Kaksvuotiaan ulos pukeminen on ihan mahdotonta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toka tulossa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

toka tulossa

Vieras
Olisko teillä kokeneilla äideillä vinkkejä 2-vuotiaan pukemiseen?

Meillä sinänsä ihan kiltti ja hyvin totteleva poika, mutta pukeminen ulos on aivan mahdotonta. Temppuilee, heittäytyy veteläksi, pyörii maassa, potkii, heittelee leluja, juoksee karkuun jne. Sinänsä kai ihan klassista.

Yleensä teen niin, että hyvissä ajoin ilmoitan, että kohta mennään ulos. Juttelen vähän et eikö ole kiva lähteä leikkimään ulos sillä uudella rekka-autolla jne. Eka laitan lapselle kaikki vaatteet valmiiksi lattialle ja vähän kannustan et laitapa siitä nyt ne housut jalkaan jne. Tässä välissä puen itse melkein valmiiksi ja laitan loput omat vaatteet eteiseen. Sit rupeen pukemaan poikaa ja siitä ei tulekaan sitten mitään. Juoksee karkuun, nauraa jne. Mä olen kieltäytynyt kantamasta poikaa jos heittäytyy lattialle, olen raskaana enkä muutenkaan jaksa häntä kiemurtelevana oikein kantaa.

Pukiessa nauraa, huutaa, heiluttelee päätä niin et lyö mua naamaan takaraivolla, heittäytyy lattialle yms, pukeminen ihan mahdotonta. Tässä vaiheessa mä rupean takavarikoimaan leluja: junarata lähtee jäähylle jos et nyt seiso paikallaan. Ja se lähtee. Ei oikein mitään vaikutusta. Joskus on kokeiltu istuttaa poikaa jäähyllä itse mutta ei se oikein ole tajunnut jutun juonta.

Lopputulos on se että mä huudan lapselle, olen ihan raivon partaalla, lapsi nauraa ja mua vituttaa. En tajua miten ikinä selviän ulos lähtemisistä kahden kanssa.

Hyviä vinkkejä miten saatte pelleilevät kaksivuotiaat puettua? Uhkailu lahjonta kiristys? Lahjontaa meillä ei ole vielä käytetty tyyliin saat rusinoita jos oot nätisti :)
 
Voi mä muistan ton. : /

Mä pidin kiinni. En päästänyt mihinkään. Väkisin pistettiin vaatteet päälle, aikaa meni se 10min max, huutoa tuli, muksulta, mutta silti koin pääseväni helpommalla kuin jatkuvan maanittelun kanssa.

Varmaan olis eri, jos olisin ollut raskaana silloin.
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Kaksivuotiaalta en ihan omaa pukemista vaatisi (no ehkä itse housut jalkaan ja paita päälle) eli semmoisen kanssa en lähtisi ihan vielä rankaisulinjalle.
Jos menisi pelleilyksi, survoisin rauhallisesti vaatteet päälle ja heittäisin hankeen, öh siis veisin ulos viileään. Jos on okt ja rauhallinen piha. Mutta jos on kerrostalo niin pukisin hänet viimeiseksi, tenava kainaloon ja hank...siis pihalle nauttimaan ulkoilun riemuista.

Pienen lapsen pukeminen on usein kuin mustekalaa pukisi haalariin. Mutta oma mutu on että usein esikoisilla on tuota ongelmaa, teidän kuopuksella voi se olla helpompaa kun on isompi sisarus mallittamassa ja vetoapuna.
 
Juu en ole vielä omaa pukemista varsinaisesti edellyttänyt, päiväkodissa pukee kyllä housut ja aloittaa puseroa ja sukkia, kotona harvakseltaan. Enemmän sellaista muistuttelua että kohta ollaan menossa.

Mä olen tuossa ulospääsyvaiheessa jo niin raivona että menee pitkään kun vaan puhisen kiukkuani, ja tympii kun aina menee siihen lelujen takavarikointiin ja huutamiseen. Pitäisköhän vaan lopettaa noi rangaistukset kun ei nekään oikein tepsi, pitää oma suu kiinni ja pukea väkisin niin kauan kuin pystyn?

