Kasvatus hukassa...

minä ehdottaisin kylmää ( veden ei tarvitse edes olla kylmää, haaleaa tms.) suihkua vaatteet päällä siinä vaiheessa jos jäähyllä ollessaan alkaa riehumaan. Se ehkä pysäyttäisi tytön miettimään ja rauhoittumaan? tämä vain ehdotus.

Oikeesti? Ei kuulosta hyvältä!

oikeesti. Jos lapsella keittää yli, siis todella keittää yli niin jollainhan sinun on hänet rauhoitettava ettei riehuessaan satuta itseään. ja kuten sanoin, tuo suihku vaatteet päällä on vain ehdotus. on vanhemman vastuulla kuitenkin että lapselle selviää rajat eikä satuta itseään. Tunteiden näyttäminen on sallittua mutta järjetön riehuminen ei hyödytä ketään. tämä minun mielipide.

Meillä lapsilla kiukku minua tai isää kohtaa kohdistuu myös aika usein veljiin, EI ole oikein että lapsi silloin raivotessaan saa tönäistä pienemmän kumoon, lyödä tai rikkoa toisen leikit.

Ei todellakaan ole oikein, että lapsi tönii ja rikkoo muiden leikit. Mutta siitä rangaistukseksi viedään suihkuun? Itse en veisi, vaan laittaisin arestiin niin pitkäksi aikaa kun rauhoittuu.

tässä olikin nyt kyse siitä, että jos lapsi riehuu niin, että on vaarana että satuttaa itsensä. Myös se auttaa että riehuvaa lasta pitää sylissä väkisin kiinni, mutta itse en ainakaan potkivaa ja lyövää lasta varmaan edes pystyisi pitämään. En missään vaiheessa ole sanonut että ehdotukseni on ainoa oikea tapa toimia, ainoastaan yksi monista jos vanhempi ei enää keksi miten saa lapsen rauhoittumaan. ja uskomaan sitä mitä sanotaan.
Ei kaikilla toimi jäähypenkit tms. lapset ovat erilaisia. Kukin päättäköön sen mikä on parhaaksi omalle lapselleen ja mikä on toimivin tapa keskeyttää jäähyn seurauksena alkanut riehuminen.

 

En osaa neuvoa. samanikäiselle lapselle olen itse karjunut lähes joka päivä kurkku suorana ja pistänyt parvekkeelle rauhoittumaan kun löi vauvaa.

Jos on jo alunperin todella väsynyt ja lapsia enemmän kuin yksi, eikä apuja muilta aikuisilta, mies pitkät päivät pois. Helposti tulee kierre että karjuu ja huutaa ja antaa jäähyjä mitkä ei johda mihinkään.

Rankkaa aikaa. (oletan, että ap:lla enemmänkin lapsia, meillä ainakin alkoi vasta tuo huono käytös, kun aikaa ei ollut käyttää enää koko ajan esikoiseen).

 

En osaa neuvoa. samanikäiselle lapselle olen itse karjunut lähes joka päivä kurkku suorana ja pistänyt parvekkeelle rauhoittumaan kun löi vauvaa.

Jos on jo alunperin todella väsynyt ja lapsia enemmän kuin yksi, eikä apuja muilta aikuisilta, mies pitkät päivät pois. Helposti tulee kierre että karjuu ja huutaa ja antaa jäähyjä mitkä ei johda mihinkään.

Rankkaa aikaa. (oletan, että ap:lla enemmänkin lapsia, meillä ainakin alkoi vasta tuo huono käytös, kun aikaa ei ollut käyttää enää koko ajan esikoiseen).

Kylmään suihkuun vaatteet päällä en laittaisi, jopa nöyryyttävämpää kuin parvekkeelle palelemaan hetkeksi...

