Karmein tietämäsi synnytys?

On siis oltava sinun/jonkun tutun, ei mtn huhupuheita.

Mitä tapahtui?

 

Hätäsektio viikolla 26, kaksoisraskaus ja toinen lapsista kuolee.

 

vauva halkaisi ulos tullessaan klitoriksen.. :x

 

Meinasin ekaks vastata, että omani. Vedet menivät, käynnitettiin 3pv, kauheet kivut koko käynnistyksen ajan, kaikki mahdolliset kivunlievityiset, olin ihan sekaisin koko ajan. Lopulta imukuppi ja eppari, vauvalla keltaisuutta. Verenhukan vuoksi en pytynyt pariin päivään kantamaan vauvaani...

Mutta nyt mulla on kuitenkin terve kohta 4-vuotias kotona, joten voiton viekin kaverin kaksossynnytys rv25, jossa molemmat vauvat menehtyivät.

 

kuolleen lapsen synnytys, oli iikkoja kuinka paljon tahansa, mutta ehkä kaemeinta on se, kun menossa synnyttämään, niin vauvalta ei löydykään sydänääniä, vaikka edellisenä päivänä kaikki ollut OK...

 

Minun toinen sektioni. Oli kiireellinen sektio enkä puutunut leikkauksessa. Sattui muuten ihan saatanasti, taju alkoi jo hämärtyä ja sain paniikkikohtauksen vatsa auki siinä leikkauspöydällä.

 

vauva halkaisi ulos tullessaan klitoriksen.. :x

ai jai.. menikö kokonaan tunto?

 

serkun synnytys. raskausmyrkytyksen takia alettii käynnistelee, käynnistely kesti 6 päivää, pitkä avautumisvaihe, 3 tunnin ponnistus vaihe, lopulta imukuppi synnytys, oli ite tosi vähällä kuolla.. hoitovirhe oli.

 

hätäsektio, herättyäni ja vierihoito-osastolle päästyäni mies kertoo, että vauvalla on teholla downin syndrooma -epäily. Silloin tuntui, että elämä loppuu siihen. Ja vauvalla oli se downin syndrooma..

 

vauva halkaisi ulos tullessaan klitoriksen.. :x

ai jai.. menikö kokonaan tunto?

juu meni mut tuli asteittain takaisin parin vuoden aikakana. kuulemma sattui niin saatanasti, ei siis käyny mulle vaan kaverille.

 

Noita kuolleen vauvan synnyttämisiä, ne olisi painajainen.

Sekin hyvin harmillista, jos synnyttää terveen lapsen, mutta istukka on niin tiukassa, että menettää kohdun siinä rytäkässä.

 

Nelikiloinen vauva ampaisi ulos ensisynnyttäjän pillusta kuin saippua sillä seurauksella, että tämä nainen joutui käydä kuukausia synnytyksen jälkeen fysioterapiassa kyetäkseen ulostamaan!

 

Ystävä meinas kuolla verenhukkaan esikoisensa synnytyksen jälkeen.
Oli synnytyksen jälkeen muistaakseni viikon tehohoidossa.
Voin vaan kuvitella mitä miehensä mielessä on liikkunut tuona aikana :'(

 

Minun toinen sektioni. Oli kiireellinen sektio enkä puutunut leikkauksessa. Sattui muuten ihan saatanasti, taju alkoi jo hämärtyä ja sain paniikkikohtauksen vatsa auki siinä leikkauspöydällä.

Oiskohan kannattanut sanoa, että tuntee leikkauksen. Jos kesken leikkauksen alkaa tuntemaan jotain, tulisi silloin antaa kipulääkettä tai nukuttaa!!

 

serkun synnytys. raskausmyrkytyksen takia alettii käynnistelee, käynnistely kesti 6 päivää, pitkä avautumisvaihe, 3 tunnin ponnistus vaihe, lopulta imukuppi synnytys, oli ite tosi vähällä kuolla.. hoitovirhe oli.

