Kasvatusta ja valintoja

[Lisa]

Hei,

Olen 45 vuotias neljän lapsen äiti, ja nuorin on 4kk vanhin 15 vuotta. Ja haluaisin luoda esille keskustelua, mitkä asiat ovat muuttuneet siitä ensimmäisen ja viimeisen lapsen myötä. Olenko siis "sama" äiti valinnoissani ja kasvatusmenetelmissä. Olenko sama "mallintaja" kuin esim. kuin vanhempani? Mistä virheistä olen oppinut? Pätevätkö sinun kasvatus periaatteet elävässä elämässä?
On ollut mielenkiintoista nähdä, miten kasvatusperiaatteet ovat luonnistaneet Super Nannyn ja muiden kasvatusta käsittelevuien TV ohjelmissa. Kun sain ensimmäisen lapseni, minulla oli vain mallit kotoa. Ne halusin jäävän muistoiksi malleina, jollaista lasten kasvatus ei saisi olla (ruumiillinen väkivalta ja vähättelyn ilmapiiri). Nyt on jo artikkeleita terveemmistä kasvatus malleista ja kodin tärkeästä ilmapiiristä.
Onnistuin siinä, mutta koin puutteeksi ummärtää mitä rajat oikeastaan olivat, koska isäni ja äitini malleista ei niihin tilanteisiin ollut apua. Tein virheitä huusin paljon, lahjoin, kiristin ja olin epäjohdonmukainen. Onnistin kuitenkin paremmin kuin vanhempani. Kahden viimeisen lapsen kanssa en ole huutanut, olen lahjonut pari kertaa jäätejöllä ja kiristys on muuttunut selkeäksi rajojen kommunikoinniksi. Tilanteessa, jossa lapsi nakkelee ruokaa olen katsonut suoraa silmiin ja artikuloin rauhallisen selkeästi;"jos jatkat ruoan heittelyä joudut häähylle" ja olemme pitäneet rejat. Välillä kainalossa on ollut huutava pikku "porsas" välillä rauhallisempi tapaus. Olen käyttänyt jäähypenkkiä rauhallisen selkeästi, joka oli todella välillä itsekasvatusta vaatinut homma. Korvia on punottanut, varsinkin paikoissa, kuten ravintolat ja lasten leikkipaikat, joissa usea silmäpari useasti seuraa vierestä tapahtumien kulkua.

Ensimmäistenen lasten myötä mies ei käynyt neuvolakäynneillä. Kun siitä ei erikseen mainittu, se oli naisten juttu. Nyt isät on otettu mukaan. Väestöliitto on tehnyt todella hyvää työtä tämän ajan isyyden eteen. Aktiivisempi mukana olo vähentää avioerojen määrää. Näin kävi myös minulle. Nykyinen mieheni on todella aktiivinen lastenhoidossa. Molemmat olemme opiskelleet pitkään, töissä kodin ulkopuolella ja jaamme kotityöt.

Neuvolan opit ovat hiukan muuttuneet 15 vuoden aikana. Nyt sterilin purkkiruoan merkitys on vähentynyt ja äitiyspakkauksessa on ruokaohjeita. Sokerin käyttö perheessäni on vähentynyt. Vanhempani eivät terveyskysymyksillä päätään vaivanneet, lapset olivat enimmäkseen normaali painoisia. Ei ollut jumbo, maxi ja mega mössöjä, siinä määrin kuin nyt. Kuluttajatietoisuus on lisääntynyt, nyt tiedän kuka valmistaja on monikansallinen kuka ei. Diggaan Semperiä. Maitohappobakteerien ja xylitolin merkitys on vihdoin myönnetty. Maitokin on jo tutkimuksen alla diabeteksen aiheuttajana. Valion opit ovat menneet uusiksi, nyt Aino jäde ei enää mene kotimaisesta Nestle kun on omistajana. Vesi on noussut kunniaan, se on pääasiallisesti nyt ruokajuomana.