 

Minä soittaisin perhe- ja kasvatusneuvolaan, koska tuonkaltaiset raivokohtaukset kuulostaa tosi hurjilta, etenkin kun ne kestää pitkään. Kaipaisin ehdottomasti ammattilaisen neuvoja, ja ehkä jonkinmoisen psykologin juttelemaan lapseni kanssa.
Oman 4-vuotiaan kanssa pärjää kun hieman korottaa ääntään tai vihjaisee rangaistuksesta, joten jos käytös muuttuisi tuollaiseksi niin pelästyisin. Pahaa oloaanhan lapsi raivoaa, syystä tai toisesta.

 

Minä soittaisin perhe- ja kasvatusneuvolaan, koska tuonkaltaiset raivokohtaukset kuulostaa tosi hurjilta, etenkin kun ne kestää pitkään. Kaipaisin ehdottomasti ammattilaisen neuvoja, ja ehkä jonkinmoisen psykologin juttelemaan lapseni kanssa.

Kyllä ne ovat ihan normaaleja raivareita. Kaikilla ei ole mummoja, jotka vievät mökille tai isän työpaikalle ei voi mennä viihdytettäväksi, tai muita apuja jotta isompikin saa huomiota. Jos on päivät aina yksin lasten kanssa, on lapsilla vain se äiti, ja kyllä tuon ikäinen osaa olla mustasukkainen ja raivota, jos tuntee jäävänsä vähemmälle äidistä.

VAikka itsellä on helppoa, ei se tarkoita, että on erinomainen, vaan kaikilla on erilaiset olosuhteet lasten kasvatukselle.

 

Minä soittaisin perhe- ja kasvatusneuvolaan, koska tuonkaltaiset raivokohtaukset kuulostaa tosi hurjilta, etenkin kun ne kestää pitkään. Kaipaisin ehdottomasti ammattilaisen neuvoja, ja ehkä jonkinmoisen psykologin juttelemaan lapseni kanssa.
Oman 4-vuotiaan kanssa pärjää kun hieman korottaa ääntään tai vihjaisee rangaistuksesta, joten jos käytös muuttuisi tuollaiseksi niin pelästyisin. Pahaa oloaanhan lapsi raivoaa, syystä tai toisesta.

Näin mäkin tekisin. Mä itseasisassa juttelin neuvolatädin kanssa pitkään esikoisen ollessa 4- vuotias juuri tuollaisen kiukuttelun, raivoamisen, kiusanteon yms. takia. Meillä kyllä samaan syssyyn osuivat muutto uuteen kotiin, siirtyminen omaan huoneeseen ja vauvan syntymä. Hyviä neuvoja sain ja paras oli varmaan se, että hyvinä hetkinä kehuu lasta ja viettää hänen kanssa aikaa. Esimerkiksi vauvaa imettäessä luin esikoiselle aina kirjaa, samoin vauvan päiväuniaikana. Me pelattiin myös paljon. Jossain vaiheessa meillä oli miehen kanssa myös leikkivuorot, eli iltaisin kumpikin leikki vuorotellen pojan kanssa kahdestaan, esim. autoilla. Ajan kanssa poikakin rauhoittui.

 

Minä soittaisin perhe- ja kasvatusneuvolaan, koska tuonkaltaiset raivokohtaukset kuulostaa tosi hurjilta, etenkin kun ne kestää pitkään. Kaipaisin ehdottomasti ammattilaisen neuvoja, ja ehkä jonkinmoisen psykologin juttelemaan lapseni kanssa.

Kyllä ne ovat ihan normaaleja raivareita. Kaikilla ei ole mummoja, jotka vievät mökille tai isän työpaikalle ei voi mennä viihdytettäväksi, tai muita apuja jotta isompikin saa huomiota. Jos on päivät aina yksin lasten kanssa, on lapsilla vain se äiti, ja kyllä tuon ikäinen osaa olla mustasukkainen ja raivota, jos tuntee jäävänsä vähemmälle äidistä.

VAikka itsellä on helppoa, ei se tarkoita, että on erinomainen, vaan kaikilla on erilaiset olosuhteet lasten kasvatukselle.