Yhdessä vaiheessa sujui hyvin kun lauloin lauluja pukemisen ajan mut enää se ei toimi.
 
Turhaan tuhlailet omia paukkujasi eli turhaan stressaat (ymmärrän kyllä että hiillyt, mäkin hiiltyisin). Mutta siis kun et oleta 2-vuotiaalta mitään paikallaanoloa vaan puet sen aina tyynesti väkisin (siis väkisin silloin jos ei tottele) niin säästyt paljolta, ja lapsi oppii että sä viet homman loppuun asti.

Eli relaa itse, lapsesi on vielä pieni. Ja ota rankaisujutut pois, niitä on pukemisen suhteen ehkä 3-vuotiaasta lähtien.
 
Jos lapsi on tasan kaksvuotias niin ei sen kanssa ehkä kannate kauheesti neuvotella, uhkailla tai lahjoa, puoli vuotta isomman kanssa se voi jo olla tehokasta.

Tuon ikäisen kanssa tekisin vaan selvästi että äiti päättää lähdetäänkö ulos ja milloin lähdrtään enkä antaisi lapsen viivyttää lähtöä. Kun rupeat jankkaamaan ja neuvottelemaan lapsen kanssa niin lapsi saa tavallaan tahtonsa läpi, uloslöhteminen viivästyy.

Puet vaan sille päälle ja lähdette. Tarvittaessa vaatteet rappukäytävään mukaan ja pukekaa siellä, siellä on vähempi karkupaikkoja.
Päivävaatteet kannattaa pukea heti aamupalan jälkeen niin se uloslähtö on aikanaan helpompaa.

Mä laitan pelkän haalarin valmiiksi, jos on liikaa vaatetta näkösällä niin lapsi vaan ahdistuu, keskityn vain ensin siihen että haalari saadaan päälle, sitten kengät jalkaan. Sitten puen itseni ja vauvan, nappaan hanskat, pipot, kaulurit yms itselleni ja lapsille ja ne puetaan vasta ulkona/ulko-ovella. Sillä lailla kaikilla on vähiten hiki.

Meillä on nyt ollut käytössä 'pukemistarrat' eli heti kun kengät ja haalari on päällä saa liimata tarran eteiden seinällä olevaan paperiin(lapset liimaa nämä ittekseen sillä aikaa kun minä puen). tuo on ollut varsinkin pienemmän kanssa tosi tehokas(hän on siis tasan 3v jo)
 
Se vielä että itseäsi ja vatsaasi suojellaksesi on ehkä parasta etä istut lattialla hajareisin kun puet lasta. Lapsi voi sitten maata selällän lattialla jos haluaa. Väkisin sylissäpukeminen on ehkä turhan hankalaa loppuraskaudessa.
 
Ei taida tuon ikäinen vielä ymmärtää noita lelujen menetyksiä yms. Unohtaisin rangaistukset vielä toistaiseksi.

Kannattaa aina miettiä, miten homma hoituu ilman että omat hermot menee. Meillä on aina tehty niin, että kerron etukäteen mitä kohta tapahtuu (5 minuutin päästä laitetaan lelut pois ja mennään pukemaan), sitten sanon että nyt se tapahtuu, ja jos lapsi ei tottele otan kädestä kiinni ja ihan rauhallisesti mennään tekemään se mitä pitikin. Tämä systeemi oikeastaan ihan joka asiassa säästää hermoja hirveästi ja lapsi mukautuu varsin äkkiä.

Kyllähän siinä välillä hiki lentää kun noita eri-ikäisiä ties-mitä-vaihetta-taas eläviä pukee pihalle. Siksi puenkin itse viimeisenä :D
 
Mahdotonta onkin jos siitä tekee sellaista. Uloslähdöstä kuten ei mistään muistakaan kuten ruoka, vessa, nukkumiset ja vastaavat, ei neuvotella yhtään. Jos ei pukeminen suju, sitten vaatteet toiseen kainaloon ja ipana toiseen, ja kummasti yhteistyöhalukkuus lisääntyy.
 
