Kamala toive...

[aloittaja]

Miten miehesi suhtautuu lapseen?

Hyvin. rakastava ja hyvä isä. Leikkii, hoitaa ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Luojan kiitos. Hänellä on edes yksi aidosti välittävä aikuinen lähellään.

 

[Ippu]

:hug: Kuulostaa tutulta.

Mulla oli samantapasia ajatuksia sillon ku esikot (kaksoset) oli alle 2 vuotiaita. Hae ihmeessä apua! Mä en hakenut, kun en tiennyt sellasesta. Mulla tosin nuo ajatukset on jo ollutta ja mennyttä.

Tätä minä toivon. Ajatukset katoavat itsestään, eikä minun tarvitsisi olla masentunut. Miehelleni en mielellään puhuisi. En tiedä miksi, mutta en vaan haluaisi.

Pelkäät hänen reaktiotaan? Pelkäät, ettei hän ymmärrä sinua? Pelkäät, että hän tyrmää sinut, jolloin sinusta tuntuu entistä pahemmalta?
Tiedän tunteen. Itse lopulta avauduin miehellekin, ja reaktio oli voimakas (kuinka voit ajatella noin?!?!), mutta eiköhän mies ajan kanssa tajunnut, että ei ne ajatukset niin todellisia olleet, sairastuneen mieleni tuotoksia vain. Kyllä varmasti ymmärtää sinunkin miehesi, ajan kanssa.

 

[Keikas]

Miten miehesi suhtautuu lapseen?

Hyvin. rakastava ja hyvä isä. Leikkii, hoitaa ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa. Luojan kiitos. Hänellä on edes yksi aidosti välittävä aikuinen lähellään.

No, sitten et ainakaan ole entinen työkaverini, joten voin alkaa tuntea empatiaa. Eikä miehesi ole saanut noita ajatuksia päähäsi, kuten pelkäsin.

Minulle oli esikoisen vauva-aika todella raskasta, suurimmaksi osaksi kokemattomuudestani johtuen, ja silloin pyöri päässä vaikka minkälaisia ajatuksia. Osan niistä tunnistaa suurin osa tuoreista äideistä, varsinkin tuon pallo jalassa-tunteen. Mutta sinä tunnut olevan astetta vakavammin masentunut, joten edelleen: on varmaankin hyvä kääntyä jonkun ammattilaisen puoleen.

 

[vieras]

:hug: Kuulostaa tutulta.

Mulla oli samantapasia ajatuksia sillon ku esikot (kaksoset) oli alle 2 vuotiaita. Hae ihmeessä apua! Mä en hakenut, kun en tiennyt sellasesta. Mulla tosin nuo ajatukset on jo ollutta ja mennyttä.

Tätä minä toivon. Ajatukset katoavat itsestään, eikä minun tarvitsisi olla masentunut. Miehelleni en mielellään puhuisi. En tiedä miksi, mutta en vaan haluaisi.

Ei ne katoa,ikävä kyllä,itsestään.Ja miehelle puhumista en kannata,en ainakaan itse halunnut puhua.Mutta psykologin kanssa olen puhunut useita kertoja,helpottaa.

 

[kokemustaon]

Laita lapsi päivähoitoon ja mene itse töihin. Kaikkia meitä ei ole luotu kotiäideiksi ja pää hajoaa kun viettää kaiket päivät palvellessa jälkikasvua. Harrasta ja kyläile ilman lasta säännöllisesti. Kyllä se sitten siitä pikkuhiljaa iloksi muuttuu.

 

[Nyynä]

ala varata jo aikaa lääkärille..sairas olet

näin.

kyllähän se lapsi siinä kolmantena osapuolena aina on. se vaan täytyy hyväksyä ja yrittää ymmärtää jo ENNEN kun sitä lasta hankkii... ei kait kukaan ole niin naiivi ettei sitä tajuais? mutta kyllä se lapsi niin paljon antaa ettei ole tosikaan.

voittehan te helliä toisianne aina silloin kun lapsi on toisessa huoneessa? käväsette vaikka kylppärissä, vaatehuoneessa, keittiössä, parvekkeella, saunassa (jos semmonen on) vähän halimassa. varmaan tuon ikänen jo osaa itekki leikkiä jonku aikaa. sanotte tietenki että äiti ja isä käy tarkistamassa yhen jutun tuolta ja tulemme kohta takasin. ja vaikka piirrettyjen video pyörimään siksi aikaa. kyllä ne pienetki hetket ihan täysin kahden oman rakkaan kanssa pystyy erottamaan.