 

[mummimamma]

Onhan tuo maailma muuttunut kovastikin ainakin minun lasten hoidossa ja kavatuksessa.
Kolmen ensimmäisen lapsen synnytyksissä, saati jossain neuvola. ja muissa käynneissä ei mies ollut mukana. Lapset ovat syntyneet -79, -80 ja -84.
Nyt viimeisen -98 syntyneen lapsen synnytyksessä oli mieskin mukana.
Ultratutkimuksista ei silloin osannut edes haaveillakaan, -84 sai käydä ultrassa, jos oli jotain häikkää odotuksessa, ei muutoin, kun se sitten myöhemmin tuli kaikille mahdolliseksi.
kasvatuksesta olen halunnut jättää pois ruumiillisen kurituksen, mikä omilla vanhemmilla oli se ainoa oikea kasvatusmenetelmä.
Lapset ovat saaneet sanoa mielipiteensä ja heitä on kuunneltu. Tietenkin myös rajoja olen ainakin yrittänyt laittaa, kotiintuloajat mm. Samoin en ole hyväksynyt kiroilua ja huonoa käytöstä vanhempia ja muitakaan ihmisiä kohtaan. Murrrosiässä oli kyllä omatkin kasvatustaidot joskus koetuksella. Mutta hyvin onneksi on selvitty. Vielä, kun tuon viimeisen saa tuosta ajasta kunnialla menemään. Huutoa on meillä ollut, Jos sana ei ole aina mennyt perille. Nuorimman kanssa ei ole tarvinnut edes huutaa, vaan hänelle riittää, ihan pienikin uhkaus. Ainakin vielä.
Ehkä nyt ei tarvitse vetää herneitä kuitenkaan ihan pienimmistä asioista, kun on itsekin jo vanhempi ja ehkä osaa asettua sen lapsenkin asemaan paremmin, kuin silloin tuoreena äitinä, jolloin kummitteli taustalla omien vanhempien kasvatutavat, eikä ollut vielä itsellekään ehtinyt muodostua sitää omaa tapaa, toimia.
No, tulipa tästä pitkä sepustus, toivottavasti tästä joku ymmärtää, mitä halusin kertoa.

 

[lissukka]

Tavallaan pitkän linjan vanhempi minäkin. Vanhemmat lapset ovat täysi-ikäisiä, eivät asu kotona, nuorin päivä'kodissa.

Noin 20 v sitten purkkiruoka oli pahasta, ainakin sen terkkarin mielestä jonka asiakkaana pikkupitäjässä olin. Proteiinin (liha) merkitystä kasvutekijänä ei korostettu, vaan peruna miehen ja lapsenkin tiellä pitää.

Apua ei siis uupuneelle , arkea yksin pyörittävälle, nuorelle äidille tullut neuvolasta semmosella ajattelulla, että hanki puolivalmisteita tai pilttiruokaa, säästä itseäsi. Ei. Kaikki piti itse tehdä, siihen neuvolakin "painosti". Syyllisyys painoi.

Esikoinen söi rintaa tiheästi, ei kukaan tänä päivänä sillä frekvenssillä imettäisi ympäri vuorokauden, yötkin. Nykyterakkari jo alkasi kyseenalaistamaan maidon riittävyyden ja suosittelisi korviketta edes yötä vasten, ja äidinkin yöunien merkitys ymmäretään.


Tänä päivänä tällä iällä tosin en enää katso niin ylöspäin ja kyseenalaistamatta terkkareihin kuin 20 v sitten. Tietoa on myös saatavilla helposti ja näppärästi - netistä. !!
Myös einesruokia on, hyviä, pienillekin tarjota. Ja -80-luvulla ei ollut semmosia kuin
paistisuikaleet
valmiit karjalanlihasuikaleet
broilerin koivet

ja niin edelleen.

Ennen piti itse se kana /broileri pakasteesta ostaa, sulattaa, köytää jalat , marinoida, ja uunissa kypsennellä.. Liha oli isohko könttä jota sitten oikeaoppisesti yrittelin paloitella ja pataa siitä tehdä..
Miroaaltouunit alkoivat tulla yleiseen käytöön, sen hankkiminen oli luksusta, kertoi elintasosta. Kukaan vaan ei neuvonut, että tee kerralla enemmän kaurapuuroa, lämmitä sit mikrossa aamuin illoin ja kas, lapsella on vatsaa täyttävää puuroa nopeasti..
- lapset valvotti läpi yön, en jaksanut aamulla keittää puuroa aamupalaksi vaan se oli muuta, kiisseliä (itse tehtyä omista marjoista tai itse poimitusta, ja minä olin sentään vain alle 24 v, hyvä tavaton sentään!!) ja siitäkin syyllistettiin kun en sitä puuroa jaksanut ihan oikeasti keitellä, en vaan jaksanut!

