Kärsiikö lapset kulissiliitossa?

[Kowalski]

Kerro, miten?

Tätä liittoa on yritetty monella keinolla paikata jo useamman vuoden ajan eli mistään mun yhtäkkisestä päähänpistosta ei tämäkään alotus tullut.

Ero ois mulle henkisesti kauhean raskasta ja enemmän kuin mielelläni jatkaisin liittoa, jos sen rakkauden jostain vielä löytäis. Onnettomana ei vaan jaksa elää.

Minä uskon, että rakkaus on tahdon asia.
Ensihuumaa (minkä moni kai sotkee rakkauteen) ei tietenkään takaisin saa, mutta esim. se kuuluisa kahdenkeskeinen aika puolison kanssa tekee jo paljon. Teki ainakin meille. Mutta ihminen ei kykene siihen yksin, siihen vaaditaan molempien panostusta.

 

[vieras]

Toisaalta lapset eivät ole automaattisesti onnellsia kun halailet, suutelet ja harrastat seksiä uuden poikaystäväsi kanssa.

Erittäin hyvin sanottu. Ja ei se tosiaan ole tae, että ero tekeen kumpaakaan vanhemmasta onnelliseksi. Ja voihan olla, että tällaisen kulissiperheen lapsista tulee ymmärtäväisiä aikuisia, jotka eivät sitten itse eroa heti ensimmäisen vastoinkäymisen takia. Jos kerta ootte noin kavereita, ettekä riitele, niin löydätte varmasti vielä toisenne, trust me!

 

[sari]

Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.

ei hitto sä et voi oikeesti ajatella noin.
kai JOKAINEN ihminen ansaitsee onnen??? mä uskon et ero on lapsille kova paikka mutta kyllä siitä tokenee, ihan varmasti. onhan niiitä miljoonia muitakin

 

[Kowalski]

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.

En minä helpolla luovuttaisi, enkä ole luovuttanut. Pian on 8 v hääpäivä. Mutta jos avioliittoni menisi sellaiseksi, että minä yritän ja yritän mutta tuloksetta, en saa hyväksyntää, en läheisyyttä, en rakkautta, ja näin menee monen monta vuotta, niin hakisin läheisyyttä ja hyväksyntää sitten muualta...pettää en halua, joten ero olisi ratkaisuni.

Ei ole oikein erota heti ekojen vastoinkäymisten takia, muttei ole oikein myöskään näivettyä kuoliaaksi liitossa jossa ainoa yhteinen asia on sama sukunimi.

 

[vieras]

Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.

ei hitto sä et voi oikeesti ajatella noin.
kai JOKAINEN ihminen ansaitsee onnen??? mä uskon et ero on lapsille kova paikka mutta kyllä siitä tokenee, ihan varmasti. onhan niiitä miljoonia muitakin

Mutta tiedäthän että on olemassa ihmisiä, jotka koko ajan tavoittelevat "onnea" suhteita tulee ja menee, kyllästytään nopeasti... se on lapsille raskasta.

 

[lll]

Mä koettaisin lasten takia olla riitelemättä miehen kanssa. Koettaisin rakastua mieheen uudelleen. Joskus on mahdollista palauttaa entiset tunteet järjen avulla, näkemällä vaivaa. Muistele millaista teillä oli kun vielä löytyi lämpöä ja rakkautta. Mieti miehesi hyviä puolia ja karkota ne huonot ajatukset. Halaa tai suukota vaikkei niin paljoo mieli tekiskään. Tunteet on mahdollista saada herämään uudelleen. Ehkä ne on siellä kaiken alla kuitenkin vaikka näyttäiskin siltä, että kaikki on kuollutta! Kyllä mä vielä yrittäisin, lasten takii ja olis sustakin varmaa hienoo huomata, että rakkautta onkin vielä. Kannattaa ainakin koettaa. :hug:

 

[Hopeinen Kuu]

