Karmea riita miehen kanssa työnjaosta/arjesta, nyt neuvoja!

[QUOTE="aapee";28914316]Kiitos kaikille kommenteista. Toivon, että asia täällä meillä ratkeaa. En vielä tosin ole siitä varma.

Puhuimme tänään (vähän) miehen kanssa. Mies jäi miettivälle kannalla, kun aivan rauhallisesti ja kiivastumatta kertasin oman kantani ja että nykyinen systeemi ei voi jatkua - eikä tule jatkumaan, koska se johtaa jossain vaiheessa eroon.

Ainakin tänä iltana mies teki huomisen ruuan, laittoi tiskikoneen pyörimään ja lasten huomiset vaatteet valmiiksi aamua varten sillä aikaa, kun minä luin iltasatua. Eli ehkä joku pieni ajatus hänen päässään heräsi, joku pieni ryhtiliike...

Viikonlopun aamu-unistaan en usko hänen luopuvan. Ikävä kyllä.

Kuten täällä on todettukin, osa univajeestani on omaa syytäni, koska valvon liian myöhään. Toisaalta en enää jaksa sellaistakaan elämää (kuin lasten vauva-aikana), että menen nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa, ilman että saan hetkeäkään hengähtää, tehdä omiani. Ainakin viikonloppuisin haluaisin valvoa yhteentoista tmv. Ihan kohta menen tästä nukkumaan

Ja niille, jotka kritisoivat minua: Totta kai vikaa on myös minussa. En minä ole täydellinen. Olen väsynyt, kiireinen ja surullinen siitä, ettei mieheni arvosta minua. Ja lisäksi olen huono keksimään tähän tilanteeseen ratkaisua, joka muuttaisi elämänlaatuani paremmaksi - ja olisi mahdollinen toteuttaa.

Itse en koe edelleenkään olevani itsekäs tai vaativani liikaa.

Illan tunnit lasten nukkumaanmenon jälkeen on periaatteessa se ainoa aika, jolloin minä ja mies olemme kahdestaan ja meillä on edes joku mahdollisuus yrittää parantaa välejämme. Muuta kahdenkeskistä aikaa on vähän, meillä ei ole esim. sukulaisia jotka lapsia vahtisivat. Joskus voimme toki palkata lastenhoitajan, mutta kuten täällä fiksusti joku kommentoikin, ei suhteen hoitamiseen riitä pari viikonloppua tai iltaa vuodessa.[/QUOTE]

No jo on itsepäinen ap!!! Ei suostu elämään sellaista elämää, että menee samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan? Mitä hittoa? JOS ON VÄSYNYT,MENEE AJOISSA NUKKUMAAN. Miten kehtaat valittaa täällä univajeesta, jos et halua tehdä asialle mitään? Nyt en kyllä jaksa enää ymmärtää..

 

Edelliselle: Menen siis useana iltana viikossa nukkumaan tosi ajoissa, mutten aina. Joskus valvon. Luen kirjoja, surffaan netissä, luen facebookista mitä tutuille kuuluu - ja joskus tosiaan teen töitä. Saatan jopa yrittää jutella mieheni kanssa.

Silti haluaisin nukkua joko lauantaina TAI sunnuntaina esim. kello kahdeksaan. Ja KYLLÄ, kehtaan ajatella näin.

 

[QUOTE="aapee";28914373]Edelliselle: Menen siis useana iltana viikossa nukkumaan tosi ajoissa, mutten aina. Joskus valvon. Luen kirjoja, surffaan netissä, luen facebookista mitä tutuille kuuluu - ja joskus tosiaan teen töitä. Saatan jopa yrittää jutella mieheni kanssa.

Silti haluaisin nukkua joko lauantaina TAI sunnuntaina esim. kello kahdeksaan. Ja KYLLÄ, kehtaan ajatella näin.[/QUOTE]

Ihme akkoja täällä. Totta helvetissä sulla on samat oikeudet kuin miehelläsi.

 

No sinuna mä hankkisin oman auton ihan ensimmäiseksi, jotta olisin nopeammin kotona. Unille vieminen puoliksi, samoin aamuherätykset voppuisin. Ja päiväunet. Meillä on 2v ja 5v. Nukun monesti 2v kanssa päiväunia, vaikkei 5v nukkuisikaan. Osaa kyllä olla itsekseen, leikkiä rauhallisia leikkejä tai katsoa elokuvan. Miksi ette ulkoile yhdessä porukalla? Löysäisit vaikka vähän niitä ruokarutiineja ja laittaisit helppoja, nopeita ruokia jotta ehditte koko sakilla ulos...? Meillä ei ainakaan iltapalaakaan erikseen joudu "laittamaan". Ihan normaalia leipää, muroja, myslejä, viiliä, jugurttia tms syövät, ei sen "laittamiseen" mene montaa minuuttia...

 

niin ja torkun myös aamulla sohvalla kun lapset katsovat piirrettyjä...

 

ap, pidä vaan puolesi. muuten voi käydä niin, että jos joutuu vuosia sietämään jotain, minkä kokee epäoikeudenmukaiseksi, rakkaus kuolee ja pettyy lopullisesti toiseen.
Tästä itsellä on kokemuksia.
Lapsetkin vaistoavat sen, jos suhde ei ole kunnossa tai jos toinen vanhemmista on surullinen. Siinäkin on yksi syy selittää tämä ihan oikeasti.

