vierailija
Olimme vauvan kanssa ajamassa, matkaa oli 200 km. Vauva aloitti itkun heti alkumatkasta, kuten tavallista, mutta nyt ei nukahtanut turvaistuimeen. Pysähdyttiin, imetin ja katsoin vaipan. Vauva viihtyi sylissä hyvin, rauhoittui heti. Jonkin ajan kuluttua jatkoimme matkaa, huuto jatkui ja yltyi. Uusia pysähdyksiä, jolloin vauva taas oli tyytyväisenä sylissä. Sitten viimeinen etappi, viimeiset 40 kilsaa. Nyt huuto yltyi jo hirmuiseksi raivoamiseksi, vauva huusi kurkkunsa pohjasta.
Sitten en enää jaksanut lauleskella ja rallatella, olla hiljaa ja odottaa nukahtamista tai keskittyä radioon tai tsemppaaviin ajatuksiin "kohta ollaan perillä", "antaa nyt huutaa vain, kun ajan...",
vaan täyttä kurkkua karjuin takaisin, että ole hiljaa nyt, en enää jaksa. Aikaakin oli mennyt matkaan jo tuhottoman kauan pysähdysten takia. Vauva ei tietenkään hiljentynyt, vaan säikähti ja alkoi huutaa vieläkin lujempaa, jos mahdollista.
Tuntui ja tuntuu ihan helvetin pahalta. Mietin, mitkä traumat vauva nyt saa, elinikäiset
Tiedän toki, että matka on pitkä yksin vauvan kanssa ja että edellisenä yönä heräilin parin tunnin välein, mutta kuitenkin...
Mitä teette, kun umpiväsyneinä tiukassa tilanteessa tunteet ja holtiton käytös (tässä tapauksessa huutaminen) meinaa ottaa yliotteen? Miten pystytte hillitsemään itsenne? Mitä ajattelette? Mulla yleensä auttaa, kun mietin että se on vauva ja huuta siksi, ei pahuuttaan eikä ilkeyttään. Nyt ei auttanut
Sitten en enää jaksanut lauleskella ja rallatella, olla hiljaa ja odottaa nukahtamista tai keskittyä radioon tai tsemppaaviin ajatuksiin "kohta ollaan perillä", "antaa nyt huutaa vain, kun ajan...",
vaan täyttä kurkkua karjuin takaisin, että ole hiljaa nyt, en enää jaksa. Aikaakin oli mennyt matkaan jo tuhottoman kauan pysähdysten takia. Vauva ei tietenkään hiljentynyt, vaan säikähti ja alkoi huutaa vieläkin lujempaa, jos mahdollista.
Tuntui ja tuntuu ihan helvetin pahalta. Mietin, mitkä traumat vauva nyt saa, elinikäiset
Tiedän toki, että matka on pitkä yksin vauvan kanssa ja että edellisenä yönä heräilin parin tunnin välein, mutta kuitenkin...
Mitä teette, kun umpiväsyneinä tiukassa tilanteessa tunteet ja holtiton käytös (tässä tapauksessa huutaminen) meinaa ottaa yliotteen? Miten pystytte hillitsemään itsenne? Mitä ajattelette? Mulla yleensä auttaa, kun mietin että se on vauva ja huuta siksi, ei pahuuttaan eikä ilkeyttään. Nyt ei auttanut