Meillä samantyyppinen tilanne. Meillä tosin riidellään ajoittain enemmän ja ajoittain ei ollenkaan. Meillä ei juurikaan ole puhuttavaa toisillemme. Nukumme eri huoneissa. Minkäälaista fyys tai henkistä läheisyyttä ei ole. Pakerramme eteenpäin arjessa ja juhlassa.
Välillä on vaikeaa kestää toisen näkeminenkin kun tulee loukkaavaa textiä.
Ollaan pian 40v molemmat. Ei sitä aikanaan tällaiseksi kuvitellut elämänsä olevan. En voi sanoa olevani onnellinen. Lapseni kanssa elämä on ihanaa ja onnellistakin mutta kun mies paikalla fiilis aika nollilla. Yhdessä perheenä emme tee enää mitään. Lapsen kanssa kumpainenkin tekee yhdessä reissuja ja asioita. Välttelen yhteisiä kauppareissujakin koska silloin jotenkin mieheni hermostuu pienistäkin asioista, välillä turhastakin.
En tiedä kauanko tällaista jaksaa mutta eteenpäin on mentevä.

 

[hmmmmm]

Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.

ei hitto sä et voi oikeesti ajatella noin.
kai JOKAINEN ihminen ansaitsee onnen??? mä uskon et ero on lapsille kova paikka mutta kyllä siitä tokenee, ihan varmasti. onhan niiitä miljoonia muitakin

ai tällä palstallako pitääkin olla samaa mieltä kuin sinä ? Kai minulla on myös oikeus mielipiteeseeni? Ok?

 

[hmmmmmm]

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.

En minä helpolla luovuttaisi, enkä ole luovuttanut. Pian on 8 v hääpäivä. Mutta jos avioliittoni menisi sellaiseksi, että minä yritän ja yritän mutta tuloksetta, en saa hyväksyntää, en läheisyyttä, en rakkautta, ja näin menee monen monta vuotta, niin hakisin läheisyyttä ja hyväksyntää sitten muualta...pettää en halua, joten ero olisi ratkaisuni.

Ei ole oikein erota heti ekojen vastoinkäymisten takia, muttei ole oikein myöskään näivettyä kuoliaaksi liitossa jossa ainoa yhteinen asia on sama sukunimi.

ok. kunnioitan mielipidettäsi =)
Olen vain eriämieltä asiasta.

 

[Kowalski]

ok. kunnioitan mielipidettäsi =)
Olen vain eriämieltä asiasta.

Mitä mieltä sitten olet?
Ero vasta, kun lapset ovat aikuisia? Vai ei eroa koskaan, missään tapauksessa?
En kysy ilkeilläkseni tms vaan siksi, että haluan ymmärtää

 

[Vieras]

Minun vanhempani elivät kulissiavioliittoa lasten vuoksi. Kun olimme muuttaneet pois kotoa meni n 1/2 vuotta ja he erosivat. Koen syyllisyyttä vielä tänäkin päivänä, että elivät onnettomina lasten vuoksi.

 

[X]

Vanhempani elivät 18v kulissiliitossa, erosivat vihdoinkin kun 17-vuotiaana raivostuin heille ja käskin jo vihdoin lopetta pelleilyn. Meillä ei ollut mitään "ongelmia" kotona, vanhemmat vaan olivat kuin ilmaa toisille, elivät omaa elämää ja ulkopuolisille piti esittää tekemällä asioita yhdessä. Vihasin joka hetkeä ja vannoin,etten ikinä elä samalla tavalla, ilman rakkautta!

Sanoisinpa, että tämän takia sitten teininä etsin sitä rakkautta hieman liiankin epätoivoisesti ja vääriltä henkilöiltä ja se vaikuttaa minuun vieläkin. En luota keneenkään ja voin olla hyvin julma omia ja lasteni "etuja" ajaessani. Vanhempani ovat ymmärtäneet vaikutuksensa,mutta vieläkin yrittävät korjata menneitä kuten ennenkin, eli rahalla.

En ikinä satuttaisi lapsiani elämällä valheessa tai leikkimällä avioliittoa, heidänkin pitää olla onnellisia ja pyrkiä siihen aikuisina eikä johonkin materialistiseen "avioliittoon".