 

Palstailun aloitettuani olen vasta tajunnut minkälaisen helmen olen löytänyt.. Meillä on oikeasti tasa-arvoinen, toista kunnioittava liitto. Kumpikin tekee osansa, mies on ollut hoitovapaalla ja minä töissä ja toisinpäin. Mies kantaa ihan yhtä paljon vastuuta lapsista kuin minä. Hän tekee enemmän ns. ulkotöitä, mutta ei niitä nyt niin hirveästi ole... Ja silloin minä teen enemmän sisähommia. Mutta kolailen ja ajan nurmikkoa jne.

Meillä ei juuri riidellä lastenhoidosta tai kotitöistä, mutta johtusikohan siitä, että meillä on vapaa-aikaa yhdessä ja erikseen saman verran? Jos toisella on enemmän töitä, toinen tekee enemmän kotihommia ja päin vastoin. Viikonloppuisin herää se joka on pirteämpi, tasan menevät heräämiset loppujen lopuksi.

En ikinä voisi olla suhteessa joka ei olisi tasavertainen. En ikinä suostuisi kynnysmatoksi sukupuoleni vuoksi. En näe siinä mitään järkeä.. Osa viesteistä on minusta aidosti aivan absurdeja ja on uskomatonta, että tänä päivänä elää vielä näinkin vahvana käsitys miehen ylivertaisuudesta suhteessa naiseen..

No omille pojilleni opetan, että hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen, arjen jakaminen ja toisen huomioon ottaminen.

 

Toinen herää lauantaina lasten kanssa ja toinen sunnuntaina. Ja siitä ei pidä tinkiä.

 

[QUOTE="hhh";28911229]j
Itse se tilanne aiheutetaan. Ei kukaan muu. Ja palkatonta työtä ei kenenkään pidä tekemän koska se on sama kuin kusisi kaverin muroihin.[/QUOTE]

Tässä taas yksi mistään mitään tietämätön vinkuu palkattomasta työstä. Tee sinä vaan siellä kaupan kassalla 7-13 tai 9-17 vuoroja ja pakkaa kamasi, kun kello lyö tasatuntia.

Johtavassa tai asiantuntija-asemassa homma ei mene noin. Se ylityön mahdollisuus otetaan huomioon jo palkassa. Mieheni on esim. esimies tehtaassa. Vastaa tuotannossa. Hänen puhelimensa saattaa soida klo 23 yöllä, kun joku kone on mennyt rikki ja seuraavana aamuna klo 5, kun joku ilmoittaa ettei pääse töihin sairauden vuoksi. Siihen päälle vielä ulkomaalaiset asiakkaat. Norjalaiset soittavat jopa juhannuksena, kun eivät tiedä sitä että suomessa on keskikesän juhla. Ja hyvin usein kesäloma katkeaa päiväksi tai kahdeksi siihen, että on jokin tärkeä tapaaminen. Noh, tämä vastuu 24/7 näkyy sitten palkassa ja se on neuvoteltu siten, että ylitöitä voi olla ja esim. työreissuista (päivän, 10 tunnin, 24h, viikon mittaisista) ei erillistä korvausta tule. Tämän jälkeen on sinunkaan turha tulla valittamaan pienestä palkastasi kaupan kassalla, eikä myöskään siitä, että joku joutuu tekemään "palkatta" ylitöitä.

 

[QUOTE="aapee";28914316]

Viikonlopun aamu-unistaan en usko hänen luopuvan. Ikävä kyllä.
.[/QUOTE]

1) mies sohvalle nukkumaan viikonloppuna toisena yönä. Siinä hän sitten kätevästi on ottamassa lapset heti aamusta vastaan

2) jos mies ei suostu viikonloppuna luopumaan omasta sängystä, niin raahaat lasten patjat vanhempien huoneeseen ja mies nukkuu yhden yön viikonlopusta lasten kanssa. Sinä itse menet lasten huoneeseen nukkumaan. Ovi kiinni.

3) ala tekemään lyhennettyä työaikaa, esim. nelipäiväistä viikkoa. Ja mies vie sinun vapaapäivänäsi lapset hoitoon, jotta saat nukkua.

 

[QUOTE="hhh";28911327]Kandee kokeilla noita hommia - tasavertaisuuden nimessä hoitaa niitä siinä missä mies ja vasta sitten tulla aukemaan.


Mua vituttaa (varmaan huomaatte) tämä tasa-arvon haku jossa joustetaan vaan yhteen suuntaa. JOS halutaan pois sieltä 50-luvulta on muutoksen tapahduttava miesten lisäksi naisten asenteissa. Ihanaa vähättelyä tässäkin ettei miesten "työt" ole mitään. OK jos asuu jossain kuppasessa kerrostalossa niin eipä siellä niitä miestentöitä ole. Mutta kun puhutaan vaikkapa omakotitalon ylläpidosta niin kas vaan, hommaa riittää.

