Kamala koululainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen ihan loppu tuon ekaluokkalaisen kanssa :( poika ei usko mitään ja koko ajan väittää vastaan ihan joka asiasta. Juoksee ja riehuu illat. Joka asiaan "en" "ei oo" mikään ei ole hyvin ja koko ajan valittaa jostakin. Lällättelee ja näyttelee kieltä. Välillä olen ihan raivoissani ja käyttäytyy sitten hetken hyvin ja illalla taas viimeistään alottaa. Puhuu päälle ja huutaa. Ei kuuntele loppuun. Mitä pitäisi tehdä? Vähintään kerran päivässä saa raivota pääpunaisena, vaikkei pitäis :( miehellekin rupee riittämään pikkuhiljaa. Välillä jopa tuntuu et melkein vihaan lastani
 
Selkeät säännöt ja niistä seurauksena tuntuvat rangaistukset. Ei siinä muu auta.

Nimittelylle, lällättelylle ja vastaavalle selkeälle aikuisen auktoriteetin kyseenalaistamiselle varsinkin nollatoleranssi, eli joka kerrasta tulee toruminen ja rangaistus.
 
Kännykät, pelikoneet ja tietokoneet pois pariksi viikoksi, se auttaa kummasti.
Joo nämä.

Sit anna sille tekemistä, joku projekti. Hakatkoon halkoja vaikka ja sytyttäköön takkatulen, jos teillä on okt. Meillä on moooonet takkatulet sytytelty kun koulupojalla on ollu hankala päivä. :whistle:

Ruvetkaa leipomaan. Pullataikinan äärellä mieli lauhtuu.
Menkää luistelemaan. Pitäkää kerran viikossa leffailta popcorneineen.

Onko pojalla mahdollisesti joitain huolia, onko kaverisuhteet kunnossa tms?
 
Jos on oikeesti ollut jo jonkin aikaa tosi hankala lapsi ni ootko ajatellut perheneuvolaa + tutkimuksia, onko normaali vai kenties jollain tapaa neuropsykologisesti oireileva tapaus.
Oman lapsen kohdalla ensin vain selvittiin 10v ennenkuin saatiin diagnoosi. Nyt koitetaan vaan jälleen selvitä ja oppia elämään näiden oireiden keskellä.
 
Jos lapsi on kuriton ja on päässyt vanhempiaan "kotikiusaavaksi" perheen pomoksi, niin ensimmäinen askel siinä on kyllä alkaa pitää sitä kuria, eikä miettiä medikalisaation hengessä jotain diagnoosia...
 
Ei kun tarkoitan sitä, että osa lapsista ei suuremmin välitä, vaikka ne pelit&koneet katoaisivatkin vaikka kuukaudeksi. Silloin pitää keksiä ihan muun tyyppisiä rangaistuksia.

Ei oikeastaan ole mitään tiettyä juttua, joka purisi kaikkiin lapsiin.
Tässä on vanhemman auktoriteetti jostain kumman syystä kadonnut ja kyllä viihde-elektroniikan takavarikointi vie ihan kaikkien lapsien ajatusta sinne oikeaan suuntaan päin vaikkei välttämättä kaikilla näykään heti päällepäin.
Aloittajana poistaisin kaikki sokeriset herkut ja välipalat jos semmoisia on, niiden tilalle säännöllisesti kotiruokaa ja sokerittomia välipaloja. Em. ei siis mikään rangaistus vaan tapa toimia toisin. Voi olla yllättäviä vaikutuksia...
 
Mulla on tähän annettavana semmonen neuvo, että ei saa aatella niin että "meijän perhe on maailmassa ainoa joilla on tämmöstä". Nimittäin sitä helposti syyllistyy aattelemaan niin että kaikilla muilla on normaalia ja meillä ei. Ja että just meijän tilanne on lohduttomin ja kellään muulla ei oo tällasta. Kauan eläneenä ja paljon kokeneena oon huomannu, että helevetin monella se elämä on just semmosta, jota ei ikään uskois muilla olevan. Naapurin päällepäin normaalilta vaikuttavat lapset voi kärsiä adhd:ta tai mistä vaan. Ne omat ongelmat ei ookkaan niitä ainutlaatusia. Antakaa armoa, sekä itellenne että muille. Ei mulla muuta
 

Yhteistyössä