Ei ole varaa hankkia toista lasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja papero
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

papero

Jäsen
12.10.2013
81
0
6
Ketään tuomitsematta, kertokaapa te perheelliset, että miten niin ei ole varaa hankkia toista lasta? Tuntuu jotenkin niin surulliselta, että jos haluaisi kaksi tai useamman lapsen, mutta on valmis luopumaan siitä haaveesta kokonaan taloudellisen tilanteen vuoksi. Tätä on vaikea ymmärtää ilman perusteluja.
 
Meillä on kolme lasta, mutta ymmärrän hyvin perheet, jotka ovat opiskelleet ja töitä tehneet ja tottuneet tiettyyn elintasoon. Lasten hankkiminen tarkoittaa monille elintason laskemista. Jo äitiysvapaa ja sitten myöhemmin lapsen kulut saa miettimään riittääkö rahat, kun vanhemmat on tottuneet tiettyihin rahaa vieviin asioihin.

Meillä tilanne se, että vähävaraisina ollaan kolme lasta hankittu ja elintaso on noussut sitten myöhemmin opintojen ja työn myötä.
 
En mäkään kyllä ymmärrä miksi toiseen ei ole varaa. Kolmannen kanssa joutuu miettimään auton ja asunnon kokoa joten siinä ehkä rahallisesti jo tuntuukin.

Meillä ei toinen lapsi ole maksanut lisää kuin ruoat ja muutaman vaatteen. Hoitomaksutkaan ei tunnu niin paljon kun eka on eskarissa.
 
En kyllä koskaan ole ajatellut etteikö olisi varaa. Meille kävi niin , että 3lasta saatiin mutta kaikki 8vuoden ikäerolla. Ei tullut aikaisemmin. Ne tavarat ehdittiin myymään pois eli kaikki on ostettu takas mitä tarvittiin, eikä se ole varallisuudesta kiinni ollut. Kirpparit on täynnä hyvää tavaraa. Olin myös kotihoidontuella kaikista kolmesta sen 3vuotta.
 
No suurin rahanhukkahan on se aika kun lasta hoidetaan kotona, jos on valmis laittamaam lapsen 9kk ikäisenä hoitoon niin eihän se niin kalliiksi tule. Seuraava rahareikä on sitten se auto ja asunto, jos ne on riittävät kahdelle lapselle niin eihän siinäkään mitään.
noiden jälkeen vasta tulee ne lapsen vaatteet ja muut tarvikkeet sekä harrastukset jne. Ne on loppupeleissä aika pienessä osassa.
 
Täällä ei vissiin nytten ole ketään sellaista, jolla olisi sellainen elämäntilanne? Olisi mukava lukea tästä valinnasta. Olen miettinyt, että johtuuko se sitten siitä, että jo sen yhden lapsen kanssa on tiukkaa rahasta. Moni sanoo, että yllättyi siitä, miten paljon rahaa lapseen kuluu.

Täytyy sanoa, että vaikka meillä ei vielä lasta ole (odotan), niin aika paljon rahaa on jo mennyt etukäteen kaikkea ostellessa. Ollaan ostettu paljon käytettynä, mutta myös jotain uutta. Myönnän, että innostuin hieman liikaa ostellessani lastenvaatteita, kun ne oli vaan niin ihania :D Mutta nyt ne on hankittu ja ei tarvi enempää vähään aikaan. Meillä ei ole rahasta tiukkaa, mutta tietenkin yritetään olla säästäväisiä.

Usein lastenvaatteita ja tarvikkeita hankitaan ennen syntymää. Mietityttää kyllä, että jos on vähävarainen, niin vaikea niitä on hankkia etukäteen, kun lapsilisäkin tulee vasta syntymän jälkeen. Eikä sekään summa päätä huimaa. Toisaalta on niin paljon kanavia, joista on apua, jos osaa etsiä. On järjestöjä, jotka auttavat vähävaraisia lapsiperheitä, kirkon apu, sossu. Jotkut järjestöt auttavat kuluissa, jos lapsi harrastaa jotakin. No kaikilla ei ole sukulaisia tai ystäviä, jotka auttaisivat kuluissa tai antamalla jotain omaansa kiertoon. Mutta onko se yleistä? Meillä se on enempi niin, että sukulaiset haluaa ehdottomasti ostella meidän perheelle jotakin :)
 
