Kannattaako lasta hankkia jos ei ole vauvakuumetta?

[kyselen vaan]

Mielipidettä kehiin!


Täytän reilun vuoden päästä 30 vuotta, ja tähän mennessä en ole vielä vauvakuumeesta kärsinyt.

Pienet vauvat eivät herätä minussa suuria tunteita. Hieman isommat lapset, jotka jo puhuvat, ovat mukavaa seuraa, kun heidän kanssaan voi paremmin touhuta kaikenlaista.
Rakastan sisarusteni lapsia, he ovat minulle läheisiä

Olen kuitenkin ajatellut, että joskus minullakin tulisi olemaan lapsia. Mut uskallus lapsen tekemiseen ei ole vielä riittänyt.

Olenko luonnonoikku, vai mikä mua vaivaa...?

 

[vieras]

Minä tein, eka syntyi viikkoa ennen kuin täytin 30v. Eipä olisi kannattanut.

 

[Micosa]

Jaa enpä tiedä.
Kolme lasta ja kaikki alulle ilman vauvakuumetta.
Elämäni ensimmäinen vauvakuume tuli kun kuopus oli n.4kk ja loppui lyhyeen.

 

[Keittiönoita]

Mulla on 2 lasta, mutta ei ole koskaan ollut vauvakuumetta.

 

[vieras]

Mulla ikää 32v, ei vauvakuumetta eikä siksi myöskään vauvoja. Odottelen josko tulis kuume tai sit jätän tekemättä. Ja siis tulkitsen vauvakuumeen haluksi saada oma vauva.

 

[ap]

Minä tein, eka syntyi viikkoa ennen kuin täytin 30v. Eipä olisi kannattanut.

Oliko lapsen hankkiminen mielestäsi virhe?

 

[4n äiti]

lähtökohtaisesti jos elämässä pitää kysyä jonkin asian tekemisen puolesta, niin silloin ei ole varma tai kypsä. eli, kun jotain tahtoo elämässä, niin silloin siitä ei enää täällä kysellä.

 

[Tukka Tötteröllä]

Ei mullakaan ole vauvakuumetta ollut varsinaisesti. Tokaisin vaan miehelleni kun ystävän lapsen näin, että mekin tehdään nyt lapsi. Ja kappas sieltähän se plussa tuli 3 viikon jälkeen Sen ajan podin kovaa vauvakuumetta Enkä ole katunut.

 

[vieras]

Mulla on 5 lasta ja kaikki tullu vauvakuumeesta

 

[...]

Ei musta kannata tieten tahtoen ryhtyä äidiksi jos ei ole kova vauvakuume, silloin kannattaa kun todella palavasti haluat äidiksi, koska äitiys todella vaikuttaa ihan kaikkeen elämääsi. Itse olen äiti ja siitä onnellinen, ja lapset ykkösenä..

 

[vieras]

Meillä 1 lapsi eikä ollut vauvakuumetta. Ei kai nyt vauvakuume ole pakollinen merkki lapsen "hankinnasta" =)

Eri tyyppiset ihmiset kuumeilevat milloin mistäkin on autokuumetta ja talokuumetta ja vauvakuumetta

 

[vauva]

En mäkään tiedä vauvakuumeesta, mut oon kyllä aina tiennyt haluavani lapsia. Nyt ois reilu kaksivuotias ja toinen tulossa. Olen innoissani raskaudesta ja rakastan olla äiti pojalleni. herkkua ei todellakaan aina ole, mutta perhe on mun juttu.

 

[op]

Ei siihen kysymykseen varmaan voi vastata kukaan sinun puolestasi..

Ei lasta varmaan kannata tehdä vain siksi että sellainen kuuluu asiaan, mutta oletko valmis elämään sen asian kanssa että jäät lapsettomaksi?

On sinulla muutama vuosi aikaa miettiä asiaa.. 35-vuotiaana hedelmällisyys laskee, mutta ei se mahdotonta ole senkään jälkeen.. Tunnen pari 40 ensisynnyttäjää, terveet lapset tuli molemmille.

Olen huono vastaamaan, itse täytän kohta 29 ja vauvakuume kyllä ollut monta vuotta... Nyt puolessa välissä raskautta..

Hassua vain, että vaikka kovasti halusin raskautua ja olen vilpittömän onnellinen tilastani, nyt minua on ruvennut mietityttämään, onko minusta sittenkään äidiksi, ja olisiko pitänyt vielä pari vuotta odottaa... Ei sitä ehkä koskaan ihan täysin valmis ole näin suureen muutokseen.. Onneksi on hyvä mies josta tulee loistava isä ja voimme harjoitella perheenä olemista toisiltamme tukea saaden..

 

[Coffee Break]

Ei ole mullakaan ollut vauvakuumetta. Mulle on kuitenkin aina ollut selvää että lapsia haluan.

 

[vieras]

Minä tein, eka syntyi viikkoa ennen kuin täytin 30v. Eipä olisi kannattanut.

