L
Lisa
Vieras
Hei,
Olen 45 vuotias neljän lapsen äiti, ja nuorin on 4kk vanhin 15 vuotta. Ja haluaisin luoda esille keskustelua, mitkä asiat ovat muuttuneet siitä ensimmäisen ja viimeisen lapsen myötä. Olenko siis "sama" äiti valinnoissani ja kasvatusmenetelmissä. Olenko sama "mallintaja" kuin esim. kuin vanhempani? Mistä virheistä olen oppinut? Pätevätkö sinun kasvatus periaatteet elävässä elämässä?
On ollut mielenkiintoista nähdä, miten kasvatusperiaatteet ovat luonnistaneet Super Nannyn ja muiden kasvatusta käsittelevuien TV ohjelmissa. Kun sain ensimmäisen lapseni, minulla oli vain mallit kotoa. Ne halusin jäävän muistoiksi malleina, jollaista lasten kasvatus ei saisi olla (ruumiillinen väkivalta ja vähättelyn ilmapiiri). Nyt on jo artikkeleita terveemmistä kasvatus malleista ja kodin tärkeästä ilmapiiristä.
Onnistuin siinä, mutta koin puutteeksi ummärtää mitä rajat oikeastaan olivat, koska isäni ja äitini malleista ei niihin tilanteisiin ollut apua. Tein virheitä huusin paljon, lahjoin, kiristin ja olin epäjohdonmukainen. Onnistin kuitenkin paremmin kuin vanhempani. Kahden viimeisen lapsen kanssa en ole huutanut, olen lahjonut pari kertaa jäätejöllä ja kiristys on muuttunut selkeäksi rajojen kommunikoinniksi. Tilanteessa, jossa lapsi nakkelee ruokaa olen katsonut suoraa silmiin ja artikuloin rauhallisen selkeästi;"jos jatkat ruoan heittelyä joudut häähylle" ja olemme pitäneet rejat. Välillä kainalossa on ollut huutava pikku "porsas" välillä rauhallisempi tapaus. Olen käyttänyt jäähypenkkiä rauhallisen selkeästi, joka oli todella välillä itsekasvatusta vaatinut homma. Korvia on punottanut, varsinkin paikoissa, kuten ravintolat ja lasten leikkipaikat, joissa usea silmäpari useasti seuraa vierestä tapahtumien kulkua.
Ensimmäistenen lasten myötä mies ei käynyt neuvolakäynneillä. Kun siitä ei erikseen mainittu, se oli naisten juttu. Nyt isät on otettu mukaan. Väestöliitto on tehnyt todella hyvää työtä tämän ajan isyyden eteen. Aktiivisempi mukana olo vähentää avioerojen määrää. Näin kävi myös minulle. Nykyinen mieheni on todella aktiivinen lastenhoidossa. Molemmat olemme opiskelleet pitkään, töissä kodin ulkopuolella ja jaamme kotityöt.
Neuvolan opit ovat hiukan muuttuneet 15 vuoden aikana. Nyt sterilin purkkiruoan merkitys on vähentynyt ja äitiyspakkauksessa on ruokaohjeita. Sokerin käyttö perheessäni on vähentynyt. Vanhempani eivät terveyskysymyksillä päätään vaivanneet, lapset olivat enimmäkseen normaali painoisia. Ei ollut jumbo, maxi ja mega mössöjä, siinä määrin kuin nyt. Kuluttajatietoisuus on lisääntynyt, nyt tiedän kuka valmistaja on monikansallinen kuka ei. Diggaan Semperiä. Maitohappobakteerien ja xylitolin merkitys on vihdoin myönnetty. Maitokin on jo tutkimuksen alla diabeteksen aiheuttajana. Valion opit ovat menneet uusiksi, nyt Aino jäde ei enää mene kotimaisesta Nestle kun on omistajana. Vesi on noussut kunniaan, se on pääasiallisesti nyt ruokajuomana.