Siis missa tama tapahtui? Mulla naistenklinikalla myos kaynnisteltiin korkean verenpaineen takia 6 paivaa, sain tabletteja emattimeen 12 kertaa, yleensa riittaa 1-2kertaa. Yhtena paivana kaynnistys keskeytettiin kun ei ollut tilaa synnytyssaleissa synnyttaa, ja seuraavana paivana jatkettiin, mina siis karsin supistuksia nama 6 paivaa. Vihdoin meni la aamuyosta lapsivesi, lounaan jalkeen paasin synnytyssaliin jossa katilo totesi etten ole yhtaan auennut, ihmetteli miksi laakari maarannyt oksitosiinitiputuksen...sanoi viela etta tama tulee olemaan taytta karsimysta Varmisti viela asian laakarilta, ja sain oksitosiinitiputuksen vaikka en ollut auennut kuin 2cm eika vauva laskeutunut. 8 tuntia meni kauheissa kivuissa, epiduraalia en saanut koska ei ollut anestesiologia joka olisi sen voinut laittaa, siis helsingissa naistenklinikalla. Vihdoin sitten soittivat jonkun laakarin kotoa laittamaan epiduraalia, varmaan oli monta mammaa siella vailla epiduraalia. Itse siis 8 tunnin karvistelyn jalkeen sain epiduraalin. Klo 22 aikaan lapsen sydan aanet havisi jolloin saliin tuli 2 laakaria, laakariopiskelija ja katilo. Laakarit yritti ottaa vauvan paasta verikokeen josta nakisi saako vauva happea...3 kertaa yrittivat, laakari sanoi etta on kasi kyynerpaata myoden "siella" mutta ei saa tarpeeksi verta vauvan paasta koska vauva niin korkealla. Sitten olisivat vain jatkaneet odottelua koska lapsen sydanaanet palasivat. vaadin silloin sektiota, sanoin etta en halua lapseni karsivan hapenpuutteesta ja vaadin sektion. Laakari vastasi ensin ettei voi suostua sektioon vain koska olen vihainen... Siihen sitten sanoin etta en todellakaan halua odottaa lapseni vaurioituvan, en ole tarpeeksi auennut, lapsi ei ole edes laskeutunut ja olen synnyttanyt jo 6 paivaa. Lopulta mentiin kiireelliseen sektioon ja vauvani syntyi terveena sunnuntai aamu yosta. Paassa pienella oli 3 arpea verikokeiden otosta, olivat pitkaan, ehka vielakin nakyisi jos tarkkaan katsoisin/etsisin, lapsi nyt 1v 9kk. Onneksi lapseni on terve, mutta montakohan vauvaa karsii hapenpuutteesta eika sektioon menna, ei sitten millaan koska laakari vastustaa sita niin paljon.

 

serkun synnytys. raskausmyrkytyksen takia alettii käynnistelee, käynnistely kesti 6 päivää, pitkä avautumisvaihe, 3 tunnin ponnistus vaihe, lopulta imukuppi synnytys, oli ite tosi vähällä kuolla.. hoitovirhe oli.

