Kasteesta

Tässä oman lähestyvän kastetapahtuman alla kun olen jutellut luterilaisten kanssa näkemyksistäni ja ollut puhetta kasteesta yleensä niin kyllä kasteen merkitys itselle on saanut ihan uudenlaisen ulottuvuuden kuin ennen.

Kaksi omista lapsistani on kyllä kastettu lapsena kun entinen mies kuului valtakirkkoon ja kaste tuntui silloin loogiselta. Itsellä ei silloin vakaumuksettomana ollut mitään sitä vastaankaan. Itseäni ei ole kastettu lapsena kun äitini kuuluu adventtiseurakuntaan ja halusi että itse päätän asioistani kun sen aika on.

Rippikoulua en käynyt vaan skippasin sen ohi vaivihkaa. Jostain syystä aikuisiällä kuitenkin tuli olo että haluan käydä aikuisriparin. Aloitinkin käymään sitä mutta se jäi kesken jostain syystä.

Uskoontulon jälkeen kun mietin luterilaista kastekäytäntöä niin herännyt entistä enemmän kysymys että estetäänkö valtakirkon piirissä uskoontulo? Kun lapsi kastetaan jo pienenä niin ikäänkuin halutaan vain kerätä jäseneksi heti alkuunsa ja sitten se rippikoulu.. Siellä pitäisi juuri tietyssä iässä ja tietyllä kellonlyömällä päättää onko sitten seurakunnan jäsen jatkossa. Tuntuu että luterilaisessa kirkossa vain ollaan jäsenenä ja meininki on hirveän kaavamaista. Monet kyllä päättää käydä riparin ja olla kirkon jäsenenä, mutta tuntuu ettei monikaan pääse kokemaan uskoontuloa tai saamaan mitenkään henkilökohtaisempaa suhdetta Jumalaan.

Nuo asiat tuntuvat entistä vieraammalta Raamatun valossa ja ovat vain luterilaisen kirkon omia vakiintuneita käytäntöjä.

Kyllä Raamatun mukainen uskovien kaste on itsestäni kaikin puolin oikea. Kun ihminen tulee oikeasti uskoon hän haluaa sydämestään seurata Jeesusta. Ei sitä voi mielestäni muut päättää milloin kastetaan vaan sen on tapahduttava silloin kun ihminen on henkisesti valmis ottamaan vastaan Jeesuksen.

Näin ajattelen.

 

sä oot oikeen uskoon tullu. Kaikenmaailman hihhuleita maa päällään kantaa.

 

niinhän se on että raamatusta ei löydy mitään viitteitä lapsikasteeseen eikä siellä sanallakaan asiasta mainita mutta kirkossa kysymys onkin vaan noiden kirkon perinteiden noudattamisesta ja on ihan sama mistä ne perinteet on lähtöisin...

 

En tässä halua nyt korostaa omaa uskoontuloani vaan enempikin puhua tuosta kasteasiasta yleisesti.

 

Sen puoleen mitenkään muuhun kantaa ottamatta, niin miten kun minä olen ollut uskossa niin kauan kuin muistan. Muistan uskoneeni aina Jumalaan ja minun vanhempani eivät ole edes mitenkään uskonnollisia. Uskon että Jumala on asettanut uskon sydämeeni jo ollessani vauva. Ja olen siis ev.lut.

 

Haluaisin tähän vaan sanoa sen, että ei kannata yleistää. On tässä valtakirkon piirissäkin meitä, jotka ei kastata lapsiaan vaan siksi, että niin on tapana. Vapaissa suunnissa ajatellaan, että kaste on ihmisen kuuliaisuuden osoitus Jumalalle ja luterilaisuudessa ajatellaan, että se on Jumalan teko ihmiselle - niin kuin ehtoollinekin- siksi halutaan tuoda lapsi kastettavaksi Jumalan eteen mahdollisimman varhain. Tästä jutusta on erilaisia tulkinta tapoja ja itse en ainakaan ole kiinnostunut väittelemään, mikä on "se oikea". Jokainen tehköön oman ymmärryksensä ja omantuntonsa mukaan :wave: Ap:lle toivotan hyvää kastepäivää! :flower:

 