:hug:

 

[palstailija]

masennuksesta on minunkin mielestä kyse. Itse sain masennus-diagnoosin viikko sitten, ja sen jälkeen olen ollut suuresti helpottunut. Tiedän, että en ole hullu ja kaikki nämä tuntemukseni kuuluvat siis masennukseen. Tiedän että tästä voi toipua! Mä koen, että ainoa ymmärtäjäni ja auttajani on se ammatti-ihminen, jonka luona kävi viime viikolla. Huomenna menen uudelleen ja olen odottanut sitä koko viikon. Toivottavasti sulle kävisi samoin. Mulla oli samanlaisia ajatuksia, mutta tämä psyk. erikoissairaanhoitaja onneksi sai mut ajatelemaan toisin. Mun mies, muu perhe, ystävät..kukaan ei ymmärrä. Ammatti-apu oli siis pelastukseni. Mene sinäkin! Trust me!!

 

[aloittaja]

Laita lapsi päivähoitoon ja mene itse töihin. Kaikkia meitä ei ole luotu kotiäideiksi ja pää hajoaa kun viettää kaiket päivät palvellessa jälkikasvua. Harrasta ja kyläile ilman lasta säännöllisesti. Kyllä se sitten siitä pikkuhiljaa iloksi muuttuu.

Nyt jos laitan paperit sisään, niin puolen vuoden päästä saattais jo päästä päiväkotiin tuo lapsukainen.

ja kyllä minä tiesin mitä äitiys on jo ennen kuin rupasin lasta odottamaan. tiesin sen raskaus aikana eikä se synnytyksen jälkeen ainakaan hälventynyt se ajatus. Tiesin, että lapsi tulee jäädäkseen eli ei en ole niin naiivi, etten olisi sitä tajunnut.
Minä en halua varastettuja hetkiä vaatekaapissa mieheni kanssa. Minä haluan edellisen elämäni takaisin. Tai edes palan siitä. Minä haluan, että minulle annetaan, nyt minua on ammennettu himpun verran alle kaksi vuotta ja jo nyt maljani alkaa olla tyhjä. Nyt jo vaikka lapsi on noin pieni. Hoidettavia tilanteita on edesäs vielä satoja, tuhansia ja jos ongelmalliseksi heittäytyy niin lukemattomia. Eikä minusta ole enää antajaksi.
Jos joku osaisi katsella ihmistä ympäröiviä auroja niin minusta niitä ei enää löytyis. Pelkkä raato. Kalpea haamu entisestä iloisesta ihmisestä. Harmaa ja surullinen. Syyllisyydessä rypevä paska kasa. Upeaa olla vanhempi.

 

[vieras]

no kyllä tossa tilanteessa pitäs jo mennä hakemaan apua ihan ammattiauttajalta eikä täälä märehtiä asiaa!! toki hyvä juttu et purat tuntojas täälä ja jos siitä olo helpottuu edes vähän,mut tollanen tilanne kuulostaa niin pahalta et ei ihme vaikka nykyään äidit tappaa lapsiaan,lapset äitejä jne. ihan kamala maailma nykyään,menkää hoitoon oikeesti ajoissa eikä liian myöhään!! eikä tosiaankaan pahalla tämä ilmaus,mut tuli vaan niin paha mieli tosta sun tekstistä. HAE APUA AJOISSA!!!!!!!!!! joku ratkaisu tohon löytyy kyllä ja pääset takasi normaalielämään!!

 

[Bannitar]

Hae apua, ettet masennu pahemmin! Vanhemmuus on antamista, mutta terve aikuinen tajuaa, että saa lapseltaan tuhatkertaisesti takaisin.

Ketutuspäivät kuuluvat vanhemmuuteen, mutta jatkuva lapsen inhoaminen ei ole asiaankuuluvaa.

 

[aloittaja]

no kyllä tossa tilanteessa pitäs jo mennä hakemaan apua ihan ammattiauttajalta eikä täälä märehtiä asiaa!! toki hyvä juttu et purat tuntojas täälä ja jos siitä olo helpottuu edes vähän,mut tollanen tilanne kuulostaa niin pahalta et ei ihme vaikka nykyään äidit tappaa lapsiaan,lapset äitejä jne. ihan kamala maailma nykyään,menkää hoitoon oikeesti ajoissa eikä liian myöhään!! eikä tosiaankaan pahalla tämä ilmaus,mut tuli vaan niin paha mieli tosta sun tekstistä. HAE APUA AJOISSA!!!!!!!!!! joku ratkaisu tohon löytyy kyllä ja pääset takasi normaalielämään!!

No en minä ole ketään tappamassa. Jos joku pääsee hengestään niin se olen minä itse mutta sekin on hyvin hyvin epätodennäköistä.

 

[mth]

Hommatkaa kahdenkeskistä aikaa väluillä miehenne kanssa. ilman lasta. Lapselle hoitaja ja menette rentoutumaan johonkin, vaikkapa kylpylään tai mitä vaan... Myös pienemmät kahdenkeskiset hetket olisivat ehkä paikallaan. Ehkä tuollaisen "reissun" jälkeen tuntuu taas mukavalle touhuta lapsen kanssa.