Siis missa tama tapahtui? Mulla naistenklinikalla myos kaynnisteltiin korkean verenpaineen takia 6 paivaa, sain tabletteja emattimeen 12 kertaa, yleensa riittaa 1-2kertaa. Yhtena paivana kaynnistys keskeytettiin kun ei ollut tilaa synnytyssaleissa synnyttaa, ja seuraavana paivana jatkettiin, mina siis karsin supistuksia nama 6 paivaa. Vihdoin meni la aamuyosta lapsivesi, lounaan jalkeen paasin synnytyssaliin jossa katilo totesi etten ole yhtaan auennut, ihmetteli miksi laakari maarannyt oksitosiinitiputuksen...sanoi viela etta tama tulee olemaan taytta karsimysta Varmisti viela asian laakarilta, ja sain oksitosiinitiputuksen vaikka en ollut auennut kuin 2cm eika vauva laskeutunut. 8 tuntia meni kauheissa kivuissa, epiduraalia en saanut koska ei ollut anestesiologia joka olisi sen voinut laittaa, siis helsingissa naistenklinikalla. Vihdoin sitten soittivat jonkun laakarin kotoa laittamaan epiduraalia, varmaan oli monta mammaa siella vailla epiduraalia. Itse siis 8 tunnin karvistelyn jalkeen sain epiduraalin. Klo 22 aikaan lapsen sydan aanet havisi jolloin saliin tuli 2 laakaria, laakariopiskelija ja katilo. Laakarit yritti ottaa vauvan paasta verikokeen josta nakisi saako vauva happea...3 kertaa yrittivat, laakari sanoi etta on kasi kyynerpaata myoden "siella" mutta ei saa tarpeeksi verta vauvan paasta koska vauva niin korkealla. Sitten olisivat vain jatkaneet odottelua koska lapsen sydanaanet palasivat. vaadin silloin sektiota, sanoin etta en halua lapseni karsivan hapenpuutteesta ja vaadin sektion. Laakari vastasi ensin ettei voi suostua sektioon vain koska olen vihainen... Siihen sitten sanoin etta en todellakaan halua odottaa lapseni vaurioituvan, en ole tarpeeksi auennut, lapsi ei ole edes laskeutunut ja olen synnyttanyt jo 6 paivaa. Lopulta mentiin kiireelliseen sektioon ja vauvani syntyi terveena sunnuntai aamu yosta. Paassa pienella oli 3 arpea verikokeiden otosta, olivat pitkaan, ehka vielakin nakyisi jos tarkkaan katsoisin/etsisin, lapsi nyt 1v 9kk. Onneksi lapseni on terve, mutta montakohan vauvaa karsii hapenpuutteesta eika sektioon menna, ei sitten millaan koska laakari vastustaa sita niin paljon.

rovaniemellä. olipa samankuulonen kertomus.Ü

 

hätäsektio, herättyäni ja vierihoito-osastolle päästyäni mies kertoo, että vauvalla on teholla downin syndrooma -epäily. Silloin tuntui, että elämä loppuu siihen. Ja vauvalla oli se downin syndrooma..

menittekö np-ultran yms.????

 

Niin, heraa kysymys miten hyva on suomessa synnyttaa. Kumma kun niin moni laakari vastustaa niin henkeen ja vereen sektiota. Olisin kylla tahtonut synnyttaa normaalisti mutta tilanne oli mika oli, niin siina ei mielestani ollut edes vaihtoehtoa. Ja ennen synnytysta kerroin etta haluan epiduraalin mahdollisimman pian, en tahdo pitkittaa kipua enka halua ilokaasua. Kavi kuitenkin niin etta kun epiduraalia ei ollut saatavilla niin katilo yritti kaikilla mahdollisilla konsteilla kipua lievittaa, aquarakkulat, ilokaasu, kipulaake kaikki mahdollinen peliin. Mulla on endometrioosi joten luulisin etta kestan aika paljon kipua muutenkin, joten tuossa oksitosiinitipassa kivut olivat sikakamalat!

 

Minun toinen sektioni. Oli kiireellinen sektio enkä puutunut leikkauksessa. Sattui muuten ihan saatanasti, taju alkoi jo hämärtyä ja sain paniikkikohtauksen vatsa auki siinä leikkauspöydällä.

Mäkään en ollut puutunut enkä osannut sitä sanoa supistusteni lomassa kun kyselivät. Sitten kyllä tiesin kun veitsi läpäisi nahkani. Se oli kyllä joku 3 sek. kun taju läks ja nukuttivat. Mun mielestä tunnetko piston vai kipua on vähän vitt**ainen kysymys jos on kovia supistuksia...

 

Mun eka synnytys. Käynnistettiin yliaikasena ja kaikki meni alusta asti niin pieleen kun mahdollista. Päätyi kiireelliseen sektioon -> lapsi teholle. Sektiohaavan tajunnanräjäyttävät kivut kun minun piti mennä katsomaan lastani jolle annettiin 1h elinaikaa ja tämän kuulin puhelimitse. Olin niin sekasin henkisestä ja fyysisestä kivusta etten edes muistanut sukunimeäni. Sektiohaavan tulehtui ja piti leikata uudestaan. Lapsi ei kuollut mutta sanoivat että vaikeasti vammainen tulee olemaan hapenpuutteen vuoksi. Luojan kiitos lääkärit ei tiedä kaikkea ja rukouksiini vastattiin. Täysin terve 2v poika nyt! <3

 

Se kun ystäväni synnytyksessä repes kohtu.