 

[nyt elän onnellisessa ja rakastavassa avioliitossa]

En minä ainakaan kärsinyt. Äiti sinnitteli sen aikaa kunnes lapset lensivät pesästä. Ihan varma en ole siitä kuinka kauan hautoi eroa, joitakin vuosia mutta ei sentään vuosikymmeniä. Huomattavasti mukavampaa oli olla yhdessä kodissa kuin kahdessa, sen vaan sanon. Tietysti parasta olisi ollut oikeasti aidossa perhesuhteessa mutta seuraavaksi paras vaihtoehto oli asua kulississa. Varsinkin kun tiedän miten vanhempien ero meni, se ei ollut siistiä katsottavaa enkä todellakaan olisi halunnut seurata sitä aitiopaikalta kahden tulen välistä. En missään tapauksessa olisi ollut silloin onnellinen.

Yhtä ainoaa oikeaa vastausta kysymykseen ei ole. Ei myöskään sitä väärää.

Tässä hieman luettavaa palstalaisille:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412

 

[Kowalski]

Minun vanhempani elivät kulissiavioliittoa lasten vuoksi. Kun olimme muuttaneet pois kotoa meni n 1/2 vuotta ja he erosivat. Koen syyllisyyttä vielä tänäkin päivänä, että elivät onnettomina lasten vuoksi.

Kaverini vanhemmat tekivät samoin. Me tiesimme jo 13-vuotiaina että he ovat yhdessä vain lasten vuoksi. Erosivat, kun viimeisinkin muutti pois kotoa. Lapset tunsivat itsensä petetyiksi.

 

[puh]

kai JOKAINEN ihminen ansaitsee onnen??? mä uskon et ero on lapsille kova paikka mutta kyllä siitä tokenee, ihan varmasti. onhan niiitä miljoonia muitakin

Tuon jokaisen perästä taitaa puuttua sana aikuinen? Kun jos lapsi on onnellinen vanhempiensa kulissiavioliitosta ja sitten vanhempi oman onnensa vuoksi päättää erota, niin eihän silloin lapsi ole onnellinen? Silloinhan erotaan siksi, että aikuiset voisivat saada onnen?

Joskus lapsi voi olla onnellisempi, jos vanhemmat elävät kulissiavioliitossa, joskus eivät. Sisaruksetkin voivat kulissiliiton kokea erilailla.

 

[evita]

Mitä te konkreettisesti olette tehneet pelastaaksenne suhteenne?

Lapset kärsivät aina myös erosta, ja lähtökohtaisesti lapset haluavat vanhempien pysyvän yhdessä. Luultavasti arki vain on tullut suhteeseen, ettekä osaa käsitellä sitä.

 

[hmmmmm]

ok. kunnioitan mielipidettäsi =)
Olen vain eriämieltä asiasta.

Mitä mieltä sitten olet?
Ero vasta, kun lapset ovat aikuisia? Vai ei eroa koskaan, missään tapauksessa?
En kysy ilkeilläkseni tms vaan siksi, että haluan ymmärtää

ai sorry enhän mielipidettäni selkeesti tuonutkaan esille. Lasten vuoksi yrittäisin ja varsinkin jos ei ole riitoja niin miksen tarjoaisi lapselleni sen ydinperheen.
Eri asia olisi jos kuvioissa olisi viinan kanssa ongelmia tai väkivaltaa jne.
Mutta jos mies on hyvä isä ja hoitaa hommansa niin toki voin lasten onnen eteen tehdä töitä ja pysyä liitossa joka on vain paperilla.
Kyllä se onni ehtii tulemaan eteen vielä sittenkin kun lapset lähtee pesästä.
Ja elämässä on muutakin ihanaa kuin miehet, en elä miehiä varten ja sen tuoman onnen turvin.
Jos ei onni tule vastaan niin en jää tyhjän päälle. On ne aikuiset lapset, työ, harrastukset, ystävät ja monia mahdollisuuksia löytää onni elämässä kuin vain miehen kanssa elämällä.
Ja voihan sitä joskus nauttia hyvästä seurasta ja seksisuhteesta.
Elämä on =)

 

[-]

Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.

ei hitto sä et voi oikeesti ajatella noin.
kai JOKAINEN ihminen ansaitsee onnen??? mä uskon et ero on lapsille kova paikka mutta kyllä siitä tokenee, ihan varmasti. onhan niiitä miljoonia muitakin

ai tällä palstallako pitääkin olla samaa mieltä kuin sinä ? Kai minulla on myös oikeus mielipiteeseeni? Ok?

sanoinko mä yksinkertanen lehmä että ei saa olla mielipidettä?? sanoin että ei hitto sä et voi ajatella noin. se oli järkytyksen toteamus. luithan varmaan mitä ihmiset kirjoitteli jotka on eläny sitä kun vanhemmat 'lasten parhaaksi' ovat yhdessä.

