Ä
äittee
Vieras
Viiden lapsen äitinä, lapsista on aina huolta, toisista enemmän kuin toisista.
Yksi lapsista ei ole koulukiusattu,tulee kaikkien kanssa toimeen, osaa tarvittaessa pitää puolensa ja on ollut erittäin terve! Koulustakin poissa sairauden takia vain erittäin harvoin! Hänellä on isoveljiä ja pikkuveljiä (siis itsekkin poika)...
Ja tätä poikaa uneni koski: koululta tuli soitto että poika on raiskattu ja sitten tapettu. Tietysti järkytyin unessa ja suurin asia mikä mieleeni jäi on se miten peloissaan pojan on täytynyt olla, enkä minä ole ollut auttamassa...
Herättyäni mietin pääni puhki: täällä ei ole ollut mitään pedofiilia tapauksia, joista uni olisi saanut voimaa, en ole erimielisyyksissä kyseisen lapsen kanssa ollut pitkään aikaan ja järkyttävin ajatus: tämän lapsen kohdalla en unta ymmärrä.
Hän ei tosiaan ole vieraisiin aikuisiin valmis luottamaan, ei ole mikään huimapää tms.
Tietysti koko uni järkytti! En mielestäni ikinä ole nähnyt unta yhdenkään lapseni kuolemasta! Onko tämä otettava vain painajaisena?! Pelotti päästää lasta tänään kaverille, vaikka yritinkin itselleni toitottaa, että kyseessä on vain uni.
Kyse ei ole lempilapsestani tai vihakkilapsestani, minulla ei rehellisesti puhuen ole sellaisia!
Auttakaa, unesta tuli huono omatunto ja käsittämätön pelko! Ikinä ennen en ole pohtinut unia jälkikäteen minään muuna kuin unina!!!!
Yksi lapsista ei ole koulukiusattu,tulee kaikkien kanssa toimeen, osaa tarvittaessa pitää puolensa ja on ollut erittäin terve! Koulustakin poissa sairauden takia vain erittäin harvoin! Hänellä on isoveljiä ja pikkuveljiä (siis itsekkin poika)...
Ja tätä poikaa uneni koski: koululta tuli soitto että poika on raiskattu ja sitten tapettu. Tietysti järkytyin unessa ja suurin asia mikä mieleeni jäi on se miten peloissaan pojan on täytynyt olla, enkä minä ole ollut auttamassa...
Herättyäni mietin pääni puhki: täällä ei ole ollut mitään pedofiilia tapauksia, joista uni olisi saanut voimaa, en ole erimielisyyksissä kyseisen lapsen kanssa ollut pitkään aikaan ja järkyttävin ajatus: tämän lapsen kohdalla en unta ymmärrä.
Hän ei tosiaan ole vieraisiin aikuisiin valmis luottamaan, ei ole mikään huimapää tms.
Tietysti koko uni järkytti! En mielestäni ikinä ole nähnyt unta yhdenkään lapseni kuolemasta! Onko tämä otettava vain painajaisena?! Pelotti päästää lasta tänään kaverille, vaikka yritinkin itselleni toitottaa, että kyseessä on vain uni.
Kyse ei ole lempilapsestani tai vihakkilapsestani, minulla ei rehellisesti puhuen ole sellaisia!
Auttakaa, unesta tuli huono omatunto ja käsittämätön pelko! Ikinä ennen en ole pohtinut unia jälkikäteen minään muuna kuin unina!!!!