Jos tilanne on ihan mahdoton, niin tekisin varmaan lopulta niin, että sanoisin lapselle, että "nyt äiti lähtee ulos, heippa. Pue itse päälle ja tule perässä." Pukisin omat ulkovaatteet päälle ja menisin ulko-oven taakse odottamaan mitä tapahtuu.
 
Jos tilanne on ihan mahdoton, niin tekisin varmaan lopulta niin, että sanoisin lapselle, että "nyt äiti lähtee ulos, heippa. Pue itse päälle ja tule perässä." Pukisin omat ulkovaatteet päälle ja menisin ulko-oven taakse odottamaan mitä tapahtuu.

Tästä keinosta vaan kasvatusgurut jatkuvasti varottelee että ensinnäkin se tuthaaan aiheuttaa lapselle hylkäämisen kokemuksia. Ja toisaalta ei pitäisi ikinä uhata millään sellaisella mitä ei oikeasti aio toteuttaa, joten turha uhata että jättäisi kaksvuotiaan yksin kotiin jossei aio tehdä niin.

Parempi keino on vaan pukea itselleen päälle, ottaa lapsen vaatteet ja lapsi mukaan ja lähteä ja katsoa miten viileä ulkoilma vaikuttaa pukemishaluihin.
 
Ja jos teidän esikoinen on voimakastahtoinen niin varaudu semmoiseen puolen tunnin huutokonserttiin väkisin pukemisen takia vielä sinne ulos tultuakin, ja että naapurit TODELLA tietävät ainakin n. vuoden aikana joka kerta milloin te ulkoilette.

Meillä kuopus ei ole enää edes 2-vuotias mutta pisimmillään on huutanut ulkona ehkä 50 min.
 
[QUOTE="Veera";29392993]Tästä keinosta vaan kasvatusgurut jatkuvasti varottelee että ensinnäkin se tuthaaan aiheuttaa lapselle hylkäämisen kokemuksia. Ja toisaalta ei pitäisi ikinä uhata millään sellaisella mitä ei oikeasti aio toteuttaa, joten turha uhata että jättäisi kaksvuotiaan yksin kotiin jossei aio tehdä niin.

Parempi keino on vaan pukea itselleen päälle, ottaa lapsen vaatteet ja lapsi mukaan ja lähteä ja katsoa miten viileä ulkoilma vaikuttaa pukemishaluihin.[/QUOTE]

Juu, ja koska uhkaukset pitää toteuttaa niin tämän uhkauksen voi tehdä vain rivarissa tai okt:ssa, ja silloinkin siten että on näköyhteys lapseen. Eli lapsen on nähtävä äiti.
 
Meillä ONNEKS huuto loppuu yleensä siinä vaiheessa kun päästään ulko-ovesta pihalle!

Laps on nyt siis 2 v 2 kk ja tuntuu ettei tosiaan tajua noita lelujen poisottamisia, antaa sen olla siis. Kaikessa muussa oon saanut hyvin houkuteltua enkä todellakaan anna periksi, jos ulos ollaan menossa niin kanssa mennään. Taidan olla enemmän tiukkisäiti kuin kiintymysvanhempi B-)

Tähän saakka olen yleensä saanut naperolle vaatteet päälle tavalla tai toisella mut nyt alkaa olla aika hankalaa kun on isompi ja mä tosiaan vähän vaistomaisesti varon mahaa, mut ehkä se nyt vielä sujuu. Toi oli hyvä vinkki et hanskat, pipot yms puetaan vasta rappukäytävässä, siellä yleensä lapsi hiljenee saman tien. Siten ei tarvitsisi sisällä pukea kuin ulkohaalari ja mahdolliset välikerrastot.

Ei oo mikään erityisen hankala tapaus, mut ite hiillyn aivan täysin tosta nauramisesta, potkimisesta ja pelleilystä. Mies ei myöskään kestä tuota ollenkaan. Päiväkodissa pukemisen kanssa ei ole mitään ongelmaa.
 