Voin ihan omasta kokemusesta puhua koska meillä TEHDÄÄN sekaisin kaikkia töitä ja kyllä mä sanon että se pöydän pyyhkäisy puhtaaksi tahi pyykin koneeseen nosto on "helppompaa" kuin vaikkapa lumien kolaus isolta pihalta tai rännien puhditus...[/QUOTE]

Kandee kysyä olenko mä kokeillut noita hommia???
Vaihdan aina välillä renkaat omaan autooni, toisinaan mieheni tekee sen. Kolaan myös välillä lumia ja ajan nurmikkoa... mun mielestä noi on ihan kivaa vaihtelua siihen sisällä olevan arjen pyörittämiseen.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, kuka tekee mitäkin, vaan siitä, miten paljon aikaa niihin menee.
Miehet varmaan yleensä tekee mielummin noi miesten hommat sillävälin kun rouva pyykkää ja tyhjentää astianpesukoneen sisällä...
Kukin jakakoon vastuunsa miten tykkää, mutta on se silti mun mielestä naurettavaa, että rouva touhuaa himassa koko illan ja joka päivä, kun ukko istahtaa sohvalle perseelleen ja ilmoittaa, että mä justiinsa viime sunnuntaina leikkasin nurmikon, niin eihän mun enää tarvi mitään tehdä...
Mun mies on vahvempi ja osaa tehdä remonttihommia... hän luonnollisesti tekee enemmän niitä, mutta osallistuu myös kodin ylläpitoon. Hän ei ole erityisen näppärä käsistään, joten mä parsin sen villasukat, ostelen lapsille vaatteet, myyn niitä kirpparilla ym. ja hoidan sensellaset hommat, joihin hän ei juurikaan osallistu. Tosin mun mies ei ole ikinä vedonnutkaan renkaiden vaihtoon tai muuhun, eikä juuri ikinä rojahda perseelleen, jos himassa on hommaa ja näkee, että tekemistä on.

 

[QUOTE="bbb";28914452]Palstailun aloitettuani olen vasta tajunnut minkälaisen helmen olen löytänyt.. Meillä on oikeasti tasa-arvoinen, toista kunnioittava liitto. Kumpikin tekee osansa, mies on ollut hoitovapaalla ja minä töissä ja toisinpäin. Mies kantaa ihan yhtä paljon vastuuta lapsista kuin minä. Hän tekee enemmän ns. ulkotöitä, mutta ei niitä nyt niin hirveästi ole... Ja silloin minä teen enemmän sisähommia. Mutta kolailen ja ajan nurmikkoa jne.

Meillä ei juuri riidellä lastenhoidosta tai kotitöistä, mutta johtusikohan siitä, että meillä on vapaa-aikaa yhdessä ja erikseen saman verran? Jos toisella on enemmän töitä, toinen tekee enemmän kotihommia ja päin vastoin. Viikonloppuisin herää se joka on pirteämpi, tasan menevät heräämiset loppujen lopuksi.

En ikinä voisi olla suhteessa joka ei olisi tasavertainen. En ikinä suostuisi kynnysmatoksi sukupuoleni vuoksi. En näe siinä mitään järkeä.. Osa viesteistä on minusta aidosti aivan absurdeja ja on uskomatonta, että tänä päivänä elää vielä näinkin vahvana käsitys miehen ylivertaisuudesta suhteessa naiseen..

No omille pojilleni opetan, että hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen, arjen jakaminen ja toisen huomioon ottaminen.[/QUOTE]

Niin samaa mieltä! Jotenkin tuntuu ihan käsittämättömältä millaisissa parisuhteissa ihmiset elää ja mitä pitävät normaalina. Jos mies viitsii mitään tehdä kotona, hän on aivan uskomaton sankari, joka ansaitsee kaiken ylistyksen ja naisen olisi syytä pitää suunsa kiinni, kun on sellaisen helmen löytänyt.

No, ne todelliset helmet on kyllä ihan toisenlaisia. Niitä jotka oikeasti ja oma-aloitteisesti hoitaa tasapuolisesti sitä yhteistä perhettä. Meidän perheessä ei lasketa kuka tekee enemmän, kumpikin kokee osallistuvansa yhteisten lasten ja yhteisen kodin hoitoon tasapuolisesti. Joskus menee työt tasan, joskus toinen hoitaa enemmän ja joskus taas toinen. Kummallekin järjestetään vapaa-aikaa, jos sitä tarvitsee/haluaa ja kumpikin saa nukkua, kun se on tarpeen. Kotitöistä ei reilussa seitsemässä vuodessa ole taidettu riidellä koskaan.

 

[QUOTE="the boss";28915157]Tässä taas yksi mistään mitään tietämätön vinkuu palkattomasta työstä. Tee sinä vaan siellä kaupan kassalla 7-13 tai 9-17 vuoroja ja pakkaa kamasi, kun kello lyö tasatuntia.

