P
pitkä jaaritus
Vieras
Kun tutustuttiin mä olin seurustellut mun sillosen miehen kanssa pari vuotta. Mun silloinen mies oli reissuhommissa paljon ja tää mun ystävä oli sinkku, joten siinä oli sellainen vajaan vuoden aika vauhdikas vaihe kun biletettiin ja bailattiin todella paljon.
No, sit mun silloinen mies lopetti ne reissuhommat, enkä luonnollisesti (?) enää voinut/halunnut/pystynyt käydä tän mun ystävän kanssa viihteellä joka jumalan viikonloppu ja molempina päivinä. Ystävä kuitenkin ymmärsi asian, itselläänkin oli pitkä parisuhde takana.
Aloin odottaa vauvaa ja yhteydenpidot ystävään vain väheni, hänen maailmassaan oli vain baarit ja miehet, mun maailmassa mun perhe/koti ja raskausaika, sitten vauva-aika jne.
Silloinen mieheni petti minua lapsen ollessa puolivuotias. Pakkasin lapsen ja kamppeet ja muutettiin pois miehen luota.
Aika kului ja mies alkoi pitää lasta jokatoisen viikonlopun luonaan ja iltoja miten pystyy.
Minä sitten ehdotin ystävälleni (jonka kanssa siis koko tämän ajan olimme yhteyksissä, mutta erilaisten elämäntilanteiden takia vähemmän ja eri merkeissä kun ennen..) että lähtiskö se mun kanssa viihteelle?
Meni n.kuukausi et nähtiin ja biletettiin tosi paljon kun mun lapsi oli isällään. Ja bilettäminen ei sit tarkota heti et yrjöt rinnuksilla hirveet lärvit koko ajan....!
Eräältä reissulta tää ystävä sitten löysi miehen. Menivät kihloihin, ostivat talon ja pian ystäväni olikin raskaana. Koko raskausajan nillitti miehelleen ja muulle maailmalle kun ei pääse bilettään ja suurinpiirtein saunakaljaakaan ei saanut juoda kun hänelle tuli sit paha mieli kun hän ei voi ottaa. Teki raskaudestaan hirveää draamaa ja oltiin kaikki ihan varpaillamme.
Lapsi syntyi ja 2vko meni kun ystäväni lähti viihteelle. Vauva jäi isän kanssa. Ystävä ei vetänyt kännejä vaan lähti ihan autolla liikkeelle, mutta oli aamuyöhön asti tanssimassa ja bailaamassa.
Sit meni toinen 2vko kun ystäväni lähti vetämään ihan rehellisen kännin. Itse olin lapseni kanssa silloin kotona.
Koko ajan tää ystävä nillitti miten lapsi jää ainoaks kun ei ole mitään elämää ja koko ajan vaan jossain kotona ja puistossa ja viikonloput kotona ja kamalaa ja hirveetä ja kamalaa. No, minä olin sinkku ja lapsi säännöllisesti isällään, niin alkoi sitten mulle marisemaan miten EPÄREILUA on että mä pääsen koko ajan ja minne vaan ja plaaplaa.
Nyt ystäväni eka lapsi on vuoden ja hän ilmoitti odottavansa toista.
Kävin siellä viikko sitten ja hän kertoi olevansa raskaana. Onnittelin vaikka olin vähän hämilläni et miten mahtaa pää kestää.
SITTEN hän kysyi: "mitäs viihteelle, kerro kaikkia juttuja kun en ite pääse mihkään täältä!!" No, minä kerroin niitänäitä, ei mitään erityisiä tapahtumia, kun yhtäkkiä tää ystävä tiuskas et "on varmaan hieno lesoilla siinä menemisillään ja juomisillaan kun tietää et toinen ei pääse enää ikinä mihinkään!!"
Olin ihan ???????????????????
Tämän jälkeen olen nähnyt hänet kahdesti ja kummallakin kerralla hän on mukavitsikkäästi puhunut sille 1v lapselleen, että "juoppotäti se siinä, katso nyt sitä, on varmaan menossa viihteelle....." SIIS VITTU VIIKOLLA?! kun verkkareissa meen niille kahville??!!! ja et lapselle??!!!
kysyin ystävän mieheltä onko hän huolissaan ja sano et ei ole. olin et fine, mutta mun ei tarvi tollasta kuunnella. ilmotin mun ystävälle, että palaillaan joskus kun on taas jotain puhuttavaa...
tuli tosi pitkä stoori, mutta pakko jonnekin purkautua.....