 

[PiHa]

Ihania tarinoita tuli noissa edellisissä kirjoituksissa, niin se maailma vaan muuttuu, en sitten tiedä hyväksi vaiko huonoksi. Itse henkilökohtaisesti olen huolissani tästä nykymaailman menosta. Mitähän tulevaisuus vielä tuo tullessaan. Itellä 4 lasta josta kaksi jo aikuista ja kaksi "iltatähteä" jotka joutuvat kasvamaan täysin erinlaisessa maailmassa kun nuo vanhemmat lapset. Silloin ei lasten puolesta tarvinnut liikoja pelätä, nyt elämään on tullut liiaksi sellaisia asioita joista pitää oikeasti olla huolissaan ja olenkin :/ <br><br>

 

[Tyyne]

Ihan tarkkaan en viimeistä kirjoitusta lukenut, anteeksi vain, niin kiire oli vastata. Joten sorry, jos samaa jauhan. Tuttu juttu kuitenkin. Ensimmäistä 80-luvun lopussa tehdessäni, ohjeet oli toisenlaiset, jopa muuttuivat minun vatsani kanssa muuttaessani länsisuomestä itäsuomeen. Lapsen hoidin pitkälti vaistonvaraisesti kuitenkin. Kirjoja myös luin, oman valintani mukaan. Mielestäni onnistuin, herkälle lapselle ei voinut huutaa, rehellisyys oli ohjenuora kun lapsi kasvoi. Neuvolatädin kauhuksi tein lapsen ruoat itse. Ja muiden kauhuksi lapsi konttasi jo kasvimaalla.
Ainoa selkeä tavoite oli se, etten toista oman ja mieheni lapsuuskodin virheitä, ne olivat niin selvästi näkyvissä.
Nyt kun viimeisen sain 2000-luvun alussa, mies on kasvanut aidoksi isäksi, minä olen vapaa urasuunnitelmilta äidiksi ja tälle 2000-luvun lapselle on ollut pakko vähän korottaa ääntä, koska on luonteeltaan ensimmäistä kovempi. Tarvitsee paljon kehumista, mutta selkeitä, tiukempia rajoja, eli vaistoihini luotan edelleen. Ruoat olen pääsääntöisesti tehnyt edelleenkin itse, purkkiruokaakin ovat saanneet. Terveitä ovat olleet (koputan puuta), kaikki.
Tästä 2000-luvun lapsesta osaan nauttia enemmän, koska oma elämä on valmis. Näin näyttäisi olevan myös isällä. Ympäristö tosin paheksuu, vaikka saimme lapsen siinä 40 tuntumissa. Tuntuu olevan vaikeaa aika monelle hyväksyä onnemme.
Terkkari on muuten sama. Mielenkiintoista on ollut nähdä, miten hänen on ollut pakko muuttaa ohjeistustaan, mutta järki on yhtä vanhanaikainen kuin aina.

 

[purkkiruuista]

Aika hassua, että -80-luvulla muille on suositeltu niitä purkkiruokia.

Minun neuvolani oli pienellä maaseutuvaltaisella paikkakunnalla, itäistä ja pohjoista suomea. Purkkiruuat ja kaikki valmiit lasten ruuat oli todella pahasta ja tuomittavaa!!!
Rasvattoman maidon ja täysin rasvattaoman ruuan puolesta puhuttiin niin paljon, että just ja just uskalsin lapselle laittaa margariinia leivän päälle.
Lapset olivat tikkulaihoja, mutta yksikään terkkari ei puuttunut siihen, ei sanonut että rasvaa saa lisätä tms.

Monta vuotta myöhemmin kun lapsi oli jo koululainen ja asuttiin etelä-suomessa, lääkäri sanoi ohimennen että rasvaa saa olla enemmänkin ruuassa - sanoi tämän jonkun flunssakäynnin yhteydessä.
Olin hölmistynyt. Rasvahan on kuolemaksi! En ottanut neuvosta vaaria vaan jatkoin lasten ja omaanikin rasvatonta linjaa.