Johtavassa tai asiantuntija-asemassa homma ei mene noin. Se ylityön mahdollisuus otetaan huomioon jo palkassa. Mieheni on esim. esimies tehtaassa. Vastaa tuotannossa. Hänen puhelimensa saattaa soida klo 23 yöllä, kun joku kone on mennyt rikki ja seuraavana aamuna klo 5, kun joku ilmoittaa ettei pääse töihin sairauden vuoksi. Siihen päälle vielä ulkomaalaiset asiakkaat. Norjalaiset soittavat jopa juhannuksena, kun eivät tiedä sitä että suomessa on keskikesän juhla. Ja hyvin usein kesäloma katkeaa päiväksi tai kahdeksi siihen, että on jokin tärkeä tapaaminen. Noh, tämä vastuu 24/7 näkyy sitten palkassa ja se on neuvoteltu siten, että ylitöitä voi olla ja esim. työreissuista (päivän, 10 tunnin, 24h, viikon mittaisista) ei erillistä korvausta tule. Tämän jälkeen on sinunkaan turha tulla valittamaan pienestä palkastasi kaupan kassalla, eikä myöskään siitä, että joku joutuu tekemään "palkatta" ylitöitä.[/QUOTE]

Anteeksi vaan. OLEN ITSEKIN esimiesasemassa. EN kaupan kassa tms. JA minulla on mahdollisuus laittaa ovi kiinni perässäni kun töistä lähden. Koska en ole niin korvaamaton. Meillä on muitakin jotka osaa tarvittaessa paikata, työajallaan. Kunnioitan myös alaisteni vapaa-aikaa ja asioista voidaan etukäteen sopia jos tarve joustoille on ja siitä tietenkin saa palkan.

Meidän firmassa tiedetään hyvin miten ihmisistä saadaan paras irti. Se on se että ihmiselle annetaan mahdollisuus muuhunkin elämään kuin se missä tanssitaan työnantajan pillin mukaan 24/7.

Pahoittelut jos miehesi on suostunut sätkynukeksi jolla selkeästi perhe ja henkkoht elämä on kakkossijalla.

 

[QUOTE="the boss";28915157]Tässä taas yksi mistään mitään tietämätön vinkuu palkattomasta työstä. Tee sinä vaan siellä kaupan kassalla 7-13 tai 9-17 vuoroja ja pakkaa kamasi, kun kello lyö tasatuntia.

Johtavassa tai asiantuntija-asemassa homma ei mene noin. Se ylityön mahdollisuus otetaan huomioon jo palkassa. Mieheni on esim. esimies tehtaassa. Vastaa tuotannossa. Hänen puhelimensa saattaa soida klo 23 yöllä, kun joku kone on mennyt rikki ja seuraavana aamuna klo 5, kun joku ilmoittaa ettei pääse töihin sairauden vuoksi. Siihen päälle vielä ulkomaalaiset asiakkaat. Norjalaiset soittavat jopa juhannuksena, kun eivät tiedä sitä että suomessa on keskikesän juhla. Ja hyvin usein kesäloma katkeaa päiväksi tai kahdeksi siihen, että on jokin tärkeä tapaaminen. Noh, tämä vastuu 24/7 näkyy sitten palkassa ja se on neuvoteltu siten, että ylitöitä voi olla ja esim. työreissuista (päivän, 10 tunnin, 24h, viikon mittaisista) ei erillistä korvausta tule. Tämän jälkeen on sinunkaan turha tulla valittamaan pienestä palkastasi kaupan kassalla, eikä myöskään siitä, että joku joutuu tekemään "palkatta" ylitöitä.[/QUOTE]

Pakko vielä sanoa että eikös ole ihanaa kun teidän koko perhe-elämä tanssii miehen työn ympärillä? No toisille raha merkkaa eniten.

 

Pakko vielä sanoa että eikös ole ihanaa kun teidän koko perhe-elämä tanssii miehen työn ympärillä? No toisille raha merkkaa eniten.

Oma mieheni on johtavassa asemassa, ja meidän perheemme (me ja 3 lasta) valitettavasti pyörii aika paljon hänen työnsä ympärillä. Ja aika paljon tämä johtuu miehen palkasta (nippa nappa viisinumeroinen summa/kk), ts. jaksamme tätä aika pitkälti sen vuoksi. Mutta monesti olen miettinyt, että ollaanko kuitenkin uhrattu liikaa sen vuoksi, koska hän ei ehdi juuri viettää lasten kanssa aikaa, lomia hän ei ehdi pitää useinkaan kun lapsilla on koulusta lomaa, ja itsekin olen ollut aika kovilla. Olen joskus vähän kadehtien katsellut isiä jotka viettävät paljon aikaa lastensa kanssa. Ja entä, kun mies on eläkeiässä, kuukahtaako hän ennen aikojaan johtuen vuosia jatkuneesta kovasta työstressistä?

Käytännössä olen ollut miehen työn vuoksi välillä melkein kuin yh (taloudellisessa mielessä tietenkään en ole), ja joutunut sopeutumaan siihen, että arjen pyöritys jää minulle. Miehen työ on myös määritellyt sitä, millaisen työn itse olen voinut ottaa vastaan (minun täytyy ehtiä aina hakea lapsi itse päiväkodista, pitempiä työreissuja tai iltatöitä en voi juurikaan tehdä) omia harrastuksiakin se määrittelee. Meillä kun ei ole muita turvaverkkoja (tai lapsilla on isovanhemmat, mutta he eivät valitettavasti ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan eivätkä käytännössä juuri koskaan heitä hoida). Vaikka molemmat vanhemmat ollaan oltu kokopäivätöissä (tällä hetkellä itse en ole), mitään kotisiivouspalvelua en ole jostain syystä halunnut palkata arkea helpottamaan, vaan ollaan tehty kaikki itse.