 

Mulla itelläni oli aika kamala synntys. Synnytys käynnisty 22.3, ensin tuli limatulppa ja sen jälkeen heti perään meni lapsivedet ja klo oli jotain 02.00. Tulin vessasta ja menin herättelee miestä ja sanoin et lapsivedet meni. Soitin sairaalaan ja ne käski tulee heti, kun oli kyse ekasta synnytyksestä. Supistukset alko vasta sairaalassa ja ne koveni pikku hiljaa ne kivut koko aika. Sit jossakin vaiheessa oltiin miehen kanssa lepäilemässä jossakin syrjässä ja kohta kätilö tulee hakee tutkittavaks ja sen jälkeen sano että oon sen verran jo auki, et suoraan vaan synnytys saliin. Ensinnäkin mua ärsytti se vanha nais kätilö, joka viime metreillä alko lässyttää jostain kenkien vaihdosta. Odoteltiin sitä kun kävi hakee meille sairaala tossut ja mua raivostutti se turha odottaminen. Sit alko neuvoo et tee näin ja näin ja tää kuule auttaa siihen kipuun kun hytkyt näin. Sanoin vaan en nyt todellaka jaksa kun muhun sattuu. Synnytyssaliin mentäessä kysyttiin haluatko ilokaasua, vastasin vaan et en ja samalla kätilö sano et kohta saan kivunlievitystä. Kivunlievitystä sainkin sit paljon ja ja sit käviki niin et supistukset hävis välillä kokonaan ja sit niitä lisättiin lääkkeellisesti ja tota rataa mentiin monen tunnin ajan. Sit pysähty avautuminen ja kävi niin et oli jo siinä vaiheessa monta tuntia vesien menosta. Sain infektion ja sit mulle tuotiin antibiootti tippa ja sit lisättiin taas lääkkeellisesti supistusten tehoa, sit vaan odoteltiin. Avautuminen tapahtu hitaasti. Olin niin väsyny valvotun yön takia ja niistä kaikista lääkkeistä aika tokkurassa, en siinä vaiheessa jaksanu vessaankaan mennä, joten katetroitiin muutaman kerran. Infektion takia nousi kuume ja sit olinkin jo ihan väsyny, itketti vaan koko aika ja sanoin miehelle et lähetään kotiin. Lääkäri ja kätilö ravas alvariinsa selittämässä et vauvan sydän äänissä on jotain häikkää ja se säikäytti ja teki levottomaks. Pelotti et menetän meijän pienokaisen. Sit sanottiin et jos avautuminen ei nopeudu niin joudun sektioon ja sit tuli pettymyksen tunne ja sanoin et en halua sektiota. Onneks avauduin sen verran että sain luvan ponnistaa, mutta sitä en meinannu jaksaa enää kuume, lääke tokkura ja väsymys valvotun yön takia teki olon aivan järkyttäväks. Tytär synty 21.58 ja sen jälkeinen olo oli itkunen ja onnellinen. Synnytys kesti 18h 30min. Seuraavana päivänä pelkästään nukuin, en pystyny kävelee kuin seinistä tukee ottamalla, hoitajat oli huolissaan ja kävi ottaa vauvan toimistolle. Joku lääkäri tuli ottaa hirveesti verikokeita. Sit jossakin vaiheessa iltapäivällä tuli hoitaja kertoo että syy selvis mun todella huonoon kuntoon. Mun tulehdus arvot oli 170 ja ne pisti mut antibiootti tippaan ja sitä jatku sen koko sairaalassa olo ajan ja kotona jatku tablettien syönnillä.

 

Minun toinen sektioni. Oli kiireellinen sektio enkä puutunut leikkauksessa. Sattui muuten ihan saatanasti, taju alkoi jo hämärtyä ja sain paniikkikohtauksen vatsa auki siinä leikkauspöydällä.

Oiskohan kannattanut sanoa, että tuntee leikkauksen. Jos kesken leikkauksen alkaa tuntemaan jotain, tulisi silloin antaa kipulääkettä tai nukuttaa!!