No, eipä mielestäni lapsikaste tai luterilainen rippikoulu voi estää uskoon tulemista. Saamani käsityksen mukaan uskoon tuleminen kun ei ole ihmisen tekemisistä/tekemättä jättämisistä niinkään kiinni, vaan kyse on Jumalan työstä ja armosta. Ihminen voi toki rukoilla Jumalalta armoa ja uskoa, mutta ei voi päättää sinällään olevansa nyt uskossa. Eikä näin ollen mikään kirkko (eli ihmisistä koostuva yhteisö) voi tekemisillään sen enempää edesauttaa kuin estääkään uskoon tulemista, joka on siis Jumalan työtä. Luterilainen kirkko toimii omalla tavallaan ja toimii jäsentensä päätösten/näkemysten mukaisesti Jumalan työn välikappaleena. Minut on lapsena kastettu, kuten on myös minun lapseni ja itse en kuitenkaan ole kasvanut ns. uskovaisessa perheessä, vaan jossain ala-asteiässä saanut uskon Jumalaan. Omat lapseni pyrin kasvattamaan nyt siten, että usko on meillä arjessa mukana, rukoillaan iltarukous ja Jumalasta on meillä mahdollisuus puhua, jos haluaa. Mitään tekojahan Jumala ei meiltä uskovaisilta vaadi, vaan me saamme uskon omistaa sydämissämme ja elää Jumalan armon varassa tavallista arkeamme.

 

Sen puoleen mitenkään muuhun kantaa ottamatta, niin miten kun minä olen ollut uskossa niin kauan kuin muistan. Muistan uskoneeni aina Jumalaan ja minun vanhempani eivät ole edes mitenkään uskonnollisia. Uskon että Jumala on asettanut uskon sydämeeni jo ollessani vauva. Ja olen siis ev.lut.

No se on kiva kuulla. Luterilaisuuden piiristä löytyy kyllä taatusti paljon sydämestään uskovia! Onneksi saan itsekin tuntea luterilaisia uskovia joiden kanssa on todella ilo keskustella.

Lähinnä vain viittasin aloituksessa luterilaisen kirkon periaatteelliseen käytäntöön jolla halutaan "omia" kasteessa jo lapsesta saakka seurakunnan jäseneksi.

 

Haluaisin tähän vaan sanoa sen, että ei kannata yleistää. On tässä valtakirkon piirissäkin meitä, jotka ei kastata lapsiaan vaan siksi, että niin on tapana. Vapaissa suunnissa ajatellaan, että kaste on ihmisen kuuliaisuuden osoitus Jumalalle ja luterilaisuudessa ajatellaan, että se on Jumalan teko ihmiselle - niin kuin ehtoollinekin- siksi halutaan tuoda lapsi kastettavaksi Jumalan eteen mahdollisimman varhain. Tästä jutusta on erilaisia tulkinta tapoja ja itse en ainakaan ole kiinnostunut väittelemään, mikä on "se oikea". Jokainen tehköön oman ymmärryksensä ja omantuntonsa mukaan :wave: Ap:lle toivotan hyvää kastepäivää! :flower:

Onkin hyvä kuulla muiden näkemyksiä. Itselleni uskovien kaste on vaan se oikea juttu. Nimenomaan kuuliaisuuden osoitus ja eräänlainen sinetti henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

 

...luterilaisen kirkon periaatteelliseen käytäntöön jolla halutaan "omia" kasteessa jo lapsesta saakka seurakunnan jäseneksi.

Tuollainen periaattellinen käsitys "omimisesta" on vain sinun oma käsityksesi asiasta. Asiahan on aivan päinvastainen. Ketään ei haluta sulkea pois, sulkea ulkopuolelle. Aurinkokin paistaa kaikille. Kenellekään ei asteta ehtoja ja kasata kynnyksiä "oikeasta uskoontulemisesta". Tässä mikään ei myöskään ole mitään keneltäkään pois. Mistään "omimista" ei siinäkään mielessä ole. Armo on täysin ansiotonta ja aivan lapsikin saa sen omistaa.

Pelastus kun ei ensinkään ole ihmisen valmiuksista - etenkään henkisestä valmiuksista tai "kehittyneisyydestä" - kiinni. Eikä eutenkään mistään eikä minkään seurakunnan määrittämästä "oikeasta uskosta" tai "oikeanlaisesta uskoon tulemisesta".