Menikö herne nenään?

Esikoinen on ollut kuusi yötä mamman ja ukin kanssa koko 4 v 2 kk kestäneen elämänsä aikana. KUUSI yötä. Mökillä kerran, eli kaksi yötä viime sunnuntaista tiistaihin. Tuossa kuudessa yössä on mukaanluettuna myös ne yöt kun olin synnärillä vauvan kanssa ja mies oli töissä.

Ja meillä ei ole ollut mustasukkaisuutta esikoisen taholta, vaikka olinkin lasten kanssa kaksin siitä hetkestä saakka kun synnäriltä kotiin tulin, aina siihen hetkeen saakka kun esikoinen täytti kolme ja aloitti kahtena päivänä viikossa päiväkodissa. Eli vuoden ajan. Sen jälkeenkin kaksin lasten kanssa viitenä päivänä viikossa, ja joka ikisenä lomana. Ei hoitoapua mistään suunnasta. Kaikkien isukkien työpaikoille ei ehkä voi mennä, mutta aika monella lapsella on sentään isä joka EI ole töissä aamusta iltamyöhään saakka, vaan saapuu kotiin kello 16 jälkeen ja on kotona viikonloput, antaen mahdollisuuden huomioida esikoistakin hieman enemmän....lisäksi suurella osalla on kaksi mummolaa, meillä vain yksi, eikä kumpikaan lapsista tosiaan siellä kovin usein hoidossa ole ollut.

Esikoiselle on aina riittänyt aikaa ja huomiota, myös silloin kun kuopus oli tississä kiinni. Sitä oli vaan väkisin keskityttävä myös siihen isompaan, luettava hänelle kirjaa kun vauva oli tissillä, leikittävä hänen kanssaan vauvan nukkuessa, otettava hänet mukaan vauvanhoitoon "auttamaan" jne.

Kai minä oman lapseni tunnen, ja tiedän mikä on hänelle normaalia käytöstä ja mikä ei. Joten jos lapseni alkaisi nyt nelivuotiaana oireilemaan noin, olisin hyvin huolissani. Jos huomasit, kirjoitin minun nelivuotiaasta lapsestani ja minä-muodossa, muiden elämästä en sanonut sanaakaan. Minä kaipaisin ammattilaisen neuvoja jos minä ja minun lapseni olisimme tuossa tilanteessa. Ja ap:hän nimenomaan kysyi "mitä SINÄ tekisit tässä tilanteessa". Mitä oikeasti tekisit. Niih.

 

En osaa neuvoa. samanikäiselle lapselle olen itse karjunut lähes joka päivä kurkku suorana ja pistänyt parvekkeelle rauhoittumaan kun löi vauvaa.

Jos on jo alunperin todella väsynyt ja lapsia enemmän kuin yksi, eikä apuja muilta aikuisilta, mies pitkät päivät pois. Helposti tulee kierre että karjuu ja huutaa ja antaa jäähyjä mitkä ei johda mihinkään.

Rankkaa aikaa. (oletan, että ap:lla enemmänkin lapsia, meillä ainakin alkoi vasta tuo huono käytös, kun aikaa ei ollut käyttää enää koko ajan esikoiseen).

Kylmään suihkuun vaatteet päällä en laittaisi, jopa nöyryyttävämpää kuin parvekkeelle palelemaan hetkeksi...

Mikä siitä tekee nöyryyttävämmän?

