katsotko silmiin, kun keskustelet

Oon nyt tajunnut sellaisen asian, että en katso ihmisiä silmiin kun keskustelen heidän kanssaan. Katson kyllä kohti, kasvoihin, mutta en ole varsinaisesti ajatellut mihin kohtaan,koska keskityn puhumaan ja kuuntelemaan. Varmaan välillä katson silmiinkin mutta tosiaan en ole koskaan edes kiinnittänyt huomiota asiaan. Nyt olen tajunnut, että joidenkin mielestä se on todella epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa, mikä tuntuu kamalalta, koska sitä se ei minun kohdalla tarkoita. Kukaan ei vaan ole koskaan sanonut, että keskustelukumppania katsotaan silmiin. Katsotteko te silmiin ja mitä ajattelette ihmisestä joka ei katso? Minusta on vaikeaa katsoa mutta aion opetella, koska en halua vaikuttaa epäkohteliaalta.

 

En pidä silmiin katsomisesta mutta yritän muistaa katsoa edes kohti sitä jolle puhun.

 

Jos haluat menestyä, katso ihmisiä silmiin 7-10 sekuntia - tässä selitys - Uutiset - Talouselämä

Tuijotusta kannattaa kuitenkin välttää, ettei vaikuttaisi päällekäyvältä. Yleensä riittää että katsot pään alueelle, oletko saanut negatiivista palautetta tuosta?

 

Jos haluat menestyä, katso ihmisiä silmiin 7-10 sekuntia - tässä selitys - Uutiset - Talouselämä

Tuijotusta kannattaa kuitenkin välttää, ettei vaikuttaisi päällekäyvältä. Yleensä riittää että katsot pään alueelle, oletko saanut negatiivista palautetta tuosta?

Ei ole kukaan ainakaan koskaan sanonut, eli en ole saanut. Lähinnä olen lukenut netin keskusteluista, että jotkut pitää epärehellisenä ja epäkohteliaana Ym. Itseä häiritsee jos joku tuijottaa koko ajan silmiin kun puhuu. Siitä tulee vaivaantunut olo. Joitakin harvoja voin katsoa vaivaantumatta, esim. jos olen ihastunut. Silmiin katson silloin automaattisesti.

 

Silmiin katsomattomuus kielii huonosta itsetunnosta.

 

Riippuu tilanteesta ja ihmisestä. Pomoa katson silmiin pää pystyssä, sen sijaan jos puhun vaikeista asioista ystävän kanssa, katson muualle.

 

Katson silmiin.

Sellainen ihminen joka ei katso silmiin, hän on epärehellinen ja/tai hänellä on huono itsetunto.
Voi mielestäni johtua myös huonosta omatunnosta.

 

Ehkä Joo huono itsetunto ja ujokin. Jotenkin vaan tosi noloa, että olen jo ihan aikuinen, yli 30v, ja en ole tajunnut tähän kiinnittää huomiota.

 

Katson silmiin.

Sellainen ihminen joka ei katso silmiin, hän on epärehellinen ja/tai hänellä on huono itsetunto.
Voi mielestäni johtua myös huonosta omatunnosta.

Minun kohdalla ei pidä paikkaansa tuo epärehellisyys tai huono omatunto. Jos olisi siitä kysymys, en varmaan katsoisi kohti ollenkaan. Katselisin vain muualle. Ja luulen, että näin on monen muunkin kohdalla, jotka eivät katso silmiin.

 

^ En katso. Tai katsoo vähän aikaa, mutta sitten katse lähtee harhailenaan. Minulla kyse ei ole Lispetin mainitsemista asioista. En itse asiassa tiedä sitä syytä, silmiin katsominen vaan jotenkin ahdistaa. En myöskään pidä siitä että minua tuijotetaan. Varmasti moni pitää minua tuon takia epärehellisenä tai outona, mutta ei voi mitään..

 

En. En ikinä muista.

 

Tämä on lempiaiheeni ja kiinnostaa kovasti.

Tärkeää olisi katsoa toista silmiin silloin, kun toista kuuntelee.Mutta kun innostuu, keskittyy, miettii, haluaa olla perusteellinen, ihminen luonnostaan alkaa katsomaan muualle. Myös elekielellä on merkitystä. Jos kasvot ja keho on toista päin, asento luonteva ja kädet liikkuvat suht rennosti, se myös viestittää toiselle läsnäolemista. Ja jos palauttaa katseensa toiseen alussa, välissä ja lopussa, se kyllä riittää.

MInua ärsyttää eniten ne ihmiset, jotka ns. katsovat silmiin ja ovat ihan muualla mielessään. Eivät keskity, ole läsnä ja kysyvät samat asiat uudestaan. Tätä tapahtuu terveyspalveluissa, verovirastoissa yms. Vastaukset ovat niin valmiina, että katseen voi pitää vakaasti toisessa ja olla uskottava. Silloin kun terveydenhoitajan silmät alkavat liikkumaan tiedän, että nyt se alkoi miettimään asiaani.