Meillä ei ole ollut riitoja kotitöistä, koska mies on suhtautunut todella reilusti työnjakoon kotona. Teemme molemmat parhaamme, ja kunnioitamme toistemme työpanosta. Jos minulla on univelkaa, mies herää aamulla lasten kanssa ja päinvastoin.

 

[QUOTE="hhh";28915314]Anteeksi vaan. OLEN ITSEKIN esimiesasemassa. EN kaupan kassa tms. JA minulla on mahdollisuus laittaa ovi kiinni perässäni kun töistä lähden. Koska en ole niin korvaamaton. Meillä on muitakin jotka osaa tarvittaessa paikata, työajallaan. Kunnioitan myös alaisteni vapaa-aikaa ja asioista voidaan etukäteen sopia jos tarve joustoille on ja siitä tietenkin saa palkan.

Meidän firmassa tiedetään hyvin miten ihmisistä saadaan paras irti. Se on se että ihmiselle annetaan mahdollisuus muuhunkin elämään kuin se missä tanssitaan työnantajan pillin mukaan 24/7.

Pahoittelut jos miehesi on suostunut sätkynukeksi jolla selkeästi perhe ja henkkoht elämä on kakkossijalla.[/QUOTE]

Niin, olet esimiesasemassa firmassa, jossa on muitakin, jotka osaavat ja kykenevät tekemään hommasi. Koska et ole korvaamaton, olet tusinatavaraa firmassasi.

Mutta kun mieheni on esimiesasemassa pienessä firmassa, jossa on n. 60 työntekijää. Ja hän vastaa koko tuotannosta yksi. Täysin yksin. Ei ole ketään muuta. Me emme tanssi työntekijän pillin mukaan. Toki mieheni voi kieltäytyä tärkeästä tapaamisesta kesälomallaan, mutta onko se firman edun mukaista - ei! Se on hyvä että sinä et ole korvaamaton ja sinun kaltaisiasi on 13 tusinassa teidän firmassa. Mieheni firmassa ei niin ole. Kuitenkin hän on kotonaan n. klo 18 ja viikonloput. Ehtii pitämään lomansa pääsääntöisesti. Minä taas olen lasten kanssa kotona. Mikään ei kuitenkaan tarkoita, että hänelle hänen perheensä ja yksityiselämänsä olisi kakkossijalla.

 

[QUOTE="aapee";28914316]Kiitos kaikille kommenteista. Toivon, että asia täällä meillä ratkeaa. En vielä tosin ole siitä varma.

Puhuimme tänään (vähän) miehen kanssa. Mies jäi miettivälle kannalla, kun aivan rauhallisesti ja kiivastumatta kertasin oman kantani ja että nykyinen systeemi ei voi jatkua - eikä tule jatkumaan, koska se johtaa jossain vaiheessa eroon.

Ainakin tänä iltana mies teki huomisen ruuan, laittoi tiskikoneen pyörimään ja lasten huomiset vaatteet valmiiksi aamua varten sillä aikaa, kun minä luin iltasatua. Eli ehkä joku pieni ajatus hänen päässään heräsi, joku pieni ryhtiliike...

Viikonlopun aamu-unistaan en usko hänen luopuvan. Ikävä kyllä.

Kuten täällä on todettukin, osa univajeestani on omaa syytäni, koska valvon liian myöhään. Toisaalta en enää jaksa sellaistakaan elämää (kuin lasten vauva-aikana), että menen nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa, ilman että saan hetkeäkään hengähtää, tehdä omiani. Ainakin viikonloppuisin haluaisin valvoa yhteentoista tmv. Ihan kohta menen tästä nukkumaan

Ja niille, jotka kritisoivat minua: Totta kai vikaa on myös minussa. En minä ole täydellinen. Olen väsynyt, kiireinen ja surullinen siitä, ettei mieheni arvosta minua. Ja lisäksi olen huono keksimään tähän tilanteeseen ratkaisua, joka muuttaisi elämänlaatuani paremmaksi - ja olisi mahdollinen toteuttaa.

Itse en koe edelleenkään olevani itsekäs tai vaativani liikaa.

Illan tunnit lasten nukkumaanmenon jälkeen on periaatteessa se ainoa aika, jolloin minä ja mies olemme kahdestaan ja meillä on edes joku mahdollisuus yrittää parantaa välejämme. Muuta kahdenkeskistä aikaa on vähän, meillä ei ole esim. sukulaisia jotka lapsia vahtisivat. Joskus voimme toki palkata lastenhoitajan, mutta kuten täällä fiksusti joku kommentoikin, ei suhteen hoitamiseen riitä pari viikonloppua tai iltaa vuodessa.[/QUOTE]

Mun mielestä sun prioriteettisi pitäisi olla oman väsymyksesi poistaminen mahd.pian. Nyt kirjoittamasi perusteella prioriteettisi näköjään on mies, ja että saat viettää iltaisin hänen kanssaan aikaa. Miten ajattelit että suhteenne paranee, jos vietät väsyneenä hänen kanssaan aikaa, ja väsyt vielä entisestään lisää? Prioriteetit kuntoon! Jos oikeasti olisit väsynyt, menisit aikaisin nukkumaan joka ilta, ja pystyisit luottamaan siihen, että mies pysyy vierelläsi, vaikka ette ehdikään viettää "laatuaikaa". Lapset ovat pieniä, elämän ns. ruuhkavuodet. Vähän tuntuu, että roikut miehessä, joka ei edes arvosta sinua.