 

Mulle tulee "kylmään suihkuun vaatteet päällä"- keinosta mieleen joku vankilan eristysselli, jossa riehuvaa vankia suihkutetaan jääkylmällä vedellä. Mun mielestä julma, ei-ihmisarvoinen ja nöyryyttävä rangaistus, jota en ikinä käyttäisi omiin lapsiini, ja toivon ettei se ole kovin yleinen kasvatuskeino muissakaan perheissä :|

 

Antaisin olla ja riehua joko sielä ulkona tai omassa huoneessa, kunnes kohtaus menee ohi ja tyttö itse tahtoo tulla takaisin. Antaisin myös tulla itse puhumaan, kun on siihen valmis, enkä kävis kyselemässä. Meillä on 9 vuotias ja 2 vuotias, joiden riehumista lepyttely vaan lisää, mutta yksin eivät jaksaa kauaakaan kiukuta.
8-vuotias taas rauhoittuu parhaiten sylissä. Riippuu niin lapsesta, mitä pitäis tehdä!

 

En lukenut koko ketjua läpi, mutta...

Asian voi ajatella niinkin, että miltä itsestä tuntuisi, jos alkuviikko meni ma-to ihan päin metsiä ja pe-la olisi hyvä päivä. Sunnuntaina joku sitten alkaisi muistella niitä alkuviikon kurjuuksia ja antaisi vielä "risupaketin". Eipä tuntuisi kivalta, ei.

Itse olen huomannut että liika rankaiseminen ja joka asiasta kieltäminen saattaa saada aikaan vaan pahentuneen tilanteen. Lapsi saa huomiota ja huomaa kiristävänsä aikuisen hermoja, kun toimii juuri ei halutulla tavalla. Positiivista huomiota lisää ja välillä voi antaa raivota ihan yksinään, kunhan vaan katsoo ettei lapsi pääse satuttamaan itseään.

 

Meillä ei toimi jäähypenkit, lelujen poisotto, karkkipäivän kieltäminen eikä mitkään muutkaan normirangaistukset. Uusien rakentavien rangaistusten keksiminen on myös todella raskasta, varsinkin kun ne pitää keksiä nopeasti. Meillä annetaan paljon positiivista palautetta, mutta lapsi vain on todella tempperamenttinen. Mutta olen huomannut että raivarit todellakin lisääntyy kun on itse väsynyt, esimerkiksi nyt kun olen raskaana ja pahoinvoiva ja sillä lailla hieman poissaoleva. Pitäisi kyllä huomioida lasta enemmän. Sylissäpito saa aikaan ihan järkyn raivarin, mutta toisaalta, se voisi myös auttaa, jos vain jaksaisi pidellä kiinni (ja nyt ison mahan kanssa ei edes pysty). Joskus tulee tunne että vain vaivoin pystyy hillitsemään itsensä, mutta kunhan muistaa että liian pitkälle meneviä rangaistuksia (esim. lyöminen, mun mielestä myös suihkuun pakottaminen) ei saa koskaan takaisin...

 

meillä on aika haastava tenava (ollaan parhaillaan perhekoulussakin) ja monesti on tilanteet menny äärimmäisyyksiin. Silloin pakotan lapsen sohvalle, sänkyyn tai matolle, olen itse siinä päällä ja pidän käsistä kiinni. periaate tuossa on juuri se, että lapsi ei satuta itseään eikä ketään muutakaan. ja kun lapsi on rauhoittunut, niin sitten jutellaan ja halitaan. joskus tuohon rauhoittumiseen menee 15 min. joskus 2 tuntia.

 

meillä on aika haastava tenava (ollaan parhaillaan perhekoulussakin) ja monesti on tilanteet menny äärimmäisyyksiin. Silloin pakotan lapsen sohvalle, sänkyyn tai matolle, olen itse siinä päällä ja pidän käsistä kiinni. periaate tuossa on juuri se, että lapsi ei satuta itseään eikä ketään muutakaan. ja kun lapsi on rauhoittunut, niin sitten jutellaan ja halitaan. joskus tuohon rauhoittumiseen menee 15 min. joskus 2 tuntia.

Mikä on perhekoulu? :ashamed:

 

En osaa neuvoa. samanikäiselle lapselle olen itse karjunut lähes joka päivä kurkku suorana ja pistänyt parvekkeelle rauhoittumaan kun löi vauvaa.