Luulen, että esikon keskittymiskyvyttömyydelle se rasvalisä olisi ollut ihan paikallaan. ... vaatiihan kasvu ja hermosto rasvaa myös!

Muutenkin sen ajan terakkarien ohjeet meni ohjekirjojen mukaan, ei siinä katsottu perhettä tai lasta.

Ja kuten edellinen sanoi: minäkin osaa nyt tästä 2000-luvun lapsesta nauttia eri tavalla kun oma elämä on kunnossa...

 

[Tyyne]

Vielä lisään että silloin 80-luvun lopussa olin todellinen kummajainen, kun käytin vauvalla pienenä sideharsovaippoja. Neuvolakäyntejä varten laitoin sitten aina kertakäyttövaipan ja muovin, jotta säästyisin niiltä saarnoilta ja sääliviltä katseilta. Kertakäyttövaippoja en sillä miniminikokoisella vauvalla halunnut aivan pienenä käyttää, sehän hukkui niihin. Silloin ne olivat niitä tosi pitkiä ja paksuja ja muovit kovia.
Nyt 2000-luvulla oli jo vauvoille pieniäkin vaippoja.

 

[PiHa]

\

Vielä lisään että silloin 80-luvun lopussa olin todellinen kummajainen, kun käytin vauvalla pienenä sideharsovaippoja. Neuvolakäyntejä varten laitoin sitten aina kertakäyttövaipan ja muovin, jotta säästyisin niiltä saarnoilta ja sääliviltä katseilta. Kertakäyttövaippoja en sillä miniminikokoisella vauvalla halunnut aivan pienenä käyttää, sehän hukkui niihin. Silloin ne olivat niitä tosi pitkiä ja paksuja ja muovit kovia.
Nyt 2000-luvulla oli jo vauvoille pieniäkin vaippoja.

Joo sama täällä sideharsovaippoja käyteltiin meilläkin, ja sitten niiden pesu se vasta mielenkiintoista oli kun ämpäriin piti laittaa likoamaan muutamia liinoja kun ei ihan yksitellen viitsinyt niitä pestä, ja samoin noiden muovine pesu oli myös tosi mielenkiintoista, mutta se oli sitä aikaa, ja siihen aikaan alkoi tulemaan noita ns. helppovaippojakin

 

[Tyyne]

Tämä meni hauskaksi. Tulee mukavia muistoja mieleen. Niin niitä säilöttiin ämpärissä ja sitten koneellinen pestiin. Muoveja kuivateltiin patterin päällä talvella. Vanhetessaan ne korppuuntuivat. Se mieleentuleva mukava muisto oli se, kun ensimmäistä kertaa jätin tuoreen isän vauvan kanssa puoleksi päiväksi yksin. Vauva oli hyvä nukkumaan ja isä opiskeli vauvan nukkuessa. Kun iltasella kotiuduin, oli hoitopöydän vieressä lattialla korkea kasa käytettyjä sideharsovaippoja. Minä tietysti kiukustuin ja mies selitti, että mitä niitä erikseen ämpäriin kuskaamaan, vie sitten kaikki kerralla illalla!

 

[ammi]

Niin just, ihania muistoja vuosien takaa! Tosiaan, ne vaippojen suojamuovit, kamala, miten ne menivät koviksi pesussa! Harsovaippoja minäkin käytin ensialkuun, niihin oli ihan oma taittelumallli. Harsosta tuli ikäänkuin housuvaippa, muistatteko? Esikoiseni syntyi v. -80, nuorin kymmenen vuotta myöhemmin. Siinäkin ajassa ehti muuttua paljon asiat. Mukava on nyt lapsille kertoa niistä ajoista ja katella valokuvia.

