@Nonsk Voi ei, olen hirveän pahoillani puolestanne!
Lohdullista, että olet löytänyt surun jatkeeksi myös toivon tulevasta, yksi alkanut raskaus varmasti kantaa taas toiveessa vähän matkaa eteenpäin, vaikka enkeliksi jäikin. Jaksamista!
Tervetuloa minunkin puolesta uusille kirjoittajille, teitä olikin tullut taas monta kerralla.
@Aileen Letrot voi tosiaan pidentää ja/tai parantaa luteaalivaihetta ilman mitään muuta tukea: mulla on normaalisti luteaalivaihe 11-12 päivää, pelkkien letrojen kanssa oli 14-16 päivää kolmessa eri kierrossa (ei plussia herkissäkään testeissä, eli ihan oikeasti luteaalivaihe piteni noin hurjasti). Gonal-F:llä taas luteaalivaihe palautui omaan normaaliin. Tsemppiä, eipä mistään lääkkeestä tiedä omaa reaktiota ennen kuin kokeilee
Mä odottelen kerrankin menkkoja kuin kuuta nousevaa: saadaan ilmoittautua IVF-kiertoon heti kun alkavat, eli pistokset alkaa sit kp 2
Vielä varmaan reilu viikko tätä kiertoa jäljellä, koskaan ennen en oo toivonut että jäisi oikein lyhyeksi
Tää odottelu ja hoitojonossa olo on ollut yllättävän tuskaisaa, jopa niin paljon, että huomaan välillä miettiväni, että entäs jos vaan heittäisi pyyhkeen kehään, keskeyttäisi hoidot ja alkaisi elää lapsettoman elämää. Sitten tulen järkiini ja hämmästelen että mitäs hittoa aivot oikein tekee. En yhtään tiedä mistä nää ajatukset kumpuaa, keväällä inssien aikaan otin kaikki toimenpiteet yms aika rennosti, en kokenut niitä mitenkään erityisen hankalina (ensimmäisiä pistämisiä lukuunottamatta). Onko muilla ollut vastaavia fiiliksiä koskaan, ja keksittekö mitä niiden taustalla oli?