Karista!

[vittukyrsii]

Oikeesti ootteko te noin tyhmiä?joku tuo sano et kun se ei oo vastannu tunteihin??siis oikeesti eikö vittu ihmisillä saa olla mitään muuta ku tää palsta??jos kari on pois täältä tekemässä lastensa kanssa jotain yms ni te näätte painajaisia ku ei vastaa nälvintäänne!
ja joo karin kanssa vaihdan juttua mustana! niinkuin tekee moni muukin palstalainen,te jotka valitatte et se on provo niin pitäkää päät kii tai sanokaa asianne sille privana!

 

[kyrsiivittu]

Et sitten viitsinut mustana tätä sanoa.

 

[minä]

olen samaa mieltä!!!!

 

[vieras]

Kuules nyt pikku kullanmuru, ihmisellä joka tulee hyvin vittumaiseen sävyyn tänne kerjäämään päähäntaputusta kertomalla että jättää lapset kotiin ja samaan syssyyn haukkuu naapurin lyttyyn, ei pitäisi olla mitään valittamista siitä jos metsä vastaa niinkuin sinne huutaa. Koko aloituksen tekeminen Karilta oli pelkkä keino päästä moralisoimaan naapuria, eikä olennaista ole se, olisko siihen mahdollisesti aihetta vai ei. Ainoastaan typerä, keskenkasvuinen idiootti tulee keskustelupalstalle juoruamaan naapurin tai kenen tahansa muun asioista.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Kuka Kari? Ihan pihalla, kun muutamaksi päiväksi poistuu palstalta.

 

[uuh]

eihän hän kertonut muutaku et tuli riitaa ja miksi,toi mitään pään taputusta ollu mun käsittääkseni,lähinnä tuollaista ei olis tullut jos se naine olis pitäny suunsa kiinni.ja tuossa kysyi että kumpaa te pidätte pahempana?
ja eihän se ollut siittä suutahtanu vaan tuosta teidän privo huutelusta,kummaa ku kaikki äidit on täydellisiä täällä!

 

[SeSaMa]

Ap, olen samaa mieltä. Onko kukaan provo-huutelijoista ajatellut, että olisikin itse väärässä?
Entä jos Kari on tosiaankin menettänyt vaimon? Luulisi teidän älyävän, että hän käy aika suurta asiaa läpi, ja todellakin haluaisi tukea tai neuvoja?
Eli sanon samaa kuin Ap, pitäkää huutelunne itsellänne.

 

[hah]

toi "kari" onkin varmasti mies...hohhoijaa, surkee provo...

 

[pikku myy ja haisulimamma]

eipä oo karit sun muut paljon mua hetkauttanut

 

[Mrs Cunningham]

Ihan miten vaan... mutta mun mielestä kaikilla Kareilla ja kellä tahansa, on oikeus kirjoitella omista tuntemuksistaan täällä. Ihan sama mulle, onko mies tai nainen tai jotain siltä väliltä. Jos ette usko ko nimimerkkiin niin eiks ois parempi antaa jutun olla? Ja ne, jotka haluavat tukensa antaa läheisensä menettäneelle, tehköön niin, se on heidän valintansa.
Kait teilläkin on elämä tän palstan ulkopuolella, eikö??? Olis meinaan aika toivottoman tuntusta, jos ei olis? Ja jos näin olisi, uskaltakaa kertoa siitäkin, saatte varmasti tukea, ihan niinkuin Karikin! Kateellisuus ei ole hyve, you know???!!!

 

[ViciousDream]

ÖÖÖÖÖ, ei mitään hajua taas. Mutta ei sitä täällä ehdi olemaan pahemmin kun on opiskelu ja lapset.

 

[Tianna]

Nykyään ei ole olemassa virallista suruaikaa.

 

[Kukkanen2]

Nykyään ei ole olemassa virallista suruaikaa.

Laissa vai? Tunteet onkin sitten toinen juttu =) On tutkittu että ihminen suree keskimäärin n.1-2 vuotta läheisen kuolemaa. Mitä läheisempi, sitä kauemmin pahin suru kestää.

 

[Tianna]

Nykyään ei ole olemassa virallista suruaikaa.

Laissa vai? Tunteet onkin sitten toinen juttu =) On tutkittu että ihminen suree keskimäärin n.1-2 vuotta läheisen kuolemaa. Mitä läheisempi, sitä kauemmin pahin suru kestää.

Jotkut suree, jotkut ei. Ei kannata välttämättä yleistää kaikkia tutkimustuloksia koskemaan omaa elämää, eikä varsinkaan muiden elämää. Joku ei toivu surusta koskaan, joku suree kahdessa viikossa oikein pohjia myöten, ja se riittää. Eikä kuolema, läheisenkään, aina aiheuta pientä harmiakaan, saati surua.

Mutta ennenvanhaan piti leskensänkyä maata vuosi, mieluiten pari. Muuten tuli tupenrapinat.

 

[Talvicci]

Mistä ihmeestä ap edes puhuu?

 

[Kukkanen2]

Nykyään ei ole olemassa virallista suruaikaa.

Laissa vai? Tunteet onkin sitten toinen juttu =) On tutkittu että ihminen suree keskimäärin n.1-2 vuotta läheisen kuolemaa. Mitä läheisempi, sitä kauemmin pahin suru kestää.

Jotkut suree, jotkut ei. Ei kannata välttämättä yleistää kaikkia tutkimustuloksia koskemaan omaa elämää, eikä varsinkaan muiden elämää. Joku ei toivu surusta koskaan, joku suree kahdessa viikossa oikein pohjia myöten, ja se riittää. Eikä kuolema, läheisenkään, aina aiheuta pientä harmiakaan, saati surua.

Mutta ennenvanhaan piti leskensänkyä maata vuosi, mieluiten pari. Muuten tuli tupenrapinat.

Missä kohtaa kirjoitin omasta elämästäni? =) Tarkoitin ihan tuloksia ja sitä mitä olen monelta ihmiseltä kuullut heidän henk.kohtaisesta surustaan. Aika kovaluonne täytyy olla jos toipuu kokonaan vaikkapa oman lapsensa kuolemasta parissa viikossa (siksihän kirjoitinkin alussa, että mitä läheisempi, sitä kauemmin pahin suru kestää).