Ja miksi muka et voi vaatia häneltä, että sinäkin saat nukkua viikonloppuisin? Jotain suhteessanne on pielessä. Olet alistunut hänen tahtoonsa.
Toisekseen ; tässäkin viestissä puhut mitä hommia mies on tehnyt keskustelun jälkeen(ruuan, tiskikone, lasten vaatteet), jotenkin olet jämähtänyt tuolle "suorittamisen tasolle", eli mittaat kaiken sillä mitä toinen tekee. Jos se on noin pienistä asioista kiinni-miksi ette palkkaa kodinhoitajaa esim muutama kerta viikossa? Kaksi työssäkäyvää aikuista, pitäisi olla varaa siihen. Eikä naputtaa toisillee mitä kukin on tehnyt jne. Jos suurin ongelma on väsymyksesi-hoidat sen ensimmäiseksi kuntoon, ja sitten vasta ajattelet suhteen hoitamista ja parantamista. Ja jos ongelma on että kumpikaan ei jaksa tehdä kotitöitä-palkkaatte kodinhoitajan tai siivoojan, tai otatte au pairin. Hyvin helppoa. Ja sitten kun akuutit arkiasiat ja väsymys on kunnossa, alat miettimään onko suhteessanne mitään emotionaalista tai henkistä yhteyttä. Nyt toimitte toisianne kohtaan kuin työntekijä ja työnantaja, ettekä pelaa samassa joukkueessa. Mies myös kuulostaa välinpitämättömältä, jos ei koskaan anna sinun nukkua viikonloppuisin? Aika julmaa.
Mutta et voi syyttää vain häntä, jos itse olet suostunut alistumaan hänen tahdolleen. Kaikki nuo lasten "pakko-ulkoilut"jne. Ei kuulosta normaalilta perhe-arjelta, vaan siltä että yritetään pakoilla arkea, eikä tulla toimeen keskenään. Kuka sellaista suhdetta haluaa jatkaa?

 

[QUOTE="aapee";28914373]Edelliselle: Menen siis useana iltana viikossa nukkumaan tosi ajoissa, mutten aina. Joskus valvon. Luen kirjoja, surffaan netissä, luen facebookista mitä tutuille kuuluu - ja joskus tosiaan teen töitä. Saatan jopa yrittää jutella mieheni kanssa.

Silti haluaisin nukkua joko lauantaina TAI sunnuntaina esim. kello kahdeksaan. Ja KYLLÄ, kehtaan ajatella näin.[/QUOTE]

Hassu kommentti. Vierität syyn siis miehen niskaan. Arkisin et voi mennä ajoissa nukkumaan, koska et vaan tahdo. Mutta viikonloppuisin haluaisit nukkua.
Voi voi, Elämä On. Miksi teitte niitä lapsia, jos kumpikaan ei oikeastaan haluaisi huolehtia niistä? Enpä muista itse koskaan nukkuneeni viikonloppuaamuina kun lapset oli pieniä. Kaikkea ei voi saada. Äitinä minusta se oli helppo ymmärtää, tietäen että lapset kasvaa, ja pian he eivät edes tarvitse minua. Sitten kun istut yksin kuusikymppisenä tiptop-siistissä asunnossasi yksin, mietitkin että harmi että et koskaan ehtinyt nauttia lastesi seurasta, vaan nipotit vaan miehelle mitä asioita oli tekemättä...

 

[QUOTE="vieras";28916062]Hassu kommentti. Vierität syyn siis miehen niskaan. Arkisin et voi mennä ajoissa nukkumaan, koska et vaan tahdo. Mutta viikonloppuisin haluaisit nukkua.
Voi voi, Elämä On. .[/QUOTE]

Niin, se elämä on myös sille isällekin. Miksi äidin pitää olla se, joka aina aamuisin joutuu raahautumaan ylös? Kun aina ei ole edes siitä kyse mihin aikaan on mennyt illlalla nukkumaan. Kun saattaa kato olla sekin toive, että joskus saisi nukkua pidempään kuin klo 6. Kun kaikki ihmiset eivät ole aamunvirkkuja!

Talossa on kaksi täysipäistä aikuista, joista molemmat haluaisivat aamulla nukkua. Niin mikä hitto siinäon, että isä saa vain vedellä hirsiä ja äiti joutuu joka aamu kömpimään ylös? Sekö, että miehellä on oikeus tehä mitä tykkää ja naisella on velvollisuus tehdä mitä pitää. Jokainen joka ottaa sen päänsä sieltä perseestä pois, tajuaa, että tilanne on EPÄREILU. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mihin aikaan ap menee illalla nukkumaan, vaan kyse on siitä, että miksi ihmeessä sitä inhottavaa aamuheräämistä vapaapäivänä ei voi jakaa! Siksi että mies on tässä asiassa ihan helkkarin itsekäs vaikka te sovinistit muuta yrittäisittekin länkyttää.

