ja voi @Kinder_Kitty , minä näen kyllä haalean toisen viivan! Kumpa se nyt tarkottaisi sitä, että talvella pääsisit puhisemaan omaa rakasta ulos
Muuten täällä oli käyty oikein loistavaa pohdintaa yrityksestä ja äitiydestä ja äitienpäivästä. Minä en ole ikinä osannut oikein olla äitienpäivänä surumielinen. Oikeestaan en ole koskaan osannut edes ajatella meitä sillätavalla lapsettomina - tuntuu, että sen taakan lasken harteilleni vasta sitten, jos joskus tulee eteen tilanne että päätetään meidän yrityksen jäävän tähän. Nyt jotenkin ajattelen tätä meidän taivalta vaan pitkittyneenä polkuna kohti sitä toivetta omasta yhteisestä lapsesta, ja koska olen vielä niin varmana sitä kulkemassa, niin en osaa olla surumielinen. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että meidän lapsi on kyllä jossain, mutta hän vain haluaa jostain syystä odottaa saapumistaan. Minulle todella lohdullinen ajatus. Ei muiden raskaudet tai vauvat ole minulta pois - ne ei ole minun vauvojani, enkä edes halua olla katkera että heidän yritys tepsi nopeammin kun meidän - heidän vauvansa vaan halusivat tulla nopeammin.
Toki välillä sitä miettii, että mitä sitten jos se meidän vauva ei haluakkaan koskaan tulla - mitä jos 10v päästä huomaamme olevamme lähes neljäkymppisiä ja edelleen ilman lasta. Ehkä katkeruus tulee sitten.
Minä varasin tänään uudella sukunimellä ajan lapsettomuusklinikalle. Tosiaan, perustestit onkin molemmista jo otettu (siemenneste, verikokeita, aukiolotutkimus) ja kaiken pitäisi olla kunnossa, joten katsotaan mitä lääkäri tuumii mitä lähdetään tekemään.