Jos haluaa satsata asumiseen, autoon, matkailuu ym. niin kyllä lasten hankinta estää noita. Matkustaminen esim. kahden lapsen kanssa on kallista. Mitä me ollaan toisten valintoja moittimaan. Toiset haluaa yhden lapsen ja sitten on varaa matkustella ja ostella kaikenmoista. Toiset hankkii neljä lasta ja elävät niukemmin. Kaikki ei halua lapsia ollenkaan. Minullakin lähipiiristä monta 30-40 vuotiasta lapsetonta, joilla ei mitään haluja lisääntymiseen.

Itselläni on kolme lasta. Hieman naurattaa, kun lasketaan paljonko menee rahaa vauvatarvikkeisiin ja ne voi kierrättää. Omat lapseni on jo koululaisia ja nyt sitä rahaa vasta meneekin. Hirveät summat ruokaan ja vaatteisiin ja oma summansa harrastuksiin.
 
Meidän perheessämme oli pitkään yksi lapsi 8 vuotta. Elämä alkoi olla helppoa, molemmat vanhemmat töissä, ehdittiin harrastamaan, kulkeminen ja matkustelu helppoa. Rahaa oli ihan hyvin käytettävissä. Haaveissamme oli kuitenkin toinen lapsi. Vihdoin ja viimein toinen lapsi meille syntyikin. Nyt olen hoitovapaalla kunnes lapsi täyttää kolme. Rahat on tiukassa, sinnitellen ja suunnilleen joka sentin laskien pärjäämme eikä tarvi alkaa omaisuutta myymään. Toki tavarat ja vaatteet lapselle pääasiassa ostetaan kirppareilta. Tänään juuri oli miehen kans puhetta että oli meidän pelastus toinen lapsi. Elämä alkoi olla kiireellistä, työ, koti harrastukset, lomat yms... Nyt on elämä iha erilaista, rikkaampaa vaikka rahaa onkin vähemmän hetkellisesti käytössä. Ajattelen myös että on itsekästä olla hankkimatta toista lasta, koska tiedän monia ihmisä jotka ovat kärsineet siitä kun ei ole sisarruksia.
 
Moni puhuu vauvan tarvikkeiden kalleudesta. Ei niiden tarvitse maksaa älyttömästi. Itse olen ostanut 1990-luvun Emmaljungat kirpparilta 20 eurolla, hoitopöytänä toimii 4 laatikon expedit-hylly, jossa hoitoalusta (15 €uutena nettikaupasta), syöttötuolin sain parilla kahvipaketilla vaihtokauppana (sellainen puinen taittuva malli, pehmuste kuului kauppaan), vauvanvaatteista lähes kaikki olen saanut joko miehen veljen perheeltä tai kaverilta, mammavaatteetkin sain käytettynä.

Koululaisiin uppoaa ihan erilaisia summia, kun vaatteita ei juurikaan käytettynä ole tarjolla kirppareillakaan, kengät on ostettava jokaiselle erikseen, on leirikoulua, kännykkälaskua ja käytetty kerrossänky maksaa moninverroin käytettyyn pinnikseen verrattuna. Sitten kenties on koulukuvat, leffaliput ja harrastukset, jotka eivät ole pakollisia, mutta joka tapauksessa...

Meille tuskin tulee autoa, johon me kaikki mahdumme, tai asuntoa, jossa on jokaiselle oma huone. Valintoja, valintoja. Itse olen tyytyväinen, onnellinen näin, enkä ole isommilta lapsiltakaan valitusta kuullut. Myönnän, että tilannettamme helpottavat osaltaan upeat vanhempamme, sillä mummit tykkäävät kustantaa lapsia niin kesäteatteriin kuin kylpyläänkin, joten lasten kokemusmaailma avartuu isovanhempien kauttakin.

En usko, että hennon enää tehdä ylitöitä entiseen malliin 15 tuntia joka toinen vkl. On tehty arvovalinta, että aika perheen kanssa on parempi kuin ylityöliksa (noin 800 euroa bruttona/vkl).
 