 

[QUOTE="vieras";28916062]Hassu kommentti. Vierität syyn siis miehen niskaan. Arkisin et voi mennä ajoissa nukkumaan, koska et vaan tahdo. Mutta viikonloppuisin haluaisit nukkua.
Voi voi, Elämä On. Miksi teitte niitä lapsia, jos kumpikaan ei oikeastaan haluaisi huolehtia niistä? Enpä muista itse koskaan nukkuneeni viikonloppuaamuina kun lapset oli pieniä. Kaikkea ei voi saada. Äitinä minusta se oli helppo ymmärtää, tietäen että lapset kasvaa, ja pian he eivät edes tarvitse minua. Sitten kun istut yksin kuusikymppisenä tiptop-siistissä asunnossasi yksin, mietitkin että harmi että et koskaan ehtinyt nauttia lastesi seurasta, vaan nipotit vaan miehelle mitä asioita oli tekemättä...[/QUOTE]

MITÄ???
Miten niin kumpikaan ei halua hoitaa lapsia?
Eli äiti on paska, kun se haluaa joskus olla hereilläkin hetken rauhassa ja se on paska, kun se kehtaakin olettaa, että se vois esim. nukkua viikonloppuna toisena aamun pidempään ja mies toisena.
On se kauheeta, kun miehen niskaan taas vieritetään kaikki...

 

MITÄ???
Miten niin kumpikaan ei halua hoitaa lapsia?
Eli äiti on paska, kun se haluaa joskus olla hereilläkin hetken rauhassa ja se on paska, kun se kehtaakin olettaa, että se vois esim. nukkua viikonloppuna toisena aamun pidempään ja mies toisena.
On se kauheeta, kun miehen niskaan taas vieritetään kaikki...

Lapset ovat päivisin hoidossa, mies vie arkena joka päivä illaksi lapset ulos, koska ei kestä lasten ääniä kotona, ja koska se on HELPOINTA miehen mielestä. Ei tässä minun mielestäni kovin lapsiystävälliseltä pariskunnalta kuulosta, eikä ajatella lasten parasta, vaan ajatellaan omaa mukavuudenhalua, ja riidellään siitä kumpi tekee enemmän. Ei vaikuta siltä että kumpikaan nauttii lasten seurasta, vaan yritetään nalkittaa toinen hoitamaan lapsia, ettei itse tarvitsisi. Aamuisin sekä iltaisin.

 

[QUOTE="vieras";28916615]Lapset ovat päivisin hoidossa, mies vie arkena joka päivä illaksi lapset ulos, koska ei kestä lasten ääniä kotona, ja koska se on HELPOINTA miehen mielestä. Ei tässä minun mielestäni kovin lapsiystävälliseltä pariskunnalta kuulosta, eikä ajatella lasten parasta, vaan ajatellaan omaa mukavuudenhalua, ja riidellään siitä kumpi tekee enemmän. Ei vaikuta siltä että kumpikaan nauttii lasten seurasta, vaan yritetään nalkittaa toinen hoitamaan lapsia, ettei itse tarvitsisi. Aamuisin sekä iltaisin.[/QUOTE]

Selkeästi ei kiinnosta lapset, kun niitä viedään ulkoilemaan vielä päivähoidon jälkeenkin? Hassu näkökulma.
Ymmärrän hyvin tuon ulosviemisen... omani ovat päivähoidon jälkeen aika äkäisiä ja kiukkuisia, joten koko perhe voi paremmin, kun toinen meistä aikuisista tai molemmat lähtee lasten kanssa ulos hoitopäivän jälkeen. Mun mielestä se ei kuulosta sille, että kumpikaan ei halua hoitaa lapsia?
Eikä tässä tapauksessa mun mielestä riidellä siksi, että kumpikin on niin mukavuuden haluinen tai että kumpikaan ei haluaisi olla lastensa kanssa, vaan siitä, että kyseisessä perheessä tuo arjen jakaminen menee vähän epätasaisesti ja epäreilusti. Mä en oikein tiedä mitään muuta asiaa mistä riidellä, kuin siitä, että jokin asia on epäoikeudenmukainen?
Enkä mä ymmärrä sitäkään, että äiti olisi kohtuuton halutessaan nukkua toisena aamuna viikonloppuna jos isä nukkuu toisena? Eikö se olis vähintäänkin reilua?

 

Ensin pitää ihmetellä tuota ihmettelyä siitä, että lasten kanssa ollaan ulkona. Siitä mitä ihmeen outoa siinä on? Me olemme 2 ja 4 -vuotiaiden kanssa näin kesäaikaan varmaankin 4-6 tuntia päivässä ulkona. Siis hyvällä kelillä. Ja se on ihan normaalia. Eli meillä myös ulkoillaan päiväkotipäivänkin jälkeen ellei nyt mummoja sada taivaalta. Meillä lapset haluavat ulos eikä meilläkään ole mitään sitä vastaan. Talvella ehtii taas möyröttää sisällä ja leikkiä sisäleikkejä.