Jos on jo alunperin todella väsynyt ja lapsia enemmän kuin yksi, eikä apuja muilta aikuisilta, mies pitkät päivät pois. Helposti tulee kierre että karjuu ja huutaa ja antaa jäähyjä mitkä ei johda mihinkään.

Rankkaa aikaa. (oletan, että ap:lla enemmänkin lapsia, meillä ainakin alkoi vasta tuo huono käytös, kun aikaa ei ollut käyttää enää koko ajan esikoiseen).

Kylmään suihkuun vaatteet päällä en laittaisi, jopa nöyryyttävämpää kuin parvekkeelle palelemaan hetkeksi...

Mikä siitä tekee nöyryyttävämmän?

Parveke semmoinen paikka, johon laittaa hädissään, kun ei muuta keksi, jossa saa lapsen pysymään, jotta ei vahingoita pienempää. Hetkeksi. Kylmä suihku taas vaatteet päällä ...

 

meillä on aika haastava tenava (ollaan parhaillaan perhekoulussakin) ja monesti on tilanteet menny äärimmäisyyksiin. Silloin pakotan lapsen sohvalle, sänkyyn tai matolle, olen itse siinä päällä ja pidän käsistä kiinni. periaate tuossa on juuri se, että lapsi ei satuta itseään eikä ketään muutakaan. ja kun lapsi on rauhoittunut, niin sitten jutellaan ja halitaan. joskus tuohon rauhoittumiseen menee 15 min. joskus 2 tuntia.

Mikä on perhekoulu? :ashamed:

se on sellainen ammattilaisten järjestämä apu ylivilkkaille ja haastaville lapsille, sekä heidän perheilleen. meillä päin sellasta järjestää niilo mäki instituutio yliopistolla. Sinne pääsee yleensä jonkin terapian kautta ja kelan maksamana jos on lääkärin b-lausunto. Siellä ohjataan lapsia normaalimpaan käytöskeen (jokaisella lapsella on oma avustaja) ja vanhemmat keskustelevat omassa ryhmässään kasvatukseen liittyvistä asioista.

 

meillä on aika haastava tenava (ollaan parhaillaan perhekoulussakin) ja monesti on tilanteet menny äärimmäisyyksiin. Silloin pakotan lapsen sohvalle, sänkyyn tai matolle, olen itse siinä päällä ja pidän käsistä kiinni. periaate tuossa on juuri se, että lapsi ei satuta itseään eikä ketään muutakaan. ja kun lapsi on rauhoittunut, niin sitten jutellaan ja halitaan. joskus tuohon rauhoittumiseen menee 15 min. joskus 2 tuntia.

Mikä on perhekoulu? :ashamed:

se on sellainen ammattilaisten järjestämä apu ylivilkkaille ja haastaville lapsille, sekä heidän perheilleen. meillä päin sellasta järjestää niilo mäki instituutio yliopistolla. Sinne pääsee yleensä jonkin terapian kautta ja kelan maksamana jos on lääkärin b-lausunto. Siellä ohjataan lapsia normaalimpaan käytöskeen (jokaisella lapsella on oma avustaja) ja vanhemmat keskustelevat omassa ryhmässään kasvatukseen liittyvistä asioista.

Oi, sehän on hieno systeemi =)

 

meillä on aika haastava tenava (ollaan parhaillaan perhekoulussakin) ja monesti on tilanteet menny äärimmäisyyksiin. Silloin pakotan lapsen sohvalle, sänkyyn tai matolle, olen itse siinä päällä ja pidän käsistä kiinni. periaate tuossa on juuri se, että lapsi ei satuta itseään eikä ketään muutakaan. ja kun lapsi on rauhoittunut, niin sitten jutellaan ja halitaan. joskus tuohon rauhoittumiseen menee 15 min. joskus 2 tuntia.