Esikoisen äitinä en tiedä millaista kuoppaa kaivan tulevaisuutta ajatellen kasvatusmetodeillani, mutta näin meillä: etukäteen ilmoitus mitä tuleman pitää. Parivuotias alkaa yleensä just juosta karkuun naureskellen. Äitipä lähtee hupsuiluun mukaan, kikatellaan, äippä saattaa mennä pipon taakse piiloon, vetää kengät käteen tai muuta hassua, millä mukulan saa oikeaan huoneeseen. Pukemista en odotakaan, tuo kyllä pyydettäessä vaatteita tai vaihtoehtoisesti heittelee ympäriinsä jo valmiiksi etsityt. Leikkiä johdattelen siten että juoksee ne rukkaset tai kengät kädessä hollille ja nappaan kiinni ja puen. Joskus tulee silti massiiviset kilarit, silloin penska vaan kainaloon ja vaatteet päälle nopeasti ilman uhkauksia tai neuvotteluja ja silloin leppyykin nopeasti.

Ei tuo vielä mistään jäähyistä ymmärtäisi ja jos hakisin lelun pois niin pahan mielen provosoimiseksi vain menisi. Olen itse ennenaikaisten supistusten vuoksi saikulla, joten viimeiseen asti yritän välttää meidän temperamenttipakkauksen raivokohtauksia, jolloin heittäytyy selälleen, hakkaa päätä sylissä taaksepäin, kiemurtelee yms. Ylipäätään kovasti kehumalla, leikkiin lietsomalla saa motivoitua paremmin. Lahjontaan ei olla menty. Välillä toki hammasta purren mennään, mutta jos minäkin kilahdan niin lapsi on entistä hankalampi.
 
Sympatiat sinne.
Mulla on kohta 3v täyttävä ja 7kk ikäinen vauva. Vauvan nyt pukee ihan helposti ja se jää vielä tyytyväisenä makoilemaan toppakamoissaan lattialle siksi aikaa, et isompi on kunnialla vaatteissa.

Meillä taistellaan AINA. Ihan sama ollaanko menossa "helvettiin" tai "taivaaseen" lapsen näkökulmasta siis, eli vaikka tuleva meno/tekeminen olis lapsen suosikkijuttu, niin se ei vaan voi pukea. Mä sanon kans etukäteen, että kohta aletaan pukea, heitän kamat lattialle ja kehoitan aloittamaan ja samalla alan pukea vauvaa. Muistutan muutaman kerran nätisti pukemaan päällensä (sen minkä osaa siis, en vaadi liikoja) ja lopulta kerron tyynesti, että jos et nyt pue, niin äiti pukee sut sitten vaikka sä kuinka huutaisit.

Joskus se pukee itse ja joskus (useimmin) minä puen sen sitten väkisin. Jos pukeminen sujuu hyvin, niin ylistän lapsen suunnilleen taivaisiin, halaan ja pussaan ja hehkutan vauvallekin miten hieno sisarus sillä on, kun osaa noin hienosti. Positiivista huomiota siis sata kertaa isommalla volyymilla kuin negaa. Lahjomaan en lähtis, siitä ei tuu sit loppua ikinä. Ehkä tuo 15-vuotiaana pukee jo itse, kun jatkan tätä toistelua :D
 
Silloin kun esikoinen oli 2v ja olin viimeisilläni raskaana sekä kun vauva oli syntynyt, helpotin elämäämme niin, että laitoin videon pyörimään pukemisen ajaksi. Esikoinen istui nätisti katsomassa sen muutaman minuutin piirrettyjä, että sain meidät kaikki puettua. Ei itkua, ei huutoa...minä, esikoinen ja vauva, kaikki 3 valmiina ja puettuna 10 minuutissa. Suosittelen jos vaan mahdollista! Nyt meillä on 3 lasta ja hienosti nuo isommatkin ovat itsekseen oppineet pukemaan ja nyt tämä 3. tyttö, jolla ikää 2v, tykkää itse pukea ulkovaatteensa, joten videoita ei ole ainakaan vielä pukemisen apuna tarvittu.
 
