Katsotteko tuota Tsunami-ohjelmaa?

  • Viestiketjun aloittaja kjlkjlk
  • Ensimmäinen viesti
JONSERED Karhunkantaja
[video=youtube;TuUQyLS3Qf4]http://www.youtube.com/watch?v=TuUQyLS3Qf4[/video]

Tässä on ihana biisi ja koskettavat sanat, mutta kuvamateriaali ei ole miellyttävää. Etsin kohta linkin, jossa ei ole kuvaa.
 
aloittaja
Alkuperäinen kirjoittaja Kotiäiti Narniasta;22350406:
Noi on näytetty joskus vuosi sitten... Katselin ne sillon. Tosi ahdistava katsoa tuota pariskuntaa, joka etsii lastaan. :(
Tuo tummaihoinen pari? Kerrotko miten siinä käy? Löytyykö tyttö? Katson sitä vähän jälkikäteen niin en tiedä vaikka on jo tietokin. Montako osaa tuossa on?
 
Mä kerjään verta nenästäni ja kerron ajattelevani/uskovani että sielä oli ne keiden oli tarkoituskin...Heidän piti olla sielä, ja mennä, ja he teki sen omasta tahdostaan (he oli siitä sopinu, varmaan jo ennen syntymäänsä, korkeammassa ymmärryksessä mitä ei voi järjellä selittää, eikä maan päällä ymmärtää...). Ainaki yhden suuren positiivisen asian he saivat aikaan: ympäri maailman ihmiset tahtoi auttaa (häivähdys pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta).
Tuntuu vaan nyt, että tuollakin onnettomuudella mässäillään ihan turhanpäiten...
 
JONSERED Karhunkantaja
Kyllä minäkin uskon, että jokaisella on määrätty aikansa ja ihminen kuolee ajallaan, oli missä tahansa. Mutta kyllä tuo siltikinoli kauhea tragedia.
Minulle siinä kauheinta oli se, kuinka asialla mässäiltiin ja kauhisteltiin, eikä kuitenkaan tehty mitään auttaakseen.

Lasten "kummitussetä" oli sattumalta sairaalassa Bangkokissa ja omista varoistaan lähetti sairaanhoitajia ostamaan sairaalaan tuoduille turisteille vaatetta kotimatkaa varten. Ex-pomoni osti liki kontillisen vaatteita ja lähetti ne tarvitseville. Ja opportunistiset turistit tekivät perättömiä ilmoituksia kadonneista matkatavaroista vakuutusyhtiöille ja nostivat rahat...

En pysty suhtautumaan asiaan kovinkaan järkiperäisesti.
 
Ei Afrikassakaan surtu Estonian uhreja. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset surevat ensijaisesti sellaista, mikä on lähellä heidän omaa elämäänsä. Ensin tulee oma perhe, sitten muut sukulaiset, ystävät ja läheiset. Sen jälkeen tulee kenties oman kaupungin ihmiset tai jotkut entiset koulukaverit, joihin pystyy "samaistumaan", sitten muut suomalaiset, sen jälkeen naapurimaat, sitten tämä Eurooppa ja muut vastaavat. Ihan sama "arvojärjestys" on Afrikassa ja muualla. Ei sielläkän surra jotain Konginkangasta tai Estoniaa, saati juuri uutisoitu niistä. Tämä on aivan NORMAALIA.

Järki käteen, hyvät ihmiset.

Ihminen ei voi eikä pysty suremaan kaikkea, siksi ihmiset surevat aina niin, että itselleen läheisin asia tulee ensiksi. Muuten saisi surra koko ajan.
 

Yhteistyössä