Oliko lapsen hankkiminen mielestäsi virhe?

Jos oikein kylmästi asiaa katsoo niin kyllä. Lapset ansaitsee olla suuresti haluttuja ja rakastettuja. Mä tein lapset koska kuvittelin että huono olo elämässäni johtu siitä ettei lapsia ole, että se on se joka puuttuu. Väärin. Alkuperäinen ahdistus ei ole kadonnut mihinkään, vaan sen syy on kirkastunut. Ja lasten myötä on tullut roppakaupalla uusia ahdistuksen aiheita. Luonnonoikku taidan minäkin olla kun en tässä tilanteessani löydä heistäkään mitään iloa.

 

[vieras]

Ehkä ei kannata. Ajattele sitä jaksatko hoitaa lasta eri tilanteissa 18v ja kantaa suurta vastuuta ja asettaa jonkun muun aina itsesi edelle, huvitti sinua tai ei. Jos olet ollut aina sitä mieltä ettet halua lapsia niin älä tee, ei kaikkien tarvitse. Sitäpaitsi on sinulla vielä aikaa miettiä.

 

[koppis]

Meillä on monta lasta ja vain ennen kuopusta mulla oli varsinainen kova vauvakuume. Kaikki lapset ovat silti suunniteltuja enkä kadu sitä, että lapsia on monta, hyvä näin.

 

[4n äiti]

Minä tein, eka syntyi viikkoa ennen kuin täytin 30v. Eipä olisi kannattanut.

Oliko lapsen hankkiminen mielestäsi virhe?

Jos oikein kylmästi asiaa katsoo niin kyllä. Lapset ansaitsee olla suuresti haluttuja ja rakastettuja. Mä tein lapset koska kuvittelin että huono olo elämässäni johtu siitä ettei lapsia ole, että se on se joka puuttuu. Väärin. Alkuperäinen ahdistus ei ole kadonnut mihinkään, vaan sen syy on kirkastunut. Ja lasten myötä on tullut roppakaupalla uusia ahdistuksen aiheita. Luonnonoikku taidan minäkin olla kun en tässä tilanteessani löydä heistäkään mitään iloa.

kenet lapsista antaisit sitten pois? jos tosi paikka tulis, ja sulta oltaisiin viemässä lapset pois, antaisitko?

 

[dd]

Mielestäni:
Vauvakuume ei ole missään nimessä riittävä syy "tehdä" lapsia.
Vauvakuumeettomuus ei missään nimessä tarkoita etteikö voisi "tehdä" lapsia.

Kannattaako lapsia "tehdä"; mielestäni asiaa tulee pohtia aina, olipa vauvakuumetta tai ei.
Siihen ei voi kukaan oikein vastata. Monet asiathan tuohon vaikuttaa, vauvakuumeen ei mielestäni pitäisi suurestikaan vaikuttaa.

 

[vieras]

Minä tein, eka syntyi viikkoa ennen kuin täytin 30v. Eipä olisi kannattanut.

Oliko lapsen hankkiminen mielestäsi virhe?

Jos oikein kylmästi asiaa katsoo niin kyllä. Lapset ansaitsee olla suuresti haluttuja ja rakastettuja. Mä tein lapset koska kuvittelin että huono olo elämässäni johtu siitä ettei lapsia ole, että se on se joka puuttuu. Väärin. Alkuperäinen ahdistus ei ole kadonnut mihinkään, vaan sen syy on kirkastunut. Ja lasten myötä on tullut roppakaupalla uusia ahdistuksen aiheita. Luonnonoikku taidan minäkin olla kun en tässä tilanteessani löydä heistäkään mitään iloa.

kenet lapsista antaisit sitten pois? jos tosi paikka tulis, ja sulta oltaisiin viemässä lapset pois, antaisitko?

En antaisi, ainakaan nyt, senverran hyvissä henkisissä voimissa olen. Mut ei omaan lapseen kiintyminen ja vauvakuume ole sama asia. En kuumeillut, mutta jonkinlainen alkukantainen kiintymys mulla noihin on. Hoidan ja huolehdin, pidän puolia (leijonaemo) jne. Mut en koe etten pystyisi elämään ilman heitä joe ei heitä olisi koskaan tullutkaan. Vaikea selittää...

 

[nauraa kippurassa]

Ei musta kannata tieten tahtoen ryhtyä äidiksi jos ei ole kova vauvakuume, silloin kannattaa kun todella palavasti haluat äidiksi, koska äitiys todella vaikuttaa ihan kaikkeen elämääsi. Itse olen äiti ja siitä onnellinen, ja lapset ykkösenä..

Siis täh?! Sun mielestä on fiksumpaa ruveta hormoonien orjana hankkimaan lapsia kun HALUAA eikä miettiä asiaa järkevästi vuosien varrella ajatuksella Mielestäni ajattelu lapset ykkösenä ei välttämättä ole se tervein. Mitäs muuta sulla on elämässä?

 

[4n äiti]

Minä tein, eka syntyi viikkoa ennen kuin täytin 30v. Eipä olisi kannattanut.