No mitähän veikkaat että sanoinko pahvi?! Huusin siinä leikkauspöydällä kuin pistetty sika ja aika nopeasti nukkumatti hoisi mut uneen.

 

Mulla itelläni oli aika kamala synntys. Synnytys käynnisty 22.3, ensin tuli limatulppa ja sen jälkeen heti perään meni lapsivedet ja klo oli jotain 02.00. Tulin vessasta ja menin herättelee miestä ja sanoin et lapsivedet meni. Soitin sairaalaan ja ne käski tulee heti, kun oli kyse ekasta synnytyksestä. Supistukset alko vasta sairaalassa ja ne koveni pikku hiljaa ne kivut koko aika. Sit jossakin vaiheessa oltiin miehen kanssa lepäilemässä jossakin syrjässä ja kohta kätilö tulee hakee tutkittavaks ja sen jälkeen sano että oon sen verran jo auki, et suoraan vaan synnytys saliin. Ensinnäkin mua ärsytti se vanha nais kätilö, joka viime metreillä alko lässyttää jostain kenkien vaihdosta. Odoteltiin sitä kun kävi hakee meille sairaala tossut ja mua raivostutti se turha odottaminen. Sit alko neuvoo et tee näin ja näin ja tää kuule auttaa siihen kipuun kun hytkyt näin. Sanoin vaan en nyt todellaka jaksa kun muhun sattuu. Synnytyssaliin mentäessä kysyttiin haluatko ilokaasua, vastasin vaan et en ja samalla kätilö sano et kohta saan kivunlievitystä. Kivunlievitystä sainkin sit paljon ja ja sit käviki niin et supistukset hävis välillä kokonaan ja sit niitä lisättiin lääkkeellisesti ja tota rataa mentiin monen tunnin ajan. Sit pysähty avautuminen ja kävi niin et oli jo siinä vaiheessa monta tuntia vesien menosta. Sain infektion ja sit mulle tuotiin antibiootti tippa ja sit lisättiin taas lääkkeellisesti supistusten tehoa, sit vaan odoteltiin. Avautuminen tapahtu hitaasti. Olin niin väsyny valvotun yön takia ja niistä kaikista lääkkeistä aika tokkurassa, en siinä vaiheessa jaksanu vessaankaan mennä, joten katetroitiin muutaman kerran. Infektion takia nousi kuume ja sit olinkin jo ihan väsyny, itketti vaan koko aika ja sanoin miehelle et lähetään kotiin. Lääkäri ja kätilö ravas alvariinsa selittämässä et vauvan sydän äänissä on jotain häikkää ja se säikäytti ja teki levottomaks. Pelotti et menetän meijän pienokaisen. Sit sanottiin et jos avautuminen ei nopeudu niin joudun sektioon ja sit tuli pettymyksen tunne ja sanoin et en halua sektiota. Onneks avauduin sen verran että sain luvan ponnistaa, mutta sitä en meinannu jaksaa enää kuume, lääke tokkura ja väsymys valvotun yön takia teki olon aivan järkyttäväks. Tytär synty 21.58 ja sen jälkeinen olo oli itkunen ja onnellinen. Synnytys kesti 18h 30min. Seuraavana päivänä pelkästään nukuin, en pystyny kävelee kuin seinistä tukee ottamalla, hoitajat oli huolissaan ja kävi ottaa vauvan toimistolle. Joku lääkäri tuli ottaa hirveesti verikokeita. Sit jossakin vaiheessa iltapäivällä tuli hoitaja kertoo että syy selvis mun todella huonoon kuntoon. Mun tulehdus arvot oli 170 ja ne pisti mut antibiootti tippaan ja sitä jatku sen koko sairaalassa olo ajan ja kotona jatku tablettien syönnillä.

Ihan oikeasti lähinnä huvitti lukea tätä. Tässä ei ole mitään ihmeellistä muuta ku se et äiti on todella herkkä valittamaan ja kitisee vähästä. Vittu monella on oikeasti ollut kauheita synnytyksiä niin kehtaat tällaisista täällä sitten märistä...

 

esikoiseni.