V
Viallinen
Vieras
En käsitä mikä mulla/mussa on.
Olen ollut sinkkuna jo viidettä vuotta, erosin hyvin väkivaltaisesta suhteesta aikoinani ja käyn sitä nyt terapiassa läpi.
Minulla on ollut vaikeuksia olla suhteessa miesten kanssa eron jälkeen. Viimeistään kuukauden tai kahden tapailun jälkeen minua on alkanut "ahdistamaan" ja olen keksinyt syyt vaikka kiven kolosta että olen saanut laitettua välit lopullisesti poikki. En ole myöskään pystynyt nukkumaan miehen vieressä, muuta kuin humalassa..
No, näistä on jo aikaa ja olen kuvitellut että nyt olen valmis ja haluan rakkautta elämääni. Laitoin ilmon nettideiteille.. saan ihan fiksuja yhteydenottoja mukavilta tyypeiltä, oikeasti jopa "helmiltä" mutta siinä vaiheessa kun miehet ehdottaa tapaamista, mulle tulee sellainen olo että lopetan koko yhteydenpidon. Tulee sellainen olo, että aivan turhaa mitkään treffit, ei niistä seuraa kuitenkaan mitään, olen niin paljon huonompi kuin mies ja se näkyy..
Miehet, joita tapaisin ovat korkeasti koulutettuja, elämä mallillaan, ehkä pari lasta ja avioero takana. Minulla taas.. opistotason tutkinto, lapsia parille eri miehelle, ylipainoa, velkataakka..
Ehkä mun kannattais tosiaan vaan luovuttaa ja uskoa se, että mun pitää olla ilman parisuhdetta koko loppu elämäni. Ei tästä tule mitään.
Olen ollut sinkkuna jo viidettä vuotta, erosin hyvin väkivaltaisesta suhteesta aikoinani ja käyn sitä nyt terapiassa läpi.
Minulla on ollut vaikeuksia olla suhteessa miesten kanssa eron jälkeen. Viimeistään kuukauden tai kahden tapailun jälkeen minua on alkanut "ahdistamaan" ja olen keksinyt syyt vaikka kiven kolosta että olen saanut laitettua välit lopullisesti poikki. En ole myöskään pystynyt nukkumaan miehen vieressä, muuta kuin humalassa..
No, näistä on jo aikaa ja olen kuvitellut että nyt olen valmis ja haluan rakkautta elämääni. Laitoin ilmon nettideiteille.. saan ihan fiksuja yhteydenottoja mukavilta tyypeiltä, oikeasti jopa "helmiltä" mutta siinä vaiheessa kun miehet ehdottaa tapaamista, mulle tulee sellainen olo että lopetan koko yhteydenpidon. Tulee sellainen olo, että aivan turhaa mitkään treffit, ei niistä seuraa kuitenkaan mitään, olen niin paljon huonompi kuin mies ja se näkyy..
Miehet, joita tapaisin ovat korkeasti koulutettuja, elämä mallillaan, ehkä pari lasta ja avioero takana. Minulla taas.. opistotason tutkinto, lapsia parille eri miehelle, ylipainoa, velkataakka..
Ehkä mun kannattais tosiaan vaan luovuttaa ja uskoa se, että mun pitää olla ilman parisuhdetta koko loppu elämäni. Ei tästä tule mitään.