?
..
Vieras
Uusperhekuvio on vaikea sen tiesin, mutta en tiennyt että se on näin vaikea 
Vai oliko se vain meillä näin vaikea turhaan? Käskin miehen lähteä, poistua omaan asuntoonsa asumaan lapsensa kanssa. Mies ei osaa sopeutua minun lapsiini, jotka ovat minulla kaikki viikot, viikonloppuja isällään. Miehen lapsi taas oli meillä viikonloppuja. No, mies ahdistui siitä että hän on minun lasteni kanssa enemmän kuin omansa, ei halua ruveta kuulemma isäksi heille (en ole sitä halunnutkaan). Haluaa minut, mutta ei sitä kaikkea mitä minuun liittyy, eli lapset. Ehdoksi hän jo suutuksissaan sanoi, että jos lapset alkavat olemaan minulla vähemmän, niin hän minut haluaa. Hän ei mielestäni osannut sitoutua tähän perheeseen, kuten pitäisi. Hän ei halua elättää lapsiani (en halua sitäkään), mutta kyllähän perheessä pidetään yhtä rahallisestikin. Mies vapaapäivinä teki mieluummin omiaan, kuin oli minun ja lasteni kanssa. Siis silloin kun hänellä ei ollut lapsi meillä. Lapset koitui nähtävästi siis suhteemme esteeksi. Miehen vuoksi, ei minua hänen lapsi haitannut. Olisin halunnut isomman asunnon, kokonaan yhteisen ja sitä suunniteltiinkin, mies sitten vain pisti jarrut päälle ja mikään ei edennyt. Minua kaikki epävarmuus ahdisti niin, että olin hänelle todella inhottava pitkän aikaa ja kärjistyi siihen, että käskin häipyä. Ja nyt on poissa, tavarat vain hakematta. Mies sanoo, että vaadin liikaa, painostan, olen niin vaikea ettei minun kanssa voi elää, näin sanoo kun on juovuksissa ja semmoisella mielellä, yöllä laskuhumalassa sitten tulee ikävä viestiä. Onko tämä kaiken loppu vai joku kriisi vaan? Ollaan kyllä riidelty niin paljon, että kumpikaan sitä enää jaksa. Minä haluaisin sitoutua yhteiseen perheeseen, hän ei osaa asettua mihinkään pysyvään, näin sanoo.
Vai oliko se vain meillä näin vaikea turhaan? Käskin miehen lähteä, poistua omaan asuntoonsa asumaan lapsensa kanssa. Mies ei osaa sopeutua minun lapsiini, jotka ovat minulla kaikki viikot, viikonloppuja isällään. Miehen lapsi taas oli meillä viikonloppuja. No, mies ahdistui siitä että hän on minun lasteni kanssa enemmän kuin omansa, ei halua ruveta kuulemma isäksi heille (en ole sitä halunnutkaan). Haluaa minut, mutta ei sitä kaikkea mitä minuun liittyy, eli lapset. Ehdoksi hän jo suutuksissaan sanoi, että jos lapset alkavat olemaan minulla vähemmän, niin hän minut haluaa. Hän ei mielestäni osannut sitoutua tähän perheeseen, kuten pitäisi. Hän ei halua elättää lapsiani (en halua sitäkään), mutta kyllähän perheessä pidetään yhtä rahallisestikin. Mies vapaapäivinä teki mieluummin omiaan, kuin oli minun ja lasteni kanssa. Siis silloin kun hänellä ei ollut lapsi meillä. Lapset koitui nähtävästi siis suhteemme esteeksi. Miehen vuoksi, ei minua hänen lapsi haitannut. Olisin halunnut isomman asunnon, kokonaan yhteisen ja sitä suunniteltiinkin, mies sitten vain pisti jarrut päälle ja mikään ei edennyt. Minua kaikki epävarmuus ahdisti niin, että olin hänelle todella inhottava pitkän aikaa ja kärjistyi siihen, että käskin häipyä. Ja nyt on poissa, tavarat vain hakematta. Mies sanoo, että vaadin liikaa, painostan, olen niin vaikea ettei minun kanssa voi elää, näin sanoo kun on juovuksissa ja semmoisella mielellä, yöllä laskuhumalassa sitten tulee ikävä viestiä. Onko tämä kaiken loppu vai joku kriisi vaan? Ollaan kyllä riidelty niin paljon, että kumpikaan sitä enää jaksa. Minä haluaisin sitoutua yhteiseen perheeseen, hän ei osaa asettua mihinkään pysyvään, näin sanoo.