:headwall: voi elämä miten yksinkertainen pikku vinkki, kahdenkeskistä aikaa... Mä ainakin tajusin että ap kokee ongelmakseen sen inhon ja vihan tunteen lasta kohtaan, meinaatko että johtuis pelkästään yhteisen ajan puuttesta?! On sit mukavampi TOUHUTA lapsen kanssa!!?? Tää ihminen on selkeästi masentunut ja masennus purkautuu hänessä tällä tavalla. Kaikki masentuneet ihmiset eivät vaivu synkkyyteen vaan useat voivat toimia arkipäivässä täysin normaalisti, mielen synkkyys purkautuu vain sitten jollain muulla tavalla. Että ap:lle suosittelen mielenterveystoimistoon hakeutumista. Leimaa ei sieltä otsaan saa vaan apua!

 

[vieras]

Laita lapsi päivähoitoon ja mene itse töihin. Kaikkia meitä ei ole luotu kotiäideiksi ja pää hajoaa kun viettää kaiket päivät palvellessa jälkikasvua. Harrasta ja kyläile ilman lasta säännöllisesti. Kyllä se sitten siitä pikkuhiljaa iloksi muuttuu.

Nyt jos laitan paperit sisään, niin puolen vuoden päästä saattais jo päästä päiväkotiin tuo lapsukainen.

ja kyllä minä tiesin mitä äitiys on jo ennen kuin rupasin lasta odottamaan. tiesin sen raskaus aikana eikä se synnytyksen jälkeen ainakaan hälventynyt se ajatus. Tiesin, että lapsi tulee jäädäkseen eli ei en ole niin naiivi, etten olisi sitä tajunnut.
Minä en halua varastettuja hetkiä vaatekaapissa mieheni kanssa. Minä haluan edellisen elämäni takaisin. Tai edes palan siitä. Minä haluan, että minulle annetaan, nyt minua on ammennettu himpun verran alle kaksi vuotta ja jo nyt maljani alkaa olla tyhjä. Nyt jo vaikka lapsi on noin pieni. Hoidettavia tilanteita on edesäs vielä satoja, tuhansia ja jos ongelmalliseksi heittäytyy niin lukemattomia. Eikä minusta ole enää antajaksi.
Jos joku osaisi katsella ihmistä ympäröiviä auroja niin minusta niitä ei enää löytyis. Pelkkä raato. Kalpea haamu entisestä iloisesta ihmisestä. Harmaa ja surullinen. Syyllisyydessä rypevä paska kasa. Upeaa olla vanhempi.

Varastettuja hetkiä vaatekomerossa???Kyllä meillä ainakin sekstaillaan ja halitaan niinku ennenkin vaikka lapsia onkin.sen takia huoneissa on ovet..

 

[aloittaja]

Laita lapsi päivähoitoon ja mene itse töihin. Kaikkia meitä ei ole luotu kotiäideiksi ja pää hajoaa kun viettää kaiket päivät palvellessa jälkikasvua. Harrasta ja kyläile ilman lasta säännöllisesti. Kyllä se sitten siitä pikkuhiljaa iloksi muuttuu.

Nyt jos laitan paperit sisään, niin puolen vuoden päästä saattais jo päästä päiväkotiin tuo lapsukainen.

ja kyllä minä tiesin mitä äitiys on jo ennen kuin rupasin lasta odottamaan. tiesin sen raskaus aikana eikä se synnytyksen jälkeen ainakaan hälventynyt se ajatus. Tiesin, että lapsi tulee jäädäkseen eli ei en ole niin naiivi, etten olisi sitä tajunnut.
Minä en halua varastettuja hetkiä vaatekaapissa mieheni kanssa. Minä haluan edellisen elämäni takaisin. Tai edes palan siitä. Minä haluan, että minulle annetaan, nyt minua on ammennettu himpun verran alle kaksi vuotta ja jo nyt maljani alkaa olla tyhjä. Nyt jo vaikka lapsi on noin pieni. Hoidettavia tilanteita on edesäs vielä satoja, tuhansia ja jos ongelmalliseksi heittäytyy niin lukemattomia. Eikä minusta ole enää antajaksi.
Jos joku osaisi katsella ihmistä ympäröiviä auroja niin minusta niitä ei enää löytyis. Pelkkä raato. Kalpea haamu entisestä iloisesta ihmisestä. Harmaa ja surullinen. Syyllisyydessä rypevä paska kasa. Upeaa olla vanhempi.

Varastettuja hetkiä vaatekomerossa???Kyllä meillä ainakin sekstaillaan ja halitaan niinku ennenkin vaikka lapsia onkin.sen takia huoneissa on ovet..

Niin tuo oli siis vastineenierään kirjoittajan ehdotukseen käydä vaikka partsilla, saunassa taikka vaatekomerossa sekstailemassa..