muistan ajan. Meidänkin lapsilla on 2 v ikäeroa ja esikoinen oli se mahdottomampi tapaus.

jOskus semmoinen pelleily auttoi, siis että sanoin "laita housut päähän ja tumput jalkoihin!" niin sitten lapsi sai laittaa ne itse oikein. eli sain (tuurilla) aikaan win-win -tilanteen.

ja on sitä käyty ottamassa pihalta vauhtia pukemiseen, ihan jo 5 sek pakkasessa muuttaa mielen...
 
Tiedättekö: ihan mieletn helpotus lukea näitä teidän kommentteja siitä, miten tuollaisen kaksivuotiaan kanssa on pukemiset hankalia. Meillä on sama juttu: pari päivää sitten kolme täyttänyt lapsi ei sitten vauvavuoden ole oikein ikinä antanut pukea rauhassa. Samaa rumbaa, edestakaisin juoksentelua ja kova pyrkimys on hyppyyttää vanhempia. Ollaan samoiten vaan napattu lopulta lapsi syliin ja puettu. Tilanteessa on tapahtunut sen verran kehitystä, että sylissä ei enää tappele. Samoin alkaa jo osata pukea itsekin vaatteita jonkin verran, joten sekin auttaa vähän.

Mutta. Se mikä tästä ketjusta tekee helpotuksen on se, että päiväkodista on alkanut tulla terveisiä, että lapsella on jotain "erityistuen tarvetta". Sinällään suhtaudun tuohon asiaan sillä tavoin, että "ok, tilanne on tämä, lapsi tarvii erityistukea". Veo:n kanssa on pidetty palaveria ja ties mitä. Syyt on kuitenkin sitä luokkaa, että siirtymätilanteissa on vaikeaa: pukeminen on samaa rumbaa päikyssäkin. Tämä on ilmeisesti jotenkin todella ihmeellistä: alle kolmevuotias lapsi temppuilee siirtymävaiheessa. Omahoitaja ei "viitsi" pukea väkisin, vaan taaperoa maanitellaan parikymmentäkin minuuttia. Onhan se rasittavaa ja hankalaa, kun puettavia on muitakin. Mutta onko tämä mitään hälyttävää kun kyseessä on vielä tämänikäinen lapsi?
 
Mäkin niin muistan tuon. :D Tosin samanikäisiä lapsia oli kaksi, ja sillä välin kun sai toisen tungettua kaikkiin vaatteisiin oli ensimmäinen repinyt 2/3 vaatteista pois. En tiedä, miten selvisin, joten en valitettavasti voi auttaa. Nyt ne on onneksi jo viisi. :)
 
Pukemisesta selviin jotenkuten, mutta entäs se kun 1,5 v päättää että hän EI mene autonistuimeen istumaan. Voi saakelinkilipersepaviaani, miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin saatanallisesti voimaa, kun se vääntää ittensä puolikaareen ja raivoaa hulluna. Voi luoja, siinä voi mennä 15 minuuttia ennen kuin saan sen tappiaisen kammettua siihen turvaistuimeen istumaan ja vyöt kiinni. Ja en todellakaan odota innolla oman raskausmahan kasvamista, miten mä sit pärjään...
 
Tiedättekö: ihan mieletn helpotus lukea näitä teidän kommentteja siitä, miten tuollaisen kaksivuotiaan kanssa on pukemiset hankalia. Meillä on sama juttu: pari päivää sitten kolme täyttänyt lapsi ei sitten vauvavuoden ole oikein ikinä antanut pukea rauhassa. Samaa rumbaa, edestakaisin juoksentelua ja kova pyrkimys on hyppyyttää vanhempia. Ollaan samoiten vaan napattu lopulta lapsi syliin ja puettu. Tilanteessa on tapahtunut sen verran kehitystä, että sylissä ei enää tappele. Samoin alkaa jo osata pukea itsekin vaatteita jonkin verran, joten sekin auttaa vähän.