Mikä on perhekoulu? :ashamed:

se on sellainen ammattilaisten järjestämä apu ylivilkkaille ja haastaville lapsille, sekä heidän perheilleen. meillä päin sellasta järjestää niilo mäki instituutio yliopistolla. Sinne pääsee yleensä jonkin terapian kautta ja kelan maksamana jos on lääkärin b-lausunto. Siellä ohjataan lapsia normaalimpaan käytöskeen (jokaisella lapsella on oma avustaja) ja vanhemmat keskustelevat omassa ryhmässään kasvatukseen liittyvistä asioista.

Oi, sehän on hieno systeemi =)

niinpä!!! ollaan todella kiitollisia tästä mahdollisuudesta.

 

En osaa neuvoa. samanikäiselle lapselle olen itse karjunut lähes joka päivä kurkku suorana ja pistänyt parvekkeelle rauhoittumaan kun löi vauvaa.

Jos on jo alunperin todella väsynyt ja lapsia enemmän kuin yksi, eikä apuja muilta aikuisilta, mies pitkät päivät pois. Helposti tulee kierre että karjuu ja huutaa ja antaa jäähyjä mitkä ei johda mihinkään.

Rankkaa aikaa. (oletan, että ap:lla enemmänkin lapsia, meillä ainakin alkoi vasta tuo huono käytös, kun aikaa ei ollut käyttää enää koko ajan esikoiseen).

Kylmään suihkuun vaatteet päällä en laittaisi, jopa nöyryyttävämpää kuin parvekkeelle palelemaan hetkeksi...

Mikä siitä tekee nöyryyttävämmän?

Parveke semmoinen paikka, johon laittaa hädissään, kun ei muuta keksi, jossa saa lapsen pysymään, jotta ei vahingoita pienempää. Hetkeksi. Kylmä suihku taas vaatteet päällä ...

Mä kyl ajattelen, että parvekeelle muiden töllistettäväksi voi olla jopa nöyryyttävämpää, kuin että vanhempi käyttäisi suihkussa, jonka päätteeksi kuivaisi ja vaihdettaisiin kuivaa ylle.
Mä ymmärsin, että toi suihku olisi sellaiselle lapselle, joka olisi raivarin tullessa vahingollinen itselleen tai muille. Meillä ei onneksi niin pitkälle ole tarvinnut mennä.

 

Meillä on haastavia muksuja myös ja yksi on aivan omaa luokkaansa silti. Hänen kans toimii parhaiten se, että hyvästä seuraa hyvää ja huonosta huonoa, ihan aina. Se hyvä voi olla ihan vaan kiitosta, kehuja, rapsutus, suukko... tai sitte joku ylläri.

Jäähy on tehokas rangaistus hänen kans. Rangaistus on pakko olla, puhumalla en ole pärjännyt tietyissä tilanteissa todellakaan. Jäähypaikkana meillä on eteinen, isohko tuulikaappi, jossa ei ole muuta, ku matto lattialla ja rivi komeroita seinällä. Paniikkia sielä ei tule, koska eteisessä on lasiovi. Jäähy alkaa vasta, ku muksu jää sinne ja ovi pysyy kiinni. Mikään jäähypenkki ei meillä toimis millään tavoin.

"Lieka" pitää olla kireällä ja löysäilen heti, kun luotan. Oon sitä mieltä, että aina on helpompi löysätä, ku kiristää. Rajat pitää pitää aina ja joka tilanteessa samoina, se helpottaa paljon. Me liikutaan päivittäin, koska se vaikuttaa niin kätevältä tavalta purkaa energiaa ja lapset on paljon rauhallisempia, kun ovat saaneet liikkua kunnolla.

Joskus huokasuttaa kuunnella rauhallisten lasten äitien kasvatusvinkkejä, ku ne ei toimis meillä mitenkään. Olen neuvolasta saanut loistavaa tukea arkeen ja muutenki nuo varhaiskasvatuksen ammattilaiset jaksaa kehua ja kannustaa. Apua siis kannattaa pyytää.