Kannattaako "hankkia" toista lasta, jos ekankin kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viva

Vieras
joskus menee hermot ja väsyttää? eli siis esim. päivinä, jolloin on kiire, mua ärsyttää ja hermostuttaa. Menee aina ohi, kun saa hetken olla rauhassa ja omaa aikaa. Samoin, jos lapsi heräilee öisin, yöllä manaan itsekseni että "ei enää ikinä toista kertaa tätä pikkulapsiaikaa". Aamulla on taas eri ajatukset.

Muuten tilaa on, aikaa on ja parisuhdekin toimii.

Onkohan mun ajatukset ihan tavallisia, vai onko outoa, jos tämmöinen alkaa yrittää toista lasta?
 
Varmaan meillä kaikilla on noita ärtymisen tunteita. Ehkä kuitenkin kannattaa odottaa, että vähän kasvaa ja hoitaminen helpottuu,ennenkuin rumba alkaa alusta.
 
No mun mielestä nuo ajatukset on ihan inhimillisiä, vauva- ja pikkulapsiaika ON rankkaa, ainakin hetkittäin. Kyllä mäkin olen ton esikoisen kanssa kiristellyt hampaita lähestulkoon päivittäin mutta silti vaan toinen on tulossa heinäkuussa.. :xmas:

Tuskin se arki kenelläkään on yhtä ruusuilla tanssimista.
 
No, tuossahan tuo toinen on kuitenkin mennyt... Aika samoja fiiliksiä olen läpi rämpinyt. Toinen raskaus vaan alkoi sen verran pian, etten sitten ehtinyt enää tarkemmin pohtia sen järkevyyttä.
 
Eiköhän kaikki äidit ole joskus väsyneitä. Itse ainakin olen täysin kypsä meidän 2v neidin uhmaa. Ja ensi kuussa on toinen tulossa. Kyllä se äidinrakkaus antaa kummasti voimaa, ja jos täysin meinaa voimat mennä, menee muksu päiväksi mummulaan. Tekee hyvää itselle sekä lapsi on innoissaan kun saa mummun ja papan kanssa touhuta...
 
Siis minähän olin päättänyt että meille ei tule toista ennenkuin eka nukkuu yöt heräilemättä. No, sit kun esikoinen täytti 4v ja heräili edelleen 6kertaa yössä päätin että nyt se vauva on tehtävä tai sitä ei tule ikinä =) Samaan syssyyn ne heräilyt sitten :whistle: Kyllähän tämä nyt väsyttää, mutta vois taas toivoa etä vuoden kuluttua on helpompaa.. Ja hermot menee mulla harvemmin nykyisin, kun jotenkin on sisäistänyt sen että nyt "kuulukin" olla hankalaa ja raskasta :D
 
Ei kannata. Kasvata ennemmin yksi lapsi levollisemmassa ja jaksavammassa ilmapiirissä. Kahdessa lapsessa kun on tuplatyö. Haluatko todella vauvan + päälle 2-, 3-, ja 4-vuotisuhmia läpikäyvän esikoisen?

Meillä lapsiluku jäänee yhteen, koska raskausaika oli niin rankka + miehellä ei ole aikaa osallistua lastenhoitoon. Jos toinen lapsi yritetään joskus laittaa tilaukseen, se tulee tapahtumaan aikaisintaan kun esikko on 4-5 -vuotias.
 
Ei kannata.

Jos et ole aivan varma että haluat toisen ja että jaksat niin ei todellakaan kannata. Toisen lapsen jälkeen eroaa eniten pariskuntia ja silloin on huomattavasti rankempaa kuin yhden kanssa, varsinkin kun kuopus on aivan pieni.

Meillä lapset nyt 1v8kk ja 3kk ja en voi sanoa että kaduttaa sillä lapset on paras juttu mun elämässä mutta jos olisin ollut järkevä niin olisin hieman odottanut sillä pari ekaa kuukautta on olleet tosi rankkoja ja parisuhde TOSI kovilla.

Muuten en sanoisi näin mutta kun kirjoitit tuosta yö-heräilystä tuohon malliin. Se on hurjan rankkaa kun pikkuvauva valvottaa läpi yön ja päivällä pitää jaksaa isommankin kanssa ja seuraavana yönä sama rumba taas edessä.
 
No voi sun... Mulla menee hermo ja väsyttää ihan tajuttomasti, lapsi 1 v 3kk. Toinen tulossa heti kesän jälkeen. Noi kommentit siitä, että on itse kasvanut, lohdutti hiukan.

Toisaalta oon ajatellut, että alkuraskauskin saattaa väsyttää niin paljon, että oon sen takia välillä ihan mieli maassa. Olin tosi väsynyt esikoistakin odottaessa. Ehkä saan vielä voimani takaisin...
 
mulla tuntui että hermo menee jatkuvasti eikä parisuhteessakaan hurraamista, silti annettiin toisen tulla. On nyt yksvee ja meillä on ollut vaihtelevasti samanlaista ku yhden kanssa tai sit hermo on kestänyt paremmin. Tän toisen pojan vauva-aika oli ihan eri tuntuinen kun ekan, on mennyt ihan rutiinilla ja vähän silleen huomaamatta. Noille on toisistaan seuraa ja tuntuu että mulla on itelleni jopa enemmän aikaa ku ennen.
 
Mäkin ite mietin samaa. Mut ajateltiin kuitenki syksyllä alkaa yrittää. Esikoinen nyt 4kk. Meillä tosin sellanen tilanne et oltais molemmat kotona äitiysloman aikana (mies ottaisi vanhempainvapaan ja minä jatkan opiskelua etänä)
 
Vauva-aika on tietysti raskaampaa kun on useampi lapsi mutta jo vuoden parin päästä heistä on kovasti seuraa toisilleen. Luulen silloin että pääsee helpommalla kahden kuin yhden lapsen kanssa (ainakin seuranpitämisessä).
 
Mä tunnen itseni ja tiedän omat rajani. Niinpä meille tulee toinen nyt vasta, kun esikoinen on ekalla:) Miksi ihmeessä laittaa itsensä kamalaan yövalvomisrymbaan, jos ei kerran jaksa?
 
Kyllä mekin hankittiin; ikäeroa pojilla kyllä reippaasti 3v8kk. Pienemmällä erolla en ois jaksanut.
Luulen että mies on ottanut raskaammin tuon väsymyksen ja vauva-ajan, mä jotenkin pärjäsin toisen kanssa jopa paremmin.
 
Ystäväni teki lapset 2,5 vuoden ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa toisistaan. No, molemmat ovat poikia, mutta nuorempi onkin erityislapsi. Tuloksena se, että on tosi rankkaa edelleen, vaikka pojat ovat jo 8v ja 6v. Että se siitä lyhyen ikäeron hyvästä puolesta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mape:
Eiköhän kaikki äidit ole joskus väsyneitä. Itse ainakin olen täysin kypsä meidän 2v neidin uhmaa. Ja ensi kuussa on toinen tulossa. Kyllä se äidinrakkaus antaa kummasti voimaa, ja jos täysin meinaa voimat mennä, menee muksu päiväksi mummulaan. Tekee hyvää itselle sekä lapsi on innoissaan kun saa mummun ja papan kanssa touhuta...

Tukiverkoston kanssa jaksaa paremmin, meillä vaan ei sellaista ole.
 

Yhteistyössä