 

Haluaisin tähän vaan sanoa sen, että ei kannata yleistää. On tässä valtakirkon piirissäkin meitä, jotka ei kastata lapsiaan vaan siksi, että niin on tapana. Vapaissa suunnissa ajatellaan, että kaste on ihmisen kuuliaisuuden osoitus Jumalalle ja luterilaisuudessa ajatellaan, että se on Jumalan teko ihmiselle - niin kuin ehtoollinekin- siksi halutaan tuoda lapsi kastettavaksi Jumalan eteen mahdollisimman varhain. Tästä jutusta on erilaisia tulkinta tapoja ja itse en ainakaan ole kiinnostunut väittelemään, mikä on "se oikea". Jokainen tehköön oman ymmärryksensä ja omantuntonsa mukaan :wave: Ap:lle toivotan hyvää kastepäivää! :flower:

Onkin hyvä kuulla muiden näkemyksiä. Itselleni uskovien kaste on vaan se oikea juttu. Nimenomaan kuuliaisuuden osoitus ja eräänlainen sinetti henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Juuri näin :heart:

 

Kuka/mikä tuollaisen "sinetin" takana/vakuutena/sertifioijana on?

 

Uskoontulon jälkeen kun mietin luterilaista kastekäytäntöä niin herännyt entistä enemmän kysymys että estetäänkö valtakirkon piirissä uskoontulo?

Yksittäisellä rituaalilla on tuskin mitään merkitystä.. lapsen kasvatus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen onko aikuisena ylipäätään mielenkiintoa ja tarvetta uskoa, sekä siihen millaiseen seurakuntaan tuntuu mielekkäältä kuulua.

 

No, eipä mielestäni lapsikaste tai luterilainen rippikoulu voi estää uskoon tulemista. Saamani käsityksen mukaan uskoon tuleminen kun ei ole ihmisen tekemisistä/tekemättä jättämisistä niinkään kiinni, vaan kyse on Jumalan työstä ja armosta. Ihminen voi toki rukoilla Jumalalta armoa ja uskoa, mutta ei voi päättää sinällään olevansa nyt uskossa. Eikä näin ollen mikään kirkko (eli ihmisistä koostuva yhteisö) voi tekemisillään sen enempää edesauttaa kuin estääkään uskoon tulemista, joka on siis Jumalan työtä. Luterilainen kirkko toimii omalla tavallaan ja toimii jäsentensä päätösten/näkemysten mukaisesti Jumalan työn välikappaleena. Minut on lapsena kastettu, kuten on myös minun lapseni ja itse en kuitenkaan ole kasvanut ns. uskovaisessa perheessä, vaan jossain ala-asteiässä saanut uskon Jumalaan. Omat lapseni pyrin kasvattamaan nyt siten, että usko on meillä arjessa mukana, rukoillaan iltarukous ja Jumalasta on meillä mahdollisuus puhua, jos haluaa. Mitään tekojahan Jumala ei meiltä uskovaisilta vaadi, vaan me saamme uskon omistaa sydämissämme ja elää Jumalan armon varassa tavallista arkeamme.

Ihan tavallista arkea meilläkin eletään ja haluan pitää myös linjan että usko ei ole mitään suorittamista.

Joo, ei voi ihminen päättää noin vain olevansa uskossa, mutta ihminen kyllä osaa päättää milloin oikeasti haluaa ottaa Jeesuksen vastaan. Uskoa ei voi pohjata mihinkään tunteeseen vaan usko on ihmisessä siitä hetkestä kun hän on halunnut ottaa armon vastaan. Kaste vaan merkkaa miulle semmosta sinettiä että haluaa oikeesti elää Jumalan tahdon mukaista elämää ja hylätä tietoisen syntielämän.

 

Raamatun mukainen uskovien kaste on itsestäni kaikin puolin oikea. Kun ihminen tulee oikeasti uskoon hän haluaa sydämestään seurata Jeesusta. Ei sitä voi mielestäni muut päättää milloin kastetaan vaan sen on tapahduttava silloin kun ihminen on henkisesti valmis ottamaan vastaan Jeesuksen.

Näin ajattelen.

Miten muuten raamatussa tuo oikea uskovien kaste arvoitiin, ts. ihmisen kypsyys ja oikeellisuus & kelposuus kastettavaksi?

 

Kaste vaan merkkaa miulle semmosta sinettiä että haluaa oikeesti elää Jumalan tahdon mukaista elämää ja hylätä tietoisen syntielämän.

Taas tuo "sinetti".
Sinä siis sinetöit homman?

Tarkoittaako tuo, että sinetöit "syntielämän" jonnekin?
(nyt kyllä mopo lukitaan tuonne oikein kunnolla - eipähän enää karkaile...)