No, sit mun silloinen mies lopetti ne reissuhommat, enkä luonnollisesti (?) enää voinut/halunnut/pystynyt käydä tän mun ystävän kanssa viihteellä joka jumalan viikonloppu ja molempina päivinä. Ystävä kuitenkin ymmärsi asian, itselläänkin oli pitkä parisuhde takana.
Aloin odottaa vauvaa ja yhteydenpidot ystävään vain väheni, hänen maailmassaan oli vain baarit ja miehet, mun maailmassa mun perhe/koti ja raskausaika, sitten vauva-aika jne.
Silloinen mieheni petti minua lapsen ollessa puolivuotias. Pakkasin lapsen ja kamppeet ja muutettiin pois miehen luota.
Aika kului ja mies alkoi pitää lasta jokatoisen viikonlopun luonaan ja iltoja miten pystyy.
Minä sitten ehdotin ystävälleni (jonka kanssa siis koko tämän ajan olimme yhteyksissä, mutta erilaisten elämäntilanteiden takia vähemmän ja eri merkeissä kun ennen..) että lähtiskö se mun kanssa viihteelle?
Meni n.kuukausi et nähtiin ja biletettiin tosi paljon kun mun lapsi oli isällään. Ja bilettäminen ei sit tarkota heti et yrjöt rinnuksilla hirveet lärvit koko ajan....!
Eräältä reissulta tää ystävä sitten löysi miehen. Menivät kihloihin, ostivat talon ja pian ystäväni olikin raskaana. Koko raskausajan nillitti miehelleen ja muulle maailmalle kun ei pääse bilettään ja suurinpiirtein saunakaljaakaan ei saanut juoda kun hänelle tuli sit paha mieli kun hän ei voi ottaa. Teki raskaudestaan hirveää draamaa ja oltiin kaikki ihan varpaillamme.
Lapsi syntyi ja 2vko meni kun ystäväni lähti viihteelle. Vauva jäi isän kanssa. Ystävä ei vetänyt kännejä vaan lähti ihan autolla liikkeelle, mutta oli aamuyöhön asti tanssimassa ja bailaamassa.
Sit meni toinen 2vko kun ystäväni lähti vetämään ihan rehellisen kännin. Itse olin lapseni kanssa silloin kotona.
Koko ajan tää ystävä nillitti miten lapsi jää ainoaks kun ei ole mitään elämää ja koko ajan vaan jossain kotona ja puistossa ja viikonloput kotona ja kamalaa ja hirveetä ja kamalaa. No, minä olin sinkku ja lapsi säännöllisesti isällään, niin alkoi sitten mulle marisemaan miten EPÄREILUA on että mä pääsen koko ajan ja minne vaan ja plaaplaa.
Nyt ystäväni eka lapsi on vuoden ja hän ilmoitti odottavansa toista.
Kävin siellä viikko sitten ja hän kertoi olevansa raskaana. Onnittelin vaikka olin vähän hämilläni et miten mahtaa pää kestää.
SITTEN hän kysyi: "mitäs viihteelle, kerro kaikkia juttuja kun en ite pääse mihkään täältä!!" No, minä kerroin niitänäitä, ei mitään erityisiä tapahtumia, kun yhtäkkiä tää ystävä tiuskas et "on varmaan hieno lesoilla siinä menemisillään ja juomisillaan kun tietää et toinen ei pääse enää ikinä mihinkään!!"
Olin ihan ???????????????????
Tämän jälkeen olen nähnyt hänet kahdesti ja kummallakin kerralla hän on mukavitsikkäästi puhunut sille 1v lapselleen, että "juoppotäti se siinä, katso nyt sitä, on varmaan menossa viihteelle....." SIIS VITTU VIIKOLLA?! kun verkkareissa meen niille kahville??!!! ja et lapselle??!!!
kysyin ystävän mieheltä onko hän huolissaan ja sano et ei ole. olin et fine, mutta mun ei tarvi tollasta kuunnella. ilmotin mun ystävälle, että palaillaan joskus kun on taas jotain puhuttavaa...
tuli tosi pitkä stoori, mutta pakko jonnekin purkautua.....
