Kannattaako erota miehestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja silja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

silja

Vieras
Meillä 2 pientä lasta, mutta meillä ollut koko ajan suhde hieman "outo" ja erimielisyyksiä, tosin nyt ollaan kasvatuksessa samaa mieltä. Mutta minulla ollut kriisiä siitä asti kun täytin 30v ja tuntuu että en rakasta miestäni, ettei hän ole sellainen kuin haluaisin, en osaa tarkemmin määritellä. On parantanut kaikessa ja on hyvä isä, pyrimme nykyään välttämään ettei riidellä lasten kuullen.
Emme nuku samassa sängyssä ja harvoin mitään hellyyttä, tätä ollut noin 2v meillä takana rankka rakennusprojekti ja vielä edelleen kaikki kesken osittain. Harmittaa vaan ja pelottaa että jos lähden niin miten jaksan lasten kanssa kun mies sanonut että ei halua olla yhteydessä tai sitten vaan joka toinen vk-loppu. Myös kodista luopuminen harmittaa. Pelkään vaan masennusta koska nytkin vasta selvinnyt edellisestä.
 
Kysymys; luuletko oikeasti löytäväsi paremman? Maailma on täynnä miehiä, jotka alistavat, lyövät, käyttäytyvät naisia kohtaan halveksuvasti, käyttävät viinaa ja polttavat tupakkaa. Olisiko mahdollista nähdä oma mies uusin silmin?
 
Tää onkin oma henk. koht. ongelmani, mies ollut huonompi ja keskenkasvuinen ja nyt parantanut käytöstään ja ottanut vastuuta. Mutta vaikeuksia hyväksyä häntä ja päästää lähelle.. käyn terapiassa yksin juttelemassa
 
Sittenhän sinulla on esimerkillinen aviomies, joka arvostaa perhettään. Täytyy muistaa, että kukaan ei tule koskaan rakastamaan lapsia samalla tavalla kuin omat vanhemmat.

Mitä jos ottaisitte yhdessä asenteeksi, että suhteen ongelmat (esimerkiksi rakennusprojekti) ovat ulkopuolisia ongelmia, mutta te kaksi olette samalla puolella. Näinhän asia todellisuudessakin on! Talon rakennusprojektikin teillä on käynnissä varmaan yhteisen perheen ja yhteisen onnen vuoksi?

Mitä jos keskustelisit miehesi kanssa, kertoisit ajatuksistasi, kertoisit tarpeistasi? Ehkä enemmän laatuaikaa, yhteisiä kävelylenkkejä ym. auttaisi hoitamaan parisuhdetta. Järjestä rauhallisia kahdenkeskisiä hetkiä. Parisuhteen hellyydessäkin on kaksi osapuolta - oletko sinä yrittänyt tarpeeksi? Ehkäpä miehesikin kaipaisi hellyyttä suhteeseenne?
 
Alkuperäinen kirjoittaja silja:
Tää onkin oma henk. koht. ongelmani, mies ollut huonompi ja keskenkasvuinen ja nyt parantanut käytöstään ja ottanut vastuuta. Mutta vaikeuksia hyväksyä häntä ja päästää lähelle.. käyn terapiassa yksin juttelemassa

Koitahan selvittää omaa päätäsi ja lähestyä miestäsi jos kerran huomaat hänen petranneen. Mutta jos ei kiinnostusta, niin parempi viheltää peli poikki. Saattaa myös olla, että pian mies lähtee omasta aloitteestaan. Oletko siihen valmis??

Ja tosi on, että vaikeaa on tänä päivänä löytää kumppania, jolla olisi kaikki tarvittava tasapainossa korvien välissä, eikä se elo yksin lasten kanssa ole mitään herkkua.
 
Mitenkä niin mies on esimerkillinen ja perhettään arvostava, kun ap kirjottaa näin: "kun mies sanonut että ei halua olla yhteydessä tai sitten vaan joka toinen vk-loppu".

Muuten olen kyllä aamin kanssa samoilla linjoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna:
Aami: tupakanpoltto onkin tosi paha juttu, oikein viinankäyttöön ja lyömiseen rinnastettava. Salli mun nauraa!

Mitä puuttua tollasiin pikkujuttuihin!!! Eihän se niitä rinnasta, mainitsee vaan samassa lauseessa. Anna olla!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mn:
Mitenkä niin mies on esimerkillinen ja perhettään arvostava, kun ap kirjottaa näin: "kun mies sanonut että ei halua olla yhteydessä tai sitten vaan joka toinen vk-loppu".