 

...luterilaisen kirkon periaatteelliseen käytäntöön jolla halutaan "omia" kasteessa jo lapsesta saakka seurakunnan jäseneksi.

Tuollainen periaattellinen käsitys "omimisesta" on vain sinun oma käsityksesi asiasta. Asiahan on aivan päinvastainen. Ketään ei haluta sulkea pois, sulkea ulkopuolelle. Aurinkokin paistaa kaikille. Kenellekään ei asteta ehtoja ja kasata kynnyksiä "oikeasta uskoontulemisesta". Tässä mikään ei myöskään ole mitään keneltäkään pois. Mistään "omimista" ei siinäkään mielessä ole. Armo on täysin ansiotonta ja aivan lapsikin saa sen omistaa.

Pelastus kun ei ensinkään ole ihmisen valmiuksista - etenkään henkisestä valmiuksista tai "kehittyneisyydestä" - kiinni. Eikä eutenkään mistään eikä minkään seurakunnan määrittämästä "oikeasta uskosta" tai "oikeanlaisesta uskoon tulemisesta".

Ehkä olen saanut sitten vähän vääränlaisen käsityksen luterilaisesta kasteesta, mutta tämä juuri on hyvä että kuulee erilaisia perusteluja!

Olen ihan samaa mieltä ettei meidän tarvitse olla mitään erityistä pelastuaksemme. Ei ole mitään kehitysprosessia. Mutta se on vain se uskon alkupäätös haluaako oikeasti olla tietoisesti ja sydämestään kuuliainen Jumalalle. Kun muutenhan uskossa oleminen on aika yhdentekevä juttu jos kaikki pelastuisi vaikkei oikeasti haluakaan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Siinä mielessä usko on myös tekoja.. katseen kiinnittämistä Jumalaan mitä milloin tekeekin ja missä meneekin. Kyllä usko heijastuu väistämättä teoissa.

Jumala kyl valmistelee ja kutsuu ihmisiä luokseen kaikin tavoin. Se hetki on jokaisella omanlainen milloin kokee itsensä valmiiksi ottamaan Jeesuksen pelastuksen vastaan. Joku haluaa sen ottaa jo lapsena (silloin kun ymmärtää oikean ja väärän) ja joku vasta aikuisena monen mutkan kautta.

 

Tässähän piti jutella tuosta kasteasiasta noin yleisesti. Tosiaan kiinnostaisi nuo mitä kyselin tuosta sinetöimisestä ym. ja sekin miten raamatussa esitetään uskovien kasteen kritteerit kastettavien osalta.

 

Tässähän piti jutella tuosta kasteasiasta noin yleisesti. Tosiaan kiinnostaisi nuo mitä kyselin tuosta sinetöimisestä ym. ja sekin miten raamatussa esitetään uskovien kasteen kritteerit kastettavien osalta.

No eihän siinä ole mitään muita kriteerejä kuin se että on henkilökohtaisesti valmis ottamaan pelastuksen vastaan. Miten pieni vauva osaa tuollaista päätöstä vielä tehdä? Ihmisellä on vapaa tahto.

Se sinettihän on vain symbolinen juttu kuuliaisuudesta. Eräänlainen henkilökohtainen lupaus seurata Jeesusta koko elämänsä ajan.

 

Tässähän piti jutella tuosta kasteasiasta noin yleisesti. Tosiaan kiinnostaisi nuo mitä kyselin tuosta sinetöimisestä ym. ja sekin miten raamatussa esitetään uskovien kasteen kritteerit kastettavien osalta.

No eihän siinä ole mitään muita kriteerejä kuin se että on henkilökohtaisesti valmis ottamaan pelastuksen vastaan. Miten pieni vauva osaa tuollaista päätöstä vielä tehdä? Ihmisellä on vapaa tahto.

Se sinettihän on vain symbolinen juttu kuuliaisuudesta. Eräänlainen henkilökohtainen lupaus seurata Jeesusta koko elämänsä ajan.

Siis yksi kritteeri on, ja se on selkeä ja selvä, spesifi ja henkilökohtainen. Mutta miten juuri raamatussa tuo henkilökohtainen valmius todennettiin?

(Ilmeisesti se kuitenkin on ilmaistu, että pieni vauva on auttamatta ulkona kuvioista tässä kasteasiasaa?)