 

[PiHa]

Niin ja sitten ne harsot piti vielä silittää ja viikata tosi tarkasti, taisin joka kerta silittää varmaan tollaset 30-40 vaippaa , joka viikko toistui sama pesu/silitys rumpa, mutta vauvan peppu pysy siistinä eikä yhtään punoittanut, perunajauhoja vähän joskus laitettiin, nytkun on noita hienoja vauvatalkkeja. Kylla nykyäidit pääsevät tosi helpolla kun on noita kertavaippoja, ja jätevuoret senkun kasvavat, ne kun ei ihan hyvin maadu. :/

 

[mummimamma]

Muistanpa minäkin nuo sideharsovaipat. Muistaaksein ohjeetkin olivat, että kertakäyttöisiä ei olisi "saanut" vastasyntyneellä käyttää. Joten olivatkohan parin kuukauden ikäisiä, kun uskalsin ostaa oikeita vaippoja. Ja ne oli niitä terveyssiteen muotoisia ja se kamala muoviliina siihen päälle. Joita sitten piti pestä, ja kovettuivat. Ja kun ne vaipat eivät pitäneet mitään. Yöksi piti olla tuplavaipat, ja aamulla olikin niin painava lasti, että huh.. Ainakin sitten isommalla lapsella, kun jo yön nukkui hrtäämättä välillä syömään.
Ja sitä neljän tunnin välein syöttöä, piti noudattaa melkein kirjaimellisesti. Kolmatta lastani olisi neuvolan oppiem mukaan pitänyt yölläkin herätellä säännöllisesti syömään, vaan "uskalsin" antaa nukkua. Hän nukkui yöt kokonaan melko varhain, mutta päivällä ei sitten unta piisannutkaan, kun olisi pitänyt päiväunia nukkua. Sitten oli neuvolakäynneillä jännää, kun en sinne asiaa paljastanutkaan.
Korvikkeista en ollut kuullutkaan, ja olin ihmeissäni, kun aina kysyttiin että riittääkö maito. Onneksi on riittänyt, en varmaan olisi osannut muuta syöttää. Jokainen on ollut melkein vuoden ikäisiä, kun ovat olleet rinnalla. Ainoastaan esikoinen oli vain 8kk, kun piti imetys lopettaa. Aloin odottaa toista lasta ja neuvolan oppien mukaan imetys piti lopettaa. Sen jälekeen sai alkaa antaa oikeaa maitoa.
Ja soseiden syönti aloitettiin jo 2 kuukauden ikäisenä. Aluksi hedelmäsoseita ja sitten vähitellen muitakin. Ja maksaakin sai antaa jo 5 kuukauden ikäisenä, kun sitä saa nykyään antaa vasta yli vuoden ikäiselle.
Tuntuu tosiaan, että helppoa on ollut nyt tuon iltatähden hoito. Alkaen vaipoista lähtien. Ei tarvi pestä ja silitellä sideharsoja ja muoveja.
Mutta onkohan sitä joissakin asioissa kuitenkin varovaisempi, kuin ennen? Ja taidan pitää kuopusta paljon vauvamaisempana, kuin isompia lapsia.

 

[Tyyne]

Niin olikin, se sideharsovaippojen taittelu oli melkein taidetta. Sitten taiteltiin se tupla vielä siihen keskelle suorakaiteenmuotoiseksi. Mutta kuten joku muukin sanoi, eipä ollut minunkaan vauvallani ihottumaa, eikä peppu punoittanut kun sideharsovaippoja käytettiin. Nythän kertakäyttövaipat on jo muuten niin hyviä ettei ihottumia ole. Syömään olisi pitänyt silloin ennen yöllä herättää, mutta enpä herättänyt kun hyvin nukkui.
Kyllä tätä 2000-luvun vauvaakin käskettiin sairaalassa yöllä herättää syömään. Yksi kiukkuinen hoitaja kävi vartavasten vahtaamassa aamulla, olinko vauvan herättänyt. Sängynpäässä oli pysäköintikiekko, johon piti laittaa aika, jolloin vauva oli viimeksi syötetty ja tästä sitten hoitajat vahtasivat onko syötetty tietyin väliajoin. Minä en kyllä omaani herättänyt, koska sen liikkeistä näki, että kohta se herää itsekin.
Voi miten mukavia muistoja...saisipas ne ajat takaisin!

 

[maamushka]

Moi,

mielenkiintoisia muistoja teillä. Vauvojen nukkuminen (perhepeti/oma sänky/oma huone) herättää välillä keskusteluja. Miten teillä aikanaan esim 80-90 -luvuilla. Mikä oli suositus ja miten käytännössä teitte?

T: Maamushka