Kasvatus "erimielisyydet" isän kanssa

Hei!

Meillä on nyt menossa hankala vaihe kasvatuksessa, ei suinkaan lapsen takia vaan isän ja äidin näkemyserojen osalta. Kyse on kolmesta isommasta asiasta, pienemmissä ollaan melko samaa mieltä. Poika on nyt 1,2 v.

Nämä isomman mittakaavan erimielisyytemme koskevat isojen sänkyyn siirtymistä ja omaan huoneeseen siirtämistä. Minun mielestäni kumpikaan ei ole vielä tarpeellista, ja erityisesti vastustan omaan huoneeseen siirtämistä. En ymmärrä miksi niin pitäisi tehdä, kun lapsi nukkuu ihan mielettömän hyvin pinniksessä meidän huoneessa, eikä häiritse meidän unta. Ja vielä lisään, ettei myöskään seksielämää, koska sitä teemme ihan muissa huoneissa. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että heti kun muutetaan (näillä näkymin ensi kuussa), poika omaan huoneeseen ja uuteen sänkyyn. Eikö se ole vähän liikaa kerralla noin pienelle?

Lisäksi minua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että isä kieltää todella vilkkaalta pojalta ihan kaiken sanomalla ei, ei, ei varmaan tuhat kertaa päivässä ja "pahimmat" rikkomukset karjumalla sen suureen ääneen. Vaikka aiemmin on sovittu, että on pari selkeää ei:n paikkaa, ja loput hoidetaan ohjaamalla mielenkiinto muualle. Päivät (varsinkin tänään kun isällä oli krapula) on sen takia nykyään yhtä karjumista ja tuntuu, että koko ei on alkanut menettää merkitystään.

Miten teillä selvitetty tällaiset erimielisyydet, jos niitä on ollut?

 

Hm. Meillä on molemmat lapset lastenhuoneessa nukkumassa. Mut en ymmärrä, miksi pitää siirtää pois pinnasängystä, jos se pysyy kerran siinä. Meidän tyttö ei enää pysy ja sitä on tosi vaikea saada nukutettua. Se oikeastaan alkoi siitä, kun siirrettiin se oikeaan sänkyyn. Aika pian huomattiin, että pinnasängylle on vielä kayttöä, mutta sepäs ei enää pysynyt siinä, kun ei kerran isossa sängyssäkään. Pari sekunttia ja se on kiivennyt alas.

Toi lapselle ärjyminen on aika ikävää. Nimittäin lapset joille puhutaan, oppii puhumaan, mut sit jos niille vaan ärjytään, niin ne oppii-???? \|O

Mä oon joskus huomauttanut miehelle, kun sen pinna on joskus kireellä ja se huutaa. Se loukkaantuu, mutta koska se haluaa olla hyvä isä, niin se yrittää parantaa tapojaan.
Varmaan tollasen ärjyjän pitäs tiedostaa, että huutaminen vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Ja muutenkin, että tuleeko siitä huutamisen kuuntelemisesta rakastettu ja hyväksytty olo.

Sano sillai rakkaudella. Ehkä sille on mukulana aina huudettu eikä se osaa muuta. :heart:

 

Teillä on selvästi valtapeli menossa; kuka saa määrätä sängy paikan. Diplomatiaa ja oveluutta tarvitaan, kuten aina itsepäisten ihmisten kanssa...

 

Suosittelen myös sitä että omaan huoneeseen mutta omassa tutussa sängyssä. Mutta se että sillon kun muuttaa ? ei mun mielestä oikea aika koska kaikki on muutenkin uutta ja outoa. Lapsen kannattaa ensin kotiutua ja sitten vasta niin radikaaleja muutoksia.

Meillä mies viikkokunnassa ja kakkosasunnolla tyttö nukkuu samassa huoneessa että on turvallinen olo, ja kotona omassa huoneessa. Neiti on 1,6 v ja omaan huoneeseen siirtyi 9 kk ikäisenä.

Meillä neiti ainakin koettelee miehen kasvatustaitoja oikein olan takaa kun minä en ole paikalla, välillä isä seisoo kyllä lähes päällään, meillä ainakin osataan vedättää. Varmaankin teillä voi olla samaa että iskän hermoja koetellaan olan takaa, yritä opettaa miehellesi omat konstisi ja että on kans sanojensa takana, eli jos johonkin ei kosketa ottaa niin monta kertaa pois että uskoo. Ei huudolla ainakaan meillä mennä milliäkään eteenpäin.

 

Lapselle ei saisi karjua, mutta omaan huoneeseen siirtämäminen on ihan ok jo tuon ikäisellä. Meillä siirrettiin 9 kk iässä, eikä mitään ongelmia ole ollut. Joskus heräilee, mutta enimmäkseen nukkuu täydet 12 h omassa huoneessaan. Meidän makuuhuone ja lastenhuone on vierekkäin, joten jos herää ja itkee, on lyhyt matka rauhoittelemaan. Meidän kaikkien unet rauhoittui sen myötä, kun lapsi siirtyi omaan huoneeseen. Menemme itse myöhemmin nukkumaan ja samassa huoneessa oli se ongelma, et alkoi heräillä kun me kömmimme sänkyyn. Minä taas heräilin öisin siihen kun lapsi kääntyili sängyssään. Nyt nukutaan kaikki paremmin. Pinnasänky edelleen käytössä.

 

Otan nyt kantaa vain tuohon omaan huoneeseen siirtymiseen:

Meillä on käytännön kokemusta siitä,että muuton yhteydessä lapsi siirtyy omaan huoneeseen saman tien.Meillä toimi hyvin.Siis sen hetken,mikä meni kunnes taas seuraava vaihe sekoitti nukkumiset ja nukahtamiset.Sitemmin tyttö on "muutettu" taas omaan sänkyyn ja homma toimii taas.Tosin toisella kierroksella olikin paljon vaikeampaa saada tyttö rauhoittumaan kuin ensimmäisellä.Jälkiviisaana voin todeta,ettei olis kannattanut missään vaiheessa neitiä pois sieltä siirtääkään.No,offtopicia tuo loppu =)

Mun mielestä sun kannattais antaa tässä asiassa miehelle "periksi",koska voi olla,että miehesi ei ole täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen,missä poikanne nukkuu makkarissanne.Ehkäpä hän ei muuten osaa hienotunteisesti sitä kertoa,mies kun on .Hänellä on kuitenkin oikeus mielipiteeseensä ja koska ko. asia ei ole mikään maailmaa mullistava juttu,voisit ikään kuin kädenojennuksena antaa periksi.Jospa se mies kaipaa pupuilua ihan ikiomassa sängyssä ännekkäästi valot päällä?

Jos päädyt siihen,että poika siirtyy uudessa asunnossa omaan huoneeseen kannattaa siitä tehdä pojalle odotettava juttu.Jos noin pienelle sellaisia onkaan vielä.Eli kerrot pojalle,että hänpäs onkin nyt niin iso poika,että saa ikioman huoneen tms.Psyykkaat poikaa tällä iso-poika-osaa-nukkua-kiltisti-omassa-huoneessa-jutulla.Monesti toimii jo yllättävänkin pienellä noi iso-poika-jutut.

Uskon,että on parempi siirtää hänet heti omaan huoneeseen,koska paikkahan ei ole ennestään tuttu.Mikään paikka ei uudessa asunnossa ole tuttu,joten vanhaa "ristiä" ei tarvitse kantaa.Voitte ottaa käyttöön vaikka unilampun tms.,jonka poika voi itse laittaa päälle,kun uniaika koittaa.

Tsempit!

 

Tuosta omaan huoneeseen siirtämisestä en kommentoi mitään ku ite juuri sitä tässä siirän ja siirrän hamaan tulevaisuuteen (poika 1v 4kk).
Mutta tuo karjuminen on meilläkin tuttua, aina kun lapsi tekee jotain kiellettyä niin mies ekana huutaa EI!!! Ja kun eihän tekeminen koskaan siihen ekaan eihin lopu joten sitä huutoa seuraa lisää. Ja mies toimii samoin mein koirien kans, joten olen tullut siihen tulokseen, että hää koittaa korvata äänellä sitä puuttuvaa auktoriteettiä. Olen koittanut vihjaista että siitä lapsesta tulee samanlainen huutaja tuolla menolla mutta vielä asia ei ole mennyt perille. Senkin olen huomannut, että mies kieltää useammasta asiasta ja olenkin tässä itse miettinyt että olenko se sitten minä joka luistan asioista kieltämisessä mutta ennemmin olen huomannutkin sen että kun mies on kotona (paljon pois töiden vuoksi) kaiken pitäisi sujua siivosti ja rauhallisesti ja toimia ensi käskystä. Miehen logiikka ei riitä siihen että lapsi houkutellaan vääriltä teiltä kiinnittämällä huomio muuhun... Joten kai tässä täytyy alkaa pitämään vaivihkaan jotain lapsen kasvatuskurssia isille Vai olisko jollain jotain pikku pikku vinkkiä???

 

Tohon "valtataisteluun" en osaa sanoa muuta kun että miehiä voi hämätä melkein yhtä helposti kun näitä pieniä lapsia =) . Mä siirtäsin muuton yhteydessä omaan huoneeseen mut vanhassa tutussa ja turvallisessa sängyssä.

 

Kiitos hyvistä vinkeistä!

Tänään kun oltiin taas katsomassa sitä meidän mahdollista uutta asuntoa, niin mies totesi, että kyllähän tuo poika ihan hyvin voi vielä tuossa vanhempien makuuhuoneessa nukkua, kun tilaa on niin paljon Taisi anova katse tehota Tosin lisäsi suunnilleen samaan hengenvetoon, että tähänhän mahtuisi hyvin se jatkettava sänky. No, se on mulle ihan sama. Tosin luulen, että isällä menee hermo siinä vaiheessa, kun poika pitää nukuttaa ilman niitä pinniksen laitoja

Kaipa se on vaan äidin laiskuutta, kun musta on niin kätevää kun poika on yöllä käden ulottuvilla, eikä tarvitse kuin sanoa, että "laita tutti suuhun ja jatka unia", jos se joskus herää. En millään viitsisi yöllä nousta ylös ja rahnustaa toiseen huoneeseen...Tosin ei meillä noita heräämisiä useinkaan tapahdu. Ja onhan se kivaa, kun toinen tuhisee turvallisesti lähellä.

Mitä tuohon seksiin tulee, niin ei me oikeastaan koskaan ennen lastakaan harrastettua seksiä sängyssä eli se asia tuskin on ongelma.

Karjumisesta on nyt kyllä tosiaan päästävä eroon, se häiritsee minua ihan älyttömästi! Eilinen krapularäyhääminen oli viimeinen pisara, mutta toisaalta hyvä, että stoppi tuli nyt. Tästä en aio tehdä kompromissia, ja tänään siitä jo vähän puhuttiinkin ihan hyvässä hengessä. Joku kommentoi, että ehkä miehelle on huudettu pienenä, ja näin todellakin on. Eli nyt on vaan opeteltava uusi käytösmalli, ei muu auta.