 

Katson silmiin. Joskus on vaivaannuttavaa, kun kanssakeskustelijalla on semmoset "vaeltelevat" silmät; ne liikkuu sillain eestaas. En tarkoita tässä nyt tissituijottelijoita.

 

^ En katso. Tai katsoo vähän aikaa, mutta sitten katse lähtee harhailenaan. Minulla kyse ei ole Lispetin mainitsemista asioista. En itse asiassa tiedä sitä syytä, silmiin katsominen vaan jotenkin ahdistaa. En myöskään pidä siitä että minua tuijotetaan. Varmasti moni pitää minua tuon takia epärehellisenä tai outona, mutta ei voi mitään..

No ei nyt tartte aina tuijotella.

Komppaan myös viestiä #12:

"Tärkeää olisi katsoa toista silmiin silloin, kun toista kuuntelee.Mutta kun innostuu, keskittyy, miettii, haluaa olla perusteellinen, ihminen luonnostaan alkaa katsomaan muualle. Myös elekielellä on merkitystä. Jos kasvot ja keho on toista päin, asento luonteva ja kädet liikkuvat suht rennosti, se myös viestittää toiselle läsnäolemista. "

 

Riippuu ihan tilanteesta. Joskus tuntuu liian tunkeilevalta ja oudolta tapittaa silmiin samaan aikaan kun puhuu ja joskus se on ihan ok. Jos mahdollista, niin katson kyllä sitä henkilöä jolle puhun, mutta välillä töissäkin on katsottava välillä muualle tai jos vaikka juttelee kaverin kanssa jossain paikassa, jossa on muutakin katseltavaa, niin ei sitä kaveria kyllä koko aika katso ja se tuntuu olevan ihan ok. Ehkä tuollainen tapa katsoa silmiin on vähän vanhanaikaista ja virallista.

 

Katson aina silmiin keskustellessa. Mun mielestä niin kuuluu tehdä, se tuntuu luontevalta ja haluan myös että keskustelukumppanini katsoo mua mulle puhuessaan. Jos toinen ei katso silmiin ja puhuu seinille niin tulee äkkiä sellainen fiilis et toisella on jotain salattavaa tai muuta epäilyttävää.

 

En katso. T: autisminkirjolainen

 

Katson aina silmiin keskustellessa. Mun mielestä niin kuuluu tehdä, se tuntuu luontevalta ja haluan myös että keskustelukumppanini katsoo mua mulle puhuessaan. Jos toinen ei katso silmiin ja puhuu seinille niin tulee äkkiä sellainen fiilis et toisella on jotain salattavaa tai muuta epäilyttävää.

Mutta onhan muitakin vaihtoehtoja kuin katsoa silmiin tai pälyillä pitkin seiniä.

 

[QUOTE="Vierailija";29505559]Silmiin katsomattomuus kielii huonosta itsetunnosta.[/QUOTE]
Olen siis poikkeus, joka vahvistaa säännön? Mulla ei kovin kehuttava itsetunto ole, mutta olen saanut useinkin positiivista palautetta silmiin katsomisesta.

 

Oon aika ujo eikä itsetunnossakaan oo kehumista mutta enempi tai vähempi pyrin kattomaan silmiin keskustellessa. Joskus teen "testejä", jäänkin katsomaan pidemmäksi aikaa kun kuuntelen toisen puhetta ja esim.tänään minulle puhuja katsoi vähintään yhtä pitkään takaisin. Joitain ihmisiä ei pysty kattoo pitkään.

Yks opettaja yläasteella oli semmoinen ettei se ikinä kattonu silmiin vaan jonnekin olkapään seutuville.

 

Katson. Se tuntuu luontevalta, vaikka mulla onkin osittain huono itsetunto.

 

En katso. Ei ole koskaan ollut mun juttu. Olen 53-v.

 

Katson silmiin.

Sellainen ihminen joka ei katso silmiin, hän on epärehellinen ja/tai hänellä on huono itsetunto.
Voi mielestäni johtua myös huonosta omatunnosta.

Tämä on myytti jonka voi unohtaa. Kaikkein kieroimmat katsovat juuri suoraan silmiin.
Yleensä johtuu vain ujoudesta, jos ei katsota silmiin toista.

 

Vastaus unohtui, en katso kovin paljon silmiin, vilkaisen vain hetken siellä ja toisen täällä, että puhuja tietää että kuuntelen. Mutta voin isoimman ajan katsella vaikka seinää nyökytellen kuulemisen merkiksi.

 

Katson mutten tuijota. Ei haittaa sekään että toinen osapuoli katselee muuallekin. Riippuu aina tilanteesta, vastapuolesta ja asiasta minkä verran otan katsekontaktia.