Oliko lapsen hankkiminen mielestäsi virhe?

Jos oikein kylmästi asiaa katsoo niin kyllä. Lapset ansaitsee olla suuresti haluttuja ja rakastettuja. Mä tein lapset koska kuvittelin että huono olo elämässäni johtu siitä ettei lapsia ole, että se on se joka puuttuu. Väärin. Alkuperäinen ahdistus ei ole kadonnut mihinkään, vaan sen syy on kirkastunut. Ja lasten myötä on tullut roppakaupalla uusia ahdistuksen aiheita. Luonnonoikku taidan minäkin olla kun en tässä tilanteessani löydä heistäkään mitään iloa.

kenet lapsista antaisit sitten pois? jos tosi paikka tulis, ja sulta oltaisiin viemässä lapset pois, antaisitko?

En antaisi, ainakaan nyt, senverran hyvissä henkisissä voimissa olen. Mut ei omaan lapseen kiintyminen ja vauvakuume ole sama asia. En kuumeillut, mutta jonkinlainen alkukantainen kiintymys mulla noihin on. Hoidan ja huolehdin, pidän puolia (leijonaemo) jne. Mut en koe etten pystyisi elämään ilman heitä joe ei heitä olisi koskaan tullutkaan. Vaikea selittää...

no eihän ne lapset sun kanssa eläkään kun jotain 20 vuotta. sitten muuttavat kotoa. se on ihmisen elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika se 20 vuotta.

 

[ap]

Siis olen kuitenkin ajatellut, että minulla tulisi olemaan lapsia sitten kun olen "aikuinen", mutta aika on vaan mennyt nopeesti ja yhtäkkiä olen tajunnut olevani jo lähes kolmekymppinen...

Jos minulle tulisi eteen tilanne, että täytyisi alkaa huolehtimaan vaikkapa sisarusteni lapsista, jos heille sattuisi jotain, olisin siihen valmis silmää räpäyttämättä.

Uskon että rakastaisin omaa lastani yli kaiken.

 

[vieras]

Minä tein, eka syntyi viikkoa ennen kuin täytin 30v. Eipä olisi kannattanut.

Oliko lapsen hankkiminen mielestäsi virhe?

Jos oikein kylmästi asiaa katsoo niin kyllä. Lapset ansaitsee olla suuresti haluttuja ja rakastettuja. Mä tein lapset koska kuvittelin että huono olo elämässäni johtu siitä ettei lapsia ole, että se on se joka puuttuu. Väärin. Alkuperäinen ahdistus ei ole kadonnut mihinkään, vaan sen syy on kirkastunut. Ja lasten myötä on tullut roppakaupalla uusia ahdistuksen aiheita. Luonnonoikku taidan minäkin olla kun en tässä tilanteessani löydä heistäkään mitään iloa.

kenet lapsista antaisit sitten pois? jos tosi paikka tulis, ja sulta oltaisiin viemässä lapset pois, antaisitko?

En antaisi, ainakaan nyt, senverran hyvissä henkisissä voimissa olen. Mut ei omaan lapseen kiintyminen ja vauvakuume ole sama asia. En kuumeillut, mutta jonkinlainen alkukantainen kiintymys mulla noihin on. Hoidan ja huolehdin, pidän puolia (leijonaemo) jne. Mut en koe etten pystyisi elämään ilman heitä joe ei heitä olisi koskaan tullutkaan. Vaikea selittää...

no eihän ne lapset sun kanssa eläkään kun jotain 20 vuotta. sitten muuttavat kotoa. se on ihmisen elämässä loppujen lopuksi lyhyt aika se 20 vuotta.

Voi sentään, niinpä. Kun lapset on molemmat alle 4v niin tuo 20v tuntuu ikuisuudelta, loppuiältäni. Kun "pääsen heistä" olen 50v väsynyt ja kaikkensa antanut, katkeroitunut akka. Joo mitäs läksin ja vielä niiiin vanhana. Mut tässä nähdään miten tarkkaan tämä asia on syytä miettiä.

 

[minä myös]

Siis olen kuitenkin ajatellut, että minulla tulisi olemaan lapsia sitten kun olen "aikuinen", mutta aika on vaan mennyt nopeesti ja yhtäkkiä olen tajunnut olevani jo lähes kolmekymppinen...

Jos minulle tulisi eteen tilanne, että täytyisi alkaa huolehtimaan vaikkapa sisarusteni lapsista, jos heille sattuisi jotain, olisin siihen valmis silmää räpäyttämättä.

Uskon että rakastaisin omaa lastani yli kaiken.

Ajattelen tismalleen samalla tavalla, ja olen päättänyt jäädä lapsettomaksi. Kaikesta tuosta huolimatta en halua äidiksi.

Olen pohtinut tätä asiaa kovasti viime vuodet, kun ikää on jo 30++. Täytynee siirtyä lapsettomien joukkoon tältä palstala pikkuhiljaa...