Muuten olen kyllä aamin kanssa samoilla linjoilla.

Minusta taas kuvastaa ihmistä, joka tietää miitä tahtoo. Jos erotaan, niin erotaan eikä tarkoitus ole roikkua exässä, vaan jatkaa eteenpäin omaa elämää. Vastuuta taas osoittaa, että pitää yhteyttä lapsiin joka toinen viikonloppu, mikä taitaa olla se yleisin.

AP sanoi miehen tsempanneen ja toivonkin, että ap pystyisi puolestaan menemään vastaan.

Mies ei tule jaksamaan loputtomiin ja huolissani olen ap'stä, jos vaikea lähestyä miestä.
 
vanha ketju jonka nostan. Olen lähestynyt miestä mutta silti jatkuvia ongelmia. Olemme eri aikaisia kaikessa ja paljon olen yrittänyt nyt 2v aikana tehdä. Puhumme nykkyään paljon asioista avoimemmin. Läheisyyttä on. Mutta silti jokin tässä ahdistaa, en tiedä mikä ja se etten osaa ratkaista tätä ja lopettaa miettimistä. En tiedä mitä rakkaus on ja pelkäänkö vaan yksin jäämistä ja kaiken menettämistä vai rakastanko miestäni? Etsinkö jotain täydellistä mitä en tule koskaan saamaan vaan se on muille?
En saa koskaan koko palettia mielessäni toimimaan vaan jossain prakaa. Niin ja juttelemassa olen käynyt jos joku sitä kysyy.
 
En tiedä mitä sanoa tilanteestasi kun en teitä tunne. Mutta omasta suhteestani voin sanoa nyt kun oltu 7v yhdessä, että välillä mulla oli parin VUODEN pituinen jakso milloin mietin rakastanko miestäni edes?? Pahimmillaan olo oli et en välitä yhtään vaan roikun kodin ja lasten takia. Kärsin jonkinasteisesta masennuksesta ja ajattelin osasyyn olevan huono suhde. Tai ei meillä ollut varsinaisesti huono suhde, mutta etäinen henkisesti ja välillä muutenkin..

Tilanne vähän parani kun nuorin kasvoi pahimmasta taapero vaiheesta ja sain nukuttua paremmin. Sitten taas parani kun menin töihin ja pääsin kotiympyröistä välillä pois. Aloin harrastaa enemmän ja tapailla kavereita enemmän. Masennus helpotti ja väistyi vähitellen. Nyt näen miehenkin ihan uusin silmin ja rakastan häntä syvästi.

Älä ainakaan tee mitään ratkaisuja vaan mieti ja tutki sisintäsi. Myös hormoonit voi sekoittaa tunteita tai kilpirauhasten virheellinen toiminta, liian korkea verensokeri jne!!! Kaikki vaikuttaa kaikkeen!! Hoida masennustasi. Kun saat itsesi kuntoon henkisesti ja olet myös tarkastanut fyysisesti olevasi kunnossa,jos olet edelleen eroa miettimässä, niin puhu miehellesi asiasta ja käykää vaikka perhe neuvolassa juttelemassa. Ero on viimeinen ratkaisu ja vaikka se olisi edessä on hyvä puhua asiat läpi ennen erilleen muuttoa. Sopia asiantuntijan läsnäollessa tapaamiset jne.. Rauhassa ja ilman riitelyä.

Vaihtamallahan ei aina parane mikään suhde. Uuden miehen kanssa arki läpsähtää kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Ja uusperhe kuvioissa monesti jo ennemmin.. :hug:
 
Mitenkä niin mies on esimerkillinen ja perhettään arvostava, kun ap kirjottaa näin: "kun mies sanonut että ei halua olla yhteydessä tai sitten vaan joka toinen vk-loppu".
Jos erotaan, niin eihän sitä sen jälkeen enää olla yhdessä. Minulle tuli tästä mielikuva, että ap haluaa erota, mutta haluaa, että mies on kuitenkin jatkuvasti aina tarvittaessa saatavilla ja apuna. Mies on tuolla sanomisellaan tehnyt selväksi sen, että asiat muuttuvat eron jälkeen.
 

Similar threads

Yhteistyössä