Olen 45 vuotias neljän lapsen äiti, ja nuorin on 4kk vanhin 15 vuotta. Ja haluaisin luoda esille keskustelua, mitkä asiat ovat muuttuneet siitä ensimmäisen ja viimeisen lapsen myötä. Olenko siis "sama" äiti valinnoissani ja kasvatusmenetelmissä. Olenko sama "mallintaja" kuin esim. kuin vanhempani? Mistä virheistä olen oppinut? Pätevätkö sinun kasvatus periaatteet elävässä elämässä?
On ollut mielenkiintoista nähdä, miten kasvatusperiaatteet ovat luonnistaneet Super Nannyn ja muiden kasvatusta käsittelevuien TV ohjelmissa. Kun sain ensimmäisen lapseni, minulla oli vain mallit kotoa. Ne halusin jäävän muistoiksi malleina, jollaista lasten kasvatus ei saisi olla (ruumiillinen väkivalta ja vähättelyn ilmapiiri). Nyt on jo artikkeleita terveemmistä kasvatus malleista ja kodin tärkeästä ilmapiiristä.
Onnistuin siinä, mutta koin puutteeksi ummärtää mitä rajat oikeastaan olivat, koska isäni ja äitini malleista ei niihin tilanteisiin ollut apua. Tein virheitä huusin paljon, lahjoin, kiristin ja olin epäjohdonmukainen. Onnistin kuitenkin paremmin kuin vanhempani. Kahden viimeisen lapsen kanssa en ole huutanut, olen lahjonut pari kertaa jäätejöllä ja kiristys on muuttunut selkeäksi rajojen kommunikoinniksi. Tilanteessa, jossa lapsi nakkelee ruokaa olen katsonut suoraa silmiin ja artikuloin rauhallisen selkeästi;"jos jatkat ruoan heittelyä joudut häähylle" ja olemme pitäneet rejat. Välillä kainalossa on ollut huutava pikku "porsas" välillä rauhallisempi tapaus. Olen käyttänyt jäähypenkkiä rauhallisen selkeästi, joka oli todella välillä itsekasvatusta vaatinut homma. Korvia on punottanut, varsinkin paikoissa, kuten ravintolat ja lasten leikkipaikat, joissa usea silmäpari useasti seuraa vierestä tapahtumien kulkua.
Ensimmäistenen lasten myötä mies ei käynyt neuvolakäynneillä. Kun siitä ei erikseen mainittu, se oli naisten juttu. Nyt isät on otettu mukaan. Väestöliitto on tehnyt todella hyvää työtä tämän ajan isyyden eteen. Aktiivisempi mukana olo vähentää avioerojen määrää. Näin kävi myös minulle. Nykyinen mieheni on todella aktiivinen lastenhoidossa. Molemmat olemme opiskelleet pitkään, töissä kodin ulkopuolella ja jaamme kotityöt.
Neuvolan opit ovat hiukan muuttuneet 15 vuoden aikana. Nyt sterilin purkkiruoan merkitys on vähentynyt ja äitiyspakkauksessa on ruokaohjeita. Sokerin käyttö perheessäni on vähentynyt. Vanhempani eivät terveyskysymyksillä päätään vaivanneet, lapset olivat enimmäkseen normaali painoisia. Ei ollut jumbo, maxi ja mega mössöjä, siinä määrin kuin nyt. Kuluttajatietoisuus on lisääntynyt, nyt tiedän kuka valmistaja on monikansallinen kuka ei. Diggaan Semperiä. Maitohappobakteerien ja xylitolin merkitys on vihdoin myönnetty. Maitokin on jo tutkimuksen alla diabeteksen aiheuttajana. Valion opit ovat menneet uusiksi, nyt Aino jäde ei enää mene kotimaisesta Nestle kun on omistajana. Vesi on noussut kunniaan, se on pääasiallisesti nyt ruokajuomana.