Mutta. Se mikä tästä ketjusta tekee helpotuksen on se, että päiväkodista on alkanut tulla terveisiä, että lapsella on jotain "erityistuen tarvetta". Sinällään suhtaudun tuohon asiaan sillä tavoin, että "ok, tilanne on tämä, lapsi tarvii erityistukea". Veo:n kanssa on pidetty palaveria ja ties mitä. Syyt on kuitenkin sitä luokkaa, että siirtymätilanteissa on vaikeaa: pukeminen on samaa rumbaa päikyssäkin. Tämä on ilmeisesti jotenkin todella ihmeellistä: alle kolmevuotias lapsi temppuilee siirtymävaiheessa. Omahoitaja ei "viitsi" pukea väkisin, vaan taaperoa maanitellaan parikymmentäkin minuuttia. Onhan se rasittavaa ja hankalaa, kun puettavia on muitakin. Mutta onko tämä mitään hälyttävää kun kyseessä on vielä tämänikäinen lapsi?

Hoitajalla itsellään on lähteny homma lapasesta jos 20 minuuttia maanittelee.
Joillakin 3-vuotiailla voi olla iso shokki se, että aikuinen ei enää palvelekaan kaikessa, ihan kuin se aikuinen olisi suuttunut, ei haluaisi olla lapsen kanssa, antaa tälle huomiota tms. vaikka asia ei niin ole. Vaikka kolmivuotiaalta pitää vaatia omaa pukemista niin en silloinkaan ihmettelisi jos lapsi pistäisi vastaan eli en erityistarpeisen titteleitä jakaisi. 4-5-vuotiaalle omatoimisen pukemisen pitäis olla joselvää.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja toka myös tulossa;29393197:
Pukemisesta selviin jotenkuten, mutta entäs se kun 1,5 v päättää että hän EI mene autonistuimeen istumaan. Voi saakelinkilipersepaviaani, miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin saatanallisesti voimaa, kun se vääntää ittensä puolikaareen ja raivoaa hulluna. Voi luoja, siinä voi mennä 15 minuuttia ennen kuin saan sen tappiaisen kammettua siihen turvaistuimeen istumaan ja vyöt kiinni. Ja en todellakaan odota innolla oman raskausmahan kasvamista, miten mä sit pärjään...

Meidän koululaisella oli 3-vuotiaana semmoinen raivo että avasi auton ovetkin auton lähdettyä liikkeelle. :D Se oli aikamoista penkkiin survomista.
 
Tai siis olen ollut huomaavinani semmoisen asian että omat ja vähän muidenkin pienet lapset kokevat joskus äidin kehoituksen omatoimisuuteen vähän kuin hylkäämisenä. Ensin on ollut mukavaa ja leppoisaa yhdessäoloa kun äiti ja isä pukee mutta yhtäkkiä ne vetäytyvät sivummalle ja kehottavat tekemään itse. Vaikka osa vastustelua ON ihan laiskuuttakin, en sitä kiellä.

Jotenkin on ollut iso homma saada nää muksut tajuamaan se että multa tulee huomiota heille siltikin vaikka en pukisi ja passaisi heitä, se läsnäolo vaan muuttaa muotoaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toka myös tulossa;29393197:
Pukemisesta selviin jotenkuten, mutta entäs se kun 1,5 v päättää että hän EI mene autonistuimeen istumaan. Voi saakelinkilipersepaviaani, miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin saatanallisesti voimaa, kun se vääntää ittensä puolikaareen ja raivoaa hulluna. Voi luoja, siinä voi mennä 15 minuuttia ennen kuin saan sen tappiaisen kammettua siihen turvaistuimeen istumaan ja vyöt kiinni. Ja en todellakaan odota innolla oman raskausmahan kasvamista, miten mä sit pärjään...

Minä sanon selkä kaarella rimpuilevalle vähän yli 1v:lle: että NYT ISTUT KUNNOLLA!! Tähän asti on auttanut.
 

Similar threads

Yhteistyössä