Mutta asiaan, onhan tuo nyt aika epäreilua, että vanhemmista vain toinen saa nukkua vapaapäivinä pitkään ja vetää vielä päiväunet siihen päälle. Minulla on käynyt sellainen onni, että mieheni on hyvin aamunvirkku ihminen. Meillä siis mies oikeastaan aina nousee lasten kanssa ensin ylös. Ja ihan omasta vapaasta tahdosta kun heräisi viimeistään klo 7 oli niitä lapsia tai ei. Itse siis saan nukkua rauhassa aamuisin. Ihanaa! Mutta minä olenkin paljon aamu-unisempi ja ymmärrän varsin hyvin ap:n tarpeen niille pidemmille aamu-unille edes kerran viikossa. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluaako olla lasten kanssa tai olisiko niitä pitänyt tehdä tai jaksaako niitä hoitaa. Kun äidit ja isätkin ovat kuitenkin ihmisiä. Heilläkin on tarpeensa ja toiveensa ja kyllä, ihan äitien ja isienkin pitää saada joskus nukkua ja joskus jopa silloin kun haluaa, ei vain silloin kuin pystyy.

 

[QUOTE="arhippa";28916714]Ensin pitää ihmetellä tuota ihmettelyä siitä, että lasten kanssa ollaan ulkona. Siitä mitä ihmeen outoa siinä on? Me olemme 2 ja 4 -vuotiaiden kanssa näin kesäaikaan varmaankin 4-6 tuntia päivässä ulkona. Siis hyvällä kelillä. Ja se on ihan normaalia. Eli meillä myös ulkoillaan päiväkotipäivänkin jälkeen ellei nyt mummoja sada taivaalta. Meillä lapset haluavat ulos eikä meilläkään ole mitään sitä vastaan. Talvella ehtii taas möyröttää sisällä ja leikkiä sisäleikkejä.

Mutta asiaan, onhan tuo nyt aika epäreilua, että vanhemmista vain toinen saa nukkua vapaapäivinä pitkään ja vetää vielä päiväunet siihen päälle. Minulla on käynyt sellainen onni, että mieheni on hyvin aamunvirkku ihminen. Meillä siis mies oikeastaan aina nousee lasten kanssa ensin ylös. Ja ihan omasta vapaasta tahdosta kun heräisi viimeistään klo 7 oli niitä lapsia tai ei. Itse siis saan nukkua rauhassa aamuisin. Ihanaa! Mutta minä olenkin paljon aamu-unisempi ja ymmärrän varsin hyvin ap:n tarpeen niille pidemmille aamu-unille edes kerran viikossa. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa haluaako olla lasten kanssa tai olisiko niitä pitänyt tehdä tai jaksaako niitä hoitaa. Kun äidit ja isätkin ovat kuitenkin ihmisiä. Heilläkin on tarpeensa ja toiveensa ja kyllä, ihan äitien ja isienkin pitää saada joskus nukkua ja joskus jopa silloin kun haluaa, ei vain silloin kuin pystyy.[/QUOTE]

Ap:n mies vie lapset ulos eri syystä kuin te. Hän tekee niin koska se on hänelle helpoin ratkaisu, eikä halua että lapset riehuvat kotona. Ap sanoi että lapset eivät leiki kovin hyvin keskenään. Miksiköhän? Kun koskaan eivät saa leikkiä kotonaan, vaan riepotetaan JOKA arki-ilta ulos. Kyllä päiväkoti-ikäisetkin lapset väsyvät pitkistä päivistä, ja haluaisivat varmasti välillä olla kotonakin! Tästä johtuen kommentti että ei kovin lapsiystävällinen pariskunta, kun ajatellaan vaan mikä on helpointa itselle.

Olen itsekin kommentoinut ap:lle, että mies on epäreilu kun ei anna ap:n nukkua viikonloppuisin. Muutenkin mies vaikuttaa itsekkäältä. Mutta molemmista vanhemmista tulee sellainen olo, että arki on suorittamista, eikä lasten seurasta nauti kukaan. Onko koko elämä kiinni siitä kuka täyttää tiskikoneen tai kuka laittaa ruokaa? En vaan ymmärrä että näin pienistä ongelmista saadaan väännettyä elämää suurempaa draamaa...

 

JA ap:n mies valittaaa ettei jaksaisi viedä lapsia joka ilta ulos, siitä kai oli riitaa myös? ELI toisin sanoen pariskunta on itse kehittänyt itselleen stressaavan elämäntavan, ja riitelevät sitten siitä. Miksi ei yksinkertaisesti voida olla arki-iltoina kotoan rauhassa, ja molemmat vanhemmat saavat levätä? Illallisen tekemiseen ei kovin paljon aikaa mene. Ja tuon ikäiset leikkivät jo kivasti, toisin kuin esim 1 ja 2-vuotiaat...
En vaan ymmärrä miksi pitää tehdä elämästä vaikeampaa kuin mitä se on????