Niinkö ajattelet kaikista tukia saavista? No jo on suppeaa...

Lukiko siinä että näin minä ajattelen kaikista tukea saavista? Ei lukenut.

Siinä luki:

Jos tarkoitus on että itse maksaa kaiken niin kyllä siinä alka miettimään että moneenko on varaa. Jos taas luottaa yhteiskunnan apuun (tai jopa heittäytyy kokonaan yhtesikunnan varaan) niin ei varmasti edes kiinnosta se summa kuitissa.
 
Meillä varaa vain yhteen lapseen. Olemme pienituloisia tulot eivät nouse en sitä ala selittämään tässä. Asumme pienessä asunnossa josta velkaa. Vauvaan olisi varaa mutta lapsihan kasvaa ja tarvitsee kaikenlaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;29227002:
no nykyihmiset näkyy tekevän tästäkin asiasta tarkan laskelman paperille. me ei ole koskaan laskettu, onko vara lapseen. ja kaikki nuo on tullut elätettyä ja hoidettua

Teillä ihan eri tilanne iso maatila.
 
Joo valintoja, valintoja. Mutta mä ymmärrän ihan hyvin. Kyllä rahalla saa paljon ihania asioita, joista voi nauttia!

Meillä iso ikäero lapsilla ja kyllähän tuo toinen kiepsautti elintasoa aikalailla. Emme ajatelleet sanoa esikoiselle, että hänen tulee lopettaa rakas taitoluistelu-harrastuksensa (200e/kk+varusteet, lisenssit ja leirit). Emme myöskään ajatelleet lopettaa matkustamista. Pärjätään ilman uusinta vaunumallia, mutta kohta meillä voi olla toinenkin, joka haluaa sinne samaan luisteluun.

Kotona saa vähällä rahalla paljon kivoja ja ihania asioita ja tärkeimmät asiat eivät ole rahalla mitattavissa. Mutta täytyy sanoa, että kyllä raha tuo vapautta, turvallisuuden tunnetta ja todella paljon ihania elämyksiä. Meidän perheellä on paljon hyviä muistoja lähimetsästä ja omalta pihalta. Mutta myös Thaimaasta, alpeilta ja kotimaan kylpylöistä. En vaihtaisi niistä yhtäkään pois.
 
Usein lastenvaatteita ja tarvikkeita hankitaan ennen syntymää. Mietityttää kyllä, että jos on vähävarainen, niin vaikea niitä on hankkia etukäteen, kun lapsilisäkin tulee vasta syntymän jälkeen. Eikä sekään summa päätä huimaa. Toisaalta on niin paljon kanavia, joista on apua, jos osaa etsiä. On järjestöjä, jotka auttavat vähävaraisia lapsiperheitä, kirkon apu, sossu. Jotkut järjestöt auttavat kuluissa, jos lapsi harrastaa jotakin. No kaikilla ei ole sukulaisia tai ystäviä, jotka auttaisivat kuluissa tai antamalla jotain omaansa kiertoon. Mutta onko se yleistä? Meillä se on enempi niin, että sukulaiset haluaa ehdottomasti ostella meidän perheelle jotakin :)

Jos lapsen ruoka, vaatteet ja harrastukset ovat kiinni kirkon avusta, sossusta ja muista auttavista tahoista, niin onko silloin varaa lapseen vaikka muut hänen tarpeensa kustantavat?

Ja niinkun aika moni muukin on sanonut, niin se vauva-aika on aika edullista. Jep, tulomenetys on iso, kun olet hoitovapaalla, mutta silloin on usemmiten säästöjä ja pärjää oikeesti todella pienellä. Eri asia on sitten, kun on vaikka sen pari-kolme teini-ikästä jotka tuplaavat syömällä normaalin kauppalaskun, joille ei saa vaatteita juurikaan kirppareilta (ja joilla on jo muutenkin oma mielipide, mitä päällensä laittaa) ja harrastuskin on pikkasen kalliimpi kun kahdenkympin muskari tai satujumppa....
 

Yhteistyössä