 

[The Maiden]

Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

Jos minulta olisi lapsena kysytty, että haluaisito, että vanhemmat eroavat, en olisi halunnut. Mutta jos olisivat eronneet, olisin säästynyt paljolta traumalta. Erosivat lopulta kun olin 13, mutta silloin olin niin täynnä sitä kaikkea, että painostin äitiä ottamaan eron.

 

[manta]

ehkä mä olen jonkun verran itsekeskeinen mutta kyllä mulle on tärkeetä myös oma onni. en vois kuvitellakaan elämää ilman suurta rakkautta.
onnellinen perhe mieluummin. vaikka sitten eronnut.

Minä olen samaa mieltä. Mulle oma Onni on tärkeintä ja mieluummiin eroan miehestä ja olen onnelinen, kuin riudun lasten vuoksi huonossa liitossa. Ajattelen niin, että kunhan minulla on hyvä olla ja olen onnellinen, niin on silloin lapsillakin hyvä olla.

 

[eri asioita]

Jos minulta olisi lapsena kysytty, että haluaisito, että vanhemmat eroavat, en olisi halunnut. Mutta jos olisivat eronneet, olisin säästynyt paljolta traumalta. Erosivat lopulta kun olin 13, mutta silloin olin niin täynnä sitä kaikkea, että painostin äitiä ottamaan eron.

Eli teillä ei eletetty kulississa, vaan avoimella sotatantereella. Kulissin idea kun on, että kaikki näyttää ulospäin hyvältä... Jos ne ongelmat puskevat kulissin läpi ei enää kyse ole kulissista.

 

[hmmmmm]

Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.

ei hitto sä et voi oikeesti ajatella noin.
kai JOKAINEN ihminen ansaitsee onnen??? mä uskon et ero on lapsille kova paikka mutta kyllä siitä tokenee, ihan varmasti. onhan niiitä miljoonia muitakin

ai tällä palstallako pitääkin olla samaa mieltä kuin sinä ? Kai minulla on myös oikeus mielipiteeseeni? Ok?

sanoinko mä yksinkertanen lehmä että ei saa olla mielipidettä?? sanoin että ei hitto sä et voi ajatella noin. se oli järkytyksen toteamus. luithan varmaan mitä ihmiset kirjoitteli jotka on eläny sitä kun vanhemmat 'lasten parhaaksi' ovat yhdessä.

niin ja kaikki ei ole kokeneet huonoksi vaihtoehdoksi sitä että vanhemmat pysyy yhdessä lastensa vuoksi.
Oletko vihainen jostain? Tekstistäsi saa sen kuvan.

 

[-]

en ole vihainen. ärsyynnyn kun sanoja vääristellään

 

[hmmmmmmmm]

Jos minulta olisi lapsena kysytty, että haluaisito, että vanhemmat eroavat, en olisi halunnut. Mutta jos olisivat eronneet, olisin säästynyt paljolta traumalta. Erosivat lopulta kun olin 13, mutta silloin olin niin täynnä sitä kaikkea, että painostin äitiä ottamaan eron.

Eli teillä ei eletetty kulississa, vaan avoimella sotatantereella. Kulissin idea kun on, että kaikki näyttää ulospäin hyvältä... Jos ne ongelmat puskevat kulissin läpi ei enää kyse ole kulissista.

Kulissiavioliitto voi joillakin olla ulospäin onnellinen ja sisäpuolella asuu onnettomat ihmiset myös lapset. Mutta miksi pitää elää salaa kertoo sen niille ihmisille jotka sen tiedon tarvitsee esim lähisukulaiset, ystävät ja enne kaikkea ne lapset että miten homma menee.
Eihän kukaan kestä sellasen paineen alla jos sitä salataan vuosikausia.

 

[hmmmmmmm]

en ole vihainen. ärsyynnyn kun sanoja vääristellään

anteeksi mutta en ole tarkoituksella väännellyt kenekään sanoja.