Tuleepi. 7.7. on miun kastetilaisuus.. tai menee siinä muitakin miun lisäksi kasteelle kun yhden kastettavan takia ei järvikastetilaisuutta varmastikaan järkätä. =)Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Kasteesta
- Viestiketjun aloittaja Dynamiitti
- Ensimmäinen viesti
vieras
Uskovaiset ihmiset vie lapsiaan aika paljon enemmän seurakunnan tapahtumiin, kuin "tapakristityt". Eli lasta aivopestään enemmän, vaikkei minkään kirkon jäsen olisikaan.
Tuo henkivalloille julistaminen oli hyvä pointti myös. Kun itse olen aina ollut huono pysymään päätöksissäni ja olen ollut ujo ilmaisemaan sitä mitä oikeasti haluan niin tuo julkisesti uskossa oleminen on sellainen juttu mikä oikeasti pitää miut vahvasti päämäärässäni. Olen oikeasti sitoutunut siihen mitä olen päättänyt. Jos koko jutun pitää vaan omana tietonaan niin helposti voi pettää itseään ja horjahtaa taas synnin teille.Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:Mä ajattelen sun kanssa samoin.
Mun mielestä kasteen merkitys on jotain symbolista, sellaista, että siinä mennään veteen, sinne jätetään entinen minä ja synnit ja noustaan sieltä pois ihan uusin aikein. Se on tapa näyttää, että hei, olen kääntynyt, olen aloittamassa tässä jotain uutta. Minun mielestä sillä on uskoontulleelle jonkinlainen psykologinenkin merkitys.Se on myös julistamista henkivalloille. Tai tälleen olen itse päätellyt kasteen merkityksestä.
Silloin kun menin itse kasteelle, ollessani muistaakseni 13, ajattelin lähinnä, että haluan tehdä Jeesuksen esimerkin mukaan ja olla julkisesti uskovainen. Siinä oli jotenkin hienoa se, että se oli täysin mun oma päätös, kun rohkaisin itseni kysymään pastorilta, että saisinko mennä kasteelle. Se oli jotain ihan erilaista, kuin käydä jumalanpalveluksessa joka sunnuntai, äitin ja isän mukana, koska se oli täysin ja vain mun oma valinta, että sitä mä halusin. :heart:
Tuota oman uskon julkaisun pointtia saa silloin tällöin perustella joillekin luterilaisille joille usko on yleensä päänsisäinen asia. Monet kun ei halua puhua uskostaan kuin harkitusti niille jotka asian osaa kulloinkin ottaa vastaan. Käytännössä ns. "omilleen". Yleinen julistus ja uskosta avoin puhuminen kelle tahansa vastaantulijalle on kai enempi vapaiden suuntien juttu.
Mutta tuohan on ihan jokaisen oma asia millä tavoin uskoaan elää. Kukin luonteensa ja hengellisten tarpeidensa mukaan. Ei ole Jumalan silmissä yhtä ainoaa oikeaa tyyliä elää uskossa, onneksi. Pääasia että on uskossaan onnellinen.
Olen menossa tässä käymään kaverin kanssa lestadiolaisten seuroissakin. Toissailtana tuli radiosta hyvin koskettava lestadiolaissaarna. Jotenkin se jäi mieleen ja pysäytti erityisellä tavalla. Kyllä minä tunnen ainakin yhteyttä kaikkien kristittyjen kanssa, kastetavasta huolimatta.
Samaan asiaan uskomme ja siinä on kaiken ydin.