Siis kaste (tuo sinettijuttu) on siis symboli henkilökohtaisesta lupauksesta - niinkö?

 

Kaste vaan merkkaa miulle semmosta sinettiä että haluaa oikeesti elää Jumalan tahdon mukaista elämää ja hylätä tietoisen syntielämän.

Taas tuo "sinetti".
Sinä siis sinetöit homman?

Tarkoittaako tuo, että sinetöit "syntielämän" jonnekin?
(nyt kyllä mopo lukitaan tuonne oikein kunnolla - eipähän enää karkaile...)

Synti on elämässämme läsnä niin kauan kuin maan päällä olemme. Kukaan ei uskonratkaisun jälkeenkään muutu täydelliseksi, mutta kyllä usko vaikuttaa valintoihin ja asenteisiin todella merkittävästi.

 

nyt olen vähän sekasin... tuleeko sinusta siis Helluntaiseurakunnan jäsen?

 

Tässähän piti jutella tuosta kasteasiasta noin yleisesti. Tosiaan kiinnostaisi nuo mitä kyselin tuosta sinetöimisestä ym. ja sekin miten raamatussa esitetään uskovien kasteen kritteerit kastettavien osalta.

No eihän siinä ole mitään muita kriteerejä kuin se että on henkilökohtaisesti valmis ottamaan pelastuksen vastaan. Miten pieni vauva osaa tuollaista päätöstä vielä tehdä? Ihmisellä on vapaa tahto.

Se sinettihän on vain symbolinen juttu kuuliaisuudesta. Eräänlainen henkilökohtainen lupaus seurata Jeesusta koko elämänsä ajan.

Siis yksi kritteeri on, ja se on selkeä ja selvä, spesifi ja henkilökohtainen. Mutta miten juuri raamatussa tuo henkilökohtainen valmius todennettiin?

(Ilmeisesti se kuitenkin on ilmaistu, että pieni vauva on auttamatta ulkona kuvioista tässä kasteasiasaa?)

Siis kaste (tuo sinettijuttu) on siis symboli henkilökohtaisesta lupauksesta - niinkö?

Löysin netistä tuohon jotain vastausta:

Johannes kastoi Juudean alueella niitä juutalaisia vedellä parannukseen, jotka vaelsivat hänen tykönsä ja tunnustivat hänelle syntinsä. (Matt 3:3-12; Apt 19:4.) Hän kieltäytyi kastamasta fariseuksia, jotka eivät osoittaneet minkäänlaista mielenmuutosta elämässään vaan jatkoivat jumalatonta elämää, vaikka olivat tekohurskaita eli teeskentelivät olevansa hyviä ihmisiä. Johannes sanoi heidän kuultensa katumukseen tulleille juutalaisille näin:

"Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." (Matt 3:11.)

Johannes kastoi vedellä parannukseen, mutta hänen jälkeensä tulisi Jeesus, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella niitä, jotka hänen omiaan ovat. Jeesus oli saanut Isältä sen lupauksen, että hän oli kastava opetuslapset Pyhällä Hengellä. Hän toisti tämän lupauksen apostoleille ennen kuin hänet otettiin ylös taivaaseen. (Apt 1:1-12.)

 

Mä ajattelen sun kanssa samoin.

Mun mielestä kasteen merkitys on jotain symbolista, sellaista, että siinä mennään veteen, sinne jätetään entinen minä ja synnit ja noustaan sieltä pois ihan uusin aikein. Se on tapa näyttää, että hei, olen kääntynyt, olen aloittamassa tässä jotain uutta. Minun mielestä sillä on uskoontulleelle jonkinlainen psykologinenkin merkitys. Se on myös julistamista henkivalloille. Tai tälleen olen itse päätellyt kasteen merkityksestä.

Silloin kun menin itse kasteelle, ollessani muistaakseni 13, ajattelin lähinnä, että haluan tehdä Jeesuksen esimerkin mukaan ja olla julkisesti uskovainen. Siinä oli jotenkin hienoa se, että se oli täysin mun oma päätös, kun rohkaisin itseni kysymään pastorilta, että saisinko mennä kasteelle. Se oli jotain ihan erilaista, kuin käydä jumalanpalveluksessa joka sunnuntai, äitin ja isän mukana, koska se oli täysin ja vain mun oma valinta, että sitä mä halusin. :heart:

 

nyt olen vähän sekasin... tuleeko sinusta siis Helluntaiseurakunnan jäsen?

:attn: