Karmea riita miehen kanssa työnjaosta/arjesta, nyt neuvoja!

Niin, olet esimiesasemassa firmassa, jossa on muitakin, jotka osaavat ja kykenevät tekemään hommasi. Koska et ole korvaamaton, olet tusinatavaraa firmassasi.

Mutta kun mieheni on esimiesasemassa pienessä firmassa, jossa on n. 60 työntekijää. Ja hän vastaa koko tuotannosta yksi. Täysin yksin. Ei ole ketään muuta. Me emme tanssi työntekijän pillin mukaan. Toki mieheni voi kieltäytyä tärkeästä tapaamisesta kesälomallaan, mutta onko se firman edun mukaista - ei! Se on hyvä että sinä et ole korvaamaton ja sinun kaltaisiasi on 13 tusinassa teidän firmassa. Mieheni firmassa ei niin ole. Kuitenkin hän on kotonaan n. klo 18 ja viikonloput. Ehtii pitämään lomansa pääsääntöisesti. Minä taas olen lasten kanssa kotona. Mikään ei kuitenkaan tarkoita, että hänelle hänen perheensä ja yksityiselämänsä olisi kakkossijalla.

Ompas sulla todellakin korvaamaton mies. Firma varmaan kaattuu saman tien jos miehesi sairastuu pahasti tai vaikka kuolee. Ja kaikki 60 jää työttämäski itkeämmään miehesi perään kun kukaan muu ei voi enää mitään tehdä.


Hyvin on miehesi aivopessyt sinutkin. Et edes itsekään taida tajuta mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Ja että työssä kukaan ei ole korvaamaton. Mutta lapsille isä ja äiti ovat sitä.

Kato, kaikki on järjesteltävissä jos niin haluaa. Mutta toiset tekemällä tekee itsestään korvaamattomia.

 

JA ap:n mies valittaaa ettei jaksaisi viedä lapsia joka ilta ulos, siitä kai oli riitaa myös? ELI toisin sanoen pariskunta on itse kehittänyt itselleen stressaavan elämäntavan, ja riitelevät sitten siitä. Miksi ei yksinkertaisesti voida olla arki-iltoina kotoan rauhassa, ja molemmat vanhemmat saavat levätä? Illallisen tekemiseen ei kovin paljon aikaa mene. Ja tuon ikäiset leikkivät jo kivasti, toisin kuin esim 1 ja 2-vuotiaat...
En vaan ymmärrä miksi pitää tehdä elämästä vaikeampaa kuin mitä se on????

Se ulkoilu on nimenomaan AP:n miehen vaatimus, jos olet ketjua ollenkaan lukenut. Eli vastausta miksi pitää tehdä elämästä hankalaa pitäisi kysyä AP:n mieheltä ei AP:lta, joka ei asiaan voi vaikuttaa. Ja ei mulle kyllä ole yhdestäkään AP:n kirjoituksesta tullut olo, että AP ei haluaisi viettää aikaa lastensa kanssa ja nauti heidän seurastaan. Se että äiti haluaa joskus omaa aikaa (iltaisin ennen nukkumaan menoa) tai nukkua joskus vapaa päivinä pidempään ei mitenkään tarkoita sitä, ettei äiti nauttisi todella paljon lasten kanssa vietetystä ajasta. Sen sijaan isästä tulee kyllä käsitys, että hänelle lasten hoito on vain (ikävä) velvollisuus. Tekee sitä päivisin sen tarhasta hakemisen ja ulkoilun verran.

 

... mutta the boss, onneksi miehesi saa liki 5 numeroisen summan palkaa. Kyllähän siinä perheenkin on jo syytä tanssia työnantajan piikkiin =) Rahahan korvaa menetetyn yhteisen ajan.

 

[QUOTE="hhh";28917144]Ompas sulla todellakin korvaamaton mies. Firma varmaan kaattuu saman tien jos miehesi sairastuu pahasti tai vaikka kuolee. Ja kaikki 60 jää työttämäski itkeämmään miehesi perään kun kukaan muu ei voi enää mitään tehdä.


Hyvin on miehesi aivopessyt sinutkin. Et edes itsekään taida tajuta mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Ja että työssä kukaan ei ole korvaamaton. Mutta lapsille isä ja äiti ovat sitä.

Kato, kaikki on järjesteltävissä jos niin haluaa. Mutta toiset tekemällä tekee itsestään korvaamattomia.[/QUOTE]Jeesustelu on helppoa mutta laskut pitää maksaa. Voihan sitä jäädä vaikka kokopäivätoimisesti kotiin lasten kanssa ja luottaa siihen että "kaikki on järjesteltävissä". Kyllä siinä monelle jeesustelevalle mammallekin tulisi hätä kun mies ei tekisi töitään, laskut jäisivät maksamatta ja pankki laittaisi asunnon pakkomyyntiin.

Voihan se olla kotona vaippoja vaihtavalle ja palstailevalle mammalle vaikea ymmärtää että vaativia ja aikaa vieviä töitä OIKEASTI on olemassa ja jonkun ne on pakko tehdä. Ei siinä ole kyse uhrautumisesta tai itsensä tärkeäksi tekemisestä. Tänä päivänä pitää olla kiitollinen siitä että töitä ylipäätään on.

 

Aapee kommentoi: Voin olla monta asiaa, mutta se ei pidä paikkaansa, ettenkö nauttisi lasten kanssa olemisesta. Kyllä nautin. Ja olen hyvä äiti. Rakastan lapsiani. Meillä on hauskaa. Käyn kummankin lapsen kanssa harrastuksessa, kyläilemme, leikimme, askartelemme, leivomme, teemme yhdessä pihatöitä. Halimme paljon ja luemme kirjoja. Minulla on oikein hyvät ja läheiset välit lapsiini.

Silti: Illalla kun lapset nukkuvat, en halua mennä JOKA ILTA nukkumaan klo 21. Ja haluaisin nukkua pidempään kuin 06:een joko lauantaisin tai sunnuntaisin. Minullakin on tarpeita: olla aikuinen oma itseni, hetken, tunnin lukea kirjaa, soittaa ystävälle tmv. Minusta ei ole oikein, että vuodesta toiseen se olen minä, joka herää aamukuudelta - ja jonka jokainen nk. oma hetki tarkoittaa lisää aikaa pois unelta.

Meidän lapset eivät leiki kovin hyvin yhdessä. Väsynyttä nahistelua on hoitopäivien jälkeen aika paljon. Siksi ulkoilemme: ulkona riitaa ei tule, yhteisleikit sujuvat jostain syystä paremmin, lapset saavat liikuntaa. Emmekä tietenkään raahaa yliväsyneitä lapsia ulos, emmekä juuri ulkoile kun sää on huono.

Kun mies ulkoilee lasten kanssa, olen toki yksin. Teen silloin kotitöitä ja yleensä jotain hyödyllistä.

Se, että miehen kanssa ynnäilimme hänen hoitavan paljon enemmän ulkoilua on arvio, ei mikään pakollinen ohjesääntö. Mutta keskiarvona on niin, että mies tosiaan hoitaa paljon enemmän ulkoilua kuin minä.

 

[QUOTE="hhh";28917144]Ompas sulla todellakin korvaamaton mies. Firma varmaan kaattuu saman tien jos miehesi sairastuu pahasti tai vaikka kuolee. Ja kaikki 60 jää työttämäski itkeämmään miehesi perään kun kukaan muu ei voi enää mitään tehdä.


Hyvin on miehesi aivopessyt sinutkin. Et edes itsekään taida tajuta mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Ja että työssä kukaan ei ole korvaamaton. Mutta lapsille isä ja äiti ovat sitä.

Kato, kaikki on järjesteltävissä jos niin haluaa. Mutta toiset tekemällä tekee itsestään korvaamattomia.[/QUOTE]

Eikä saa edes viisinumeroista lukua palkkaa Mieheni ei ole aivopessyt minua. Nämä ovat vain ja ainoastaan täysin minun omia mielipiteitäni.

Mistä lapseni jäävät nyt paitsi, kerroppa se minulle? Eikö se ole ihan normaalia myös esim. pääkaupunkiseudulla, että vanhemmat (juuri ne sinunkaltaiset hyvät ja rakastavat) tulevat kotiin 17-18 välillä? Miten minun perheeni eroaa teistä ns. paremmista? Sen lisäksi minä olen ollut kotona lasteni kanssa nelisen vuotta, niitä ei ole tarvinut koskaan rieputtaa päiväkotiin aamuisin. Nyt he käyvät kerran viikossa päiväkodissa "kerhoilemassa", minä siivoilen ja käyn kaupassa sillä aikaa.

Kertoisitko minulle, mikä elämässäsi ja muiden elämässä on tärkeää? Kun minä en oikeesti tajua, mikä meidän perheestä ja meistä vanhemmista tekee niin huonon?

 

[QUOTE="vieras";28917115]Ap:n mies vie lapset ulos eri syystä kuin te. Hän tekee niin koska se on hänelle helpoin ratkaisu, eikä halua että lapset riehuvat kotona. Ap sanoi että lapset eivät leiki kovin hyvin keskenään. Miksiköhän? Kun koskaan eivät saa leikkiä kotonaan, vaan riepotetaan JOKA arki-ilta ulos. Kyllä päiväkoti-ikäisetkin lapset väsyvät pitkistä päivistä, ja haluaisivat varmasti välillä olla kotonakin! Tästä johtuen kommentti että ei kovin lapsiystävällinen pariskunta, kun ajatellaan vaan mikä on helpointa itselle.
.[/QUOTE]

Sinun on vissiin vaikea ymmärtää, että aika monet lapset leikkivät paljon mieluummin ulkona kuin sisällä hyvällä säällä. Varsinkin jos siellä ulkona on kavereita. Tuskin ap:n tapauksessakaan on kyse siitä, että lapset eivät ikinä saa leikkiä sisällä. Kyllä tuommoinen normaali terve leikki-ikäinen sen ulkoleikin hyvin usein valitsee, varsinkin kesällä. Että turha tätä lasten ulkoilua nyt on ylidramatisoida. Kuten ap:kin kuvasi, lasten leikit sujuvat hyvin ulkona. Kertonee siitä, että he siellä myös viihtyvät...

Ja miksikö me ulkoillaan niin paljon. Hyvin pitkälti johtuu siitä, että niin on paljon leppoisampaa. Lapset ovat ulkona paljon paremmin sovussa ja heitä ei tarvitse viihdyttää kun on tekemistä ja kavereita. Eli me ulkoilemme ihan samoista syistä kuin ap. On paljon helpompaa istuskella siellä hiekkalaatikon reunalla kuin olla sisällä tappelemassa lasten kanssa siitä mennäänkö ulos vai ei tai kenen tuo nukke on ja kuka otti kenenkin kädestä.

 

No jopas on vänkäystä. Sekä ap:llä miehensä kanssa että tässä ketjussa. Viikonloppuaamut puoliksi ja samoin päiväunet. Siitä liikkeelle.

 

Miten voi olla, että miehesi kieltää sinulta UNEN? Jos olet siis sanonut, että tarvitset enemmän unta? Ja miehesi nukkuu huomattavasti enemmän.